Startti- ja ensitunnelmia osa 1/2

Ensi puraisu. . .

Reissumme alkoi 8.9.2009 joten tässä on tehtävä pientä kiinniotettavaa.

Aion kerrata viikon tapahtumia mahdollisimman sekavasti ja kronologisesti hämmentävässä

järjestyksessä, eli toisin sanoen tajunnan virran avulla. Tarkkuutta tekstiin tuo taistelupari Rainakarin norsun muisti, joten ehkäpä tästä tulee vielä jotain... Teksti sisältää odotettavasti huomattavan määrän kirjoitusvirheitä, joita en jaksa enkä aio korjata. Kuvia lisäilen kivasti kun niitä tulee räpsittyä

-

Matkaan siis...

-

Lentorulianssimme alkoi Helsingistä lentolipun mukaan 13.15, mutta saksalainen lentoyhtiömme päätti pitää meitä hieman odottelemassa. Matkaan pääsimme 35min myöhässä.

Ikkunapaikalla oli tuttuun tapaan kylmä, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuin nukkumaan tovin lyhyestä noin 2 tunnin ja rapiat lennosta. Berliiniin saapuessamme törmäs

in lukion psykologian maikkaani Anneli Vilkko-Riihelään, joka ei tosin muistanut minua, mutta turisimme kuulumiset silti puoleen ja toiseen. Pieni on maailma.

Berliinin Tegel:n kentälle laskeuduttaessa olisi voinut vannoa että kone nappasee siivellänsä jonkun kerrostaloasukin kahvit mennessään, sillä niin läheltä mentiin, että näki joiko kaveri kahvinsa maidolla vai ilman. No ei ihan, mutta läheltä kumminkin.

Berliinissä oli edessä noin 4 tunnin odottelu.

-

Ennen lentoa seuraavaan välietappiimme Bangkokiin oli safkattava paikallinen juustopurilainen...

Sapuskoinnin jälkeen oli aika check-in:n jossa odotti seuraava jännä.

Virkailijatäti rupesi kyselemään viisumia ja seuraavaksi paluulentoa Bangkokista. Kumpaakaan meillä ei tietenkään ollut ja täti oli jättämässä meidät lennolta. No hätä, selitettiin ettei meitä Bangkokin loma kiinnosta, no kiinnosti tietenkin mutta duuni eka, vaan mennään Singaporeen.

Jatkolento irtosi jatkolentolipputietoja vilauttamalla ja off we go.

Odotteluajan Berliinissä käytimme tehokkaasti nesteyttämällä itseämme kuuma

a ilmanalaa varten jo hieman valmiiksi paikallisilla tuotteilla.

-

Lento Bangkokiin oli melkonen kokemus.

Kone oli tietenkin tupaten täynnä ja aivan liian pieni. Vessoja ja jalkatilaa aaaivan liian vähän.

Sapuska oli tosin hyvää ja sen kera sai ilmaisen kaljan. Koko 9 tunnin ja 20min lennon aikana en nukkunut kunnolla hetkeäkään, koska se oli koneen ja omien fyysisten mittojen suhteen täysin mahdotonta. Lennon aikana ehdimme useaan otteeseen stressaamaan selviämmekö jatkolennolle Singaporeen, sillä vaihtoaikaa oli 3 tuntia eikä meillä ollut hajuakaan paikallisesta ajasta ennen Bangkokia, koska AirBerlin oli ystävällisesti jättänyt matkustamon lentolokin päivityksen tekemättä. Seurasimme kivasti kuinka Berliinissä on kello sitä ja tätä, sekä kuinka etäisyys määränpäähän vain kasvoi vaikka lähestyimme Thaimaata.

Lennolla oli tietenkin pakolliset ilmakuopat sun muut mutta aika smooth ride kaiken kaikkiaan.

-

Bangkokissa oli kuuma, kuten arvata saattaa.

Maahantulomuodollisuuksista selvisin helposti selittämällä virkailijalle kivasti a

siani, mutta taistelijaparini Make joutui ikävästi tullin haaviin. No ei vaineskaan, täti vain laittoi Maken kirjottamaan lapun uudestaan, joka osoittautui turhaksi tempuksi, ja Make oli Thaimaassa. Täti pyysi anteeksi.. ei tosin kumartanut..

Pas!#!at siitä Aasia kurssista koulussa mitään oppinu. Jäädyin heti kun Thai-tyttövirkailija ojensi liput kaksin käsin ja kumarsi vielä. Ehkä puolet sain oikein, mutta prkl..

Lento Singaporeen oli sitten enää armottoman määrän turvatarkastuksia takana.

-

TigerAirin lento oli perushalpalento, mutta mikä parasta, saimme nukuttua sen

aikana!

-

Saavuimme Singaporeen noin 16 paikallista aikaa.

Makella ei ollut kutsukirjettä printattuna ja oli taas tullin haavissa. No hätä, meikäläisen kirje riitti heille ja oltiin taasen paikkakunnalla.

Meitä oli vastassa Temasek Polyn meille asettama Care Person Herra Tam. Tamyee taitaa olla oikea nimi?

Herra Tam vei meidät hostellillemme The Hive nimiseen lafkaan Serrangooniin ja lunastimme huoneemme. Huone ei tietenkään ollut mikään Hilton, mutta minkäs teet, muutama neliö ja skeida tv. Tam vei meidät syömään eräälle hyvälle food courtille. Hän tarjosi meille todella maukkaan ankka-aterian, jonka piti olla Singaporelainen makuelämys ja myönnettäköön, että todellakin oli. Koko iltapäivän ajan juttelimme paljon reissusta ja Singaporen perusmeiningeistä, on kyllä uteliasta ja mukavaa kansaa.

Tam kuskasi meidät sapuskalta vielä hostellille ja päätimme metsästää vielä paikallisesta 7/11:stä Tiger kaljaa minkäs suomalainen luonnolleen voi. Päivän viimeiseksi epistolaksi jäi soittaa huonevälittäjällemme Jasper Changille ja sopia lauantaille näyttö.

-

Lauantai menikin sitten huoneita katsellessa.

Saimme ensikosketuksen paikalliseen junaliikenteeseen eli MRT:hen. Homma ei voisi olla yhtään yksinkertaisempaa ja matkasta veloitetaan järkevästi sen pituuden mukaan. Matkustaminen on ilmastoidussa vaunussa erittäin mukavaa, mikäli onnistuu bongaamaan itselleen istumapaikan. Singaporelaiset ovat tässä äärimmäisen harjaantuneita ja pelisilmää sekä refleksejä on syytä harjoittaa mikäli mielee jalkojaan lepuuttaa.

Mitä vanhusten kunnioittamiseen istumapaikan luovuttamisessa tulee, on syytä todeta, että nuoriso on täälläkin pilalla. Aikuiset ovat huomaavaisempia vanhaa väkeä kohtaan, nuoret sen sijaan, noh, eipä juurikaan...

-

Jasper näytti meille paikkoja ja huoneen ensin Tampinesista, mutta totesimme, että olisi mieluisampaa jos saisimme kaksi huonetta samasta kämpästä. Nou hätä, mentiin naapuri kaupungin osaan Paris Ris:iin ja erään intialaisen tädin kämpille. Huoneet olivat kohtalaisen kokoiset ja tietenkin ilmastoinnilla. Peli oli tätä myöten selkeä.

Vuokraksi neuvoteltiin 550sgd ja hyödykkeet messiin. Ei paha.

Ennen sapuskointia noudettiin prepaid-liittymät samaiselta ostarilta.

Vanha kiinalainen täti selitti kovasti miten homma futaa; top upit, ulkomaan numerot ym, mutta tekstistä jäi arkistoihin hyvin vähän dokumentaatiota.

Opettelua sitten itesseen...

Kuvassa mun huone ja sen ikkunanäkymä.

Käytiin syömässä food courtilla josta oli tuleva kantapaikkamme. Tätä ennen Jasper näytti taas paikkoja Pasir Ris:n alueelta. Safka oli kohtalaisen halpaa, suomalaisen kanaleikkeen kokoinen setti viipaloitua kanaa sekä riisiä muutamalla kasviksella ja kirkkaalla keitolla maksoi 1,5e. Juteltiin mukavia. Jasper jutteli Choclet:n kanssa ja totesi sitten meille ettei Choclet pidä meistä, mutta tekee meille intialaista safkaa jos kiltisti pyydetään. "Don't worry guys" Jasper hymyili. Oli aika palata. Kämpillä tutkailtiin hieman Serrangoonin aluetta, mutta palattiin kuitenkin aika nopeasti palattiin hostellille. Hostellilla tsiigattiin vähän töllötintä kunnes nälkä iski. Food courtille ja ankkaa riisillä med Tiger beer.

Hostellilla tintattiin edellisillan kaljat vielä päätteeksi, mutta haettiin aulasta vielä parit Kallevuoret lisää. Kaljan mukaan tarttui myös vuokrattu yleisadapteri kännykän laturille. Sähkö täällä on 230V 50Hz tai 60Hz.

-

Sunnuntai oli muuttopäivä. Kamat kantoon ja kohti MRT:tä. Matkalla tarttui mukaan EZ-link kortti jota vilauttelemalla matkustelee huokeammin ja perin näppärästi Singaporen julkisilla.

Myyjänä oli samainen intialainen heppu joka muisti meidät välittömästi lauantain keskusteluista: miten pääsemme Tampinesiin. Ohjeisti sillon busalle, mutta jääräpäät menivät MRT:llä. "Take bus 23" kuului, mutta pojat menivät tänäänkin junalla. Paikalliseen tapaan haasteli paljon mukavia: mistä ootte? mitä teette?

Kuumahan täällä on ollut, joten arvata saattaa kuinka hajalla pojat olivat kun saavuttiin paikan päälle. "Are you guys ok?" ollaanhan me, vettä jos vähän kumminkin saisin. Pojat tykkäävät meinaa kävellä helteellä, toisin kuin singaporelaiset. Kun Jasper vielä kyseli mitä oli opittu suunnista sun muista olivat pojat tavansa mukaan aivan kassalla. Jasperin viimeinen toteamus meistä olikin "You guys are intresting". Hyvää se vaan tarkotti...Oli aika erota.

Iltapäivä koostui lepäilystä ja kaupassa käynnistä. Kaljaa tosin ei tarttunut mukaan. Sunnuntain loppu ohjelma on pikkasen mulla päässä hatara, pitää siis varmistaa vielä Makelta mitä tuli tehtyä. Ehkä sittenkin otin sen kaljan jos toisenkin kun ei muistu?

-

Maanantaina käytiin koululla. Soon iso. Vertauskuvainnollisesti meidän Vantaan yksikkö mahtuisi täkäläisen Temasek Polyn henkilökuntaparkkipaikalle. Tapasimme jälleen Tamyeen ja lisäksi muita vastaanottohenkilökuntaa, kuten paikallisen kv-koordinaattorin Sitin Nurdianan. Mukavia olivat taasen kaikki. Juttelimme ajankohtaisuudet ja lopuksi hieman kevyttäkin small talkia.

Small talkin jälkimainingeissa muut panelin jäsenet velvoittivat Tamyeen taas tarjoamaan meille lounaan. Tam oli väsynyt ja lompakossa 12 taalaa.

Voitte arvata kuinka innoissaan hän oli. En tiedä mistä hän voimia repi, ilmeisesti siitä että meille oli luvassa sian sisälmyksiä.

No Bedokin food courtille ja kohti uusia kulinaristisia elämyksiä.

Ei siinä ketään ihan vänkää oli. Chilikastikkeella ehkä jotain järkeä mauissa. Tammygun jätti meidät Bedokin MRT-asemalle josta jatkoimme keskustaan, sillä mitään intoa palata jo kämpille ei ollut. Suuntasimme kohti Raffles Placea ja Sun Tec Cityä. Molemmat olivat vähän paree luokan ostareita ja kaksi hikeä puskevaa T-paidassa kulkevaa reppuselkäistä suomalaista sekoittuivat massaan lähes täydellisesti. Ei siinä ketään, oli siellä muitakin ja paikallisiakin T-paita hemmoja. Meni pälyilyksi ja kotio päästyä mentiin syömään kantikseen kanat riisillä.

Illallisen jälkeen haettiin basaarista vielä adapterit hinaan abaut 1,20e. Maken karkea arvio adapterin hinnalle Suomessa oli muistaakseni 20e. Jos joku voi varmistaa Suomihinnan niin jeha.

-

Tiistaina oli edessä armoton tuhlaus, meinaa oli aika ostaa tietokoneet. Allekirjoittanut oli päättänyt jo aikaa sitten että on aika Macbookin, mutta toveri comrade Pensseli arpoi vielä lenovon, sonyn ja mäkin välillä. Kovasti seilasikin.

Suuntasimme kohti Sim Lim Squarea, paikallista elektroniikka mekkaa, jossa ei voi olla löytämättä itselleen jotain elektronista velmua hilavitkutinta.

Jälleen julkiset alle ja etsimään tarjouksia. Tarjousten etsiminen onkin Sim Limissä se a ja o. Lisäksi jos osaa tinkiä niin saa hyviä diilejä. Itsehän en osaa, mutta 13" Mac jolla kirjoitan tätäkin blogia irtosi hintaan 750-780e johon sain pussukan, hiiren ja muistipäivityksen 4Gb:iin.

Kuvissa Sun Tec City ja se vänkä maailman pyörä, joka näkyy formulakisojen helikopterikuvissa.

Mac:ien hinnat täällä eivät ilmeisesti muutenkaan kovinkaan paljoa elä. Toveri Rainakari sen sijaan irroitteli itsel-leen Sony Vaion. Vänkä peli ilmeisesti. Kertokoon mies itse tarinansa jos jotakuta kiinnostaa laite enemmän. Tämän Vaion ehdoilla elettiin tiistai iltapäivä, sillä mallia jonka Make halusi ei ollut kaupassa heti saatavilla, mutta se tulisi sinne kello 17 jälkeen, joten oli aikaa shoppailla kledjuja. Matkaan tarttui pari pikee paitaa ja farkut Sun Tec Cityn sopparilta. Make osti liikka kamoja. Bongasin kivat Puman kengät joista oli tulevan missio. Olivat siistit kävelykengät mutta koot eivät natsanneet. Myyjä tyttö lähti soittelemaan kaupunkia läpi, kun kysyin onko näitä kenties muualla. Oli ilmeisesti listan alussa, koska menimme tiskille maksamaan muita rensseleitä ja pyysi puhelinnumeroani johon voisi soittaa jos tärppää. Mahdollisesti jännä tapa saada toisen puhelinnumero treffejä varten? mene ja tiedä, vielä ei ole treffien merkeissä soittanut, mutta soitti sitten myöhemmin ja ilmoitti että yhdet on eräässä kaupassa. Eräässä? no siksi eräässä koska tytön puhelin englanti ei ollut maailman selkeintä. Kuulin lopuksi Pasir Ris ja block 52 ja second floor. Selvisihän se kotona myöhemmin, ettei sellaista olekaan kuin 52, koska kaikki blockit ovat kolminumeroisia, mutta kuuma kahlaaminen Pasir Risin ostareille oli tulevaa. Matka kotiin oli rankka. Meillä oli jalat aivan sökönä, sillä armottoman shoppailuseikkalun aiheuttaman askelmäärän lisäksi jouduimme seisomapaikoille kotimatkalla aina Farrer Roadin MRT aseman junassa ja vaihdokissa Outram Parkista Pasir Risiin... kuvassa kotimatkalla MRT:llä

Make pääsi illalla soittelemaan nettiä kuntoon, vuokris Choclet pitää Makesta. Se huutelee sitä aina ekana jos jotain asiaa. Chocletille me ollaan Alex ja Mik. Mik siksi että Mika on kuulemma liian pitkä nimi. Make, tuo nettiyhteyksien vanha kettu, hoiti homman himaan särmikkäästi ja avot: meillä on internet! Pizza vaan puuttu ja Coca Cola.

Tähän on hyvä ottaa tauko. Jatkuu osassa 2.