Viikonloppu 3

Loppuviikko koulussa meni ja perjantai tuli.
Tamyee oli varannut meille paikat Halloween henkiseen fuksien overnite camp hengennostatustapahtumaan. Fuksien keskuudessa olimme tietysti melko veteraanikaliberia ja lisäksi järjestäjäopiskelijatkin olivat meitä nuorempia...

Ilmoittautuminen paikalle oli viiden maissa illalla ja meidät jaettiin ryhmiin joissa taistelisimme viikonlopun tehtävärastien voitoista. Palkintona kokonaiskilpailun voitosta oli lahjakortit starbucksiin.
Aloitimme tuttuun tapaan erilaisilla tutustumisleikeillä, josta jatkoimme erilaisiin "häviä ja tule nolatuksi" peleihin. Pelien jälkeen oli luvassa elokuva ja snacksejä. Katsoimme elokuvan "Fighting" tai ainakin osa katsoi, sillä jotkut päättivät nukkua elokuvan yli... Aikataulussa eivät pysyneet järkkärit ja leffa keskeytettiin kivasti hieman ennen päätöstään, no onneks juoni oli selkee.

Seuraavaksi oli luvassa yökävely.
 Nimi ei tullut ilmeisesti itseasiassa sittenkään siitä, että oli ilta/yö vaan siitä, että meiltä peitettiin silmät siteillä ja yksi toimi johtajana jonka piti viedä meidät kampusta kiertävä rata ympäri jonomuodostelmassa. Kerrassaan mielenkiintoinen kokemus. Olisimme varmaankin voittaneet, mutta jonossa olleen Alisonin släbäri tipahteli toistuvasti matkan varrelle ja jouduimme pysähtymään aina korjataksemme tilanteen. No mutta ei se mitään, sillä olimme toka maalissa.

Ohjelmassa oli lisäksi Halloween-henkinen väliohjelma, jossa Temasekin ele. opiskelijat olivat järkänneet koulun eräälle käytävälle "käveltävän kummitusjunan". Oli aika vänkä kokemus ja olivat nähneet paljon vaivaa. Itseäni eniten riipi kun käytävällä joku juoksi nelinkontin silent hill tyyliin koristen vastaan. . .muhahaaa. Vänkää, perin vänkää.
Hauskinta oli kuunnella tyttöjen kiljaisuja, kun he menivät rataa läpi. Halloween is here!

Illalla oli sapuskana tuttua ja turvallista kanaa & riisiä josta maha täyttyi kivasti. Pääsimme Maken kanssa jälleen levittämään sanaa jälleen Suomesta.

Yö vietettiin koululla nukkuen liikkatalolta kuitattujen jumppapatjojen päällä. Selälle maan mainiota terapiaa... Yöunet oli mitoitettu hävyttömän lyhyeksi josta tulikin palautetta sunnuntain debriefingissä.
Paskojen unien jälkeen oli aika aamupalan, joka oli Nasi Lemakia. Kookosriisiä, leivitettyä kanaa, kananmunaa, paikallisia minikaloja kuivattuna ja pari kurkun viipaletta. Lisäks tietenkin tiukkaa chilisettiä, mutta jätin aamupalana väliin...

Aamusta oli vielä aarteenmetsästystä. Aarteenmetsästyksen kanssa tällä ei ollut itseasiassa mitään tekemistä vaan muistutti enemmän The Amazing Racea. Tiiminä tapeltiin taas muita tiimejä vastaan erilaisissa skaboissa. Olimme kilpailun 2.
Viimeisenä skabana oli kori/käsipallo katupeli. Vaikka aurinko oli pilvessä ja ilma oli kohtalaisen viileä oli urheilu hikistä hommaa. Olimme turnauksen 2.

Kokonaiskilpailu ratkesi monesta kirvelevästä tappiosta huolimatta meidän eduksemme ja Starbucks-kortit olivat tosiasia.

Kotio päästyä oli nokosten ja pyykinpesun aika. Illa oli tarkoitus mennä suomalaiskolmikkona nauttimaan terassille muutamat tiikerit, mutta sää päätti toisin.
Viimeiset 3 päivää ovat olleet todella sateisia ja ukkonen on jyrähdellyt jatkuvalla syötöllä. Sadekausi on siis virallisesti avattu...
Vaikka aamupäivä olikin pilvinen, huomasimme auringon värjänneen meille rekkamies kädet ja niskan. Aftersun voide on mahtava keksintö. Todettua: kyllä se aurinko sittenkin tarttuu.

Kuvia ei ny tullu otettua, mutta ens kerralla sitten.

Ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Roaming day 3.

Maanantai oli peruskoulupäivä, ei mitään uutta maan päällä. Viikon ensimmäinen koulurupeama onkin meidän ehkä suolasin nieltävä, koulua on 8 tuntia, joista 1 on lounastunti. Torstai kilpailee tosissaan kyllä veemäisimmän koulupäivän tittelistä myös 8:lla tunnillaan, joista 3 on putkeen safkis ja hyppäriä.
Täällä ei tunneta välituntia. Luennot kestävät yleensä 45minuutia josta 5min menee siihen että luento alkaa ja 10min on varattu siirtymistä varten toiselle luennolle.
Oppilaita valuu yleensä vielä 10-15min luennon alkamisesta ja heille tulee ajoittain sanomista.
Luentojen alkaminen saattaa venyä joskus sen takia, että aasialaiset ovat perin metakasta pitävää väkeä.
Älämölöä raikaa yleensä läpi luennonkin.
Suomalaiselle tämä on perin outoa. No mutta se koulusta.

Tiistai olikin jälleen roaming day. Olimme sopineet Marina Barragella tapaamamme Winstonin kanssa, että menisimme syömään illalla Rafflesin alueelle. Aamupäivällä mulla oli uusintatapaaminen ICA-rakennuksella (immigrations checkpoint authority..) Student Pass:n merkeissä.
Tällä kertaa kaikki oli messissä.
Olin asiallisesti pikkaisen ajoissa paikalla. Dokkarit tiskiin ja byrokratian pureskeltavaksi.
Sain armotta noottia siitä, ettei nimeni ollut kirjoitettu passin mukaisessa järjestyksessä, mutta täti totesi lopuksi että "noh ensikerralla tiedät sitten".
Yllättävää oli kanssa se, että kovaan hintaan Suomesta hankkimani passikuva ei kelvannut rouvalle. Ei kuulemma ollut otettu valkoista taustaa vasten. Notta palautetta siitä myyrmäen tunninkuvaan...pask´´n myivät. No mutta ei siinä ketään, täti sanoi että ota täällä uusi kuva, koppi on tuolla, tuu sitten tähän uudelleen. Tein työtä käsketty. Ei siinä aikaakaan kun kuvat olivat kourassa ja 4kpl passikuvalle tuli hintaa järjettömät 5 taalaa... Sormen jäljet järjestelmään ja eikun oottamaan että kortti valmistuu.
Tunnin odottelun käytin Levanderissa haahuilemiseen. Make oli tällä aikaa uimassa koululla joten yksinäni palloilin lähistöllä ja tapoin aikaa.
Olin ajoissa noutamassa korttiani, mutta byrokratia tahtoi minun odottavan odotustilan uumenissa vielä reilun puolituntia lisää. Saatuani korttini oli aika suunnata takaisin Pasir Risiin vaihtamaan parempaa (lue kuiva paita) päälle.

Kiidimme Rafflesin mitä pikimmin, sillä aikataulu oli kireä. Ehdimme kuitenkin kohtuu ajassa paikalle ja Winston bongasi meidät massasta. Tuskin mikään vaikea temppu...
Winston on opettaja joka on saapunut juuri Kiinasta opettamasta. Tällä hetkellä mies pitää vapaata duunista oman duuniurakkansa jatkeeksi ja vaimonsa terveyden takia. Vaimo on kuulemma parempaan päin, voimia sinne. Mies vei meidät syömään Lau Pa Sat Festival Marketille. Paikka on legendaarinen vanhaa Singapore meininkiä oleva avoin rakennus joka oli ennen tuore marketti "wet market". Nykyisin food courtina toimiva market on ollut paikalla yli 50 vuotta.
Sapuskaa oli joka lähtöön. Aluksi söimme grillattua Malesialaistyylistä nautaa ja kanaa. Marinadi ja pähkinäinen dippi olivat todella makeita... tuomio? hyvääääää....Winston kävi noutamassa vielä kevätkäärylettä muistuttavan ison pasteijan. Pasteija oli erittäinkin saman tyylinen kuin kevätkääryle, mutta voimakkaammin maustetumpi ja isompi. hyvääääää....
Jatkoimme sisälle ja söimme kiinalaista leipää. Leipä muistutti harvinaisen paljon kotimaista munkkia, mutta ei ollut niin makea. Samankaltaisuus johtui varmaankin siitä faktasta, että molemmat olivat vehnäjauhoista ja kypsytetty uppopaistamalla. No hyvää oli tuokin. Toisin en suosittele napostelemaan kovin usein jos haluaa valvoa linjojaan :D
Pääruuaksi nykäsimme kalanuudelin. Sliced fish, ei fish ball... Hintaa oli annoksella 1,5 taalaa enemmän, mutta kun näki annoksen koon ja sen sisältämän kalan määrän hinta alkoi tuntua erittäin perustellulta. Paikka on suosittu niin turistien kuin singaporelaisten keskuudessa. Kun ilta alkoi vanhentua alkoi väkeä saapua aterioimaan runsain määrin.
Aterian jälkeen lähdimme jälkiruoka teelle toiseen paikkaan lähelle Rafflesin MRT asemaa.

Teellä Winston tarjosi paikallistyyliset pasteijat ja hän kertoi paikan olleen jo hänen nuoruudessaan siinä. En kuollaksenikaan muista paikan nimeä, mutta vuosia oli sillä takanaan 83. Älkää tosin alkako kuvittelemaan sielunne syövereissä mitään sympaattista kiinalaista pikkupullapuotia, vaan tosiasiassa laitos oli ihan normi erittäinkin moderni kahvila, joka vain sattuu olemaan vieläkin hengissä.


Teeltä menimme istuskelemaan toviksi ulos Rafflesin aseman viereen ja turisemaan mukavia.
Itseasiassa hiljaisia hetkiä ei miehen seurassa paljoa tullut, aina oli jotain sanottavaa singaporelaisista, itse maasta tai sitten hän kyseli Suomesta ja suomalaisista. Kyseltiin kanssa Winstonilta kaikkea taivaan ja maan väliltä, nottette rupea kuvittelemaan että vain Winston kyseli :)

Istuskelimme tovin ja koska ilta oli nuori päätimme vielä lähteä käpöttelemään kohti merileijonia. Matkalla tuli tietysti napsittua kuvia, mutta eihän tuolla shaissella mitään priimaa saa aikaiseksi.
Matkalla piti päästä vessaan.
Ei mitään tavanomaista vessaa lähetty kokeilemaan vaan Winston meni pokkana sisään Fullertonin ovista. Suomessa meidät olisi nakattu varmasti ensimmäisellä sekunnin tuhannesosalla ulos, mutta ei täällä. Winston arvioi että yö Fullertonissa maksaisi luokkaa 500 taalaa. Mene ja tiedä, mutta äreä mesta oli.

Hotellin ala-aulassa oli pianisti joka rimpsautteli ikivihreitä ja jatsia menemään. Yhden biisin tunnistin siskoni muinoin soittelemaksi klassiseksi tunnariksi. Nimeä en tiedä, mutta ehkä palaan vielä aiheeseen syrrän kanssa jahka kotimaahan käy tieni.

Fullertonista vierailimme vielä yhden museon edustalla, mutta käännyimme tämän jälkeen kohti juna-asemaa.

Palasimme kotio ja viimeistelimme illan paikallisemme terassilla nauttien Tiger oluet.

Päivä oli täysi.

Keskiviikkona oli Sushipäivä. Siyuan kutsui meidät syömään meidän ostarimme sushibaariin syömään japanilaisittain.
Kolmas suomalaisvahvistus Jussi oli myös messissä.
Baarissa oli all you can eat meininki hintaan 25taalaa. En voi muuta todeta kun että olipahan kokemus.
Kaiken näköstä raakaa, rullaa, paistettuu, keitettyy... vaikka mitä. Huh huh.
Wasabi tahnasta irtosi mukava potku. Toisin kuin sinappi tai chili, tämä patee kiduttaa vain hetken ja katoaa sitten mystisesti. Erinomaista.
Ehkä kaksi etovinta lajia mitkä nykäsin naamariin olivat prawn ja pieni mustekala raakana, mutta todettakoon, ettei kokemus ollut mikään traumaattinen. Prawn tosin näytti aluksi melko...hmm.. noh joo, mutta sen maku oli loppupeleissä ihan ok.
Ei ehkä suosikki tyylini ruuista, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen reissu tämä.

Torstaina oli koulua, mutta mitään hurjaa ei tapahtunut.
Ainoastaan mulla oli hauskaa katsoa kun koulun it tukihenkilö asensi a) suomen kielisellä käyttiksellä b) eurooppalaisella näppiksellä , mulle koulun langattoman verkon toimimaan.


Sellaista tähän hätään. Perjantaina olisi luvassa jotain yön yli kestävää, ilmeisesti halloweeniin liittyvää ohjelmaa johon pitäisi osallistua. Siitä raporttia sitten seuraavaksi.

Terveiset kaikille lukijoille sinne Suomeen! Meille saa pistää terveisiä ja kuulumisia tulemaan, on kiva tietää mitä kotomaassakin tapahtuu välistä.
Soon kuitennin ny morjee.

Viikonloppu 2

Soon morjee taasen.
Ajattelin tässä lopettaa nuo diipadaapa raportoinnit kun niistä ei varmaan ole kenellekään mitään vänkää viihdettä ja itsellä kuluu hurjasti aikaa niitten kirjottamiseen tällä jenkkisuominäppiksellä. Laittelen tänne sitten tiiviisti kaikkea noista kuvattomista päivistä ja kuvallisista vähän enemmän lihaa.

Sen verta tässä päivittelen perjantaista, lihattomasta päivästä, että oli kaks timmaa koulua ja iltapäivässä meillä oli tervetuliaiskomitean kiertue koululla. Näyttivät meille mestoja ja kertoivat miten hommat vutaa. Maken kanssa oltiin jo aika paljon kierrelty koulua joten oltiin sinut jo monen mestan kanssa.
Tosin esimerkiksi kirjasto oli uusi tuttavuus. Koulumme kirjasto on ilmeisesti saaren toiseksi suurin kirjasto heti Singaporen pääkirjaston jälkeen notta nidettä ja opusta pitäisi olla poikineen ja sitähän oli.

Illalla olimme luvanneet mennä Tamyeen erään ryhmän järkkäämään leffamaratoniin. No sinnehän mentiin sitten. Maratoni se ei tosissaan ollut sillä katoimme vain 2 elokuvaa ja aivan umpi jäässä. Tällä kertaa ilmastointi ei ollut ystävämme vaan suuri vihollinen. Jouduimme käymään elokuvien välissä ulkona lämmittelemässä.  Eipä tuossa päivässä mitään sen jännempää... mutta jännää oli kyllä se että täällä joutui lämmittelemään :)

Lauantaina mentiin sitten kattomaan uutta nähtävyyttä nimeltä Marina Barrage. Kyseinen vermes on pato/tulvasuoja. Sään puolesta retkihetki oli mitä mainioin, muutamaa pilveä lukuunottamatta.
Marina Bayn MRT:lle ja siinä oli törmäyspaikka muiden oppilaiden kanssa. Meidät jaettiin random ryhmiin muiden ihmisten kanssa ja lähdimme kävelemään kohti busaa joka vie väkeä Barragelle.
Odotus oli tuttuun tapaan lämmin ja tälläkertaa yllättävän pitkä sillä intervalli lähtöjen välillä oli luokkaa puolisen tuntia.
Olimme paikalla monia ryhmiä ennen joten jo Suomesta tuttuun tapaan laitettiin meidät leikkimään erilasia seurapelejä. Suurin osa kohtuulisen lapsellisia, mutta huumorilla vaan sekaan.

Pelejä pelailtiin ja kun muutkin saapuivat paikalle pelailtiin pelejä vähän lisää. Häviäjille oli luvassa chicken dancen esittäminen muille, kutakuinkin julkisella paikalla. Ei houkuttanut. Noh oli monta häviäjää, eikä yksikään joutunut tanssimaan ennen tietenkään viimeistä peliä, jonka kuinka arvata saattaa eräs häviäjä olin minä.. Tanssimaan vain, ensin tosin opettivat sen meille. Varmasti olen jo tässä vaiheessa youtubessa heiluttelemassani olkaluitani siipienlailla, tuli meinaa vissiin videolle. No tappiosta kohti uusia nöyryytyksiä.

Nöyryytyksiä ei ollut luvassa ainakaan ihan heti, sillä lähdimme ohjatulle kierrokselle patokyhäelmän sisuksiin. Sisällä ei ollut mitään tieteellisesti mullistavaa suomalaiselle tekniikan osaajalle. Hurjasti olivat kierrätyksestä ja ekoilusta viimeinkin innostuneet. Eräs suurimpia, mutta tappiollisia vientituotteita Singaporesta ovatkin jätteet joita se dumppaa esimerkiksi Indonesiaan maksaen tietenkin summan x rahaa vastaanottajalle.
Padon turistikierros muistutti Heurekaa. Ihan oikeesti. Täällä on monia asioita, jotka muistuttavat meikäläistä enemmän tai vähemmän armottomasti Suomesta. Koulutus sydeemit, bussit, kaljan hinta :), jopa singaporelainen saattaa olla kuulemma samallainen idiootti kuin suomalainen. Kun puhun suomalaisesta idiootista tarkoitan sulkeutunutta Lidlin kassatytölle käpisijää, jolla lähtee homma täysin lapasesta, ollen asiassaan täysin ilman pohjaa ja haluten vain käpistä. No itse en ole törmännyt vielä moiseen, mutta juttelin erään vanha herra Winstonin kanssa myöhemmin iltapäivässä joka selitti minulle hieman Singaporelaisten kansanluonnetta.

ASIAAN!
                -R.Repomies-

Sisältä nappasin muutamia kuvia jälleen teille ihmeteltäviksi.  Vihreä kudokselta näyttävä rakennelma ei oikein avautunut minulle mikä sen funktio on? Olin kuulevinani että sillä oli tekemistä jollain tapaa vedenpuhdistuksen kanssa tai jotain... Marina Barragen juuri on jo 60´ aikoihin maata järisyttäneissä tulvissa. Niitä kun tuppasi olemaan ilmeisesti jatkuvasti. Toisekseen Sporelaiset yrittävät erottaa meriveden makeasta tällätavoin ja täten lisätä makean veden määrää ja laatua. Miksi näin? koska Singaporen edustan merivesi ei ole maailman puhtainta. (varoituksena niille jotka tahtovat sporessa mereen uimaan). Kuvista ilmenee myös laitoksen sijainti. Sijainti pienoismallissa voivat tarkkasilmäisimmät löytää viimeviikon episodissamme kohteena olleen Raffles Placen MRT aseman alueet ja Fullerton hotellin, sekä Merlion mestan. Kohtalaisen ehkä vaativa tehtävä sillä nokialaiseni kamera on aivan shaisse. Unohdin ottaa varaparistot messiin joten piti säästellä canonin mehuja. Täytynee hankkia joskus kyllä paree akulla toimiva, meinaa toi patterien ikuinen vaihtaminen alkaa vadelmoittaa miestä.

Tuo padon pienoismalli oli perinteinen heurekalelu joka demonstroi meille miten homma futaa kun asiat sateen tai meriveden kannalta alkavat näyttämään huolestuttavilta.
Vettä tuloo... portti aukee... merivesi nousee... pumput pumppaa... kyllä... been there done that...
No tulipahan tehtyä aikamatka lapsuuteen, sisimmässäni kuulin jo legopalikoiden kilinän ja Kalevin käpinän "kuka on jättäny legoja olohuoneeseen!!!" 

Kierroksen ehkä parasta antia oli sen päätös. Ei siksi, että kierroksen vetäjä lopetti paasauksen siitä kuinka hienoa ja Orwellilaisen jännää Nietchemäisellä kierteellä tämä kaikki ekoilu on, vaan siksi, että kierros päättyi laitoksen katolla sijaitsevalle nurmialueelle jossa oli aivan mahtavat näkymät saarelle. Iltakin oli kivasti tuloillaan ja odotin innolla tilaisuutta napsia niitä kuuluisia "kaupungin valot" kuvia.

Ihmiset olivat todella innokkaita lennättämään leijoja, jotkut olivat itseasiassa asiassa erittäin hyviä ja toiset sitten.. hmm..
Ilta alkoi laskea ja tähän mennessä olin törmännyt niin moneen uuteen tuttavuuteen etten todellakaan muistanut kuin ehkä kourallisen nimiä. Oli aika murkinoida ja tarjolla oli tuttua ja turvallista huttua nimittäin kanaa riisillä. Söin omani chilillä ja taasen aiheutimme hämmennystä kun pystymme syömään stydiä sapuskaa. Singaporelaisille syömäni kastike ei ollut stydiä, mutta ilmeisesti meille sen olisi pitänyt olla. Pah, hyväää.....mmm... hot... hyvää... Nautimme siis sissilounaan nurmikolla istuen ja turisten mukavia. Safkan jälkeen oli vielä tarjolla raksuja ja keksejä.
Sapuskan jälkeen heittelimme frisbeetä ja turisimme välistä mukavia. Paikalliset yrittivät meidät saada laulamaan... Suomalainen, laulu, ei viinaa, julkinen paikka? totaalinen epäyhtälö. Ei tullut kesää. Selitimme suomalaista kansanluonnetta laulun saralta ja tuloksena oli, että koettivat huijata meitä vedellä... :) No laulettiin me myöhemmin kun jollain oli synttärit... oonko jo maininnu et kiinalaiset nimet on äärimmäisen vaikea muistaa? Ilta alkoi hämärtyä, mutta ilma pysyi lämpimänä. Ihmiset turisivat ja tekivät tuttavuutta kaupungin siluetin herätessä valojen loistoon. Äreetä. Kamerasankareille näkymät ovat herkkua. Itse valitettavasti kuulun antisankari joukkoon säälittävän kamerani kanssa, mutta vaikka näkymät eivät digitaalisesti olisikaan ikinä tallentuneet mihinkään, niin muistoissani ne ovat vielä pitkään. 
Marina Barrage on auki yleisölle 24h vuorokaudessa ja perimätiedon mukaan siellä vietetään esimerkiksi meidän normi uuttavuotta ja 50% todennäköisyydellä myös joulua.

Näkymät olivat silmiä hivelevät. Olin tietysti nähnyt Singaporen F1 GP:n televiisorista, tai osan siitä, mutta ei televiisori ole mitään verrattuna tähän näkymään.


Ilma oli paikallaan, kosteus korkealla ja lopputulos.. tiedätte varmaan, reidet liimautuneet housun lahkeisiin, paita selkään ja silleen.

Tiedättekö mikä on jännä yhtäläisyys myös singaporelaisissa ja suomalaisissa ensimmäisen kirjaimen lisäksi? Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä enemmän seurustelu alkoi muistuttaa suomalaisia opiskelijabileitä jossain keskustan puistoista. Äänen taso nousi eksponentiaalisesti ja laulu raikaa. Tämä sillä erotuksella että paikalliset olivat kaikki täysin selvinpäin, kun Suomessa väki on yleensä aivan kamalassa soosissa. Bussimatka Marina Bayn MRT asemalle oli aivan samanlainen kuin olisi viimeisessä yöbussissa baarista kohti kotia. Jälleen sillä erotuksella ettei alkoholilla ollut paikallisiin mitään vaikutusta. Illan aikana meikäläisestä tuli eräänlainen legenda. Kukaan ei uskonut että ikää on plakkarissa jo 25 vuotta. "You can't be!" raikui monen suusta, erityisesti erään ehkä lievästi adhd:n SiYanin suusta. Toinen ihmetystä herättänyt asia oli meidän silmät. Tunnetusti aasialaisilla tuppaa olemaan järjestään ruskeat silmät niin sininen herätti suurta mielenkiintoa eräissä. Paras letkautus silmistämme tuli juuri SiYanilta joka päräytti Makelle vapaasti muisteltuna "You have blue eyes? Do you see things in blue because you have blue eyes? What colour is the grass?"Make siihen hämillään "Green?" Kaikki ympärillä olleet olivat revenneet nauruun. :) maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastutta pientä SiYaniaaaaaa! :) kaikki totesivat tytön jättäneen tieteen tunnit väliin...

Ilta oli nuori, mutta tunsin jo orastavaa väsymystä. Muutama vaihtari ehdotti jos mentäisiin jäätelölle kun oli niin julmetun lämmin. Notta sehän kävi oikein hyvin. Aivot kaipasivat viilennystä.
En ihan tiennyt millä ostarilla oltiin, mutta oli kuulemma nuorison suosima hengauspaikka. Väkeä piisasi tuttuun tapaan paljon. Emme tosin jääneet tänne vaan jatkoimme hieman etiäpäin paikkaan x, mutta matka oli sen väärti.
Pääsimme jätskikojulle ja tarjolla oli vaikka mitä. Palveluun kuului että sai maistaa mitä tahansa makua ennen kuin tilasi. Itse olin hedelmäisen setin kannalla, joten Guava ja Mango kaapaisut olivat selkeä linjaus. Jätski oli petollisen hyvää ja raikasta. Ei todellakaan Suomalaistyylistä, paljon sulavampaa ja pehmeetä. Nam. Kandee kokeilla jos tänne eksyy, tosin joudutte tosiaan sattuman kaupalla eksymäänkin, koska mulla ei ole hajuakaan missä se mesta oli.

Päädyimme vielä subway ravintolaan nauttimaan jätskimme loppuun ja imaisemaan limut. Tosin itse en ottanut, mutta Make otti. Jauhoimme illan aikana kaikista mahdollisista kulttuurieroista aina ajokortista liikuntatottumuksiin ja ruokavalioihin. Uteliasta kansaa on.

No, päivä alkoi olla pulkassa. Edessä oli vielä tunnin bussireissu keskustasta kämpille.
Päivä oli oikein mielekäs. Ei siinä mitäs, sunnuntaina taas lepipäivä. Muutamat vaihtarit kutsuivat sunnuntaiksikin pelailemaan jotain, mutta todennäkösesti menee lepin puolelle.

Kuvassa joku random jätkä jonka nimeä en tod muista ja mun ryhmää johtanut flikka.. täytynee myöntää ettei sekään kiinalainen nimi jäänyt kovin hyvin päähän XD. Uskokaa tai älkää mut se on ihan mahdotonta, eikä niitä osaa edes lausua.

Allekirjoittanut kiittää jälleen lukijoitaan. Materiaali varmasti vähenee mitä edemmäksi vuotta mennään, mutta raportoin mahdollisimman usein. Ohjelmaa varmaankin ovat järkkäämässä taas päämme menoksi notta ei tässä ihan ilman fotoja kumminkaan jäädä.

Marjon kommenttiin ruskettumisesta täytyy sen verta mainita että ei kuule hätää, meihin ei kyllä tartu toi aurinko vaikka erikeepperillä liimais ja laittas vielä jesaria perään. Ilman aurinkorasvaakin täällä on voinut kikkailla ihan huoletta värinsaamisesta ihoon. En tiedä onko vika meissä vai paikassa.

Tässä lopuksi voisin mainita sunnuntaista sen verran, että meillä oli ukkosta. Paikallinen ukkonen on pikkasen eri kaliberia kuin Suomessa tavattava serkkunsa. Rysky sen verta lujaa että kuulosti kun tykillä olisi ammuttu naapurissa. Mikä parasta tosin oli se, että ukkonen ei kestänyt kovin pitkään ja nyt iltapäivässä meillä on hieman aurinkoa ja tietenkin lämmintä.

Matlab, urheilutalo ja Singha

Torstai ja ysiaamu. Advanced elen labrabriiffi ja projektitoimeksianto. . . Opintosuunnitelmaan on sysätty hurja määrä erilaisia projekteja. Labratunnit ja oma aika käytettävissä homman saattamiseen valmiiksi, joten paree suhtautua kohtuu vakavasti jotta ei joulubreikin lomat mene plörinäksi.

Torstai on siitä vänkä päivä, että lukkarissa on 12-15 välillä hyppäri. Oiva paikka liikunta-aktiviteetille, jos tuosta nyt jaksaisi kiinnostua.
Sen verta olen jaksanut liikkua, että lenkillä on tullut nyt käytyä pari kertaa.

Joka tapauksessa saimme tänään koulun opiskelijakortit jolla voimme hyödyntää kaikkia opiskelijapalveluita koululla. Pitäisi vielä muistaa mitä kaikkea vänkää koululla olikaan tarjota. Ensimmäinen asia jonka tarkistimme heti hyppärillä on koulun liikuntatilat. Tennis, sulis, squash, fudiskentät, uima-altaita, punttis... hurja määrä kaikkea. Kyllä näitä Singalaisia hellitään mahdollisuuksilla. Päätimme raahata itsemme huomenna salille.

Iltapäivässä oli vänkä aihe meille EP07S jäsenille, meinaa Matlab!
Pojjaat oli kohtuu tulessa jahka pääsivät taas Piilan bravuuriohjelman juoneen kiinni ja avot. Oli uuttakin opittavaa laitoksesta. Piirreltiin 3D kuvaajia ja käytettiin simulinkkiä joka on matlabin joku alaohjelma. Simulink oli itseasiassa toinen legolinnaohjelmointi juttu joka kivasti automaattisesti teki siirtofunktion ja sille tuupatun syötteen vasteen.
Samaisella kurssilla tullaan hengaamaan muutenkin jälleen Laplace maailmassa...

 

Harmi ettei ollut kameraa messissä koulussa. Pitää ottaa vielä liikuntatiloista fotoa.
Huomenna olisi luvassa erään elektroniikkaryhmän etkoilua koululla leffamaratonin merkeissä ja lauantaina käydään Marina Barragella kauppiskorkeakoululaisten kanssa. Jälkimmäisestä keikasta varmaan luvassa kuvakavalkaadi joten pysykäähän taajuuksilla.

Väsy...

Herätys oli 6.45 ja seiskan aikaan kömmähdin ylös. Nukuin jälleen vähän syystä, että bloggerin kuvanlataussydeemi on aivan hanurista. Koulu alkoi 9.00 tehoelektroniikan labrabriiffillä.
Meinattiin myöhästyä, sillä ensinnäkin: ensimmäinen bussi 15 sulloutui aamulla aivan täyteen ja jouduimme ottamaan seuraavan. Seuraava tuli 10min päästä. Toisekseen aamuruuhka oli niin järeä, että liikenne takkuili. Totesimme että bussimatka koululle kestää 30min - 1h riippuen täysin kellonajasta.
Sääliksi kävi matkalla busareilla päivystäneitä ihmisiä, jotka eivät päässeet kyytiin sillä busa oli aivan täysi. Täällä on mahdotonta suunnitella tarkkaa aikataulua.

Koulupäivä oli lyhyt. Vain 3 timmaa. Itseasiassa tänään vain abaut 1,5h jos sitäkään. Poweri elen labrabriiffi oli niin lyhyt että jäimme odottamaan seuraavaa luentoa yli tunniksi. Seuraava luento oli vain tunnin mittainen aiheesta Advanced Electronics. Luento oli perushuttua meikäläisille.
Käytiin kantiinissa safkalla ja paineltiin kotio.

Päivä on ollut massiivisen pilvinen, joka on tehnyt lämpötilallekin inflaatiota. Tavallaan mukavaa vaihtelua jatkuvalle helteelle, mutta ainakin omalla kohdallani saanut aikaan vain järisyttävää väsymystä ja apatiaa.
Kotio päästyäni tsekkasin mailin ja katoin hieman pasilaa. Ei tuota kauaa jaksanut vahdata kun uni jo tahtoi tulla silmään. Otin torkut...

Täsä ei ole nyt tullut muuta tehtyä kuin katottua pasilaa ja kirjoitettua blogia kahvin voimalla. Sekään ei tunnu auttavan. Pitää nukkua ensi yönä paree. Muutenkin megasti järisyttävämpi päivä huomenna edessä.
Tarkoitus olis vielä mennä lenkille tässä illemmalla. Yritän jaksaa lähteä notta olis vähä paree viilis huomenna.

Make lähti parturiin. Täällä ei paljoa kuontalon lyhennys tuossa lähiparturissa maksa. Muistaakseni luokkaa 10 taalaa. Keskustan hifi parturit on sitten erikseen. Niissä taisi maksaa 20 taalaa ja ylöspäin.
Taisi tuo sankari mennä samalla safkallekin, itelleni ei vielä maistu, kun on tullut imettyä tuota kaffetta sen verta taas naamariin.

Notta joo, jos tässä vielä jotain jännää raportoimisen arvosta tuloo niin päivittelen, mutta muuten soon taas huomiseen.

Edit:
Korjasin herätyksen, oli notta seiskan aikaan...
Make kerto tossa ennen kun mentiin lenkille, että parturi oli alkaen 10 taalaa. Joutui maksamaan 20 taalaa lyhennyksestä eikä täti oikeen tajunnut mitä mies halusi. No hiukset lyheni ja homma hyvä.  Lisäksi Maken mukaan kasvis safka meidän kantiksessa on lainatakseni Leinosen Joonasta "melkoinen ohjekortti".

Käytiin lenkillä. Paskan kunnon lisäksi lämmin ilmanala ja kaupunkiolosuhteet tekevät kevyestä lenkistä selviytymistaistelun... selvittiin ainakin tänään kotiin. Toivottavasti jalat kantaa huomenna notta selviää kouluun.

Roaming Day 1

Lukujärjestys näyttää tyhjää. Ei tunteja ja edessä haahuilupäivä. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa mitä Raffles Placen ympäristöstä löytyy jahka Make vapautuisi viralliuuksista.
Makella oli siis virallisuudet ICA rakennuksella. Itse päätin nukkua pitkään ja nousin kun Make oli lähdössä noin 11 kieppeillä.
Söin vahvan aamiasen ja luin aamun lehden. Lähdin kohti Lavenderia noin puolentoista tunnin aamutoimien jälkeen. Törmättiin Maken kanssa Lavenderin MRT:llä ja lähdimme haahuilemaan lähialueita sillä meillä oli käytössämme tunti aikaa joka kului Maken student pass:n valmistumiseen.

Tarpominen alkoi pitkin Victoria streettiä ja hieman tampattuamme siirryimme pikku kaduille. Pikkukaduilla haahuiltuamme tovin avautui edessämme kolossaalinen torni, jonka huipulla olevat hemmot muistuttavat erittäin läheisesti rautatieaseman patsaita, ovat vissiin lomalla Singaporessa.  Kulutimme aikaa ja teimme sen kohtuu hyvin. Ehdimme Bugis:n MRT asemalle asti kunnes päätimme kääntyä takaisinpäin. Matkalla törmäsimme hautuumaahan jossa sovelletaan yhtä tiivistä asumista kuin elävienkin keskuudessa.

ICA-rakennus joka on kuvassa alhaalla on erilaisten henkilöasiakirjojentukikohta. Siellä hoituu passit, viisumit, luvat jne anomukset.
Homma hoituu joko suoraan jonottamalla tai sitten sopimalla epointmentin netissä jolloin

jonotusaika pienenee huomattavasti. Mikäli jonkun täytyy tuolla joskus käydä reissullansa niin rakennus löytyy aivan Levanderin MRT aseman vierestä, et voi missata.
Make sai student pass:n ja otimme junan kohti Raffles Placea. Sir Raffles perusti Singaporen brittien kauppatukikohdaksi siirtomaa-aikana.
Yllättävää sinänsä, Rafflesin MRT pysäkki ei ole lähelläkään Raffles hotellia, notta matkaajat älkööt yllättykö. Downtown pysäkki on valintanne mikäli hotellin halajatte kuvata.
Joka tapauksessa jäimme Raffles Place:ssa pois ja näky kun nousimme pinnalle oli melekoinen.

Olimme keskellä valtavaa betoniviidakkoa. Näkymät olivat todella vaikuttavat ihmisen silmissä, joka ei moisia pilvenpiirtäjiä ollut ennen nähnyt. Niille jotka ovat metropoleissa kikkailleet nämä saattaisivat olla perushuttua, mutta ei mulle. Bisnesihmisiä vilisi kaikkialla ja liikenne oli intensiivistä.

Singaporessa on paljon uusia rakennusprojekteja ja vanhojen remppailuja. Nopeasti kasvavalle väestölle ja bisnekselle on rakennettava lisää majapaikkoja.

Olin päättänyt bongata sen kuuluisan leijonanpääsuihkupatsaan joka möllöttää SISUSI:n webbisaitilla http://sisusi.com/index.html/fi

Olin kerrankin kaukaa viisas ja olin ottanut turistikartan kämpiltä mukaan ja tovin kuluttua kun paikallistimme itsemme ensin kartalla alkoi kissakalan metsästys. Matka ei ollut pitkä ja sattumalta ennen p-paikkaa löytyi mainio kuvauspaikka joen toiselta rannalta kohti Downtownia.
 

Vastarannalla häämöttivät Raffles Avenuen rakennukset, Esplanaden teatteri, Esplanade park ja se velmu maailmanpyörä joka näkyy siinä SG F1 GP:n helikopterikuvissa. Matka jatkui tämän lyhyen fotosession jälkeen kohti kissakalaa ja ei aikaakaan kun kävelyssä armotta harjaantuneet lihaksemme kiidättivät meidät Merlion Park:iin jossa nuo jellonafisut majailevat.

  

Itseasiassa aluksi luulin, että noita on vain yksi iso, mutta selvisikin että niitä oli yksi pieni tuon ison kaverina. Tuo jellonamonni oli todella suosittu kuvauksen kohde ja oli etsittävä ahkerasti paikkaa jossa ei kuvaan ilmestyisi kiinalaista tai japanilaista turistia kameransa kanssa.

Hikeä pukkasi ja varjo oli ystävämme. Halusin ottaa joen ylittävältä sillalta kuvia. Sen toiselta puolelta saisi erittäin hyviä yleisotoksia eteläpuolesta joten sinne siis.

 Suuntasimme sillan päästä alas ja joen rantaa pitkin takaisin kohti Rafflesin MRT asemaa. Matkalla napsin kuvia joita laitan blogiin tässä nyt heti sitten.

Reissu keskustaan oli pikkuhiljaa kasassa, sillä matkamies Rainakari oli jo sapuskan ja vetäytymisen kannalla. Otimme MRT:n kotio ja lyhyen kämppävierailun jälkeen menimme kantikseen vetämään pöperöt Tigerilla. Vedin kalakeittoa, joka oli ihan jees. Stideillä lihat naamariin ja sillai.
Tamyee kutsui meidät perjantaiksi ryhmänsä leffamaratoniin. Otimme kutsun vastaan. Perjantaina leffaa siis campuksella, toivottavasti on paree leffa kuin tänään Chocletin tv:stä tuijottama The Volcano...

Ei siinä ketään. Koulu jatkuu taas huomenna. Ysiaamua pukkaa ja järisyttävät 3 timmaa skolea. Paha... :)

Eversti kiittää taistelulokin lukijoitaan ja toivottavasti olette kaikki pitäneet.
Vaikka kommentteja ei olekaan sadellut niin tiedän että teitä lukijoita on :) sillä ihmisiä on tunnustanut ihan mukava määrä. Soon hyvä se.
Kommentoikaa toki ihmeessä.

Kommentoin itse sen verran off topic hengessä, että tämä bloggerin kuvan lataus- ja asettelusydeemi on aivan per´´´eestä.

Koettakaahan jaksella siellä missä ikinä maapallolla olettekaan!
Jatketaan temmellystä jälleen huomenna.

Singapore vaikenee mun osalta, öitä...