Perjantai, lauantai & sunnuntai: viikonloppu 1

Perjantaina oli aika vierailla koululla keskustelemassa hallinnon väen kanssa erinäisistä akateemisista säädöksistä sekä muodollisuuksista. Olin päättänyt nukkua pitkään ja hartaasti, joten aamupäivä oli pyhitetty levolle. Heikohko päätös sinäänsä, että sattui ensimmäinen päivä jolloin taivas on aamulla lähes täysin auki ja täten armottoman hieno sää kaikenlaiselle aamupäivätoilailulle. Joka tapauksessa ajankohta tapaamiselle oli 14.00 ja lähdimme hyvin syöneinä ajoissa matkaan. Astuessamme varjosta aurinkoon matkalla busarille oli välitön niskavillojen kärvenemisen tunne valloillaan. Matka itsessään Pasir Risistä Tampinesiin oli perushuttua, mutta tällä kertaa vältimme turhaa kävelyä. Pelkkä käveleminen busarille ja Tampinesissa koulun busarilta taloon oli turhan kuumaa touhua. Vettä kuluu...
Kello oli vasta 13.30 ja suuntasimmekin kv-toimistolle odottelemaan Tamia, sillä tiesimme että siellä meillä on netti käytössä ja tiloissa on järjettömän hyvä ilmastointi. Toissijaista oli se, että sieltä Tam löytäisi meidät helposti.
Tietokoneiden yllä komeili eri yliopistojen lahjoittamia pystejä, ilmeisesti koulu "vaakunoita" tai jotain, ei tarvitse varmaan sanoa löytyikö meidän hienoa metropoliaa joukosta saati stadiaa? Lisäksi vastaanottotiskin takana oleva kuvassakin näkyvä vitriini oli täynnä eri kulttuurien lahjoja koululle. Suomesta kosanderi? Edes se kuksa...
Tuosta Metropolialle mallia kv-toimistosta.
Paikalle sattui erään toisen kv-ohjelman johtotäti, Mrs Boye (melkee niiku danny mut ei ihan) joka kyseli aasialaiseen tapaan jälleen kuulumiset ja haastelut. Hän kutsui meidät lauantaina kuuntelemaan luentoa aiheesta stressin hallinta yhdessä SMU-vaihtareiden kanssa. Otimme kutsun ilolla vastaan. Tarjolla oli näet sapuskaa ja kikkailua Little Indiassa. Itseasiassa Singaporessa kouluissa ei ole hetkeäkään rauhassa etteikö joku esittelisi meitä jollekin toiselle "hey, these are exchange students from Finland" tai joku tulisi kysymään ketä me olemme. Kuten todettua: uteliasta kansaa. Mukavia ovat. Tam haki meidät vihdoin ja jakoi meille lukkarit. Tehoelektroniikkaa, sulautettuja, Advanced ele, sekä Piiri ja kontrollisysteemit pärähtivät tauluun, radiotekniikka jäi sitten veke, no käydään sitten Suomessa.
Lukkarista totesi linja koordinaattori "oh, you´re lucky, no school on tuesday! roaming day!" ja perjantaina vaan 2 timmaa aamulla ja totesin perään "and friday is a semi-roaming day". Läsnä olo on todella suositeltavaa täällä, sillä vaikka saisit 5 tentistä ja kaikki ekstratehtävät täysin oikein, et saa kuin suoritettu merkinnän mikäli et käy tunneilla. Tam näytti hieman vielä koulun mestoja ja lisäksi tutkimme vielä hieman itse Tamin jätettyä meidät.
Kuvassa on siiven yksi block. Siipi koostuu monesta blockista jotka ovat perätysten muodostaen ikäänkuin havupuun oksan, jossa neulaset ovat blockeja ja se ranka on yhdyskäytävä, jolla on luokkia. Blockeissa on kanssa luokkia. Kuvassa on myös kerroksien väliset kierre rappuset.
Blk21:n 5. kerroksessa on alkava meidän Singaporen koulu-ura aiheella Piirit ja kontrollisydeemit. Vänkää. . . Tekniikan päärakennuksesta vielä osittainen kuva. Oli aika palata. Kotimatkalla päätettiin hyvän sään kunniaksi käydä läheisessä Pasir Risin puistossa. Otin matkalla PS:n MRT asemalta kotiin aseman viereisestä virkistys/viheralueesta pari fotoa. Alueen fisulammikolla tykkäävät Singaporelaiset iltaisin kalastella paikallisia eväkkäitä.
Kodin kautta sapuskalle ja sapuskalta puistoon. Kalapalloja ja nuudeleita en voi kyllä suositella kenellekään. Matka puistoon ei ollut onneksi kovin pitkä. Vihreää oli sielläkin. Kivan näköisiä nurmialueita joilla joistakin saattoi luvan noudettuaan telttailla ja palmuja. Suomessa on puissa käpyjä tai terhoja, täällä on mangoja tai kookospähkinöitä. Varmistin vielä, että niitä saa ihan vapaasti mätkiä naamariinsa jos siltä tuntuu.
Kookospalmujen luona on vielä varoituskilpi, joka kehoittaa varomaan mahdollisesti vapaapudotukseen joutunutta kookosmurkulaa.
Palmupuukuvassa horisontissa näkyy Malesia. Matkaa arvioimme samanverran kuin Poikolan biitsiltä metsärannalle, virtaus tosin voi olla järeämpi, ettemme suosittele uimista loikkaustyyliksi Malajimaan puolelle. Choclet:n poika Edward kertoi tuosta kookospähkinästä faktaa: se ei ole priimaa ellei sen ulkokuori ole vihreä. Eli voimme yhteistuumin todeta, että kuvan kookospähkinä on täyttä shaissea tai sitten tuo on well done malli. Oli miten oli niin ulkonäkö on tuollainen. Puistossa oli lisäksi grillimestoja missä varsinkin nuoret kokkailivat menemään ja viettivät isoissa porukoissa aikaansa. Isoilla nurtsialueilla oli futis kova sana ja rullailijoita, sekä lenkkeilijöitä kurvaili kävelyteillä. Varmasti otamme tämän vielä lenkkireitiksi joku kerta.
Palasimme kotiin ja aloitimme nesteytyksen lenkkiä varten. Make tinttasi vettä ja minä lähinnä limua. Kamat päälle ja menoks sano änni lenoks. Juoksimme MRT-aseman viereisen puiston ympäri muutamat kierrokset ja lämpöä pukkasi. Kotio päästyä hien puskeminen muistutti jo pientä puroa, suihkun jälkeisestä JäHi:stä puhumattakaan. Iltapalan aikaan Choclet palasi kotio. Hän tiedusteli lauantain suunnitelmia ja totesimme, että ilta oli varattu. Viikonloppuna olisi Hindujen uusivuosi eli Depaavali ja Choclet kutsui meidät viettämään tätä juhlaa siskollensa. Vastaus oli ehdoton kylläh me ollaa messis! Luvassa oli harvinanen kulttuuripläjäys jota ei luultavasti tule useasti elämän aikana koettua.

Lauantain deepavali tunnelmat ja sunnuntai tuloo huomenna, ny pakko vetää vähä unta.

Homma jatkuu, jokohan sitä tänään pääsisi ajantasalle?
Mainittakoon tuosta puistosta, että se on se osuus Pasir Ris puistosta jolla on katolinen kirkko.

Lauantai sisälsi kulttuuripainotteisen epistolan. Olimme lähtevä kohti Chocletin siskon kämppiä noin kahden aikaan ja sitä ennen piti keksiä mitä viedä lahjaksi taloon. Kysyimme C:ltä neuvoa ja hän vain totesi "What did you have in mind?". Ajattelimme viedä Fazerin suklaata, jota voi ostaa Rafflesilta, mutta aikaa ei ollut lähteä hakemaan sitä keskustasta. No C sanoi että suklaa on hyvä, molemmat siskot pitävät siitä. Haimme E!Hub:n ostarin marketista aamupalavermeitä ja suklaata. Törmäsimme C:iin samaisessa marketissa, homma hallussa, ei ole niin justiinsa. Lapsillekin piti viedä jotain. Yleensä heille annetaan rahaa joka menee säästöön. Annoimme viimeiset rahamme jotka lompsasta löytyi ja saimme jaettua tasan viidelle. Meidän 2 dollaria vastaan C:n kympit jokaiselle tuntui aluksi pahalta, mutta kun miettii niin C oli lasten mummi ja me vain vieraita jostain kylmästä maasta pitkän matkan takaa.
Sää helli jälleen matkaajaa. Taivaalla ei ollut juurikaan pilviä ja aurinko pääsi paahtamaan täydellä teholla.
Singapore sijaitsee asteen verran päiväntasaajan pohjoispuolella, joka auringon sijainnin kannalta tarkoittaa sitä että se paahtaa lähes pään yläpuolella. Pääsimme matkaan noin kolmen aikaan ja matkasimme busalla abaut Buangkokin alueelle jossa ensimmäinen siskoista majailee. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja tarjoilu avokätinen. Alku-ja jälkipaloina oli erilaisia keksejä ja pääruoaksi riisiä ja chiliä erilaisilla lihoilla kuten lammasta, kanaa ja jättikatkiksia. Salaattina toimi ananaksen, kurkun ja punaisen chilin sekoitus.

Jännää oli safkaamisessa se, että intialaiset syövät käsin. Itse taistelin lusikalla ja haarukalla niin kauan kunnes tuli vuoro rapujen, jolloin annoin periksi ja sorminsafkaaminen vei voiton. Vänkä kokemus sekin. Taustalla sapuskoi Choclet. Intialaisen perheen luona kun sapuskoi ei ole huolta siitä, että vieras lähtee nälkäisenä. Perheen emäntä tarjosi lisää ruokaa välittömästi kun lautasella oleva hupeni "more rice?" ja kun vastasi "yes, a little please." oli lautaselle tuleva kolme isoa lusikallista. Lisäksi hän jakoi rapuja. Vieressäni istuva Edward oli kova jakamaan lammasta. Edellinen kun loppui niin kuului vain "Mutton?" ja lähes ilman vastaustakin alkoi lappaaminen. Sapuska oli todella mausteista ja hyvää. Jatkoimme matkaa vielä Choclet:n toiselle siskolle, jossa oli tarjolla jälleen keksejä ja juotavaa. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa jäädä syömään päivällistä, sillä meillä oli kiire keskustaan SMU:n luennolle. Saavuimme jo valmiiksi myöhässä Downtownin asemalle ja lähdimme suhaamaan kohti Victoria streetiä.
Otimme muutaman askeleen liikaa kohti länttä, mutta selvisimme kuitenkin mutkan kautta SMU-rakennukselle.
Saavuimme tyylikkäästi myöhässä juuri vikan slaidin aikana, joten voidaan todeta, että ajoitus oli lähes täydellinen: vähemmän luentoshaibaa, enemmän ruokaa ja kulttuuria. Vaihtarit olivat mielettömän kiinnostuneita ketä me ollaan ja mistä tullaan. Suomesta pääsi kertomaan ihan huolella. Hyvä että pääsikin sillä joillain heistä oli hyvinkin erikoinen kuva Suomesta.
Jepu, yksi slaidi, esittäytyminen ja eiku safkalle. Pimeä tulee täällä kohtalaisen nopeasti.
Suuntasimme busarille ja kohti Little Indiaa missä oli siis käynnissä hindujen/intialaisten uusivuosi. Matkalla oli armoton keskusteleminen valloillaan eikä se helpottanut istuttuamme pöytään ravintelissa. Intialaiseen tyyliin sapuska tarjoiltiin banaanipalmunlehden päältä ja sapuskoiminen oli valinnaisesti käsin tai aterimin. Valitsin itse barbaarityyliin sopivan käsin syönnin ja muut ihmettelivät aluksi lujasti. Tukihenkilöpariskunta selitti muille vaihtareille että se on tyypillinen intialainen tapa syödä, mutta silti tuntui herättävän hilpeyttä. Sapuskan jälkeen oli aika astella Little Indiassa ja ihmetellä maailman menoa. Meille tarjoutui mahdollisuus tutustua Hindulaiseen temppeliin sisältä käsin ja kamera ojossa kohti meni mies temppeliin ihan siis. Kamerointi oli siis sallittua ja pitihän sitä napsia jotain näytettävää kotipuolellekin. Tähän päättyi seikkailu Little Indiassa ja porukat lähtivät kukin teilleen. Kotimatkalla ramasi vietävästi ja vatsassa poreili: intialaista on tullut syötyä. Hyvää mutta stydiä. Ei muuten tehnyt hirveesti mieli iltapalaa. . .

Sunnuntai on ollut lepo-, bloggaus- ja pyykinpesupäivä. Ohessa on tullut meseiltyä Suomeen kuulumisia. Mikä parasta blogi on nyt up to date. Päivä on ollut pilvinen ja melko leuto, mutta ei missään nimessä sitä priimaa johon perjantaina ja lauantaina totuttiin. Kaduilla on kuulunut todella vähän deepavali juhlintaa, joka on ymmärrettävää koska kaikki ovat keskustassa.
Ensimmäinen viikko on takana ja homma alkaa olemaan pikkuhiljaa aukeamassa. Ei tätä vielä ihan kodiksi voi sanoa, mutta viihtyminen on kasvanut huomattavasti. Seuraavaksi olisi vuorossa sapuskointia joten Leinosen Joonasta lainatakseni: "Nyt sitä settiä lautasella!"

Setti lautasella oli pirun hyvää. Otin jauheliha nuudelin. Toisin kuin Suomessa, täällä jauheliha tosissaan tarkoitti jauhettua lihaa eikä sekalaista shittiä eläimen ruhosta tungettuna murskaimen läpi. Oikein mainiota! Sapuskassa oli tietysti muutakin.
Limu oli loppu, lisäksi topsypuikkoja olisi löydettävä. Allekirjoittanut ei kuule enää juuri mitään. Kaupasta ei tietenkään niitä löytynyt, joten matkaan tarttui 7up ja sixpack paikallista keppanaa Maken kanssa puokkeen. Ihan on käyttistä tämä kepu, Tiger tosin on huomattavasti paree. Ei tässä kettään, alun tunnelmat ja eka viikko on täynnä.