Talviloma

Morjensta taas PITKÄSTÄ aikaa.

Ei oo ollu oikein aiheita kirjotella saati motivaatiota, paitsi nyt.

Sen verta tosta hiljaisuudesta, että ei siinä muuta kuin perus opiskelua ja meillä oli ekat välitentit.
Välitenteistä sen verran, että näitten systeemi on ihan hanurista. 3 Mega pitkää osiota ja tunti aikaa.
Siinä ei paljoa mieti vaan kirjottaa minkä kerkiää ja silti meinaa mennä tiukille, ainakin circuitsin ja embeddedin tentit oli aivan ylimitotettuja. Esim Embeddedissä olis pitäny kirjottaa kokonainen sivullinen pääohjelmaa ja keskeytys rutiini vielä päälle miten tööttäillään jotain piezosummeria... nojoo..
Tosin power electronicsissa ja advancedissa jäi jopa aikaa tarkistella, koska niissä osiot oli pikkasen lyhyempiä.
Lyijäriäkää ei saa käyttää joten kandee osata kirjottaa samantien oikein...

Tentit meni kohtalaisesti, ei siinä ketään.

Mutta itse asiaan!
Perjantain tentin päätteeks oli aika kiirehtiä kotio vauhilla sillä meillä oli pari tuntia aikaa ehtiä lentokentälle. Kone Balille ei meinaa jäisi odottelemaan! 10 päivää Indonesian aurinkoa, merta ja rantoja kutsui meidän nimiä.

Ei tuossa ketään, oltiin ihan aikaseen loppujen lopuksi kentällä ja kaikki meni ihan jees. Lento oli tasasta huttua ja ajoissa. Ukottaminen alkoi heti kentällä. Viisumi maksaisi 25 USD:ta, maksoimme rupioilla, jolloin siihen tuli kivasti lisähintaa noin 40 000 rupiaa eli jotain öö 2,5e. Tajuttiin tuo vasta seuraavana päivänä kun oikeen funtsittiin. Eihän tuo paljoa, mutta kiva kun valtionkin virkailijat kusettaa :D. Seuraavaksi "Portier" tuli tyyliin repimään laukun kädestä ja tunki sen kärryyn, enhän mä sitä hiffannut, ettei kaveri ole mikään ilmanen kenttähenkilökuntahemmo. Sinne meni taas jännästi rahaa, muutama euro tosin mutta vatutti silti. No ei siinä mitään, tässä vaiheessa muistin erään Singaporelaisen sanat miten suhtautua Balin väkeen "They all try to cheat you".
No mitä ainakin myyjiin sun muihin tulee, ei siis nyt ihan yleistämällä...

Oltiin illalla paikalla 11 aikaan ja abaut 12 aikaan hotellilla, tsekattiin ittemme paikallisen Bintang oluen äärellä sisään ja sitten nukkumaan.
Ekat pari päivää meni tutustuessa Sanuriin, hiljaseen rantsu mestaan missä meidän pääkallopaikkamme sijaitsi.
Jokainen ohikulkeva vapaa taksi soitti torvea 2:sti ja paikallisetkin tarjosivat "Hello, Transport maybe? tomorrow maybe..."
Kauppojen ohi kun meni "Look in to my shop? Billabong T-shirt?" joo... rannalla sama mutta vielä höystettynä "massas meibi.." tai "Watersport?"..
Kovia ovat myymään.

Ja sitten sitä fotoa ekoilta päiviltä:

Suomalaispoikien pärstät kertoo aika paljon, kuuma on :D. Vesi oli niin lämmintä välistä, että siellä lilluminen oli mukavempaa kuin auringossa, jonka alla oli kuitenkin lämmintä. Mieletön meininki. Talvilomaa opiskelijavaihdossa ja en kyllä yhtää valita, sen verta mieletön mesta.

"Kyllä asiat vois olla paremmin"
-Markku Aleksi Rainakari-

Ensimmäinen retki tehtiin turisti helvetti Kutaan, joka oli noin 30min ajomatkan päässä Sanurista.

Taksi alle ja menoks, hintaa 70 000 rupiaa.. ööö...
Abaut 5e kolmeen pekkaan eli täällä kyllä taksi kannattaa. Tosin paljoo julkisia bussejakaan ei näkynyt, ainoastaan hirveä määrä skoottereita ja lukuisia autoja.
Liikenne on täällä vasemman puoleista ja ilman sääntöjä. Notta tietäkää se, kun meette Balille kokeilemaan prätkän vuokrausta, pelisilmä on valttia.
Ite ei ollu pokkaa...

Kuta on siis turistien suosima paikka sillä siellä on paree aallot surffaamiseen kuin Sanurissa ja lisäksi Kutan yöelämä on hullumpaa diskoteekkien ja yökerhojen suhteen. Sanurissa moiset loistavat poissaolollaan.
Kutasta en prkl muistanu ottaa yhtään fotoa, mutta nou hätä, ette menetä juuri mitään. Biitsi oli massiivinen ja aallot isompia, ei oikeestaan muuta. Vesi oli samaa elementtiä ja hiekka ehkä vähän hienompaa.
Jussi kokeili surffaamista, sanoi notta on perkeleen vaikeeta. Ite jätin väliin, keskityin uimaan aallon harjalla. Oli mainiota, aallot saattoivat kantaa kymmeniä metrejä suomipoikaa kohti maita. Myöhemmin eräs kanadalainen totesi, että Kutan vuokralaudat on ihan hanurista ja siellä ei ollut oikea vuodenaika surffata sillä tuuli oli väärästä suunnasta. Mene ja tiedä...

No asiasta kukkaruukkuun, ihan vänkä mutta ei säväyttänyt sillain niiku tulevat kohteet jossa käytiin.

Torstai oli vänkä päivä sillä mentiin aivan Balin eteläkärkeen Blue Pointiin.
Siellä oli kuulemma vänkä semmonen uimamesta, jossa voi snorklaa, surffaa ja kaikkea siltä väliltä.

Matka oli snadisti pidempi kun kutaan, ehkä tunnin verran? Mutta nou hätä, mesta oli kyllä huikaiseva. Matkaamme tarttui myös pari muuta vierasta hotelliltamme: Mark, Danielle ja hänen ukkonsa, jonka nimeä en nyt muista eli jutteluseuraakin oli. Joku troy päätteinen se oli..
Kuski Budi hengasi messissä ja reissuräätäli Vicky piipahti kanssa snorklaamassa. Nää Balilaiset on kyl niin elämän läheist väkee, nou fier mon!

Snorklaaminen oli kyllä todella maneeta pitkästä aikaa. Viimeks vissiin mutsin ja Kalen kanssa viimeks turkissa snorklannu menemään. Täällä oli pikkasen koralliriuttaa ja tottakai niitä kaloja, joita Suomessa näkee vain eläinkaupan akvaarioissa, jos sielläkään.








Mun snorklausuran alku ei tosin alkanut kauheen lupaavasti sillä onnistuin saamaan 3 kertaa olkaluun jälleen sijoiltaan kun yritin pelkällä maskilla sukellella pohjaan kattelemaan. Kipeäähän se teki, mutta urheesti takasin, tosin tällä kertaa vaan lillumaan maskin ja sen snorkkelin kanssa, kuten oikeesti kuuluu. Kyy hatuttaa kun rikki män muinoin..
Paljon oli pieniä ja värikkäitä kaloja. Näin muutaman vähän isommankin, mutta harvassa oli.
Paikalle alkoi päivän edetessä saapua jos jonkin sortin turistia ja turistien mukana kauppiaitakin.
Kun me tultiin niin oli vain 1 massas meibi ja yks billabong tiisört. Illasta siellä oli vaikka ketä.

Kyllä kyllä. Maisemakuvaa, pitäs vissiin ottaa väestöstäkin enemmän. Note to self..

Note to self taken ja kuvassa eräs paikalle saapuneista hiippareista. Tosin selkä vaan... Jeps ja sitten taas maisema kuvaa.

Kun uintia alkoi olla jo sen verta takana notta vatsa tarvittis lisää sapuskaa oli aika siirtyä ylös kalliolle nasi gorengille ja bintangille.
Ohjelmassa oli vielä kaiken päätteeksi auringonlaskun pällistelyä koko rahan edestä.

Juuri näin...

Perjantaina olikin luvassa kauan suunnitteilla ollut kalaretki, kerron siitä tosin myöhemmin, mut julkasen tän nyt pälliseltäväks.

Jees, eli kalaretkeä perjantaina. Kyllä vain, aikasin hereille kello kuutonen ja seiskalta irtosi auto kohti blue lagoonia.
Mainittakoon vielä et kyllä vitutti ihan oikeesti kun piti mennä torstaina hotellilla vetää nopee nasi goreng iltapala ja sain odottaa sitä tunnin... pinna kireellä, mut minkäs teit.
Jeha kumminni, seiskalta irrotettiin maasturi kohti itää. Matkaa oli semmoset 1-1,5h ja väsytti kivasti.
Matkalla otettiin paikalliset chili possusetit lounaaks mukaan, tai näin luultiin sillä myöhemmin huomattiin että meikäläisen sapuska jäi matkasta. Vicky osti siis liian vähän pöperöö.
Joka tapauksessa, paikalle päästyä otettiin rantsusta Bintangia mukaan, muutamat kalamieheen ja irrotettiin kohti merta joka näytti kivan rauhalliselta. Pikkasen vatuttaa et otin tosi vähän kuvia tält keikalta mut uskokaa mua, et mä olin niin tulessa tuolla et ei paljoo kuvaaminen napannu vaa se hetkessä eläminen!
Paikalla oli muutamia muitakin kalastajia ja eräs aivan tulessa ollut poppoo. Ne ketkä on nähny kummelisketsin "catch a fish" ja kohan "äijä vetää ihan sikana kalaa" tietää mitä mä tarkotan.
Jees, taustal näkyy Balin tulivuori joka purkautu joskus ennen mun elinkaaren alkua. Vicy sano et koko saari oli menny sillon ihan kaaokseen.

No anyways sää vaikutti maneelta kalastukseen. Matkattiin eka sataman edustalle ja Vicky näytti miten kandee koukuttaa katkis koukkuun ja sitten vaa kalastamaan. Alun saalis oli aika skeida.. ei ketää.
Katottiin missä on muita ja mentiin sinne. Hehee...

Tässä vaiheessa löydettiin jo melkein paras apaja, alko irtoomaan fisua tosin pientä. Ite en saanu ketäs, mutta Make ja Jusa nyki fisua ylös. Pieniä tosin.
Vicky veteli fisua kanssa, mutta ei mitään isoa ja taas etittiin parempaa. Tässä vaiheessa bongattiin tulessa ollut poppoo. Kaverit nosteli kalaa ylös liki samantien kun syötti eksy pohjaan. Itse pääsin nauttimaan kanssa kalan kanssa tappelusta ja nostinkin erään päivän parhaista saaliista ylös reilu ehkä minuutin armottoman asemasodan jälkeen... ei, komia oli. hieno vääntö.

Napattiin me kalaa vielä, pieniä tosin, mutta Vicky ja herra Captain oli ihan mahottomia. Vicky nappas yhen tommosen punasen lisäks vielä kampelan, kapteenin napatessa toisen punasen.
Harmitti sikana kun veneen ankkuri ei saanu pidettyä meitä paikallaan tossa helmessä apajassa tuulen yllyttyä vaan jouduttiin vaihtamaan mestaa.

Loppupeleissä kävi niin että jouduttiin venaamaan tuulen laantumista ja päätettiin snorklata.
Vicky meni nopeimpana mereen ja abaut minuutin snorklaamisen jälkeen tulee jo hehkuttamaan "guys you got to see this!"
Ei ollut mies yhtään väärässä. Satoja kaloja joita näkee taas siellä kuuluisassa akvaariossa Suomessa ja täällä niitä on siellä luonnon helmassa.
Oltiin korallin kasvatus mestalla. Megasti kaloja kaikkialla mut paras oli vielä näkemättä.
Korallin kasvatus mestalla hengaili paljon elävää abaut viidessä metrissä, näkyvyys oli pikkasen skeida mut elämys silti.

Tuuli laantu ja kokeiltiin mennä uudestaan kalaan. Tässä vaiheessa selkä oli jo kärähtäny kun mies unohti aurinkorasvan... mitäs sitä murehtimaan kun ei mitään tuntunu :D vielä..
No kalaan ja eihän siinä ketäs, ehkä maailman rennointa menoa oli kyseessä sillä hetkellä. Vähän bingtangia, aurinkoa ja kalastusvermeet. Se tropiikin sää, rentoo kalastusta? oikeesti...... you just can't beat this.... mon. Nostettiin muutamia pikku kaloja, mutta Vicky vanhana giizerinä nyki hemmetti tropiikin kampelan ylös... plulululu..vege... joo.

Tuuli oli sen verta navakkaa että päätettiin mennä snorklaamaan yhteen mahtavaan spottiin jossa oli elevää koralliriuttaa ja tietenkin elukkaa.
JUMASVIIDU siel oli kaikkee! Korallia jos jonkin väristä, kalat samanlai. Pient kalaa, isoo kalaa, lehtikalaa, papukaija kalaa, prkl kun en ees tiä kaikkien nimii! Nii manee mesta... ei sviidu... Törmättiin kanadalaisiin viel reissussa mut eihän ne mitää hiffannu...
Lopuks mentii viel rantsuun kaffelle. Balilaista kunnon kaffee, ei mitää diipadaapa kaffee vaan kunnon kaffee. Rantsussa kanadalaiset tuli taas vastaan. Olivat luulleet meitä paikallisiks kun huudeltiin :) no ei siinä ketään, no vaihettiin nopeet kuulumiset ja lähettiin sitten kohti Bat Cave Templeä.

Bat Cave Temple on hindulainen temppeli. Meidän piti "vuokrata" occational vaatteet tietenkin, että saimme mennä hillumaan alueelle huokeaan 9000 rupian hintaan (alle euro).
Temppeli oli aikalailla vänkä.

Temppelin koristelu oli tietenkin hienoa ja tarkoin funtsittua, mutta ei se ny oikeen sillee säväyttäny.
Lähempää tutkittua näytti kivi olevan laavakiveä, kysyimmekin Budilta mitä kiveä tuo mahtoi olla mutta mies ei huonolla englannillaan oikein tiennyt edes mitä häneltä kysyimme.

Ei tod ehkä meidän juttu tämä temppelien kiertely vaikka hieno olikin. No joka tapauksessa rukousmestaa, uhrimestaa... mestaa... ja niitä rumia lepakoita. Arkkitehtuuri oli siis perin muikeaa länsimaalaiselle silmälle, niitä hienoja veistoksia lohikäärmeistä ja kaiken näkösiä kaiverruksia. Kyllä nää aasialaiset osaa.

No ei tuossa mitäs. Mestat kateltiin ja suunnattii kotio.
Hotellilla otettiin lepi, meinaa lepi kutsu mua jo autossa. Hotellilla sitten syötiin näitä kaloja jotka oli napattu reissulla. Pyydettiin että kokkaisivat Balilaiseen tyyliin. Hyvää oli kyllä. Tämän jälkeen ei annettu päivän valua hukkaan vaan päätettiin että otetaan yhret paikallisessa.
Kotiin palattiin tuubassa :).
No ei siinä ketään, homma meni niin että aussit joihin tutustuttiin hotellilla sattu olemaan samassa kuppilassa, joka meille sattui olemaan paikallinen. Alotin iltani yhellä, tietenkin pitkän saaren jääteellä. Noh ilta päätty aussifaijan (James)  riehumiseen rokkibaarissa tarjoilijalle laskustaan ja meidän hurjaan tumuun. Kun aussit oli menny niin jäätiin jubailemaan tarjoilijan kanssa ja lohduteltiin, notta down and under mies oli ottanu vaa vähän liikaa tulilientä.
Hieno päivä kerta kaikkiaan.
Magda, joka oli hotellimme eräs unkarilainen duunarimme tuli kysymään meiltä seuraavana aamuna "What have you guys done to James?! He is so messed up at the restaurant?" oltii vaan et "häh?" ja naurettiin.
Herralla oli kyllä paha kohmelo...

Jatkan vielä täst, mut ny ei jaksa.. palaillaan

Noniin, ukkosen ja sateen riivamassa Singaporessa pienessä huoneessaan jatkaa turinointia Balin reissusta hän.

Mihis sitä jäätiinkään? Lauantain Kutan shoppailureissuun ilmeisesti. Jees, eli kyseisenä Jamesin ropeloaamuna meidän oli tarkotus mennä Kutaan shoppailemaan.
Otettiin paikallinen transport ja oli melkonen ohjekortti, sillä kasaripaku oli kutakuinkin todella ahdistava läävä verrattuna kunnon ilmastoituun taksiin. Hinta kuitenkin oli sama, joten aika tyhjä arpa.
Pojat teki shopinkia basaareissa, itse jätin krääsän väliin. Kävästiin eräässä ihan oikeassa ostarissakin, jossa oli pikkasen äveriäämmän kansan tavaraa. Ihan kohtuu hintoja kuitenkin joissain tavaroissa.

Makea alko autokyydin takia heikottamaan. Itellänikin oli hassu olo, mutta ei siinä ketäs.
Otettiin ilmastoitu kyyti takas Sanuriin.
Mentiin safkaamaan jäljellä olevia kaloja. Ei niin hyvää tällä kertaa, tuntui että kaloista oli napattu lihat veke ja annettu ruodot meille, sen verta oli kummallista sapuskaa.
No oli miten meni, mentiin maken kanssa kumminkin vielä iltakaljalle, Maken etsiessä konjakkia... ei ollu, otti viskin. Baarimikko Adi, jonka kanssa oli tullut turistua ei ollu paikalla. Tyttö jonka kanssa Makekin oli turissut mukavia oli kirjanpitotehtävissä ja ei päässyt jubailemaan joten reissu jäi siihen yhteen.. Kotio nukkumaan.

Sunnuntaina oli viimeinen lomapäivä Balilla, maanantaina olisi lähtö kello 11 aikaan kohti kenttää.
Meidän piti lähteä oravajahtiin, mutta se peruuntui kun sunnuntaina oli jouluun liittyviä rituaaleja koko saarella. Mentiin sitten Vickyn ehdotuksesta Seranganin saarelle eli "Turtle Island:lle".
Luvassa oli lepiä auringon alla.
Saari on suosittu surffaajien keskuudessa, sillä sen aallokko on todella mainio kyseiseen ajanvietteeseen. Ainoa negatiivinen puoli on matalalla oleva koralliriutta, jolloin pulahtaminen veteen laudan päältä on suoritettava todella tietäen mitä tekee tai jätettävä kokonaan väliin.
Kanadalainen surffarimme John oli jo kerran paikanpäällä onnistunut saamaan jonkun palasen jalkaansa.

Rantsussa oli paljon hökkeleitä joissa oli rantatuoleja ja pöytiä, sekä tarjolla myynnissä kaikkea massassista ruokaan ja juomaan.
Billabong tiisörttiä en kyllä nähnyt.

Meillä oli snorkalauskamat mukana, mutta mesta ei todellakaan ollut parhaimmillaan sitä varten. Löysin yhden kuolleen korallimöhkäleen jonka ympärillä tapahtui kaikenlaista vänkää. That is it. Mutta mainittakoon tästä murikan pahasesta se että sen koloihin oli kätkeytynyt muutama merisiili joita en ollut vielä luonnossa nähnyt. Notta sellaista.
Snorklaaminen jäi vähälle ja luvassa oli enemmän auringossa lepuuttelua ja uintia.
Perusrentoutumista.

Käytiin myöhemmin iltapäivästä tsekkaamassa lähistöllä ollut toinen ranta. Matkaa oli abaut 10min kävellen ja ei siis mikään onkelma.

Hökkelit tietysti löytyivät taas, mutta ylläriksemme ranta oli täynnä lähes pelkästään paikallisia.
Olimme tietysti mielenkiinnon kohde ja mihin vain käveli aina joku katteli selkään. Bule, bule...
Joo, kaapattiin vähän huikopalaa ja matkaan tarttui paahdettua maissia jollain mainiolla kastikkeella, hintaa järkyttävät 5000 rupiaa tsipale. Juuri näin.

Paikalliset pitivät vänkää oikein olan takaa.

Istuskelimme rannalla ja muutaman kundin muodostama poppoo käveli meistä ohi kohti merta ja yksi heistä heitti "Hey Boss, No swimming?"
Todettiin vain takasin että "Enough swimming for the day"... Tulivat myöhemmin tutustumaan meihin ja turistiin mukavia abaut tunnin verran kunnes meidän kyydin oli aika olla hakemassa meitä toiselta rannalta. Mainioita veikkoja olivat.

Kotia kohti ja viimeiselle setille kalaa, joka oli kyllä hyvää. Kookosmaidolla höystettyä kermaisaa kastiketta ja ananasta sun muuta... Hyvvee oli kala, tuttua kalaa olikin sillä vikana meni Vickyn nappaama kampela.. pulpul, vege.
Mentiin sapuskan jälkeen kattomaan oliko Adi ja kumppanit paikalla jotta voitas sanoa morjee ja törmäillään joskus taas. Ei ollu, oli vaan omistajan broidi ja kaks vanhemman kaliberin tarjoilijaa. Sanottiin niille sitten ja pyydettiin kertomaan terveiset. Ei siinä mitään. Hotellia kohti ja tutumaan, aamulla olis vielä kumminkin vähän tsekattavaa.

Hotellihuoneemme oli 7e/yö hintaan kohtalaisen jees. Vaikka vähän ehkä ahdasta olikin kun kolme sänkyä oli ahdettu yhteen pieneen huoneeseen oli asiat kaikin puolin ok. Kerran oli eksynyt massiivinen torakka kylppäriin, torakka sai tuntea oikean käsiraajani kengänpohjalle antaman napakan liike-energian ruhossaan, sekä kerran yksi torakka oli mystisesti kuollut kylppäriin ja muurahaiset putsasivat kaverin veke hyvin nopeasti. Lämmintä vettä sai odottaa tovin... Muuten ei mitään oikeestaan valitettavaa.

Joo, eihän siinä ketään muutakun kentälle vaan ja silleen.
Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Onneks Magda oli sanonu meille et varatkaa 150 000rupiaa "lentokenttä palvelumaksua" varten notta pääsette ulos maasta. Kunnon rahastusta turisteilta, mut ei siin ketäs.

Lento oli kohtalaisen pompukas, ilmakuoppaa oli reilusti ja paikallaanhan sitä sai sitten istua vöissä.

Joo, Singapore oli kyllä kun päivä ja Bali yö kun astui ulos terminaalista ja taksiin. Kaikki o niin siistii ja autot ajoi oikeesti kaistoilla ja kukaan ei tööttäilly, tai ainakaan niin useesti.

Sitä sapuskaa tuli kyllä ikävä, ny vaa eessä sitä kopi tiam meininkii... Kyy, ei kai mulla tässä vaiheessa Balista mitään sen enempää. Raportit jatkuu sitten joulun tunnelmista jahka jaksan taas kirjotella menemään.
Die Hard faneille kiitokset lukemisesta ja sori etten oo jaksanna kirjotella aikoihin. Kommentteja vaan kehiin, ottakaa Samista mallia!

Soon morjee.

Hattutemppu

Makella oli synttärit maanantaina. Daniel Craigille tuli ikää norpan vuosissa nyt 23 korkoineen.
Maanantain aamu ei alkanut vahvasti, sillä mulla oli heikko olo, joka ei johtunut darrasta, meillä oli CKTCS tuntikoe ja Make unohti laskimen himaan.

Vatuiksihan se meni molemmilla. Ei se mitään, kun ei nuo ole painoarvoltaan niin hurjan tärkeitä.
Noi quizit on kyl semmosia epeleitä notta huh. Tentissä on niin kiire, ettei aikaa jää ajattelemiselle vaan se kuluu kaikki kirjoittamiseen ja laskimen näppäilemiseen. En tiä mikä näitä vaivaa, tuloo ihan ikävä sitä rauhallista tatsia, jonka voi pitää Myyrmäessä. Lisäksi täällä ei kysytä yhtä vänkiä kyssäreitä välistä kuten Fisherin tenteissä on joskus nähty.

Maken synttärilahjat sen kun paranee. Iltapäivästä oli meinaa sulautettujen tuntikoe. Ei varmaan tartte sanoo notta menikö vaturalleen vai ei. Vänkää opetella jotain rekisterien nimiä ja niitten bittejä ulkoa? Jos mun tarttee semmosia tietää ni kaivan datasheetin prkl esiin. Maikka totes tyytyväisenä tentin puolivälissä et datasheetin saa kaivaa esiin...kiirettä piti.

No, olo oli aika shaisse viel kun kotio päästiin.
Keräsin pikkasen lepin kautta vauhtia ja mentiin safkalle. Pitäähän sitä syödä notta jaksaa vaikka olo oliskin vähä nii ja näin. Toisekseen päätin tarjota päivänsankarille synde tiikerin.
Otettiin muutama kuppi ja katottiin paikallisten kanssa futista. Teeveestä tuli Liverpool vs Arsenal. Peli oli siitä mukava että siinä tuli maaleja. 2-2 päättyi. . .niin.
Jälleen kuin sattuman kautta törmättiin Jukkaan. Merenkulun opettaja istui paikallisen kaverinsa kanssa kupilla terden toisessa päässä kun olimme katsomassa peliä vastakkaisessa. Olimme just matkalla kotio kun tiikerin myyjä tyttö huikkas meidät siihen pöytään ja pojjaat kutsuivat sitten istumaan. Jukan kaveri Tony oli todella sanavalmis kaveri. Juttua irtosi ja hymy oli kyllä jatkuvasti herkässä. Tony oli kova vitsailemaan Jugista, oli varaa, sillä olivat tunteneet vissiin luokkaa 15-20vuotta.
Tony joutui lähtemään, mutta jäimme vielä istuskelemaan ja jauhamaan shaissea Jukan kanssa.
Päätimme käydä naapurikylässä Changissa. Changi Village on saaren viimeisiä Villageja, vai oliko peräti viimeinen. Rakennukset pieniä ja meno helmeä. Pienessä kuppilassa oli duunissa rentoa väkeä ja jutustelu oli vuolasta. Yöhönhän se meni, mutta Makella oli ainakin hauskaa.

Tiistaina oli taas kivasti vappoota. Sää oli kohtalainen: semi pilvistä, aurinkoa ja tuulta.
Makella oli darra. Sain mainion idean, että mennään junnaamaan Sentosaan. Make oli messissä pienen vauhdin oton jälkeen.
Sentosa kutsui meitä.
Mahtava paikka lukea kyllä kerta kaikkiaan. Palmun alla... aurinko taivasalla... meri pauhuaa... lämmin merituuli... mmm...
Prkl pilvet hyökki kyllä liian usein eteen.

Istuttiin iltaan saakka. Jokainen auringon säde oli kerättävä talteen. Hyvät säät on sadekaudella meinaa niin harvassa.

Harhaisen mielen jalkakuva...



Nojoo. Ei tiistaina sen kummempia.
Mentii iltapalalle vielä kivasti.







Keskiviikkona oli labraa aiheesta kolmivaihesähkömoottori. . .mörkö sana.
Oli kohtalaisen hanurista, ei mittaukset eikä semmoset, vaan se raportti.
Raportit tääl on tosi lyhyitä, mut niissä on yleensä plottauksia jotka on ihan hanurista ja niistä pitää sitten keksiä maikalle jotain viisasta sanottavaa. . .

No saatiin mittaukset kasaan mut se pähkäily ei oikee onnistunu. Maikka anto luokalle aikaa torstaille klo 17.00.
Otettiin oljenkorsi mukisematta.
Meillä oli Care Group interactionia iltapäivässä.
Luokan pizzan myyntisetti CCN päivänä poiki järisyttävät 44 taalaa voittoa, eli abaut 20-22 euroa. . . joka tapauksessa yritys hyvä kymmenen, pääasia että tuli voittoa ja kaikilla oli edes välttävästi hauskaa.
Tamyee oli varannut palkkapussistaan 200SGD:tä CG:n yhteislounasta varten. Opiskelijat saivat valita hyvän Coffee shopin koulun läheltä.
Mentiin syömään erääseen seafood mestaan ja Malesialaisvahvistukset saivat vastuun tilailuista.
Ateria oli massiivinen. Oli kaikkee vänkää. Sweet'n'Sour kanaa, jotain makeeta kanaa, rapuja, mustekalaa, jotain omelettia, mee gorengia, kaikkea muutakin, mutta paras oli rausku!
Aivan laittoman hyvää.
Jubailua massivisesti, hyvää safkaa ja kirkkaalta taivaalta posotti aurinko.

Safkasin niin paljon että suunnitelemamme sali sai jäädä jo senkin takia, mutta pääsyyksi nousi kumminkin se aurinko ja sää. Arvatkaahan minne me mentiin?
No Sentosaan tietenkin!
Torstaina oli muutenkin tuleva CKTCS:n labra koe, joten pitihän sitä lukea. Toisekseen se AC moottori labra oli kesken, sekin piti tehdä. Mikäs sen parempi mesta tehä kuin aurinkoranta? ai ei?!
On muuten hyvä!

Kyy, iltaan saakka kerättiin auringon säteitä ja vilkuiltiin labra tehtäviä.

Päivän säässä oli kyllä sitä jotain. . .
Tätä lisää, ei kyllä uskois notta olis sadekausi.

Torstaina olikin sitten peruskoulusettiä tarjolla, tosin sillä poikkeuksella, että labratentin takia meillä oli 4 tunnin hyppäri ja Johnny oli ilmoittanut, että perjantain Hari Raya vapaa päivän takia sulkis olisi tänään.

Päätettiin mennä vetäsee kunnon salit ja siitä sitten kivasti simmailemaan.
Sää oli jälleen aivan uskomaton. Aamulla kun kävelin koulun pääramppia ylös keskusaukiolle, en tahtonut nähdä oikein kunnolla ja kun käveltiin ulkona salilta uimalalle en nähnyt oikeestaan yhtään mitään, sen verta oli meinaa häikäsyä.
Ekaa kertaa oli niin kirkasta, tähän asti oon selvinny ihan kivasti ilman arskoja.

Uimassa oli kohtalaisen vänkää. 30-35 astetta ulkona, ei pilviä, arska paistaa, vesi on lämmintä ja kirkasta. Nää on niitä jutskia, kallisarvoisia päiviä.

Labra tentti meni hyvin. Näitten Matlab kikkailut ei oo mitään verrattuna Piilan setteihin. Todettua, että me ollaan usein tehty labrat jo kauan ennen kuin tunti päättyy. . .nyt siitä oli hyötyä.
Aikaa oli 50min, olin valmis 30min jälkeen abaut ja aikaa jäi tarkistelemiseen. Fiilis on hyvä.
Tosin eiks se aina mee niin et  jos on hyvä vilunki päällä ni tulos on yleensä käänteinen?

Labratentin jälkeen mentiin himaan, otin tunnin torkut ja sitten mentiin Clementiin.
Sulkis alkaa luonnistumaan aina vaan paremmin kyy. Välistä vähän olkapää meinaa antaa periks mutta tatsi paranee. Meitä oli tällä kertaa aika vähän pelailemassa, tovin pystyttiin pelaamaan vastakkain Maken kanssa, mutta paree päivän kuntoilulle, että loppujen lopuksi meitä pelas kentällä 4...
Päätteeksi tuttu sävel. 100+ naamaan, jubailua, mrt, koti.

Perjantaina oli kauan odottamani Sitex 2009 digi messut Expossa.
Olin innoissani, sillä järkkäri, pleikkari ja ipod kummittelivat vielä kivasti takaraivossa.
Lähettiin kohti Expoa keskipäivän aikaan ja otettiin lähes ohjekortti eli MRT.
Jengi tietenki pakkautu kaikki sinne. Ei siinä ketään Pasir Risista Tanah Merahille, mutta se Expon juna. . .niitä meni ehkä kerran varttiin ja siinä ajassa asemalle pakkautu puol kylää.
No mahuttiin kyytiin kumminki mutta olihan siellä tiivis meininki.

Sitex on siitä vänkä messu et se ei maksa mitään. Paikalla oli jälleenmyyjiä, valmistajia, kolmatta osapuolta...
Noh, etsiminen aloitettiin välittömästi ja etenimme parasta mahdollista vauhtia väen seassa. Tämä tarkoitti max 5cm askelia 4 kpl, jonka jälkeen tuli pullonkaula ja pysähdys. Tatsiin kun pääs niin liikkuminen oli melkein mielekästä. Not.

Yllättävää oli se, että hinnat olivat kohtalaisen hanurista. Ettimääni Eos 500D kameraa myi tasan yksi pulju ja sekin alkaen runko 1250SGD. . . Pleikkari oli jo kohtalainen: konsoli slimminä, HDMI kaapeli ja 2 peliä 528SGD. Vika oli siinä että ne pelit oli ihan hanurista, tai niitä ei voinut kunnolla valita.

Bongasin IPod Touch 32Gb version hintaan 468SGD johon kuului suojus, travel adapter, flight adapter ja jotain muuta sälää. Laitoin mietintä myssyyn.

Kaiken kaikkiaan messukokemus oli ahdas, meluisa ja hedelmätön. Olin vähän pettynyt kyllä. Oli siistiä kyllä kokea semmonen mega messu vaikka toki täällä järkätään kokoluokkaa paljon suurempia messuja, mutta siis Suomen digiexpo oli ihan häviävän pieni verrattuna tähän.

Aikaa tuli vietettyä Expossa kumminkin ihan huolella. Sää oli tosin aivan hanurista. Ulkona oli pitkästä aikaa taas niitä tykinlaukauksia. Pahimmillaan ukkonen oli muutaman sadan metrin päässä.
Illasta ei tullut mitään, käytiin sapuskoimassa ja sitten kaupan kautta kotio. Kirjottelin koneella mietteitä talteen ja Lucas koodasi meille että oli menossa lauantaina Sentosaan ja kyseli messiin. No tottakai me nyt aina Sentosaan voidaan lähteä! Se olikin sitten siinä.


Lauantaina  aamusta Lucas noutaa ralli Alfalla ja sitten kokka kohti Sentosaa. Illalla olis tarjolla SMU-vaihtareitten kanssa kiitospäivän ateria. Samaiset vaihtarit oli siis deepavali kinkereissä.

Mutta aamusta heti kultarannoille! Cafe Mar mikä hitto onkaan ja parhaat paikat! Sää oli suosiollinen, viikolla oli monta hienoa päivää ja olen todella kiitollinen. Sateet on niin hanurista.
Pilvetöntä taivasta oli mojovasti vaikka pilviä ja lopuksi pienet sateetkin tulivat kiusaamaan.
Hattu temppu oli täysi. 3 kertaa viikon sisään Sentosalle.
Jouduttiin lähtemään kumminkin jo 15 maissa kotio peseytymään ja vaihtamaan kledjuja.

Oltiin pikkasen aikataulusta myöhässä ja aikaa vaihtoihin jäi abaut vartin verran. Sissi suihkut ja romppeet kantoon meiningillä.
Vaikka aluksi näyttikin siltä, että olisimme rumasti myöhässä, asiat kääntyivät ihan hyvin ja olimme jonkun ihme kommervenkin kautta jopa ajoissa. Törmäsimme junassa Victoriin jonka kanssa olimme tulleet Depaavali kinkereistä samalla bussilla kotio. Mies oli tullut suoraan futispelistä. Törmäsimme edellisestä keikasta tuttuihin kasvoihin ja muutamiin uusiinkin. Vietamista, Kiinasta ja Intiasta olevat uudet tapaukset tuli tutuiksi.
Tällit oli 18 aikaan Harbour Frontin MRT:llä josta kävelimme festarialueelle.

Tilat olivat yksityisomisteisella maalla olevan asuntoyhtiön tiloissa. Voitte arvata, että hintataso näillä asunnoilla on kova.
Kävimme tutustumassa kämppäalueeseen. Uima-allasta, suihkulähdettä, grillikotaa, lasten leikkialueita ja vanha telakka-allas joka oli muutettu "nähtävyydeksi". Alueen promenadilta näki suoraan Sentosan saarelle ja risteilyalusten satamaan. Lisäksi alueen vieressä oli huvijahtien satama. Ökyä? Kyllä, arvuuttelut ja lopullinen totuus kämppien hinnoista liikkui 1-1,5miljoonan SGD kieppeillä. . . Miks mun pitää olla köyhä?. . .
Promenadilta nappasin pari kuvaa.. shaisseahan niistä tuli.
Missä se eos kun sitä tarvittas?

Palattuamme takaisin kokoustilaan oli aika palopuheiden ja rukouksen. Kyllä, tämä oli kristitty tilaisuus. Jussilla oli vänkää, meinaa kaveri on ateisti.
Noh, palopuheissa selvisi, että moni paikalla oleva, ja järjestävä henkilö olivat vanhoja vaihtareita. Halusivat tavallaan maksaa takaisin sitä mitä olivat vastaanottaneet isäntämaassaan.
Kiitospäivän ymmärrän, mutta silti amerikkalaisuus juhlan takana aiheutti jotenkin etovaa tunnetta.
Moni järkkääjä oli ollut Jenkeissä vaihdossa ja ymmärtäähän sitten kiitollisuuden. Itse laitan sen mieluummin yleisen kiittämisen konseptiin. On siellä Ameriikassakin ilmeisesti hyvää väkeä...
Safka oli kivaa vaihtelua Singaporelaiselle. Sain kasattua meinaa aika Suomalaistyylisen setin. Tuoretta salaattia, leipää, kalkkunaa, possua, kanaa, jotain perunalaatikon oloista settiä ym. . .
 Safkan jälkeen rukoiltiin. . .

Illan päätteeksi järjestäjät halusivat jakaa safkaa vielä vieraille mukaan, etenkin kundeille (näin kävi käsky ihan oikeesti!)
Vinkkasivat heti mulle pöydän luota. Tein työtä käskettyä ja noudin mulle ja Makelle pöperöä. Sitä tuli niin paljon että selvittiin sillä loppupeleissä 2 päivää, tosin syötiin koulussakin ateriat.

Mentiin vielä Suomipoika porukalla vetäsemään hyvälle päivälle muutamat tiikerit.
Lauantai oli hieno päivä.


Päätin sitten hommata sen IPod Touchin 32Gb mallin ja sunnuntaina sitä lähettiin sitten koko kolmikon voimin metästämään.
Expolla oli yllättävän vähän väkeä. Sanoivat kuitenkin että vikana päivänä olis paljon tarjouksia ja tarjoushaukkoja kun kaikki myydään pois.
No se mun IPod oli menny. Tilasin semmosen kumminkin, koska siihen sai ne matkustus vermeet megeen joilla oli kivasti arvoa kun palaa kotio, lisäks ne maksaa jonnin verran, mutta joudun odottamaan sitä nyt tovin.
Varmaan joulumyynnistä olis saanu sit kumminki paree, mut aika sama.

Muuta ei tarttunu. . .Shaisset messut sit kumminki.
Mentii Bedokkiin syömään. Paikallises coffee shopissa safka tilattiin tiskiltä, mutta juma sviidu kun se kannettiin sulle pöytään ja siinä sitten maksoit. Ja kaiken päälle oli halpaa sapuskaa. Ihan jees mut ei mitää erikoista. Mut näin se pitäs olla meidän paikallisessaki! No paikallisessa kalja sentään kannetaan pöytään.

Loppu päivä meni koulu hommissa. Ei muuta raportoitavaa, tai ehkä olis, mut en mä jaksa kirjottaa enempää...


Loppu kaneetit tähän taas pitkästä aikaa.
Eversti Sandels kiittää jälleen lukijoitaan, terveisiä kaikille sinne Suomeen. Älkööt panikoiko vaikka blogi ei päivittyisikään, välillä ei oo mitään vänkää, välillä ei vaan jaksa kirjottaa vaikka olisikin. Kommentoikaa ihmeessä, jos jotain on. Hankitte sen gmailin nyt ihan sitä varten.
 Aika täällä juoksee liian nopeesti nyt kun on tätä arkea. Vuosi olis niin paljon paree, 6kk on nii lyhyt...
 Ei voi muuta sanoa lopuksi kuin, että vänkä paikka tämä Singapore.

Synttärit ja silleen

Morjee!

Jälleen yksi viikko takana ja sunnuntaita pukkaa. Aika tuntuu valuvan käsistä kuin merivesi sormien välistä. Puoltoista kuukautta jo takana Singapore elämää ja kyllä on menny nopeesti.

Syy nopeaan ajan kuluun on selkeästi koulu. Siellä tuloo nyt vietettyä aikaa monesti niin paljon että esimerkiksi juuri maanantai ja torstai kuluvat aivan turhan nopeasti.

Joka tapauksessa maanantai meni taas koulussa. Meillä oli 1 quiz aiheesta Circuits & Control Systems, joka meni tietenkin ihan reisille. Ei siinä ketään, ei oo nii paha rasti painoarvoa kun tuolla ei ole niin hurjasti kun kunnon tenteillä, mutta vatuttaahan aina turhat kämmit. Sulautetuissa ryhmämme Singaporelaisosasto tuntuu olevan vähän turhankin kassalla kaikesta. Ryhmän johtajana oleva tyttö on melkosen pahasti Suomipoikien varjossa. Meillä piti olla jo edellisellä viikolla pääohjelman Flow Chart tehtynä. Monilla ryhmillä olikin, mutta meillä oli vain raakile. En ollut ikinä moisia tehnyt, mutta kun katselin miten kassalla jengi oli meidän ja muiden ryhmissä, oli aika tarttua ohjaksiin.

Ei aikaakaan kun viime viikon tunnilla meillä oli jo maikan mukaan luokan paras esimerkki Flow Chartista. Maken tuella ja muutamalla kysymyksellä maikalta siitä selvittiin.

Nyt pitäis vaan osata sitten koodata sarjaliikenne kuntoon. Mikäs siinä, itse sen valitsin sillä tuntui mielenkiintoisimmalta vaihtoehdolta. Jätimme kaikki melkein jo valmiit aiheet tytöille ja yhelle dudelle joka näyttäytyy silloin tällöin. Näytetään miten homma futaa kun Suomipojat rupee stressaamaan.

Tiistai meni liikunnan merkeissä. Roaming Day on nykyään järjestään Exercise Day tai muuta liikuntaan viittaavaa...

Meillä oli tosin mielessä mennä myös Sentosaan, mutta se meni sitten ohi kun en saanut itteäni sängystä ylös. Lähimme vasta iltapäivästä koululle salille ja uimaan.

Salilla oli kohtuu tunkua: patsastelijoita, tyhjäntoimittajaa ja oikeesti niitä jotka tekivät jotain.

Paikallinen nuoriso on selkeästi kiinnostunut vain treenaamaan järjestään ylävartaloa, kuten tosi miesten kuuluu. Tissit, haba ja yläselkä on kova sana. Sitten kun niitä painoja on nostellut ni on kiva ihailla itseään salin peileistä niin että muutkin varmasti huomaavat.

Joo...

On siellä sitten sitä ihan fiksunkin olosta väkeä jotka treenaavat kauttaaltaan aina jaloista lähtien.

En tällä viikolla treenannut vielä jalkoja, vaan keskityin hoitamaan tuon olkapään kuntoon perjantain sulkapalloa varten. Edessä siis kaksi perättäistä treeniä käsiä.

Make aloitti tutkimukset joululomastamme. Suunnitelmissa oli 10 päivän rentoutumissessio Indonesiaan Balille. Lennot tuli buukattua ja hotellihuoneen varaamishelvetti saatiin orastamaan. Bali on Aussien todella suosima lomakohde jotain muutama down and under kaveri voi tulla vastaan.
No mutta se tiistaista.

Keskiviikkona oli tarjolla pitkästä aikaa kulinaristisia elämyksiä, sillä Tamyee oli luvannut viedä meidät syömään erästä paikallista herkkua nimeltään Curry Fish Head. Kyllä, kalan päätä curryllä höystettynä. Ensi kuulemalta kuulosti hieman oudolta, sillä aikaisempien kalan syöntikokemusteni nojalla kalan päässä ei ole juurikaan mitään syötävää?

Keskiviikko aamuna oli myös toinen quiz aiheesta Power Electronics and Drives. Se meni vielä enemmän reisille kuin CKTCS quiz. No mutta ei ketäs, en viiti ressata. Sinäänsä vatuttaa kun se oli ainoa quiz koko kurssilla. No joo, tentissä sitten paree.

Pakko myöntää, että syytän hieman singaporelaisia kanssa opiskelijoitani tappiosta. Luokassa oli tenttitilaisuudeksi niin hirvittävä meteli etten oikeasti pystynyt keskittymään. Kuuntelin kun vieressä olevat opiskelijat vaihtoivat vieressä tietoutta saadakseen parempia pisteitä.

Miksi täällä on niin?

Singaporen Polyissä on oppilaiden feedback systeemi käytössä. He antavat palautetta opettajista tämän järjestelmän kautta joka prosessoidaan sitten koulun johdossa. Palaute vaikuttaa suoraan opettajien palkankorotuksiin, etenemismahdollisuuksiin jne. Joten arvata saattaa miksi maikat välttävät oppilaiden huonoa palautetta.

Toisekseen, juteltuani usean singaporelaisen aikuisen kanssa aiheesta Singaporelainen nuoriso, on selkeästi havaittavissa nuorison pilaantumista. Tämä siksi, että hyvin voinnin kasvaessa aikuisilla on varaa hemmotella lapsiaan ja samalla työkiireet etäännyttävät vanhemmat lapsistaan.

Kyllä kyllä, eli Suomi ei ole ainoa maa missä nuoriso on täysin pilalla. Täällä ollaan kovasti samalla kurssilla. Niin joo, täällä on muuten vanha Suomen koulutus sydeemi, eli te vanhempaa kaliberia olevat ihmiset siellä jotka jaksatte mun raportointeja selailla, niin muistatte varmasti tämän kansakoulu, ammattikoulu, koulu, opisto systeemi hässäkän.

Vanhanen muuten vieraili täällä kuulemma ihan jokin aikaa sitten mikäli oikein ymmärsin ja keskustelivat ilmeisesti jälleen Singan koulutus sydeemistä. Ovat ilmeisestikin muuttamassa taas systeemiä samankaltaisemmaksi kuin Suomessa?

No mutta takaisin asiaan.

Meillä oli aikaa luentojen jälkeen reilu 1,5 tuntia tehdä projektitöitämme sillä Tamyeellä oli jokin tapaaminen. Riisörtsiä ja diveloopmenttia vaa siitä sitten. . . kahveelle mentiin kumminkin ensin.

No vihdoinhan sitten Tamyeekin vapautui ja lähettiin matkaan. Mesta oli melkosen lähellä koulua, ehkä 10min autoilua ja paikalla. Tanah Merah MRT oli lähin metro.

Tamyee tilaili kaikkea ja me istuttiin alas. Safka tuli piakkoin ja se tarjoiltiin ”share” tyyliin eli monta lautasta mistä voi lapata itselleen lautaselleen mitä halusi. Tamyee selitti, että se on tyypillinen kiinalainen tapa mennä safkalle porukalla, oli se sitten perhe tai kaverit.

Shared sapuskointia, shaissen jauhantaa ja hengailua. Kuulostaa rennolta.

Tammy sanoi kanssa että yleensä Curryn kanssa hän jättää juoman pois, masokismia tai ei, tällä kertaa otettin kumminkin juomat jos hivelisi liikaa.

Curry kalanpää oli isossa Clay pot ruukussa tai kattilassa. Paljon vihanneksia, stydiä lientä ja ite pää jehu eli valtava kalan kallo. Tällä kertaa Tammy otti vain puolikkaan sillä emme olisi jaksaneet kokonaista. Juttu oli siinä että ei se ollut pelkkä kallo vaan siinä oli abaut etu evien jälkeen vielä noin 10cm lihaa messissä ja lihaskerros oli paksu!

Tammy kysyi heti ekana haluaako meistä kumpikaan syödä kalan silmän?

Pitkän hiljaisuuden jälkeen avasin sanaisen arkkuni ja totesin ” I'll do it!”

Älkää kattoko mun tekstiä noin!

Rupesin tökkimään pieneltä vaikuttavaa silmää haarukalla kaivaakseni sen ulos. Tammy totesi vaan ”not like that” otti lusikan ja kaivoi sen ulos. Silmä olikin aivan valtava... MUAHAHAA!!!

Kaivelin silmän lasiaisnesteen sun muut herkut ulos, mutta jätin sidekudoksisen seinämän väliin.

Keräsin vielä tovin rohkeutta mutta en taipunut kiinalaisen silmissä vaan avot, simmu suukkiin ja jauhamaan. Uskokaa tai älkää mutta siinä oli makua! Ajatus silmän mutustamisesta oli tietysti outo, mutta siinä oli kohtalaisen mukavasti makua.

Kalan liha oli todella makoisaa kanssa, curry kastike sopi siihen todella hyvin. Lisäksi Tammy tilasi mustekalaa, sellerin tyylistä vihannesta osterikastikkeessa ja sitten hapan vegyä kananmunalla.

Vegy on siis vaan lyhenne sanasta vegetable, jolla kaikki kasvis jutskat täällä tuntuvat menevän.

Kaikki muu oli törkeen hyvää, paitsi se katkero salaatti tai juuri mikä lie olikaan, joka oli vähän liian voimakkaasti katkero.

Erittäin mainio sapuska.

Tammy heitti meidät vielä Tanah Merah:n MRT asemalle, josta päätimme jatkaa vielä keskustaan shoppailemaan, koska päivä oli vasta aluillaan ja sää mitä mainioin.

Päätimme vieraililla Raffles City Mallilla ja Suntecissa. Tarkoituksena oli löytää ainakin uimashordet ja jotain vänkää. Uima shordet löyty ja muistin kassajonossa kuinka prkl:n hiki tuloo sulista pelatessa ja tein impulsiivi ostoksen mallia rannehikibandut.

Törmättiin paluu matkalla erään räätälin ”sisäänheittäjään”. Mies jakoi tarjouslappuja paidoista ja puvuista ja hinnat olivat melkoosen huokeita. Ainoa, että tarjouksen jonka sait sitten ite liikkeessä ei ollut mitään tekemistä lapun hintojen kanssa. En ostanut mitään, mutta make otti mukaan äreen aamutakin. Hintaa noin 30e, todella äreä takki kerta kaikkiaan. Kyselin perinteisestä kiinalaisesta puvusta ja antoivat tarjouksen 550 SDG. Kuten todettua, en tarttunut.

Make Googlaili vielä illemmalla lisää räätäleitä. Smokkia, pukua ja paitoja. . .Tuloo varmaan raahattua se perinteinen Kiinalainen puku täältä. Rahaa tulee palamaan niin simona. No mutta sitä varten on säästetty niitä kesäduunivarantoja.

Matkaan tarttui vielä Leviksen polo paita, sillä kaksi hyvää valkoista polopaitaani on pilalla. Toisessa on soijatahra ja toisessa kalliissa Espritin paidassani on hikipolttamat kauluksissa... Espritin paita vatuttaa eniten, oli meinaa kallis ku Suomesta sen ostin. Onneks noita Leviksen melkein hyvän näkösiä on irronnu 10e hintaan tilalle. . .

Torstaina oli luvassa taasen liikuntaa keskipäivällä. Päätin treenata olkapäitä ja käsiä notta olisivat kunnossa sitten perjantain sulkisrupeamassa.

Seuraava pätkä lähinnä EP07S jäsenille tai jos sinä lukija olet kiinnostunu matikka ohjelmista. . .Jos ei kiinnosta pätkääkään nii skippaa seuraavaan kappaleeseen. Jees, eli iltapäivällä opittiin matlabissa muuten taasen vänkää uutta. Muistanette ne Piilan blokki diagrammit Z muunnoksesta? Jees, meillä on samoja mut mennään linearisilla systeemeillä eli blokkidiagrammeja joissa on siis siirtofunkkareita ja niitten takasinkytkentöjä. En tiä teistä mutta musta oli ihan mielenkiintonen jutska. Laskettiin matlabilla blokkien sarjaan ja rinnan kytkentöjä ja käsin muokattiin alkutilanne kytkis laskettavaan muotoon. Mikä tässä on se siistein juttu o se et mulle ja Makelle tulee projetkityö, jossa me tehään kontrollisysteemi satelliitinseuranta antennille. Eli satelliitti kiertelee tuolla jossain ja sitten sen antennin pitää seurata sitä. En tiä kuinka diipiks menee, mut Joonas vois olla ainakin tulessa. Mä oon ainakin! Siiiiiistiiiiii.......

Jepu, perjantai oli sitten lyhykäisyydessään 2 timmaa koulua ja sitten illasta pelaamaan sulista. Clementiin taas se helvatallinen MRT reissu. Kämpiltä Clementiin menee tunti. Oltiin ajoissa perillä. Johnny vei meidät eka Coffee shoppiin jossa yksi hänen kavereistaan pitää kojua. Samainen kaveri käy meidän kanssa pelailemassa. Johnny oli ostanut meille taasen jännää hedelmää kokeiltavaksi. Viimekertainen taisi olla Mangostine tai joku, sillä aussi dude lausui sen ainakin mangostiin. En oo satavarma mutta keltanen se oli ja ihan maukasta.

Tällä kertaa meille oli tarjolla Rambutan tai Rambotan niminen karvainen kaveri. Makella oli vaikeuksia saaha Rambutan auki, koska siihen tarvitsi kynsiä. Autoin miestä mäessä. Rambutan oli hyvää. Maistui hyvin samankaltaiselta kuin viinirypäle, mutta ei aivan. Liha oli samankaltaisella tekstuurilla varustettu. Punainen karvaisa takiainen, sisällä vaaleaa lihaa jonka piilossa kivi. Kiveä ei syödä. Ei ollut edes pahan hintaisia. Katselin kotimatkalla hintoja ja kilon sai 2 taalalla, 3 kiloa 5 taalaa. Olkaluu pysyi kivasti paikallaan koko pelin ajan ja pääsin ehjänä loppu drinksulle. 100 plussat naamariin ja jubailua. Jees.

Lauantaina oli lasten kutsut edessä. Selvisi myöskin ettei Chocletin toisen pojan nimi ollutkaan Anthony niinkuin luulimme vaan Edmund. Aina oppii uutta.

Edmundin tyttären Amberin 1 vuotis syndet siis edessä ja arvatkaahan missä ne pidettiin?

No mäkkärissä tietenkin.

Choclet oli sairiksella. Luulimme ensin että menemme Maken kanssa sinne keskenään ja tunsimme itsemme hyvin vaivautuneeksi. Kun olimme lähdössä Choclet totesi meille, että tulee myöhemmin paikalle mikä oli ihan hyvä juttu.

Saavuimme myöhässä, mutta kuitenkin ajoissa sillä olimme ensimmäisten saapuneitten joukossa.

Emme tunteneet muita kuin Edmundin ja tämän vaimon. Vaivautunut fiilis valtasi alaa. . .

Onneksi paikalla oli yksi kaveri joka oli yksin saapunut paikalle ja ilmeisesti kanssa hieman ulkona kaikesta ja saimme kaverista juttuseuraa. John Lennon, aivan, kuten Beatles legenda itse. Tiedä sitten oliko miehen sukunimi jokin kiinalainen, mutta Lennoniksi häntä sanottiin.

Mies oli pelastus, sillä juttelimme hänen kanssaan koko kinkerit.

Lähipiiri kuvautettiin synttärisankariperheen kanssa ja meidätkin kutsuttiin yhteen kuvaan.

Jotenkin meillä oli vaivautunut olo silti. Käsitys perheestä on täälläpäin niin erilainen kuin Suomessa. Kyy..

Kinkerit kestivät sen parisen tuntia ja lähdimme takaisin kohti lepakkoluolaa.

Maken synttärit lähestyy. Menimme Downtown Eastiin noutamaan Hoegardenin 0,75 tuplapäkin missä äree tuoppi messissä. Ostettiin me kahvimaitoakin. . .

Mun stobe meni pakettia purkaessa särölle, mutta nou hätä. Ostan sit toisen jos menee shaisseks.

Mentiin kattomaan paikalliseen Englannin valioliigaa paikallisten seuraan.

Eihän nää osaa sitä hommaa, ryystivä suurin osa kaffetta ja kokista. Me sponssattii taas Tiger tyttöä.

Kysyttii huumorilla millon aletaan saamaan boonusta ostoksista, kuten Tiger paitoja tai ilmasta kaljaa. Sanoi et kyl hän jotain keksii. Ollaan meinaa paikan parhaimpia Tiger asiakkaita, kun paikalliset litkivät vaan Carlsbergia tai Heinekeniä. Muutamat lauantaikaljat siitä naamariin chicken ricen kera ja kotio goisaamaan.

Nyt sunnuntaina kun kirjottelen tässä sängyn päällä voin todeta etten ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Pyykkiä on pesty, mutta siihen se sitten jää. Sääkään ei ole mikään ilmiömäinen jotta olisi voinut mennä Sentosaan. Parturissa pitäis vielä kävästä ja ECAPPin joku diipadaapa learning agreement tehrä. Jaa, maanantaina taitaa olla vielä quiz tostakin aiheesta. Voehan...

Vatuiks se kumminkin menee, luen minkä kerkiän. . .

Käytiin tossa shoppailee rantakaislamatot jos ja kun toi sää tosta paranoo, niin on sitten Sentosaa varten kunnon vermeet. Samalla tuli kyllä hommattua sateenvarjokin.

Kävin muuten parturissakin. Pesun kanssa miesten kallon karvapeitteen ohennus maksoi järkyttävät 10e ja kävin melkosen hyvässä mestassa. Keesillä mennään taas. Keskustan puljuissa Make sanoi nähneensä sitten ihan Suomi hintaa 20+ euroa. Notta kyllä täälläkin voi rahansa kampaukseen tunkea samalla tavalla kun Suomessakin.

Näin tällä kertaa.

Urheilua, Tiikeriä ja aurinkoa

Terde,

Ei oo ollu motia kirjotella vähään aikaan mitäs. On tässä kumminni tapahtunu taasen kaikkea vänkää ja sitten sitä perusarkea.

No joka tapauksessa maanantai oli normi koulupäivä, ei siinä mitään uutta maan päällä.

Tiistaina oli kumminkin jälleen vappoota eli roaming day. Tällä kertaa ei tapahtunut mitään äärimerkittävää vaan kävimme koululla puntilla ja uimassa.
Paluumatkalla kotia törmäsimme kuitenkin sattuman kaupalla erääseen suomalaiseen ukkoon paikallisen coffee shoppimme luona. Jukka on Lappeenrannasta ja on asunut Singaporessa toistakymmentä vuotta.
Jannu oli vetämässä tiistai ränniä päälle, kuten vanhana merikarhuna on hänellä oli ilmeisesti tapana. Jugi on luennoitsija Singaporen merenkulkukoulussa ja hänellä on kuinkas muutenkaan, singaporelainen vaimo, lapsiakin muutama. Mies oli ilmeisen ilahtunut siitä, että pääsi juttelemaan maat ja maannut Suomesta natiivien kanssa. Keskustelimme tuopposten äärellä kuitenkin oikeastaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Tiistaina ei tapahtunutkaan sitten mitään sen ärjympää.

Torstaina oli jälleen liikuntapäivä. Meillä on meinaa kolmen tunnin hyppäri keskellä koulupäivää.
Tahkosin jalat siihen kuntoon, että nyt vasta maanantaina alkaa käveleminen olemaan lähes normaalia.
Iltapäivällä meillä oli Circuits & Control Systems kurssin labrat. Maikkana meillä on mega rento kreikkalainen Lucas joka heittää meidän kanssa hyvinkin mielellään läppää. Labroissa meillä on matlabia, joka on kohtalaisen tuttu matikka softa ja saamme Maken kassa labrat tehtyä yleensä vähän liiankin nopeesti. Singaporelaiset virkaveljemme tosin ovat yleensä mahdottoman kassalla.
Lucas ehdotti reissua Sentosaan mikäli säät suosisivat. Olimme välittömästi messissä, sillä Sentosa on oikea paikka norkoilla löysä sunnuntai. Sormet ristiin ja venaamaan viikonloppua.

TGIF, Thank God it's Friday. Singaporelainen konsepti.
Perjantai oli markkinapäivä koulussa. Tammygun pyysi meitä avustamaan care groupinsa rahainkeruussa ja mentiin tietenkin. Koululla oli siis massiiviset markkinat missä opiskelijat keksivät markkinaidean ja koettivat myydä sitten kaikkea muille opiskelijoille. Tamin ryhmä oli päättänyt myydä limua ja pizzaa.
Jouduimme Maken kanssa myyntitehtäviin, kiertelimme ympäri koulua muutaman CG jäsenen kanssa ja myimme pizzaa. Ei me mitään myyntitykkejä oltu mutta onnistuin myymään muutamia pizza slaisseja. Voisin harkita markkinoinnin peruskurssin hyväksyttämistä tällä, oli meinaa kovaa hommaa saada kaikki slaissit myytyä, kohtalaisen kovilla katteilla veke.

Perjantai iltana oli jälleen luvassa sulkista. Matkasimme Clementiin ja Lim:n pariskunta oli jälleen meitä vastassa.
Pelistä ei oikein tahtonut tulla mitään, sillä jalkani oli niin tukossa ettei liikkuminen tahtonut oikeen luonnistua. Toisekseen olisi pitänyt treenata taas torstaina käsiä, jotta oikea olkaluu olisi pysynyt paikallaan. Muljahtelihan se taasen kivasti.
Pelin jälkeen menimme jälleen urheilujuomille ja keskustelimme jälleen Singaporesta ja Suomesta. Lisäksi sapuska oli alati esillä. Tästä aasinsiltana pääsimme aiheeseen trooppiset hedelmät.
Täällä on reippahasti mitä kummallisimpia etelän hetelmiä. Durian on sellanen hedelmä jota on must kokeilla jos tuloo Singaporeen. Siinä on järjetön katku joka haisee kymmenien metrien päähän, mutta sen maku on kuulemma järjettömän hyvä. Paikalliset sanovat sitä "The King of Fruits".
Tosin sanovat kanssa että sitä joko rakastaa tai sitten vihaa, mutta niinhän se on kuninkaissa.

Lauantaiksi oli sovittu reissu Winstonin ja Jussin kassa Botanic Gardenssiin. Meidän oli määrä tavata Orchardin metroasemalla, joten siitä päästiin kiertelemään kivasti hieman orchard roadin puljuja.

Kaikkialla keskustassa on jo jouluvaloja, kaduilla ja ostareissa. Itse asiassa ostoskeskukset kilpailevat vuosittain siitä kenellä on hienoimmat jouluvalot ja voittaja palkitaan ilmeisesti valtion toimesta.

Kuvassa hetken kuumin uutuus ostari Ion ja mega kokoinen kirjakauppa jossa sovelletaan try it before you buy it menetelmää, notta sinne vain lukemmaan. Kävimme läpi myös yhden överikalliin kaupan ja sitten painelimme kohti puutarhaa.

Matkalla puutarhaan törmäsimme muutamaan suurlähetystöön. Jenkkien mallista oli pakko ottaa kuva, sillä yhtäläisyys vankila-arkkitehtuurin kanssa on väistämätön. Vitsailimmekin kohtalaisen pitkään aiheesta, ihme kyllä CIA ei ole vielä pidättänyt meitä Amerikkavastaisina.

Saavuimme pian puutarhan hienolle portille ja soijaa puski vaikka säät ovat olleet kohtalaisen viileitä viime aikoina. Sateita on ropissut solkenaan ja välistä jyrähtelee.
Joka tapauksessa Winstonkin sanoi, ettei puutarhaa kannata lähteä tutkimaan paahteella sillä ihmisgrilli on väistämätön seuraus.

Puutarhassa oli vihreää. Todella vihreää.
Lähes jokainen vastaan tullut kasvi oli aina erilainen, ainakin ne jotka oli sinne istutettu.
Lisäksi kasvit oli nimetty syystä tai toisesta.
Ihmisiä oli paljon lenkkeilemässä alueella ja alueen lähistöllä asuukin kohtalaisen varakasta väkeä. Matkalla näimme ainakin 3kpl Ferrareita ja muutaman Porschen.

Välistä viidakkomeininkiä, välistä metsä meininkiä. Puuta joka lähtöön, pientä ja isoa, matalaa ja korkeeta. Parhaimmillaan alkoi päässä soimaan Jimi Hendrix Voodoo Chile ja tuli kunnon Charlie up in the tree line deja vu. . .Well I'm standing next to a mountain. . .chop it down...
Niin!

Puiden lisäksi alueella oli mukavia viheralueita joilla ilmeisesti sai ihan luvan kanssa olla. Ihmisiä oli picnikillä kohtalaisen runsaasti ja muutamia synttärijuhliakin näkyi siellä täällä.

Puistoon oli väsätty joutsenlampi jossa uiskenteli kaloja, kilppareita ja niitä joutseniakin tietysti.
Koko komeuden keskellä, tosin hieman pääty rannassa oli joutsen patsas.

Kilpikonnat olivat siitä veikeitä että ne tulivat pällistelemään ruuan toivossa todella lähelle. Kilpparien lisäksi lammikot kuhisivat erikokoisia fisuja, jotkut olivat kunnon tappaja hauen kokoisia mötkylöitä.


Jatkoimme matkaa kohti puutarhan päässä olevaa orkidea tarhaa kohti. Tosin voin jo tässä vaiheessa paljastaa, ettemme mennyt sinne sisään, koska sinne oli pääsymaksu.
Vieläpä kohtalaisen korkea sellainen.

Orkidea tarhan ohessa oli myös inkivääri tarha, mutta se oli rempassa. Sinne olisi päässyt ilmaiseksi.

Näiden nähtävyyksien ohessa oli myös matkamuistomyymälä jossa kävimme vilvoittelemassa sekä helpottamassa oloa. Aukiolta näki sinfonia lavalle, joka oli noin 50m meistä mageesti alamäessä. Winston sanoi että sunnuntaisin siellä järjestetään ilmaiskonsertteja. Woodstock tyyliin voi istua mageesti nurmikolla picnikillä ja kuunnella musakkia. Muistaakseni Winston sanoi, että lavalle aikovien muusikoiden piti esittää koe-esiintyminen ennen kuin lavalle oli menevän. Sama koskee muuten orchardilla esiintyviä katusoittajia, paranoidia ei siellä kuulla.

Katsellessani lavaa hiipui mieleeni josko itsekkin joskus pääsisi moisen konsertin vaikkapa heittämään, kunnes heräsin päiväunilta.
Kuten varmaan kiilusilmäisimmät huomaavat, ei lavan edessä nähdä kiljuvia teinejä, saati mosh pittejä, sillä lavan etuosassa on kala ja kilppari lammikko. Kyllä, luitte oikein. Pitääpähän sairaalloisimmat fanit loitolla, elleivät keksi yllättää lavan takaosasta.
Nurmialueella oli todella paljon kansaa. Perheitä skidiensä kanssa viettämässä aikaa, erityisen paljon valkoihoista väkeä.
Matka jatkui pienen levähdys tauon jälkeen kohti pääporttia.
Matkalla törmäsin suosikki kasviini eli kaktuksiin.
Niitä oli kohtalaisen runsaasti mutta ei mitään överi settiä.

Kaktusten jälkeen olivat vastassa toiseksi veikeimmät kasvit eli Banzai puut.

Bonsai puita oli siististi särmättynä alustoillaan.
Koko komeuden keskellä oli varsinaisen massiiviseksi ehtinyt versio.
Kuvasta ei näy, mutta noiden betoni pylväiden päällä jotka ovat etualla oli myös banzai kasveja pari kappaletta vasemmalla ja oikealla puolella.

Hehee, eeppinen purokuva.

Oli aika poistua, nälkä alkoi vääntää sen verta vahvasti vatsassa.

Menimme samaa reittiä Orchardille ja Winston vei meidät yhteen kohtalaisen mukavaan Coffee Shoppiin joka ei ollut älyttömän kallis.
Söin Nazi Padang meisingillä: Malay tyylistä safkaa, Riisiä, valkkaa pari kasvis lajia ja yks liha. Enemmän vaihtoehtoja maksaa tietysti lisää, mulle riitti tuo ihan jees. Vetäsin makealla marinadilla varustettua kanaa, ituja höystettynä ja papuja med even better soosi. Idutkin voi maistua siis hyviltä, niihin pitää vaan tunkea kunnon mausteet.
Winston tarjosi vielä kaffet.
Orchard näyttää hienolta pimeällä jouluvaloissaan, mutta koska mulla on niin skeida kamera, en edes yrittänyt napsia kuvia. Joudutte kuvittelemaan. Takaan, hienoa oli. Odottelen kuun lopussa olevaa elektroniikka messua jossa on kuulemma tykeimmät tarjoukset. Näppejä kuumottaa kunnon kamera. Itse asiassa täällä on melkeen järjestään kaikilla jonkun näkönen järkkäri, pokkareita on vähemmälti. Tykkäävät kuvata. . .

Eksyimme loppu pälyilyiksi vielä stockan herkku tyyliseen supermarkettiin josta löysin salmiakkia, salsaa ja taco chipsei. mmm. . .
Winston saatoi meidät vielä MRT:lle ja otimme raitiometron kohti Pasir Risiä. Päätimme Suomiporukalla mennä meidän paikalliseen vetämään muutamat Tiikerit. Hieno oli päivä, eikä edes satanut.

Sunnuntaina oli tarkotus mennä meidän CKCTS labra maikan kanssa siis Sentosaan.
Sää näytti hyvältä, tai no niin hyvältä kun se sadekaudella voi olla. Aloin jo huolestua ettemme lähtis ollenkaan kun kello alkoi olla jo kaks eikä maikasta kuulunut.
Lopulta kumminkin Lucas koodas ja off we go.
Lucasilla on ihan äree alfa romeo jolla mentiin. Mies selkeesti tykkää ajaa ja mikäs miestä moittimaan, hienoa toimintaa. Singaporessa tosin nopeudet ovat todella alhaisia, motareilla 90kilsaa tunnissa ja kameroita siellä täällä. Liikennettä sotki matkallamme kivasti Apec kokous. Mustia autoja, kyttiä ja sattueita.

Olimme Sentosassa kumminkin kivasti juuri kun taivas oli auki. Jäimme passiin Cafe del Mar:n rantatuoleihin ja tilattiin juotavaa. Paratiisi. . .
Väkeä oli kohtalaisesti, turistia ja paikallista. Kiinalaiset osaavat vetää rennosti mutta intialaiset olivat usein vähä liian pukeutuneita tilaisuutta varten.
Aurinko paahtoi, palmut liehuivat, meri kuohui ja juoma oli viileetä. . .what can I say? lainaan Lucasia: "Enjoy life!" miehen motto.
Lucas on kreikkalainen vähän päälle ehkä kolmen kymmenen vanha oloneuvos. Mies on asunut Singaporessa 7 vuotta ja on naimisissa paikallisen Singaporen kiinalaisen kanssa.
Kiirettä kaverilla pitää, sillä hän kertoi että on kerinnyt vain noin päälle 10 kertaa käymään 7 vuoden aikana Sentosassa ja ei ole ihmekään, että mies oli todella mielissään kun pääsi jälleen vierailemaan ja sai meistä seuraa. Niin vähän. . .On aika korjata moinen epä balanssi!
Lucas kertoi että opettajat joutuvat opetustyönsä lisäksi tekemään teollisuudelle projekteja, eikä heille makseta siitä mitään ekstraa. "Part of the Job". . . johan on.

Ihmisiä meni ja tuli. Nuoret ja pariskunnat kansoittivat suurimmalta osin kultaisia hiekka-aavoja.
Sentosassa löhöömiseen voisi tottua. . . "Why not?" totesi Lucas. Ei kai siinä ketään jos täältä löytäisi vielä itsensä elämästä? saa nähdä. . .Sää helli meitä. Sadekauden päiväksi sunnuntai oli kuin jumalan lahja. Meressä oli vänkä käydä uimassa ja tykittämässä varvaskelluntaa, tosin matala vuorovesi oli nostanut hieman mutaa ja muutamia kasveja. Korkealla vuorovedellä kun Make kävi uimassa, hän sanoi että vesi oli ihan kirkasta ilman kasvin lehtiä.

Aurinko kuitenkin lopulta hävisi pilvien taakse, mutta aurinkoa oli tullut otettua.

Ranta kuitenkin heräsi vielä illalla uuteen loistoon, sillä lepolassien alla oli ledikaapeleita, baareissa oli neonputkea sun muuta valaistusta ja rannoilla oli joidenkin palmujen alla mageesti laitettu tunnelmavalaistus.
Lisäksi kaukaisuuden laivojen valot säihkyivät kivasti taustalla. Päivällä tosin laivan raakileet olivat veemäinen näky. Meillä onkin jo suunnitteilla aurinkolasit joissa on buit-in photo shop joka poistaa nuo rumilukset sitten pois muuten autuaasta näköalasta.

Siirryimme baarin terdelle istumaan vielä yhdet juomat. Kun olimme siirtymässä niin eräs seurue tuli paikalle jonka eräs jäsen muistutti häiritsevän paljon Jackie Chania.

Teimme perustavaa laatua olevaa vakoilua ja mulkoilua ja mies tosiaan oli Jackie Chan. Ainakin 96,69% varmuudella, sen verta läheltä miehen näin. Lucas oli samaa mieltä. Make oli epäonnekseen vaihtamassa kledjuja.
Anywho, nautimme vielä yhdet juomat. Otin eksotiikkaa kuohuavan Daiquirin sillä eräs kaverini muinaisilta ajoilta suositteli kokeilemaan sitä. Täällä se oli mahdollista, meinaa lista oli täynnä kaikkea vänkää. Make otti Long Island Ice Tean, joka oli toisin kuin Suomessa, tehty kohtalaisen järeästi. Itse olin nauttinut jo yhden päivällä. . . hehee.

Täällä ei kannata ryypätä, sillä lompakko laihenee hyvin nopeasti. Drinkit olivat alkaen 14 taalaa. Tosin 7e pitkän saaren liptonista ei ole paha.
Joimme 3 juomaa koko päivän aikana joten moralisoinnin sieltä kotipuolesta voi passata ihan suosiolla.

Nälkä alkoi painaa ja poistuimme Sentosan yöhön. Kello läheni jo pitkälle iltaa.
Näkymät yöllä kaupunkiin olivat mahtavat, Lucas näytti jo menomatkalla Singaporen GP pit lane alueen, sekä hieman muuta kaupunkia ja nyt paluumatkalla katselimme "kaupungin valoja" meiningillä hieman toisesta vinkkelistä. Mahtava näky. Tosin Lucasin mielestä uusi Casino kompleksi joka on kuvattuna eräässä edellisessä tekstissäni pilaa vanhan kunnon Singaporen silhuetin. En voi tietää koska en ole nähnyt vanhaa silhuettia, mutta uskon miestä, sen verta elämän läheinen kaveri.
Lucas heitti meidät kotio ja menimme vielä syömään paikalliseen.

Kerrassaan oivallinen päivä.