Startti- ja ensitunnelmia osa 2/2

Näin on näppylät ja aika tunnelmoida startti- ja ensitunnelmat nippuun.

Keskiviikko oli jälleen shoppailua varten erittäin otollinen ajankohta, sillä mitään muutakaan ei ollut tiedossa.
Ostosristiretken kohteeksi joutuivat jo ensimmäisessä osassa mainitut Puman kävelykengät. Lähdimme Googlen avustuksella metsästämään Pasir Ris:n ostareita äärimmäisen mahtavassa säässä. Luvassa oli kävelyä. Ensimmäinen lähin ostari osoittautui nuorten huvittelu paikaksi jonka alakerrassa oli paikallinen ääs market. Kuvailisin lafkaa lähinnä Sellon Rex:n kaltaiseksi jäätyilyksi: leffoja, diipadaapaa ja lidl. Dejavu? Tulos: Ei kenkiä. Matkaan taas. Seuraava etappi oli PR:n MRT-aseman White Sands. Oikaisen hieman: Ei kenkiä. Shoppari mestana vielä välttävä, mutta ei kuitenkaan ihan priimaa. Mahtavassa säässä oli mukava tarpoa menemään. Kävelymatkalta kohti länsiosaa PR:sta napsin pari kuvaa pälyiltäväksi. Tutkimusmatkamme PR:n ostareille muuttui turhauttavammaksi mitä kauemmaksi menimme, sillä ostareiden taso oli suoraanverrannollinen etäisyyteen. Reissun ainoa ostos oli loppupeleissä vesipullo, sillä soijaa puski aivan vietävästi. Reissuamme oli varjostanut pitkään jatkuva ripsuttelu taivasalta ja pilvisyys. Mieltä ylentävää olikin iltapäivän mainio sää, joka ainoastaan parani iltaa kohden.

Täytyihän siitä nappasta todistusaineistoakin ja kamera lauloi kun pääsimme bussipysäkille varjoon. Kuvat ovat kaikki Pasir Ris Drive 3:n varrelta. Jep jep, Pasir Ris tuli tsekattua ja ostosten. Bussi oli paikallaan, sillä vitutuksen lisäksi kuumuus lisäsi ahdinkoa ja kuoleman läsnäolon tunnetta. Palasimme kämpille vesipulloinemme ja päätimme vaihtaa astetta järeämpään lieventääksemme vitutustamme. Oli aika ison paikallisen Elviksen. Elviksellä on täällä kokoa 0,633l mikä on erittäin mainio tilavuus janoiselle suomalaiselle, lisäksi paikallinen Tiger beer on erittäin maukasta ja se on varustettu 5% alkoholitilavuusprosentilla.
Tarkistimme vielä sapuskan jälkeen vielä Loyang Point:n Pasir Ris:n itä osassa. Ei kenkiä. Kohtalaisen skeida ostari sekin. Ilta jatkoi sään osalta samaa linjaa kuin päiväkin. Matkalla LP:hen oli leuto tuulen vire joka teki matkasta vielä leppoisamman.
Kuvassa pikkasen tyypillistä hieman ehkä paree luokan kerrostaloasuntomeininkiä. Suurin osa Singaporen kämpistä on kerrostaloja, jotka omistaa valtio. Miksi? no kun miettii olosuhteita niin abaut vajaan 5 miljoonan ihmisen väestön asutettaminen pienelle saarelle, jonka ala on 650 neliökm, voisi Kauniaisten tai Kirkkonummen tyylinen Herrgård omakoti-/rivitaloasuttaminen asettaa lieviä haasteita.

Torstai. . . Häsläystä täynnä. Mulla piti olla opiskelijaviisumin nouto ICA byggassa Lavenderissa. Vituksihan se meni tietenkin. Huomasin maahanmuuttovirastossa vuoroani odotellessani, ettei mulla ole passia mukana, josta tietenkin pitäisi ottaa kopio tapaamisessa. Toisekseen, maksut olisi pitäny hoitaa ennen tapaamista, eikä sen aikana kuten luulin. Hauskinta oli se, että olin 1,5h ennen paikalla, jonka olisin voinut käyttää asioiden tarkistamiseen ennen lähtöä. Dumb arse...Tällä välin kun olin ICA rakennuksessa, lähti sotamies Make kohti Sim Limiä kohteenaan digikamera. Itse lähdin vielä päätäpahkaa kotio, mutta peli oli jo menetetty. No nou hätä, vatuiksi meni, mutta toimin Maken operaatiokeskuksena ja toimitin elintärkeää hintatietoutta uunituoreen Mac:ni avulla. Make sai homman kuosiin Sim Limissä ja oli aika törmätä Downtownissa. Sovittiin että tavattaisiin Rafflesissa. Noh, kivasti Downtownin asemalla kun jää nousee liukuportaat suoraan Raffles City nimiseen ostarikompleksiin ja toisaalta MRT-asemalistassa on Raffles Place asema. Nopeimmat jo arvaavatkin että olimme molemmat eri paikoissa ja armoton "missä sä oot?" soittelu oli valloillaan. No ei siinä ketään. Pieni häslä ja päätettiin että tavataan Sun Tec:in luona, sillä sinne meillä olikin asiaa. Otin matkalla pari irrelevanttia maisemakuvaa, joita voitte jälleen hyvät lukijat pälyillä menemään.
Kuvat ovat napsittu matkalta Sun Tec Cityyn Raffles Cityltä, Bras Basah Roadilla ja Esplanade Drivelta. STC:ltä tarttui mukaan lenkkeilyvermeet, paitoja ja siisti kauluspaita. Paluumatkalla päätimme vielä tarkistaa Tampines:n ostarit sillä samaisen urheiluliikkeen, josta Puma kenkiä etsin alunperin, myyjä totesi että heillä on liike Tampinesissa. MRT alle ja kohti uusia nöyryytyksiä. Tampines osoittautui todella päteväksi paikaksi tehdä ostoksia. Keskustan liikkeet olivat suurelta osin merkkiliikkeitä joissa hintataso on korkeahko, mutta T:nesissa on sitä muikeaa keskiluokkaakin. Löysimme liikkeen, mutta kokoa ei ollut sielläkään. Myyjä kysyi miksi en ollut kokeillu Puman liikettä Tampines One ostarilla? No perkele. Vaatetta tarttui jälleen mukaan. Ostin parit farkut hintaan 70e. Mainittakoon että täällä on mahtava ostaa farkkuja. Miksi? Myyjä ettii sulle kaiken valmiiksi, tuo kledjut sovitettaviksi ja täällä on KOKOJA!!! Mahtavaa. Makelle saivat tytöt tosin etsiä todenteolla oikeita kokoja, mutta tarttui sillekin lopulta jiinssit messiin. Tampines one oli vastapäätä ostaria (kuvassa) jossa aluksi olimme ja tuotapikaa olimmekin Puman liikkeessä. Kenkää jota etin oli olemassa juuri tämä ainoa pari koolla 42 koko saarella. Ja arvatkaapa oliko se liian kapea lestinen ja huonosti istuva? no tottakai... Orchardilla on kuulemma paljon kenkäkauppoja... tehää homma helpommaks.Tähän on hyvä hyytyä.
Perjantain setit tulee samaan settiin kivasti vielä lauantain kanssa, sillä en jaksa alkaa enää vääntämään. Kello on meinaa täällä aikasen myöhä. Mutta mahtavaa saada tää pikkuhiljaa ajan tasalle. Hyviä lukuhetkiä vaan kaikille lukijoille ja öitä.