Viikonloppu 2

Soon morjee taasen.
Ajattelin tässä lopettaa nuo diipadaapa raportoinnit kun niistä ei varmaan ole kenellekään mitään vänkää viihdettä ja itsellä kuluu hurjasti aikaa niitten kirjottamiseen tällä jenkkisuominäppiksellä. Laittelen tänne sitten tiiviisti kaikkea noista kuvattomista päivistä ja kuvallisista vähän enemmän lihaa.

Sen verta tässä päivittelen perjantaista, lihattomasta päivästä, että oli kaks timmaa koulua ja iltapäivässä meillä oli tervetuliaiskomitean kiertue koululla. Näyttivät meille mestoja ja kertoivat miten hommat vutaa. Maken kanssa oltiin jo aika paljon kierrelty koulua joten oltiin sinut jo monen mestan kanssa.
Tosin esimerkiksi kirjasto oli uusi tuttavuus. Koulumme kirjasto on ilmeisesti saaren toiseksi suurin kirjasto heti Singaporen pääkirjaston jälkeen notta nidettä ja opusta pitäisi olla poikineen ja sitähän oli.

Illalla olimme luvanneet mennä Tamyeen erään ryhmän järkkäämään leffamaratoniin. No sinnehän mentiin sitten. Maratoni se ei tosissaan ollut sillä katoimme vain 2 elokuvaa ja aivan umpi jäässä. Tällä kertaa ilmastointi ei ollut ystävämme vaan suuri vihollinen. Jouduimme käymään elokuvien välissä ulkona lämmittelemässä.  Eipä tuossa päivässä mitään sen jännempää... mutta jännää oli kyllä se että täällä joutui lämmittelemään :)

Lauantaina mentiin sitten kattomaan uutta nähtävyyttä nimeltä Marina Barrage. Kyseinen vermes on pato/tulvasuoja. Sään puolesta retkihetki oli mitä mainioin, muutamaa pilveä lukuunottamatta.
Marina Bayn MRT:lle ja siinä oli törmäyspaikka muiden oppilaiden kanssa. Meidät jaettiin random ryhmiin muiden ihmisten kanssa ja lähdimme kävelemään kohti busaa joka vie väkeä Barragelle.
Odotus oli tuttuun tapaan lämmin ja tälläkertaa yllättävän pitkä sillä intervalli lähtöjen välillä oli luokkaa puolisen tuntia.
Olimme paikalla monia ryhmiä ennen joten jo Suomesta tuttuun tapaan laitettiin meidät leikkimään erilasia seurapelejä. Suurin osa kohtuulisen lapsellisia, mutta huumorilla vaan sekaan.

Pelejä pelailtiin ja kun muutkin saapuivat paikalle pelailtiin pelejä vähän lisää. Häviäjille oli luvassa chicken dancen esittäminen muille, kutakuinkin julkisella paikalla. Ei houkuttanut. Noh oli monta häviäjää, eikä yksikään joutunut tanssimaan ennen tietenkään viimeistä peliä, jonka kuinka arvata saattaa eräs häviäjä olin minä.. Tanssimaan vain, ensin tosin opettivat sen meille. Varmasti olen jo tässä vaiheessa youtubessa heiluttelemassani olkaluitani siipienlailla, tuli meinaa vissiin videolle. No tappiosta kohti uusia nöyryytyksiä.

Nöyryytyksiä ei ollut luvassa ainakaan ihan heti, sillä lähdimme ohjatulle kierrokselle patokyhäelmän sisuksiin. Sisällä ei ollut mitään tieteellisesti mullistavaa suomalaiselle tekniikan osaajalle. Hurjasti olivat kierrätyksestä ja ekoilusta viimeinkin innostuneet. Eräs suurimpia, mutta tappiollisia vientituotteita Singaporesta ovatkin jätteet joita se dumppaa esimerkiksi Indonesiaan maksaen tietenkin summan x rahaa vastaanottajalle.
Padon turistikierros muistutti Heurekaa. Ihan oikeesti. Täällä on monia asioita, jotka muistuttavat meikäläistä enemmän tai vähemmän armottomasti Suomesta. Koulutus sydeemit, bussit, kaljan hinta :), jopa singaporelainen saattaa olla kuulemma samallainen idiootti kuin suomalainen. Kun puhun suomalaisesta idiootista tarkoitan sulkeutunutta Lidlin kassatytölle käpisijää, jolla lähtee homma täysin lapasesta, ollen asiassaan täysin ilman pohjaa ja haluten vain käpistä. No itse en ole törmännyt vielä moiseen, mutta juttelin erään vanha herra Winstonin kanssa myöhemmin iltapäivässä joka selitti minulle hieman Singaporelaisten kansanluonnetta.

ASIAAN!
                -R.Repomies-

Sisältä nappasin muutamia kuvia jälleen teille ihmeteltäviksi.  Vihreä kudokselta näyttävä rakennelma ei oikein avautunut minulle mikä sen funktio on? Olin kuulevinani että sillä oli tekemistä jollain tapaa vedenpuhdistuksen kanssa tai jotain... Marina Barragen juuri on jo 60´ aikoihin maata järisyttäneissä tulvissa. Niitä kun tuppasi olemaan ilmeisesti jatkuvasti. Toisekseen Sporelaiset yrittävät erottaa meriveden makeasta tällätavoin ja täten lisätä makean veden määrää ja laatua. Miksi näin? koska Singaporen edustan merivesi ei ole maailman puhtainta. (varoituksena niille jotka tahtovat sporessa mereen uimaan). Kuvista ilmenee myös laitoksen sijainti. Sijainti pienoismallissa voivat tarkkasilmäisimmät löytää viimeviikon episodissamme kohteena olleen Raffles Placen MRT aseman alueet ja Fullerton hotellin, sekä Merlion mestan. Kohtalaisen ehkä vaativa tehtävä sillä nokialaiseni kamera on aivan shaisse. Unohdin ottaa varaparistot messiin joten piti säästellä canonin mehuja. Täytynee hankkia joskus kyllä paree akulla toimiva, meinaa toi patterien ikuinen vaihtaminen alkaa vadelmoittaa miestä.

Tuo padon pienoismalli oli perinteinen heurekalelu joka demonstroi meille miten homma futaa kun asiat sateen tai meriveden kannalta alkavat näyttämään huolestuttavilta.
Vettä tuloo... portti aukee... merivesi nousee... pumput pumppaa... kyllä... been there done that...
No tulipahan tehtyä aikamatka lapsuuteen, sisimmässäni kuulin jo legopalikoiden kilinän ja Kalevin käpinän "kuka on jättäny legoja olohuoneeseen!!!" 

Kierroksen ehkä parasta antia oli sen päätös. Ei siksi, että kierroksen vetäjä lopetti paasauksen siitä kuinka hienoa ja Orwellilaisen jännää Nietchemäisellä kierteellä tämä kaikki ekoilu on, vaan siksi, että kierros päättyi laitoksen katolla sijaitsevalle nurmialueelle jossa oli aivan mahtavat näkymät saarelle. Iltakin oli kivasti tuloillaan ja odotin innolla tilaisuutta napsia niitä kuuluisia "kaupungin valot" kuvia.

Ihmiset olivat todella innokkaita lennättämään leijoja, jotkut olivat itseasiassa asiassa erittäin hyviä ja toiset sitten.. hmm..
Ilta alkoi laskea ja tähän mennessä olin törmännyt niin moneen uuteen tuttavuuteen etten todellakaan muistanut kuin ehkä kourallisen nimiä. Oli aika murkinoida ja tarjolla oli tuttua ja turvallista huttua nimittäin kanaa riisillä. Söin omani chilillä ja taasen aiheutimme hämmennystä kun pystymme syömään stydiä sapuskaa. Singaporelaisille syömäni kastike ei ollut stydiä, mutta ilmeisesti meille sen olisi pitänyt olla. Pah, hyväää.....mmm... hot... hyvää... Nautimme siis sissilounaan nurmikolla istuen ja turisten mukavia. Safkan jälkeen oli vielä tarjolla raksuja ja keksejä.
Sapuskan jälkeen heittelimme frisbeetä ja turisimme välistä mukavia. Paikalliset yrittivät meidät saada laulamaan... Suomalainen, laulu, ei viinaa, julkinen paikka? totaalinen epäyhtälö. Ei tullut kesää. Selitimme suomalaista kansanluonnetta laulun saralta ja tuloksena oli, että koettivat huijata meitä vedellä... :) No laulettiin me myöhemmin kun jollain oli synttärit... oonko jo maininnu et kiinalaiset nimet on äärimmäisen vaikea muistaa? Ilta alkoi hämärtyä, mutta ilma pysyi lämpimänä. Ihmiset turisivat ja tekivät tuttavuutta kaupungin siluetin herätessä valojen loistoon. Äreetä. Kamerasankareille näkymät ovat herkkua. Itse valitettavasti kuulun antisankari joukkoon säälittävän kamerani kanssa, mutta vaikka näkymät eivät digitaalisesti olisikaan ikinä tallentuneet mihinkään, niin muistoissani ne ovat vielä pitkään. 
Marina Barrage on auki yleisölle 24h vuorokaudessa ja perimätiedon mukaan siellä vietetään esimerkiksi meidän normi uuttavuotta ja 50% todennäköisyydellä myös joulua.

Näkymät olivat silmiä hivelevät. Olin tietysti nähnyt Singaporen F1 GP:n televiisorista, tai osan siitä, mutta ei televiisori ole mitään verrattuna tähän näkymään.


Ilma oli paikallaan, kosteus korkealla ja lopputulos.. tiedätte varmaan, reidet liimautuneet housun lahkeisiin, paita selkään ja silleen.

Tiedättekö mikä on jännä yhtäläisyys myös singaporelaisissa ja suomalaisissa ensimmäisen kirjaimen lisäksi? Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä enemmän seurustelu alkoi muistuttaa suomalaisia opiskelijabileitä jossain keskustan puistoista. Äänen taso nousi eksponentiaalisesti ja laulu raikaa. Tämä sillä erotuksella että paikalliset olivat kaikki täysin selvinpäin, kun Suomessa väki on yleensä aivan kamalassa soosissa. Bussimatka Marina Bayn MRT asemalle oli aivan samanlainen kuin olisi viimeisessä yöbussissa baarista kohti kotia. Jälleen sillä erotuksella ettei alkoholilla ollut paikallisiin mitään vaikutusta. Illan aikana meikäläisestä tuli eräänlainen legenda. Kukaan ei uskonut että ikää on plakkarissa jo 25 vuotta. "You can't be!" raikui monen suusta, erityisesti erään ehkä lievästi adhd:n SiYanin suusta. Toinen ihmetystä herättänyt asia oli meidän silmät. Tunnetusti aasialaisilla tuppaa olemaan järjestään ruskeat silmät niin sininen herätti suurta mielenkiintoa eräissä. Paras letkautus silmistämme tuli juuri SiYanilta joka päräytti Makelle vapaasti muisteltuna "You have blue eyes? Do you see things in blue because you have blue eyes? What colour is the grass?"Make siihen hämillään "Green?" Kaikki ympärillä olleet olivat revenneet nauruun. :) maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastutta pientä SiYaniaaaaaa! :) kaikki totesivat tytön jättäneen tieteen tunnit väliin...

Ilta oli nuori, mutta tunsin jo orastavaa väsymystä. Muutama vaihtari ehdotti jos mentäisiin jäätelölle kun oli niin julmetun lämmin. Notta sehän kävi oikein hyvin. Aivot kaipasivat viilennystä.
En ihan tiennyt millä ostarilla oltiin, mutta oli kuulemma nuorison suosima hengauspaikka. Väkeä piisasi tuttuun tapaan paljon. Emme tosin jääneet tänne vaan jatkoimme hieman etiäpäin paikkaan x, mutta matka oli sen väärti.
Pääsimme jätskikojulle ja tarjolla oli vaikka mitä. Palveluun kuului että sai maistaa mitä tahansa makua ennen kuin tilasi. Itse olin hedelmäisen setin kannalla, joten Guava ja Mango kaapaisut olivat selkeä linjaus. Jätski oli petollisen hyvää ja raikasta. Ei todellakaan Suomalaistyylistä, paljon sulavampaa ja pehmeetä. Nam. Kandee kokeilla jos tänne eksyy, tosin joudutte tosiaan sattuman kaupalla eksymäänkin, koska mulla ei ole hajuakaan missä se mesta oli.

Päädyimme vielä subway ravintolaan nauttimaan jätskimme loppuun ja imaisemaan limut. Tosin itse en ottanut, mutta Make otti. Jauhoimme illan aikana kaikista mahdollisista kulttuurieroista aina ajokortista liikuntatottumuksiin ja ruokavalioihin. Uteliasta kansaa on.

No, päivä alkoi olla pulkassa. Edessä oli vielä tunnin bussireissu keskustasta kämpille.
Päivä oli oikein mielekäs. Ei siinä mitäs, sunnuntaina taas lepipäivä. Muutamat vaihtarit kutsuivat sunnuntaiksikin pelailemaan jotain, mutta todennäkösesti menee lepin puolelle.

Kuvassa joku random jätkä jonka nimeä en tod muista ja mun ryhmää johtanut flikka.. täytynee myöntää ettei sekään kiinalainen nimi jäänyt kovin hyvin päähän XD. Uskokaa tai älkää mut se on ihan mahdotonta, eikä niitä osaa edes lausua.

Allekirjoittanut kiittää jälleen lukijoitaan. Materiaali varmasti vähenee mitä edemmäksi vuotta mennään, mutta raportoin mahdollisimman usein. Ohjelmaa varmaankin ovat järkkäämässä taas päämme menoksi notta ei tässä ihan ilman fotoja kumminkaan jäädä.

Marjon kommenttiin ruskettumisesta täytyy sen verta mainita että ei kuule hätää, meihin ei kyllä tartu toi aurinko vaikka erikeepperillä liimais ja laittas vielä jesaria perään. Ilman aurinkorasvaakin täällä on voinut kikkailla ihan huoletta värinsaamisesta ihoon. En tiedä onko vika meissä vai paikassa.

Tässä lopuksi voisin mainita sunnuntaista sen verran, että meillä oli ukkosta. Paikallinen ukkonen on pikkasen eri kaliberia kuin Suomessa tavattava serkkunsa. Rysky sen verta lujaa että kuulosti kun tykillä olisi ammuttu naapurissa. Mikä parasta tosin oli se, että ukkonen ei kestänyt kovin pitkään ja nyt iltapäivässä meillä on hieman aurinkoa ja tietenkin lämmintä.