Hattutemppu

Makella oli synttärit maanantaina. Daniel Craigille tuli ikää norpan vuosissa nyt 23 korkoineen.
Maanantain aamu ei alkanut vahvasti, sillä mulla oli heikko olo, joka ei johtunut darrasta, meillä oli CKTCS tuntikoe ja Make unohti laskimen himaan.

Vatuiksihan se meni molemmilla. Ei se mitään, kun ei nuo ole painoarvoltaan niin hurjan tärkeitä.
Noi quizit on kyl semmosia epeleitä notta huh. Tentissä on niin kiire, ettei aikaa jää ajattelemiselle vaan se kuluu kaikki kirjoittamiseen ja laskimen näppäilemiseen. En tiä mikä näitä vaivaa, tuloo ihan ikävä sitä rauhallista tatsia, jonka voi pitää Myyrmäessä. Lisäksi täällä ei kysytä yhtä vänkiä kyssäreitä välistä kuten Fisherin tenteissä on joskus nähty.

Maken synttärilahjat sen kun paranee. Iltapäivästä oli meinaa sulautettujen tuntikoe. Ei varmaan tartte sanoo notta menikö vaturalleen vai ei. Vänkää opetella jotain rekisterien nimiä ja niitten bittejä ulkoa? Jos mun tarttee semmosia tietää ni kaivan datasheetin prkl esiin. Maikka totes tyytyväisenä tentin puolivälissä et datasheetin saa kaivaa esiin...kiirettä piti.

No, olo oli aika shaisse viel kun kotio päästiin.
Keräsin pikkasen lepin kautta vauhtia ja mentiin safkalle. Pitäähän sitä syödä notta jaksaa vaikka olo oliskin vähä nii ja näin. Toisekseen päätin tarjota päivänsankarille synde tiikerin.
Otettiin muutama kuppi ja katottiin paikallisten kanssa futista. Teeveestä tuli Liverpool vs Arsenal. Peli oli siitä mukava että siinä tuli maaleja. 2-2 päättyi. . .niin.
Jälleen kuin sattuman kautta törmättiin Jukkaan. Merenkulun opettaja istui paikallisen kaverinsa kanssa kupilla terden toisessa päässä kun olimme katsomassa peliä vastakkaisessa. Olimme just matkalla kotio kun tiikerin myyjä tyttö huikkas meidät siihen pöytään ja pojjaat kutsuivat sitten istumaan. Jukan kaveri Tony oli todella sanavalmis kaveri. Juttua irtosi ja hymy oli kyllä jatkuvasti herkässä. Tony oli kova vitsailemaan Jugista, oli varaa, sillä olivat tunteneet vissiin luokkaa 15-20vuotta.
Tony joutui lähtemään, mutta jäimme vielä istuskelemaan ja jauhamaan shaissea Jukan kanssa.
Päätimme käydä naapurikylässä Changissa. Changi Village on saaren viimeisiä Villageja, vai oliko peräti viimeinen. Rakennukset pieniä ja meno helmeä. Pienessä kuppilassa oli duunissa rentoa väkeä ja jutustelu oli vuolasta. Yöhönhän se meni, mutta Makella oli ainakin hauskaa.

Tiistaina oli taas kivasti vappoota. Sää oli kohtalainen: semi pilvistä, aurinkoa ja tuulta.
Makella oli darra. Sain mainion idean, että mennään junnaamaan Sentosaan. Make oli messissä pienen vauhdin oton jälkeen.
Sentosa kutsui meitä.
Mahtava paikka lukea kyllä kerta kaikkiaan. Palmun alla... aurinko taivasalla... meri pauhuaa... lämmin merituuli... mmm...
Prkl pilvet hyökki kyllä liian usein eteen.

Istuttiin iltaan saakka. Jokainen auringon säde oli kerättävä talteen. Hyvät säät on sadekaudella meinaa niin harvassa.

Harhaisen mielen jalkakuva...



Nojoo. Ei tiistaina sen kummempia.
Mentii iltapalalle vielä kivasti.







Keskiviikkona oli labraa aiheesta kolmivaihesähkömoottori. . .mörkö sana.
Oli kohtalaisen hanurista, ei mittaukset eikä semmoset, vaan se raportti.
Raportit tääl on tosi lyhyitä, mut niissä on yleensä plottauksia jotka on ihan hanurista ja niistä pitää sitten keksiä maikalle jotain viisasta sanottavaa. . .

No saatiin mittaukset kasaan mut se pähkäily ei oikee onnistunu. Maikka anto luokalle aikaa torstaille klo 17.00.
Otettiin oljenkorsi mukisematta.
Meillä oli Care Group interactionia iltapäivässä.
Luokan pizzan myyntisetti CCN päivänä poiki järisyttävät 44 taalaa voittoa, eli abaut 20-22 euroa. . . joka tapauksessa yritys hyvä kymmenen, pääasia että tuli voittoa ja kaikilla oli edes välttävästi hauskaa.
Tamyee oli varannut palkkapussistaan 200SGD:tä CG:n yhteislounasta varten. Opiskelijat saivat valita hyvän Coffee shopin koulun läheltä.
Mentiin syömään erääseen seafood mestaan ja Malesialaisvahvistukset saivat vastuun tilailuista.
Ateria oli massiivinen. Oli kaikkee vänkää. Sweet'n'Sour kanaa, jotain makeeta kanaa, rapuja, mustekalaa, jotain omelettia, mee gorengia, kaikkea muutakin, mutta paras oli rausku!
Aivan laittoman hyvää.
Jubailua massivisesti, hyvää safkaa ja kirkkaalta taivaalta posotti aurinko.

Safkasin niin paljon että suunnitelemamme sali sai jäädä jo senkin takia, mutta pääsyyksi nousi kumminkin se aurinko ja sää. Arvatkaahan minne me mentiin?
No Sentosaan tietenkin!
Torstaina oli muutenkin tuleva CKTCS:n labra koe, joten pitihän sitä lukea. Toisekseen se AC moottori labra oli kesken, sekin piti tehdä. Mikäs sen parempi mesta tehä kuin aurinkoranta? ai ei?!
On muuten hyvä!

Kyy, iltaan saakka kerättiin auringon säteitä ja vilkuiltiin labra tehtäviä.

Päivän säässä oli kyllä sitä jotain. . .
Tätä lisää, ei kyllä uskois notta olis sadekausi.

Torstaina olikin sitten peruskoulusettiä tarjolla, tosin sillä poikkeuksella, että labratentin takia meillä oli 4 tunnin hyppäri ja Johnny oli ilmoittanut, että perjantain Hari Raya vapaa päivän takia sulkis olisi tänään.

Päätettiin mennä vetäsee kunnon salit ja siitä sitten kivasti simmailemaan.
Sää oli jälleen aivan uskomaton. Aamulla kun kävelin koulun pääramppia ylös keskusaukiolle, en tahtonut nähdä oikein kunnolla ja kun käveltiin ulkona salilta uimalalle en nähnyt oikeestaan yhtään mitään, sen verta oli meinaa häikäsyä.
Ekaa kertaa oli niin kirkasta, tähän asti oon selvinny ihan kivasti ilman arskoja.

Uimassa oli kohtalaisen vänkää. 30-35 astetta ulkona, ei pilviä, arska paistaa, vesi on lämmintä ja kirkasta. Nää on niitä jutskia, kallisarvoisia päiviä.

Labra tentti meni hyvin. Näitten Matlab kikkailut ei oo mitään verrattuna Piilan setteihin. Todettua, että me ollaan usein tehty labrat jo kauan ennen kuin tunti päättyy. . .nyt siitä oli hyötyä.
Aikaa oli 50min, olin valmis 30min jälkeen abaut ja aikaa jäi tarkistelemiseen. Fiilis on hyvä.
Tosin eiks se aina mee niin et  jos on hyvä vilunki päällä ni tulos on yleensä käänteinen?

Labratentin jälkeen mentiin himaan, otin tunnin torkut ja sitten mentiin Clementiin.
Sulkis alkaa luonnistumaan aina vaan paremmin kyy. Välistä vähän olkapää meinaa antaa periks mutta tatsi paranee. Meitä oli tällä kertaa aika vähän pelailemassa, tovin pystyttiin pelaamaan vastakkain Maken kanssa, mutta paree päivän kuntoilulle, että loppujen lopuksi meitä pelas kentällä 4...
Päätteeksi tuttu sävel. 100+ naamaan, jubailua, mrt, koti.

Perjantaina oli kauan odottamani Sitex 2009 digi messut Expossa.
Olin innoissani, sillä järkkäri, pleikkari ja ipod kummittelivat vielä kivasti takaraivossa.
Lähettiin kohti Expoa keskipäivän aikaan ja otettiin lähes ohjekortti eli MRT.
Jengi tietenki pakkautu kaikki sinne. Ei siinä ketään Pasir Risista Tanah Merahille, mutta se Expon juna. . .niitä meni ehkä kerran varttiin ja siinä ajassa asemalle pakkautu puol kylää.
No mahuttiin kyytiin kumminki mutta olihan siellä tiivis meininki.

Sitex on siitä vänkä messu et se ei maksa mitään. Paikalla oli jälleenmyyjiä, valmistajia, kolmatta osapuolta...
Noh, etsiminen aloitettiin välittömästi ja etenimme parasta mahdollista vauhtia väen seassa. Tämä tarkoitti max 5cm askelia 4 kpl, jonka jälkeen tuli pullonkaula ja pysähdys. Tatsiin kun pääs niin liikkuminen oli melkein mielekästä. Not.

Yllättävää oli se, että hinnat olivat kohtalaisen hanurista. Ettimääni Eos 500D kameraa myi tasan yksi pulju ja sekin alkaen runko 1250SGD. . . Pleikkari oli jo kohtalainen: konsoli slimminä, HDMI kaapeli ja 2 peliä 528SGD. Vika oli siinä että ne pelit oli ihan hanurista, tai niitä ei voinut kunnolla valita.

Bongasin IPod Touch 32Gb version hintaan 468SGD johon kuului suojus, travel adapter, flight adapter ja jotain muuta sälää. Laitoin mietintä myssyyn.

Kaiken kaikkiaan messukokemus oli ahdas, meluisa ja hedelmätön. Olin vähän pettynyt kyllä. Oli siistiä kyllä kokea semmonen mega messu vaikka toki täällä järkätään kokoluokkaa paljon suurempia messuja, mutta siis Suomen digiexpo oli ihan häviävän pieni verrattuna tähän.

Aikaa tuli vietettyä Expossa kumminkin ihan huolella. Sää oli tosin aivan hanurista. Ulkona oli pitkästä aikaa taas niitä tykinlaukauksia. Pahimmillaan ukkonen oli muutaman sadan metrin päässä.
Illasta ei tullut mitään, käytiin sapuskoimassa ja sitten kaupan kautta kotio. Kirjottelin koneella mietteitä talteen ja Lucas koodasi meille että oli menossa lauantaina Sentosaan ja kyseli messiin. No tottakai me nyt aina Sentosaan voidaan lähteä! Se olikin sitten siinä.


Lauantaina  aamusta Lucas noutaa ralli Alfalla ja sitten kokka kohti Sentosaa. Illalla olis tarjolla SMU-vaihtareitten kanssa kiitospäivän ateria. Samaiset vaihtarit oli siis deepavali kinkereissä.

Mutta aamusta heti kultarannoille! Cafe Mar mikä hitto onkaan ja parhaat paikat! Sää oli suosiollinen, viikolla oli monta hienoa päivää ja olen todella kiitollinen. Sateet on niin hanurista.
Pilvetöntä taivasta oli mojovasti vaikka pilviä ja lopuksi pienet sateetkin tulivat kiusaamaan.
Hattu temppu oli täysi. 3 kertaa viikon sisään Sentosalle.
Jouduttiin lähtemään kumminkin jo 15 maissa kotio peseytymään ja vaihtamaan kledjuja.

Oltiin pikkasen aikataulusta myöhässä ja aikaa vaihtoihin jäi abaut vartin verran. Sissi suihkut ja romppeet kantoon meiningillä.
Vaikka aluksi näyttikin siltä, että olisimme rumasti myöhässä, asiat kääntyivät ihan hyvin ja olimme jonkun ihme kommervenkin kautta jopa ajoissa. Törmäsimme junassa Victoriin jonka kanssa olimme tulleet Depaavali kinkereistä samalla bussilla kotio. Mies oli tullut suoraan futispelistä. Törmäsimme edellisestä keikasta tuttuihin kasvoihin ja muutamiin uusiinkin. Vietamista, Kiinasta ja Intiasta olevat uudet tapaukset tuli tutuiksi.
Tällit oli 18 aikaan Harbour Frontin MRT:llä josta kävelimme festarialueelle.

Tilat olivat yksityisomisteisella maalla olevan asuntoyhtiön tiloissa. Voitte arvata, että hintataso näillä asunnoilla on kova.
Kävimme tutustumassa kämppäalueeseen. Uima-allasta, suihkulähdettä, grillikotaa, lasten leikkialueita ja vanha telakka-allas joka oli muutettu "nähtävyydeksi". Alueen promenadilta näki suoraan Sentosan saarelle ja risteilyalusten satamaan. Lisäksi alueen vieressä oli huvijahtien satama. Ökyä? Kyllä, arvuuttelut ja lopullinen totuus kämppien hinnoista liikkui 1-1,5miljoonan SGD kieppeillä. . . Miks mun pitää olla köyhä?. . .
Promenadilta nappasin pari kuvaa.. shaisseahan niistä tuli.
Missä se eos kun sitä tarvittas?

Palattuamme takaisin kokoustilaan oli aika palopuheiden ja rukouksen. Kyllä, tämä oli kristitty tilaisuus. Jussilla oli vänkää, meinaa kaveri on ateisti.
Noh, palopuheissa selvisi, että moni paikalla oleva, ja järjestävä henkilö olivat vanhoja vaihtareita. Halusivat tavallaan maksaa takaisin sitä mitä olivat vastaanottaneet isäntämaassaan.
Kiitospäivän ymmärrän, mutta silti amerikkalaisuus juhlan takana aiheutti jotenkin etovaa tunnetta.
Moni järkkääjä oli ollut Jenkeissä vaihdossa ja ymmärtäähän sitten kiitollisuuden. Itse laitan sen mieluummin yleisen kiittämisen konseptiin. On siellä Ameriikassakin ilmeisesti hyvää väkeä...
Safka oli kivaa vaihtelua Singaporelaiselle. Sain kasattua meinaa aika Suomalaistyylisen setin. Tuoretta salaattia, leipää, kalkkunaa, possua, kanaa, jotain perunalaatikon oloista settiä ym. . .
 Safkan jälkeen rukoiltiin. . .

Illan päätteeksi järjestäjät halusivat jakaa safkaa vielä vieraille mukaan, etenkin kundeille (näin kävi käsky ihan oikeesti!)
Vinkkasivat heti mulle pöydän luota. Tein työtä käskettyä ja noudin mulle ja Makelle pöperöä. Sitä tuli niin paljon että selvittiin sillä loppupeleissä 2 päivää, tosin syötiin koulussakin ateriat.

Mentiin vielä Suomipoika porukalla vetäsemään hyvälle päivälle muutamat tiikerit.
Lauantai oli hieno päivä.


Päätin sitten hommata sen IPod Touchin 32Gb mallin ja sunnuntaina sitä lähettiin sitten koko kolmikon voimin metästämään.
Expolla oli yllättävän vähän väkeä. Sanoivat kuitenkin että vikana päivänä olis paljon tarjouksia ja tarjoushaukkoja kun kaikki myydään pois.
No se mun IPod oli menny. Tilasin semmosen kumminkin, koska siihen sai ne matkustus vermeet megeen joilla oli kivasti arvoa kun palaa kotio, lisäks ne maksaa jonnin verran, mutta joudun odottamaan sitä nyt tovin.
Varmaan joulumyynnistä olis saanu sit kumminki paree, mut aika sama.

Muuta ei tarttunu. . .Shaisset messut sit kumminki.
Mentii Bedokkiin syömään. Paikallises coffee shopissa safka tilattiin tiskiltä, mutta juma sviidu kun se kannettiin sulle pöytään ja siinä sitten maksoit. Ja kaiken päälle oli halpaa sapuskaa. Ihan jees mut ei mitää erikoista. Mut näin se pitäs olla meidän paikallisessaki! No paikallisessa kalja sentään kannetaan pöytään.

Loppu päivä meni koulu hommissa. Ei muuta raportoitavaa, tai ehkä olis, mut en mä jaksa kirjottaa enempää...


Loppu kaneetit tähän taas pitkästä aikaa.
Eversti Sandels kiittää jälleen lukijoitaan, terveisiä kaikille sinne Suomeen. Älkööt panikoiko vaikka blogi ei päivittyisikään, välillä ei oo mitään vänkää, välillä ei vaan jaksa kirjottaa vaikka olisikin. Kommentoikaa ihmeessä, jos jotain on. Hankitte sen gmailin nyt ihan sitä varten.
 Aika täällä juoksee liian nopeesti nyt kun on tätä arkea. Vuosi olis niin paljon paree, 6kk on nii lyhyt...
 Ei voi muuta sanoa lopuksi kuin, että vänkä paikka tämä Singapore.

Synttärit ja silleen

Morjee!

Jälleen yksi viikko takana ja sunnuntaita pukkaa. Aika tuntuu valuvan käsistä kuin merivesi sormien välistä. Puoltoista kuukautta jo takana Singapore elämää ja kyllä on menny nopeesti.

Syy nopeaan ajan kuluun on selkeästi koulu. Siellä tuloo nyt vietettyä aikaa monesti niin paljon että esimerkiksi juuri maanantai ja torstai kuluvat aivan turhan nopeasti.

Joka tapauksessa maanantai meni taas koulussa. Meillä oli 1 quiz aiheesta Circuits & Control Systems, joka meni tietenkin ihan reisille. Ei siinä ketään, ei oo nii paha rasti painoarvoa kun tuolla ei ole niin hurjasti kun kunnon tenteillä, mutta vatuttaahan aina turhat kämmit. Sulautetuissa ryhmämme Singaporelaisosasto tuntuu olevan vähän turhankin kassalla kaikesta. Ryhmän johtajana oleva tyttö on melkosen pahasti Suomipoikien varjossa. Meillä piti olla jo edellisellä viikolla pääohjelman Flow Chart tehtynä. Monilla ryhmillä olikin, mutta meillä oli vain raakile. En ollut ikinä moisia tehnyt, mutta kun katselin miten kassalla jengi oli meidän ja muiden ryhmissä, oli aika tarttua ohjaksiin.

Ei aikaakaan kun viime viikon tunnilla meillä oli jo maikan mukaan luokan paras esimerkki Flow Chartista. Maken tuella ja muutamalla kysymyksellä maikalta siitä selvittiin.

Nyt pitäis vaan osata sitten koodata sarjaliikenne kuntoon. Mikäs siinä, itse sen valitsin sillä tuntui mielenkiintoisimmalta vaihtoehdolta. Jätimme kaikki melkein jo valmiit aiheet tytöille ja yhelle dudelle joka näyttäytyy silloin tällöin. Näytetään miten homma futaa kun Suomipojat rupee stressaamaan.

Tiistai meni liikunnan merkeissä. Roaming Day on nykyään järjestään Exercise Day tai muuta liikuntaan viittaavaa...

Meillä oli tosin mielessä mennä myös Sentosaan, mutta se meni sitten ohi kun en saanut itteäni sängystä ylös. Lähimme vasta iltapäivästä koululle salille ja uimaan.

Salilla oli kohtuu tunkua: patsastelijoita, tyhjäntoimittajaa ja oikeesti niitä jotka tekivät jotain.

Paikallinen nuoriso on selkeästi kiinnostunut vain treenaamaan järjestään ylävartaloa, kuten tosi miesten kuuluu. Tissit, haba ja yläselkä on kova sana. Sitten kun niitä painoja on nostellut ni on kiva ihailla itseään salin peileistä niin että muutkin varmasti huomaavat.

Joo...

On siellä sitten sitä ihan fiksunkin olosta väkeä jotka treenaavat kauttaaltaan aina jaloista lähtien.

En tällä viikolla treenannut vielä jalkoja, vaan keskityin hoitamaan tuon olkapään kuntoon perjantain sulkapalloa varten. Edessä siis kaksi perättäistä treeniä käsiä.

Make aloitti tutkimukset joululomastamme. Suunnitelmissa oli 10 päivän rentoutumissessio Indonesiaan Balille. Lennot tuli buukattua ja hotellihuoneen varaamishelvetti saatiin orastamaan. Bali on Aussien todella suosima lomakohde jotain muutama down and under kaveri voi tulla vastaan.
No mutta se tiistaista.

Keskiviikkona oli tarjolla pitkästä aikaa kulinaristisia elämyksiä, sillä Tamyee oli luvannut viedä meidät syömään erästä paikallista herkkua nimeltään Curry Fish Head. Kyllä, kalan päätä curryllä höystettynä. Ensi kuulemalta kuulosti hieman oudolta, sillä aikaisempien kalan syöntikokemusteni nojalla kalan päässä ei ole juurikaan mitään syötävää?

Keskiviikko aamuna oli myös toinen quiz aiheesta Power Electronics and Drives. Se meni vielä enemmän reisille kuin CKTCS quiz. No mutta ei ketäs, en viiti ressata. Sinäänsä vatuttaa kun se oli ainoa quiz koko kurssilla. No joo, tentissä sitten paree.

Pakko myöntää, että syytän hieman singaporelaisia kanssa opiskelijoitani tappiosta. Luokassa oli tenttitilaisuudeksi niin hirvittävä meteli etten oikeasti pystynyt keskittymään. Kuuntelin kun vieressä olevat opiskelijat vaihtoivat vieressä tietoutta saadakseen parempia pisteitä.

Miksi täällä on niin?

Singaporen Polyissä on oppilaiden feedback systeemi käytössä. He antavat palautetta opettajista tämän järjestelmän kautta joka prosessoidaan sitten koulun johdossa. Palaute vaikuttaa suoraan opettajien palkankorotuksiin, etenemismahdollisuuksiin jne. Joten arvata saattaa miksi maikat välttävät oppilaiden huonoa palautetta.

Toisekseen, juteltuani usean singaporelaisen aikuisen kanssa aiheesta Singaporelainen nuoriso, on selkeästi havaittavissa nuorison pilaantumista. Tämä siksi, että hyvin voinnin kasvaessa aikuisilla on varaa hemmotella lapsiaan ja samalla työkiireet etäännyttävät vanhemmat lapsistaan.

Kyllä kyllä, eli Suomi ei ole ainoa maa missä nuoriso on täysin pilalla. Täällä ollaan kovasti samalla kurssilla. Niin joo, täällä on muuten vanha Suomen koulutus sydeemi, eli te vanhempaa kaliberia olevat ihmiset siellä jotka jaksatte mun raportointeja selailla, niin muistatte varmasti tämän kansakoulu, ammattikoulu, koulu, opisto systeemi hässäkän.

Vanhanen muuten vieraili täällä kuulemma ihan jokin aikaa sitten mikäli oikein ymmärsin ja keskustelivat ilmeisesti jälleen Singan koulutus sydeemistä. Ovat ilmeisestikin muuttamassa taas systeemiä samankaltaisemmaksi kuin Suomessa?

No mutta takaisin asiaan.

Meillä oli aikaa luentojen jälkeen reilu 1,5 tuntia tehdä projektitöitämme sillä Tamyeellä oli jokin tapaaminen. Riisörtsiä ja diveloopmenttia vaa siitä sitten. . . kahveelle mentiin kumminkin ensin.

No vihdoinhan sitten Tamyeekin vapautui ja lähettiin matkaan. Mesta oli melkosen lähellä koulua, ehkä 10min autoilua ja paikalla. Tanah Merah MRT oli lähin metro.

Tamyee tilaili kaikkea ja me istuttiin alas. Safka tuli piakkoin ja se tarjoiltiin ”share” tyyliin eli monta lautasta mistä voi lapata itselleen lautaselleen mitä halusi. Tamyee selitti, että se on tyypillinen kiinalainen tapa mennä safkalle porukalla, oli se sitten perhe tai kaverit.

Shared sapuskointia, shaissen jauhantaa ja hengailua. Kuulostaa rennolta.

Tammy sanoi kanssa että yleensä Curryn kanssa hän jättää juoman pois, masokismia tai ei, tällä kertaa otettin kumminkin juomat jos hivelisi liikaa.

Curry kalanpää oli isossa Clay pot ruukussa tai kattilassa. Paljon vihanneksia, stydiä lientä ja ite pää jehu eli valtava kalan kallo. Tällä kertaa Tammy otti vain puolikkaan sillä emme olisi jaksaneet kokonaista. Juttu oli siinä että ei se ollut pelkkä kallo vaan siinä oli abaut etu evien jälkeen vielä noin 10cm lihaa messissä ja lihaskerros oli paksu!

Tammy kysyi heti ekana haluaako meistä kumpikaan syödä kalan silmän?

Pitkän hiljaisuuden jälkeen avasin sanaisen arkkuni ja totesin ” I'll do it!”

Älkää kattoko mun tekstiä noin!

Rupesin tökkimään pieneltä vaikuttavaa silmää haarukalla kaivaakseni sen ulos. Tammy totesi vaan ”not like that” otti lusikan ja kaivoi sen ulos. Silmä olikin aivan valtava... MUAHAHAA!!!

Kaivelin silmän lasiaisnesteen sun muut herkut ulos, mutta jätin sidekudoksisen seinämän väliin.

Keräsin vielä tovin rohkeutta mutta en taipunut kiinalaisen silmissä vaan avot, simmu suukkiin ja jauhamaan. Uskokaa tai älkää mutta siinä oli makua! Ajatus silmän mutustamisesta oli tietysti outo, mutta siinä oli kohtalaisen mukavasti makua.

Kalan liha oli todella makoisaa kanssa, curry kastike sopi siihen todella hyvin. Lisäksi Tammy tilasi mustekalaa, sellerin tyylistä vihannesta osterikastikkeessa ja sitten hapan vegyä kananmunalla.

Vegy on siis vaan lyhenne sanasta vegetable, jolla kaikki kasvis jutskat täällä tuntuvat menevän.

Kaikki muu oli törkeen hyvää, paitsi se katkero salaatti tai juuri mikä lie olikaan, joka oli vähän liian voimakkaasti katkero.

Erittäin mainio sapuska.

Tammy heitti meidät vielä Tanah Merah:n MRT asemalle, josta päätimme jatkaa vielä keskustaan shoppailemaan, koska päivä oli vasta aluillaan ja sää mitä mainioin.

Päätimme vieraililla Raffles City Mallilla ja Suntecissa. Tarkoituksena oli löytää ainakin uimashordet ja jotain vänkää. Uima shordet löyty ja muistin kassajonossa kuinka prkl:n hiki tuloo sulista pelatessa ja tein impulsiivi ostoksen mallia rannehikibandut.

Törmättiin paluu matkalla erään räätälin ”sisäänheittäjään”. Mies jakoi tarjouslappuja paidoista ja puvuista ja hinnat olivat melkoosen huokeita. Ainoa, että tarjouksen jonka sait sitten ite liikkeessä ei ollut mitään tekemistä lapun hintojen kanssa. En ostanut mitään, mutta make otti mukaan äreen aamutakin. Hintaa noin 30e, todella äreä takki kerta kaikkiaan. Kyselin perinteisestä kiinalaisesta puvusta ja antoivat tarjouksen 550 SDG. Kuten todettua, en tarttunut.

Make Googlaili vielä illemmalla lisää räätäleitä. Smokkia, pukua ja paitoja. . .Tuloo varmaan raahattua se perinteinen Kiinalainen puku täältä. Rahaa tulee palamaan niin simona. No mutta sitä varten on säästetty niitä kesäduunivarantoja.

Matkaan tarttui vielä Leviksen polo paita, sillä kaksi hyvää valkoista polopaitaani on pilalla. Toisessa on soijatahra ja toisessa kalliissa Espritin paidassani on hikipolttamat kauluksissa... Espritin paita vatuttaa eniten, oli meinaa kallis ku Suomesta sen ostin. Onneks noita Leviksen melkein hyvän näkösiä on irronnu 10e hintaan tilalle. . .

Torstaina oli luvassa taasen liikuntaa keskipäivällä. Päätin treenata olkapäitä ja käsiä notta olisivat kunnossa sitten perjantain sulkisrupeamassa.

Seuraava pätkä lähinnä EP07S jäsenille tai jos sinä lukija olet kiinnostunu matikka ohjelmista. . .Jos ei kiinnosta pätkääkään nii skippaa seuraavaan kappaleeseen. Jees, eli iltapäivällä opittiin matlabissa muuten taasen vänkää uutta. Muistanette ne Piilan blokki diagrammit Z muunnoksesta? Jees, meillä on samoja mut mennään linearisilla systeemeillä eli blokkidiagrammeja joissa on siis siirtofunkkareita ja niitten takasinkytkentöjä. En tiä teistä mutta musta oli ihan mielenkiintonen jutska. Laskettiin matlabilla blokkien sarjaan ja rinnan kytkentöjä ja käsin muokattiin alkutilanne kytkis laskettavaan muotoon. Mikä tässä on se siistein juttu o se et mulle ja Makelle tulee projetkityö, jossa me tehään kontrollisysteemi satelliitinseuranta antennille. Eli satelliitti kiertelee tuolla jossain ja sitten sen antennin pitää seurata sitä. En tiä kuinka diipiks menee, mut Joonas vois olla ainakin tulessa. Mä oon ainakin! Siiiiiistiiiiii.......

Jepu, perjantai oli sitten lyhykäisyydessään 2 timmaa koulua ja sitten illasta pelaamaan sulista. Clementiin taas se helvatallinen MRT reissu. Kämpiltä Clementiin menee tunti. Oltiin ajoissa perillä. Johnny vei meidät eka Coffee shoppiin jossa yksi hänen kavereistaan pitää kojua. Samainen kaveri käy meidän kanssa pelailemassa. Johnny oli ostanut meille taasen jännää hedelmää kokeiltavaksi. Viimekertainen taisi olla Mangostine tai joku, sillä aussi dude lausui sen ainakin mangostiin. En oo satavarma mutta keltanen se oli ja ihan maukasta.

Tällä kertaa meille oli tarjolla Rambutan tai Rambotan niminen karvainen kaveri. Makella oli vaikeuksia saaha Rambutan auki, koska siihen tarvitsi kynsiä. Autoin miestä mäessä. Rambutan oli hyvää. Maistui hyvin samankaltaiselta kuin viinirypäle, mutta ei aivan. Liha oli samankaltaisella tekstuurilla varustettu. Punainen karvaisa takiainen, sisällä vaaleaa lihaa jonka piilossa kivi. Kiveä ei syödä. Ei ollut edes pahan hintaisia. Katselin kotimatkalla hintoja ja kilon sai 2 taalalla, 3 kiloa 5 taalaa. Olkaluu pysyi kivasti paikallaan koko pelin ajan ja pääsin ehjänä loppu drinksulle. 100 plussat naamariin ja jubailua. Jees.

Lauantaina oli lasten kutsut edessä. Selvisi myöskin ettei Chocletin toisen pojan nimi ollutkaan Anthony niinkuin luulimme vaan Edmund. Aina oppii uutta.

Edmundin tyttären Amberin 1 vuotis syndet siis edessä ja arvatkaahan missä ne pidettiin?

No mäkkärissä tietenkin.

Choclet oli sairiksella. Luulimme ensin että menemme Maken kanssa sinne keskenään ja tunsimme itsemme hyvin vaivautuneeksi. Kun olimme lähdössä Choclet totesi meille, että tulee myöhemmin paikalle mikä oli ihan hyvä juttu.

Saavuimme myöhässä, mutta kuitenkin ajoissa sillä olimme ensimmäisten saapuneitten joukossa.

Emme tunteneet muita kuin Edmundin ja tämän vaimon. Vaivautunut fiilis valtasi alaa. . .

Onneksi paikalla oli yksi kaveri joka oli yksin saapunut paikalle ja ilmeisesti kanssa hieman ulkona kaikesta ja saimme kaverista juttuseuraa. John Lennon, aivan, kuten Beatles legenda itse. Tiedä sitten oliko miehen sukunimi jokin kiinalainen, mutta Lennoniksi häntä sanottiin.

Mies oli pelastus, sillä juttelimme hänen kanssaan koko kinkerit.

Lähipiiri kuvautettiin synttärisankariperheen kanssa ja meidätkin kutsuttiin yhteen kuvaan.

Jotenkin meillä oli vaivautunut olo silti. Käsitys perheestä on täälläpäin niin erilainen kuin Suomessa. Kyy..

Kinkerit kestivät sen parisen tuntia ja lähdimme takaisin kohti lepakkoluolaa.

Maken synttärit lähestyy. Menimme Downtown Eastiin noutamaan Hoegardenin 0,75 tuplapäkin missä äree tuoppi messissä. Ostettiin me kahvimaitoakin. . .

Mun stobe meni pakettia purkaessa särölle, mutta nou hätä. Ostan sit toisen jos menee shaisseks.

Mentiin kattomaan paikalliseen Englannin valioliigaa paikallisten seuraan.

Eihän nää osaa sitä hommaa, ryystivä suurin osa kaffetta ja kokista. Me sponssattii taas Tiger tyttöä.

Kysyttii huumorilla millon aletaan saamaan boonusta ostoksista, kuten Tiger paitoja tai ilmasta kaljaa. Sanoi et kyl hän jotain keksii. Ollaan meinaa paikan parhaimpia Tiger asiakkaita, kun paikalliset litkivät vaan Carlsbergia tai Heinekeniä. Muutamat lauantaikaljat siitä naamariin chicken ricen kera ja kotio goisaamaan.

Nyt sunnuntaina kun kirjottelen tässä sängyn päällä voin todeta etten ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Pyykkiä on pesty, mutta siihen se sitten jää. Sääkään ei ole mikään ilmiömäinen jotta olisi voinut mennä Sentosaan. Parturissa pitäis vielä kävästä ja ECAPPin joku diipadaapa learning agreement tehrä. Jaa, maanantaina taitaa olla vielä quiz tostakin aiheesta. Voehan...

Vatuiks se kumminkin menee, luen minkä kerkiän. . .

Käytiin tossa shoppailee rantakaislamatot jos ja kun toi sää tosta paranoo, niin on sitten Sentosaa varten kunnon vermeet. Samalla tuli kyllä hommattua sateenvarjokin.

Kävin muuten parturissakin. Pesun kanssa miesten kallon karvapeitteen ohennus maksoi järkyttävät 10e ja kävin melkosen hyvässä mestassa. Keesillä mennään taas. Keskustan puljuissa Make sanoi nähneensä sitten ihan Suomi hintaa 20+ euroa. Notta kyllä täälläkin voi rahansa kampaukseen tunkea samalla tavalla kun Suomessakin.

Näin tällä kertaa.

Urheilua, Tiikeriä ja aurinkoa

Terde,

Ei oo ollu motia kirjotella vähään aikaan mitäs. On tässä kumminni tapahtunu taasen kaikkea vänkää ja sitten sitä perusarkea.

No joka tapauksessa maanantai oli normi koulupäivä, ei siinä mitään uutta maan päällä.

Tiistaina oli kumminkin jälleen vappoota eli roaming day. Tällä kertaa ei tapahtunut mitään äärimerkittävää vaan kävimme koululla puntilla ja uimassa.
Paluumatkalla kotia törmäsimme kuitenkin sattuman kaupalla erääseen suomalaiseen ukkoon paikallisen coffee shoppimme luona. Jukka on Lappeenrannasta ja on asunut Singaporessa toistakymmentä vuotta.
Jannu oli vetämässä tiistai ränniä päälle, kuten vanhana merikarhuna on hänellä oli ilmeisesti tapana. Jugi on luennoitsija Singaporen merenkulkukoulussa ja hänellä on kuinkas muutenkaan, singaporelainen vaimo, lapsiakin muutama. Mies oli ilmeisen ilahtunut siitä, että pääsi juttelemaan maat ja maannut Suomesta natiivien kanssa. Keskustelimme tuopposten äärellä kuitenkin oikeastaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Tiistaina ei tapahtunutkaan sitten mitään sen ärjympää.

Torstaina oli jälleen liikuntapäivä. Meillä on meinaa kolmen tunnin hyppäri keskellä koulupäivää.
Tahkosin jalat siihen kuntoon, että nyt vasta maanantaina alkaa käveleminen olemaan lähes normaalia.
Iltapäivällä meillä oli Circuits & Control Systems kurssin labrat. Maikkana meillä on mega rento kreikkalainen Lucas joka heittää meidän kanssa hyvinkin mielellään läppää. Labroissa meillä on matlabia, joka on kohtalaisen tuttu matikka softa ja saamme Maken kassa labrat tehtyä yleensä vähän liiankin nopeesti. Singaporelaiset virkaveljemme tosin ovat yleensä mahdottoman kassalla.
Lucas ehdotti reissua Sentosaan mikäli säät suosisivat. Olimme välittömästi messissä, sillä Sentosa on oikea paikka norkoilla löysä sunnuntai. Sormet ristiin ja venaamaan viikonloppua.

TGIF, Thank God it's Friday. Singaporelainen konsepti.
Perjantai oli markkinapäivä koulussa. Tammygun pyysi meitä avustamaan care groupinsa rahainkeruussa ja mentiin tietenkin. Koululla oli siis massiiviset markkinat missä opiskelijat keksivät markkinaidean ja koettivat myydä sitten kaikkea muille opiskelijoille. Tamin ryhmä oli päättänyt myydä limua ja pizzaa.
Jouduimme Maken kanssa myyntitehtäviin, kiertelimme ympäri koulua muutaman CG jäsenen kanssa ja myimme pizzaa. Ei me mitään myyntitykkejä oltu mutta onnistuin myymään muutamia pizza slaisseja. Voisin harkita markkinoinnin peruskurssin hyväksyttämistä tällä, oli meinaa kovaa hommaa saada kaikki slaissit myytyä, kohtalaisen kovilla katteilla veke.

Perjantai iltana oli jälleen luvassa sulkista. Matkasimme Clementiin ja Lim:n pariskunta oli jälleen meitä vastassa.
Pelistä ei oikein tahtonut tulla mitään, sillä jalkani oli niin tukossa ettei liikkuminen tahtonut oikeen luonnistua. Toisekseen olisi pitänyt treenata taas torstaina käsiä, jotta oikea olkaluu olisi pysynyt paikallaan. Muljahtelihan se taasen kivasti.
Pelin jälkeen menimme jälleen urheilujuomille ja keskustelimme jälleen Singaporesta ja Suomesta. Lisäksi sapuska oli alati esillä. Tästä aasinsiltana pääsimme aiheeseen trooppiset hedelmät.
Täällä on reippahasti mitä kummallisimpia etelän hetelmiä. Durian on sellanen hedelmä jota on must kokeilla jos tuloo Singaporeen. Siinä on järjetön katku joka haisee kymmenien metrien päähän, mutta sen maku on kuulemma järjettömän hyvä. Paikalliset sanovat sitä "The King of Fruits".
Tosin sanovat kanssa että sitä joko rakastaa tai sitten vihaa, mutta niinhän se on kuninkaissa.

Lauantaiksi oli sovittu reissu Winstonin ja Jussin kassa Botanic Gardenssiin. Meidän oli määrä tavata Orchardin metroasemalla, joten siitä päästiin kiertelemään kivasti hieman orchard roadin puljuja.

Kaikkialla keskustassa on jo jouluvaloja, kaduilla ja ostareissa. Itse asiassa ostoskeskukset kilpailevat vuosittain siitä kenellä on hienoimmat jouluvalot ja voittaja palkitaan ilmeisesti valtion toimesta.

Kuvassa hetken kuumin uutuus ostari Ion ja mega kokoinen kirjakauppa jossa sovelletaan try it before you buy it menetelmää, notta sinne vain lukemmaan. Kävimme läpi myös yhden överikalliin kaupan ja sitten painelimme kohti puutarhaa.

Matkalla puutarhaan törmäsimme muutamaan suurlähetystöön. Jenkkien mallista oli pakko ottaa kuva, sillä yhtäläisyys vankila-arkkitehtuurin kanssa on väistämätön. Vitsailimmekin kohtalaisen pitkään aiheesta, ihme kyllä CIA ei ole vielä pidättänyt meitä Amerikkavastaisina.

Saavuimme pian puutarhan hienolle portille ja soijaa puski vaikka säät ovat olleet kohtalaisen viileitä viime aikoina. Sateita on ropissut solkenaan ja välistä jyrähtelee.
Joka tapauksessa Winstonkin sanoi, ettei puutarhaa kannata lähteä tutkimaan paahteella sillä ihmisgrilli on väistämätön seuraus.

Puutarhassa oli vihreää. Todella vihreää.
Lähes jokainen vastaan tullut kasvi oli aina erilainen, ainakin ne jotka oli sinne istutettu.
Lisäksi kasvit oli nimetty syystä tai toisesta.
Ihmisiä oli paljon lenkkeilemässä alueella ja alueen lähistöllä asuukin kohtalaisen varakasta väkeä. Matkalla näimme ainakin 3kpl Ferrareita ja muutaman Porschen.

Välistä viidakkomeininkiä, välistä metsä meininkiä. Puuta joka lähtöön, pientä ja isoa, matalaa ja korkeeta. Parhaimmillaan alkoi päässä soimaan Jimi Hendrix Voodoo Chile ja tuli kunnon Charlie up in the tree line deja vu. . .Well I'm standing next to a mountain. . .chop it down...
Niin!

Puiden lisäksi alueella oli mukavia viheralueita joilla ilmeisesti sai ihan luvan kanssa olla. Ihmisiä oli picnikillä kohtalaisen runsaasti ja muutamia synttärijuhliakin näkyi siellä täällä.

Puistoon oli väsätty joutsenlampi jossa uiskenteli kaloja, kilppareita ja niitä joutseniakin tietysti.
Koko komeuden keskellä, tosin hieman pääty rannassa oli joutsen patsas.

Kilpikonnat olivat siitä veikeitä että ne tulivat pällistelemään ruuan toivossa todella lähelle. Kilpparien lisäksi lammikot kuhisivat erikokoisia fisuja, jotkut olivat kunnon tappaja hauen kokoisia mötkylöitä.


Jatkoimme matkaa kohti puutarhan päässä olevaa orkidea tarhaa kohti. Tosin voin jo tässä vaiheessa paljastaa, ettemme mennyt sinne sisään, koska sinne oli pääsymaksu.
Vieläpä kohtalaisen korkea sellainen.

Orkidea tarhan ohessa oli myös inkivääri tarha, mutta se oli rempassa. Sinne olisi päässyt ilmaiseksi.

Näiden nähtävyyksien ohessa oli myös matkamuistomyymälä jossa kävimme vilvoittelemassa sekä helpottamassa oloa. Aukiolta näki sinfonia lavalle, joka oli noin 50m meistä mageesti alamäessä. Winston sanoi että sunnuntaisin siellä järjestetään ilmaiskonsertteja. Woodstock tyyliin voi istua mageesti nurmikolla picnikillä ja kuunnella musakkia. Muistaakseni Winston sanoi, että lavalle aikovien muusikoiden piti esittää koe-esiintyminen ennen kuin lavalle oli menevän. Sama koskee muuten orchardilla esiintyviä katusoittajia, paranoidia ei siellä kuulla.

Katsellessani lavaa hiipui mieleeni josko itsekkin joskus pääsisi moisen konsertin vaikkapa heittämään, kunnes heräsin päiväunilta.
Kuten varmaan kiilusilmäisimmät huomaavat, ei lavan edessä nähdä kiljuvia teinejä, saati mosh pittejä, sillä lavan etuosassa on kala ja kilppari lammikko. Kyllä, luitte oikein. Pitääpähän sairaalloisimmat fanit loitolla, elleivät keksi yllättää lavan takaosasta.
Nurmialueella oli todella paljon kansaa. Perheitä skidiensä kanssa viettämässä aikaa, erityisen paljon valkoihoista väkeä.
Matka jatkui pienen levähdys tauon jälkeen kohti pääporttia.
Matkalla törmäsin suosikki kasviini eli kaktuksiin.
Niitä oli kohtalaisen runsaasti mutta ei mitään överi settiä.

Kaktusten jälkeen olivat vastassa toiseksi veikeimmät kasvit eli Banzai puut.

Bonsai puita oli siististi särmättynä alustoillaan.
Koko komeuden keskellä oli varsinaisen massiiviseksi ehtinyt versio.
Kuvasta ei näy, mutta noiden betoni pylväiden päällä jotka ovat etualla oli myös banzai kasveja pari kappaletta vasemmalla ja oikealla puolella.

Hehee, eeppinen purokuva.

Oli aika poistua, nälkä alkoi vääntää sen verta vahvasti vatsassa.

Menimme samaa reittiä Orchardille ja Winston vei meidät yhteen kohtalaisen mukavaan Coffee Shoppiin joka ei ollut älyttömän kallis.
Söin Nazi Padang meisingillä: Malay tyylistä safkaa, Riisiä, valkkaa pari kasvis lajia ja yks liha. Enemmän vaihtoehtoja maksaa tietysti lisää, mulle riitti tuo ihan jees. Vetäsin makealla marinadilla varustettua kanaa, ituja höystettynä ja papuja med even better soosi. Idutkin voi maistua siis hyviltä, niihin pitää vaan tunkea kunnon mausteet.
Winston tarjosi vielä kaffet.
Orchard näyttää hienolta pimeällä jouluvaloissaan, mutta koska mulla on niin skeida kamera, en edes yrittänyt napsia kuvia. Joudutte kuvittelemaan. Takaan, hienoa oli. Odottelen kuun lopussa olevaa elektroniikka messua jossa on kuulemma tykeimmät tarjoukset. Näppejä kuumottaa kunnon kamera. Itse asiassa täällä on melkeen järjestään kaikilla jonkun näkönen järkkäri, pokkareita on vähemmälti. Tykkäävät kuvata. . .

Eksyimme loppu pälyilyiksi vielä stockan herkku tyyliseen supermarkettiin josta löysin salmiakkia, salsaa ja taco chipsei. mmm. . .
Winston saatoi meidät vielä MRT:lle ja otimme raitiometron kohti Pasir Risiä. Päätimme Suomiporukalla mennä meidän paikalliseen vetämään muutamat Tiikerit. Hieno oli päivä, eikä edes satanut.

Sunnuntaina oli tarkotus mennä meidän CKCTS labra maikan kanssa siis Sentosaan.
Sää näytti hyvältä, tai no niin hyvältä kun se sadekaudella voi olla. Aloin jo huolestua ettemme lähtis ollenkaan kun kello alkoi olla jo kaks eikä maikasta kuulunut.
Lopulta kumminkin Lucas koodas ja off we go.
Lucasilla on ihan äree alfa romeo jolla mentiin. Mies selkeesti tykkää ajaa ja mikäs miestä moittimaan, hienoa toimintaa. Singaporessa tosin nopeudet ovat todella alhaisia, motareilla 90kilsaa tunnissa ja kameroita siellä täällä. Liikennettä sotki matkallamme kivasti Apec kokous. Mustia autoja, kyttiä ja sattueita.

Olimme Sentosassa kumminkin kivasti juuri kun taivas oli auki. Jäimme passiin Cafe del Mar:n rantatuoleihin ja tilattiin juotavaa. Paratiisi. . .
Väkeä oli kohtalaisesti, turistia ja paikallista. Kiinalaiset osaavat vetää rennosti mutta intialaiset olivat usein vähä liian pukeutuneita tilaisuutta varten.
Aurinko paahtoi, palmut liehuivat, meri kuohui ja juoma oli viileetä. . .what can I say? lainaan Lucasia: "Enjoy life!" miehen motto.
Lucas on kreikkalainen vähän päälle ehkä kolmen kymmenen vanha oloneuvos. Mies on asunut Singaporessa 7 vuotta ja on naimisissa paikallisen Singaporen kiinalaisen kanssa.
Kiirettä kaverilla pitää, sillä hän kertoi että on kerinnyt vain noin päälle 10 kertaa käymään 7 vuoden aikana Sentosassa ja ei ole ihmekään, että mies oli todella mielissään kun pääsi jälleen vierailemaan ja sai meistä seuraa. Niin vähän. . .On aika korjata moinen epä balanssi!
Lucas kertoi että opettajat joutuvat opetustyönsä lisäksi tekemään teollisuudelle projekteja, eikä heille makseta siitä mitään ekstraa. "Part of the Job". . . johan on.

Ihmisiä meni ja tuli. Nuoret ja pariskunnat kansoittivat suurimmalta osin kultaisia hiekka-aavoja.
Sentosassa löhöömiseen voisi tottua. . . "Why not?" totesi Lucas. Ei kai siinä ketään jos täältä löytäisi vielä itsensä elämästä? saa nähdä. . .Sää helli meitä. Sadekauden päiväksi sunnuntai oli kuin jumalan lahja. Meressä oli vänkä käydä uimassa ja tykittämässä varvaskelluntaa, tosin matala vuorovesi oli nostanut hieman mutaa ja muutamia kasveja. Korkealla vuorovedellä kun Make kävi uimassa, hän sanoi että vesi oli ihan kirkasta ilman kasvin lehtiä.

Aurinko kuitenkin lopulta hävisi pilvien taakse, mutta aurinkoa oli tullut otettua.

Ranta kuitenkin heräsi vielä illalla uuteen loistoon, sillä lepolassien alla oli ledikaapeleita, baareissa oli neonputkea sun muuta valaistusta ja rannoilla oli joidenkin palmujen alla mageesti laitettu tunnelmavalaistus.
Lisäksi kaukaisuuden laivojen valot säihkyivät kivasti taustalla. Päivällä tosin laivan raakileet olivat veemäinen näky. Meillä onkin jo suunnitteilla aurinkolasit joissa on buit-in photo shop joka poistaa nuo rumilukset sitten pois muuten autuaasta näköalasta.

Siirryimme baarin terdelle istumaan vielä yhdet juomat. Kun olimme siirtymässä niin eräs seurue tuli paikalle jonka eräs jäsen muistutti häiritsevän paljon Jackie Chania.

Teimme perustavaa laatua olevaa vakoilua ja mulkoilua ja mies tosiaan oli Jackie Chan. Ainakin 96,69% varmuudella, sen verta läheltä miehen näin. Lucas oli samaa mieltä. Make oli epäonnekseen vaihtamassa kledjuja.
Anywho, nautimme vielä yhdet juomat. Otin eksotiikkaa kuohuavan Daiquirin sillä eräs kaverini muinaisilta ajoilta suositteli kokeilemaan sitä. Täällä se oli mahdollista, meinaa lista oli täynnä kaikkea vänkää. Make otti Long Island Ice Tean, joka oli toisin kuin Suomessa, tehty kohtalaisen järeästi. Itse olin nauttinut jo yhden päivällä. . . hehee.

Täällä ei kannata ryypätä, sillä lompakko laihenee hyvin nopeasti. Drinkit olivat alkaen 14 taalaa. Tosin 7e pitkän saaren liptonista ei ole paha.
Joimme 3 juomaa koko päivän aikana joten moralisoinnin sieltä kotipuolesta voi passata ihan suosiolla.

Nälkä alkoi painaa ja poistuimme Sentosan yöhön. Kello läheni jo pitkälle iltaa.
Näkymät yöllä kaupunkiin olivat mahtavat, Lucas näytti jo menomatkalla Singaporen GP pit lane alueen, sekä hieman muuta kaupunkia ja nyt paluumatkalla katselimme "kaupungin valoja" meiningillä hieman toisesta vinkkelistä. Mahtava näky. Tosin Lucasin mielestä uusi Casino kompleksi joka on kuvattuna eräässä edellisessä tekstissäni pilaa vanhan kunnon Singaporen silhuetin. En voi tietää koska en ole nähnyt vanhaa silhuettia, mutta uskon miestä, sen verta elämän läheinen kaveri.
Lucas heitti meidät kotio ja menimme vielä syömään paikalliseen.

Kerrassaan oivallinen päivä.

Viikonloppu 4

Mo

Perjantaina oli sulkis päivä. SMU päivillä tapaamamme Johnny kutsui meidät pelaamaan sulkista aina perjantaisin Clementiin. Meidän oli pitänyt mennä jo muutamaan kertaan aikaisemmin, mutta oli ollut muuta menoa. Nyt oltiin vapaalla ja kenttä kutsui.
Koulun jälkeen otin nokoset, pitkät nokoset. Nukuin abaut 14-18 asti ja ei siinä ketään, univelkaa veke.
Clementiin oli yllättävän pitkä matka. abaut 1h 10min aliarvioimme matkan ja myöhästyimme väistämättä sovitusta aikataulusta, mutta kerkesimme kuitenniin pelailemaan jonni verran.
Johnny haki meidät Clementin mrt asemalta ja vei meidät urheilutalolle. Toivoin lujasti että olkapää kestäisi pelin ja Make oli jo ilmottanut valmiiksi etten välttämättä voi edes pelata koska tuo prkl luu lähtee niin helposti aina omille teilleen. Otin riskin ja astuin kehiin.
Ilmeisesti torstain salitreeni oli jeesannut hieman sillä olka kesti pelin alusta loppuun lopulta ihan mallikkaasti.
Pelin jälkeen menimme vielä kimpassa juomaan urheilu drinksut, ei, ei kaljaa, vaan ihan hartsportti juomat, Johnnyn tutun vetämän safkapaikan viereen.
Juomat naamaan, jutut ilmoille ja olikin aika painua takas kämpille.

 Lauantai oli jälleen shoppailupäivä. Tällä kertaa suuntasimme kohti Mustafa centreä. Kyseisen puljun oli perimätiedon mukaan tarkoitus olla elektroniikkamekka.
MRT alle ja kohti Farrer Parkia.
Mustafa centre osoittautuikin jättikokoiseksi Prismaksi. Siellä oli kaikkea safkasta elektroniikkaan ja vaatteisiin. Kenkä osastolla vietimme suurimman osan ajasta, mutta valtavasta valikoimasta huolimatta löytänyt oikeasti lestillisesti ja ulkonäöllisesti hyviä kenkiä. Orchard kutsuu...
Make bongasi 10e nahkakengät, josta aasinsiltana onkin mahtava todeta kuinka MC:tä irtoaa nahkakenkiä aivan käsittämättömän halvalla. Jos lesti vaan sattuu olemaan nappi niin iso säästö on tosiasia. Caterpillarin talvikengät pitänee ostaa täältä, löyty sen verta äreet ja hinta on abaut 50% Suomen vastaavasta. Toinen mikä oli halpaa niin matkalaukut. Pitänee ostaa sellanenkin kun tuota tavaraa tuloo varmasti palatessa aikamoinen läjä mukana..
Mulle tarttu nyt kuitenkin mukaan vaan uimavermeet ja shortsit. Vieressä olevasta Century Mallista tarttui vielä mukaan Leviksen pikee paita hintaan 10e. Ei paha.

Huomenna olis tarkotus tutustua Sentosan saareen mikäli säät vaan sallivat. Jos ei salli niin sitten pitää keksiä taas jotain muuta. Ainakin pyykkiä pitää pestä. . . soon jännää. . .
Säät on ollu aikaasen hanurista viime aikoina. Täällä on sadekausi meneillään, joten auringon hellimät poutapäivät ovat harvinaista herkkua. Sanovat että kestää tammikuulle saakka joten ei paljoa kannata toivoa.

Raportoin sunnuntaina sitten miten kävi, mutta tässä taas kaikki tällä erää. Koetan ottaa taas kuvia jossain vaiheessa.

Jees. Sunnuntain suunnitelma toteutui. Sää oli mitä parhain sadekauden ilmanalaksi ja otimme suunnan kohti Marina Baytä.
Sentosaan pääsee monia reittejä pitkin kuten autolla, busalla, jalan tai vaikkapa monoraililla joista kaikki maksaa jotain. Tietenkin viileimpänä vaihtoehtona oli monorail joten metsästimme sen käsiimme. Monorail menee Vivo Cityn ostarin kolmannesta kerroksesta.

Tätä faktaa emme tienneet ennen kuin se valkeni meille noin puolen tunnin sekoilun jälkeen ostarin eri kolkissa. No ei siinä ketään, tuli otettua muutama maisemakuvakin toilailun tuloksena.

Maisemakuva on tietysti ehkä hieman siro kuvaus tässä tapauksessa kun taustalla nousevat uuden huvipuistokompleksin rakennustyömaa vermeet.
No joka tapauksessa matka Sentosan saarelle oli tosiasia, mikä parasta helkutin hienossa antimonsuunisäässä.
Jäimme veke monarailin ekalla asemalla vaikka Make olisi halunnut mennä suoraan biitsille löhöilemään. Taivuttelin kumminkin itse Daniel Graigin jäämään jo ekalla sillä olihan saarella muutakin vänkää nähtävää.
Heti ensimmäisenä lävähti eteen jo keskustasta tuttu Merlion patsas, ainoastaan sillä poikkeuksella että se oli jumalattoman kokoinen ja sen suussa oli näköalapällistely mahollisuus tai ainakin olin näkevinäni ihmisiä siellä.

Ehkä Merlion on napsinut suupalaa? heh. . . joo
No matka jatkui pikimmiten kohti biitsiä ja optimoimme reitin. Eli otimme mahdollisimman selkeän reitin jolta emme voisi eksyä viidakkoon tai jotain.
Sellainen reitti on mahdollisimman betonipäällysteinen ja selkeästi merkitty väylä.
Maestro Rainakarin poseeraamassa fotossa on juurinkin tällainen reitti nimeltään Merlion Walk.
Kyseinen reitti vei meidät kivasti Sentosan eteläiseen kärkeen jossa meitä oli googlen mukaan odottaman armottoman hienot biitsit.
Näin jo pina koladat silmissäni, palmut heiluen, viinirypäleitä tarjoilevat puolialastomat naiset!
Ei....
Kaikki muu mutta ei niitä viinirypäleitä ja tarjoilua...
Kattokaa ny tota biitsiä! no ainakin mä katoin! betoniviidakkoa tasapainottamaan... yeah baby!

Kikkailimme biitsiä pitkin kunnes jäimme erään palmun alle vellomaan. Vesieläin Rainakari juoksi suoraan mereen kuin riivattu jahka paidan sai päältään. Mies on selkeästi puoliksi norppa ja puoliksi Daniel Craig, vain kumivene ja pyrstö puuttuu.
Rantsulla oli paljon kuppiloita, auringonpalvontapatjoja, vesivermeksiä, safkaloitam you name it.
Tästä on varmasti tulevan yksi pysyviä viikonloppuhuvejamme.

Ikävä kyllä sadekausi näytti jälleen veemäisyytensä ja pilvet hyökkäsivät selustasta auringon eteen. Päätimme vetäytyä shoppailemaan.
Make meni vaihtamaan vermeitä ja Herra Eversti jäi odottelemaan toisaalle. Sattumaa tai ei, eräs opettajistamme joka oli hypettänyt meille Sentosaa jo toista viikkoa ilmestyi paikalle. En meinannut eka tunnistaa miestä mutta herra Kreikkalainen tunnisti meikäläisen kumminnin lopulta ensin.
Turisimme mukavia tovin ja ehdimme jo alustavasti sopia notta mennään porukalla joku kerta.

Sentosa oli menestys ja uutta ekskursiota on luvassa notta säät vain sallivat.

Ostin Vivo Citystä muistia vanhaan mäkin romuuni ja toivottavasti mylly jyllää sitten tehokkaammin. Anywho safkattiin samalla megakallis paikallisella skaalalla oleva ateria ja suunnattiin kohti funania.

Miksi? Oon täysin kyllästyny skeidaan kameraan ja Make halusi ostaa ulkosen dvd aseman ja video capture vermeen.
Tein hintakilpailutusta Canonin eos 500d mallista ja paras alennus oli verkkokaupan hintaan nähden 180e joka tekisi 23%alea. Matka simlimiin on edessä... Make teki löytönsä ja lähdimme kohti Pasir Risia.

Päivä oli mega bueno, ,mutta ei tarpeeksi bueno. Notta kuorrutimme sen ilta Tigerilla!

Nyt se on muchos buenos! huomenna on tosin koulua... onks pakko?

Dääm...
Ens viikolla taas! soon morjee!

Kansainvälisyydestä

Terve taas

Eipä ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan, joten pitääpä ottaa hieman aikaa kiinni.

Koulun käyntiä tämä nyt on ollut suurimmalta osin, mutta vapaa-aikaakin on tullut hieman vietettyä joten pistänpä aiheesta muutamat muistiinpanot.

Tiistaina oli Temasek Polytechnicin joka vuotinen kansainvälisten opiskelijoiden ja kansainvälisiin asioihin sitoutuneiden tahojen järjestämä iltama kampuksen auditoriossa. Tapahtuma oli gaala henkinen, jossa oli tarjolla ensin erilaisia ruokia, kuten ankkaa, kanaa, possua, riisiä, kalaa...jne jota seurasi iltama jossa esiintyi koulun kansainvälisiä opiskelijoita esimerkiksi Myanmarista, Japanista, Kiinasta...

Iltama alkoi 18 aikaan siis sapuskalla jota oli tuttuun tapaan niin paljon ettei vieraan tarvinnut lähteä nälissään. Kun edellinen loppui, muutamat tutut kv-henkilöt toivat meille kaikkea lisää... örf...
Sapuskoinnin jälkeen oli aikaa turista muiden ihmisten kanssa ja koulun lehtikin kerkesi haastattelemaan Everstin fiiliksiä maasta, tapahtumasta ja koulusta.

Itse tilaisuus alkoi 19 maissa ja pääsimme kohtalaisen hyville paikoille. Shown juonsivat 4 jokainen eri kansallisuutta olevaa opiskelijaa, kiinalainen, filippiniläinen, singaporelainen ja kiinalainen. Aloitus puheiden ja hypetysten jälkeen show:n ensimmäinen numero oli Indonesialaista runoutta. En ole mikään runouden suuri ystävä, mutta jannu veti rooliaan tunteella. Runo kertoi sodan jälkeisestä paluusta kotio. .

Myanmar jatkoi tanssilla. Ihan näyttävä tanssi olikin, sillä 5 Myanmarilaista tyttöä tanssi kynttilät käsissään kohtalaisen taidokkaasti. Ei mitään balettia eikä sirkustemppuja mutta kohtalaisen sulavaa menoa ja kynttilät eivät sytyttäneet yhdenkään hiuksia vaikka lähellä toisiaan välillä olivatkin.

Seuraavana oli Malesialaista musakkia. No ei ihan perinne meininkiä, muistutti koulunäytelmää. Opiskelijat lauloivat mänemään lavasteiden seassa. . . no ei ihan mun juttu mutta eräs paikallinen tuttava esiintyi niin pitäähän sitä olla kannustava.

Myanmar jatkoi komedianäytelmällä. Näytelmästä teki huvittavaa seurattavaa se tosiasia, että se kertoi vitsahtavasti pojan yrityksestä viekotella tyttö ja molemmat näyttelijät olivat poikia. Toinen oli vain tietenkin puettu tytöksi. Vanhassa Myanmarissa naiset eivät saaneet osallistua teatterinäytelmiin, en tiedä miten asia on tänäpäivänä.

Jatkoimme matkaa accompanied laulu meisingillä. Filippiniläinen dude veti kohtalaisen vakuuttavan sympaattisen tunnarin höystettynä klassisen kitaran tunteisiin vetoavalla soitolla. Ihan pätevä veto.

Välistä Sri Lankalaista teatteri meininkiä laululla höystettynä. Esitys kertoi sadonkorjuun touhuista ja kuinka hauskuuttajat sitten iltasella viihdyttivät väsyneitä sadonkorjaajia. Ei niin priimaa kuin Myanmarin vikittelysetti.

Illan eräs taidokkaimmista esityksistä tuli kiinalaisten toimesta. Tai sanotaanko kiinalaisen toimesta. Eräs kiinalainen tyttö esitti soolotanssin joka vaati hurjaa notkeutta kuin baletissa ikään ja perin vahvaa tanssikykyä. Ehdottomasti illan näyttävin esitys. Tanssia oli luvassa myös seuranneessa numerossa jossa Japanilaiset vetivät erittäin taidokkaan, mutta ei muhun vedonneen pop/house tanssisetin.

Tanssin välissä oli soololaulu Ranskasta. Ranskalaiselta ei kyllä kaveri vaikuttanut mutta veti se silti patongin kielellä osan tunnarista. Välistä pikkasen nuotin vierestä mutta suurimpaan osaan yleisöä tuntui uppoavan.

Illan päätti Intialainen Rock bändi ja yksi soolotanssi esitys. Tanssija oli varmasti taidokas, mutta allekirjoittaneelle tuli mieleen lähinnä tökerö vedos Jackosta. Eikä bändikään tosiaan säväyttänyt. Bändin balanssi hukutti laulun jonnekin, kitara tuli jostain zoomin effu helvetistä ja toinen mikitetystä microcubesta PA:han. . . Noh, kitaristikaan ei oikein ollut siellä missä piti. Asenne oli kyllä kaikilla hyvä, mut treeniä lisää. . .

Vaikka en ehkä tekstistä käsin "kuulosta" innostuneelta, oli ilta oikeasti todella mainio kokemus. Kultturipläjäys jälleen deepavalin lisäksi. Esiintyjät olivat asenteella messissä, toiset olivat hyviä ja toiset vähän vähemmän hyviä. Yritin napsia kuvia esityksistä, mutta arvatkaa vaan saako tolla shaissella mitään järkevää irti pimennetyssä salissa? Luovutin yrittämisen jo ekan numeron aikana...

Keskiviikkona käytiin kikkailemassa jälleen keskustan ostosmestoilla.
Tällä kertaa menimme etsimään kenkiä Chocletin suosittelemasta paikasta nimelta Peninsula. Peninsula on aivan Downtown MRT aseman vieressä joten matka oli näppärästi takana. Vaikka etsimme Peninsulaa eksyimme kumminkin ensin Funan eletkroniikkaostarille, joka oli Peninsulan vieressä, elektroniikka houkutti enemmän kuin kengät...
Funan ostari on siitä mielekäs länsimaalaiselle, että hinta joka lapussa lukee on se mikä maksetaan toisin kuin esimerkikis Sim Lim Squarella, joka on vähän limaisempi mesta.
Kierreltiin ja kaarreltiin, ylös ja alas, liikkeeseen ja ulos... Bongasin itselleni laukun koulua varten johon saa kivasti mäkin piiloon ja Make osti läppärisuojuksen. Tiedustelin samalla hintoja Imacin muistille ja ihan lupaavalta hinnat tuntuivat. Suomen 100e vastaan Singan 60e.
Samalla ajattelin ostaa televiisori virittimen imacille... saa nähä ostanko vai en.

Funanista syöksyimme kohti seuraavaa ostaria. Peninsulan alakerrasta löytyi halpahalli josta nappasin mukaan kauan kaipaamiani alusvaatteita. Jotenkin kummasti täältä on vaikea löytää alusvaatteita normi vaatekaupasta. No sekin on nyt takana. Make bongasi äärimmäisen pätevän läppärilokero repun pilkkahintaan. Ne kengät?
Paskat mä mitään kenkiä löytäny, joko ne oli: hirveen kalliita, rumia, ei jalkaan sopivia jne... no kyl muutama ihminen siellä koto Suomessa tietää miten tarkka mä olen kengistä. Oikeesti, näitten kenkien lestit ei oo kauheen mukavia. Jos on ni hintaa on sitten jo aikasen reilusti.
No joka tapauksessa päivä päättyi ja shopailu oli jalleen onnistunut ainakin jollain tasolla.

Torstaista täytynee mainita sen verran että kävimme koulun salilla. Sali oli kohtalaisen iso, mutta laitteet olivat mielestämme laadultaan paljon shaissempia kuin Vantaalla. Se o jo saavutus.
Paikallisissa suurinta suosiota nautti ylävartalon treenaaminen. Jalkoja ei treenannut juuri kukaan. Salilla oli muutamia selkeästi narsistisia treenaajia, mutta olkoon, kukin tavallaan.
Oma treenini oli kevyt, sillä en viitinnyt jälleen armottoman pitkän tauon jälkeen rykiä paikkoja paskaksi. Nyt kun kirjoitan niin olisin voinut treenata ehkä vähän vielä maltillisemmin... sen verta jummii esim reidet... No joka tapauksessa salikin on nyt tsekattu ja ihan käytännöllinen on. Vielä kun tosta saa tavan niin avot.

Jeha, viikonloppu tuloo taas!
Soon mor.