Urheilua, Tiikeriä ja aurinkoa

Terde,

Ei oo ollu motia kirjotella vähään aikaan mitäs. On tässä kumminni tapahtunu taasen kaikkea vänkää ja sitten sitä perusarkea.

No joka tapauksessa maanantai oli normi koulupäivä, ei siinä mitään uutta maan päällä.

Tiistaina oli kumminkin jälleen vappoota eli roaming day. Tällä kertaa ei tapahtunut mitään äärimerkittävää vaan kävimme koululla puntilla ja uimassa.
Paluumatkalla kotia törmäsimme kuitenkin sattuman kaupalla erääseen suomalaiseen ukkoon paikallisen coffee shoppimme luona. Jukka on Lappeenrannasta ja on asunut Singaporessa toistakymmentä vuotta.
Jannu oli vetämässä tiistai ränniä päälle, kuten vanhana merikarhuna on hänellä oli ilmeisesti tapana. Jugi on luennoitsija Singaporen merenkulkukoulussa ja hänellä on kuinkas muutenkaan, singaporelainen vaimo, lapsiakin muutama. Mies oli ilmeisen ilahtunut siitä, että pääsi juttelemaan maat ja maannut Suomesta natiivien kanssa. Keskustelimme tuopposten äärellä kuitenkin oikeastaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Tiistaina ei tapahtunutkaan sitten mitään sen ärjympää.

Torstaina oli jälleen liikuntapäivä. Meillä on meinaa kolmen tunnin hyppäri keskellä koulupäivää.
Tahkosin jalat siihen kuntoon, että nyt vasta maanantaina alkaa käveleminen olemaan lähes normaalia.
Iltapäivällä meillä oli Circuits & Control Systems kurssin labrat. Maikkana meillä on mega rento kreikkalainen Lucas joka heittää meidän kanssa hyvinkin mielellään läppää. Labroissa meillä on matlabia, joka on kohtalaisen tuttu matikka softa ja saamme Maken kassa labrat tehtyä yleensä vähän liiankin nopeesti. Singaporelaiset virkaveljemme tosin ovat yleensä mahdottoman kassalla.
Lucas ehdotti reissua Sentosaan mikäli säät suosisivat. Olimme välittömästi messissä, sillä Sentosa on oikea paikka norkoilla löysä sunnuntai. Sormet ristiin ja venaamaan viikonloppua.

TGIF, Thank God it's Friday. Singaporelainen konsepti.
Perjantai oli markkinapäivä koulussa. Tammygun pyysi meitä avustamaan care groupinsa rahainkeruussa ja mentiin tietenkin. Koululla oli siis massiiviset markkinat missä opiskelijat keksivät markkinaidean ja koettivat myydä sitten kaikkea muille opiskelijoille. Tamin ryhmä oli päättänyt myydä limua ja pizzaa.
Jouduimme Maken kanssa myyntitehtäviin, kiertelimme ympäri koulua muutaman CG jäsenen kanssa ja myimme pizzaa. Ei me mitään myyntitykkejä oltu mutta onnistuin myymään muutamia pizza slaisseja. Voisin harkita markkinoinnin peruskurssin hyväksyttämistä tällä, oli meinaa kovaa hommaa saada kaikki slaissit myytyä, kohtalaisen kovilla katteilla veke.

Perjantai iltana oli jälleen luvassa sulkista. Matkasimme Clementiin ja Lim:n pariskunta oli jälleen meitä vastassa.
Pelistä ei oikein tahtonut tulla mitään, sillä jalkani oli niin tukossa ettei liikkuminen tahtonut oikeen luonnistua. Toisekseen olisi pitänyt treenata taas torstaina käsiä, jotta oikea olkaluu olisi pysynyt paikallaan. Muljahtelihan se taasen kivasti.
Pelin jälkeen menimme jälleen urheilujuomille ja keskustelimme jälleen Singaporesta ja Suomesta. Lisäksi sapuska oli alati esillä. Tästä aasinsiltana pääsimme aiheeseen trooppiset hedelmät.
Täällä on reippahasti mitä kummallisimpia etelän hetelmiä. Durian on sellanen hedelmä jota on must kokeilla jos tuloo Singaporeen. Siinä on järjetön katku joka haisee kymmenien metrien päähän, mutta sen maku on kuulemma järjettömän hyvä. Paikalliset sanovat sitä "The King of Fruits".
Tosin sanovat kanssa että sitä joko rakastaa tai sitten vihaa, mutta niinhän se on kuninkaissa.

Lauantaiksi oli sovittu reissu Winstonin ja Jussin kassa Botanic Gardenssiin. Meidän oli määrä tavata Orchardin metroasemalla, joten siitä päästiin kiertelemään kivasti hieman orchard roadin puljuja.

Kaikkialla keskustassa on jo jouluvaloja, kaduilla ja ostareissa. Itse asiassa ostoskeskukset kilpailevat vuosittain siitä kenellä on hienoimmat jouluvalot ja voittaja palkitaan ilmeisesti valtion toimesta.

Kuvassa hetken kuumin uutuus ostari Ion ja mega kokoinen kirjakauppa jossa sovelletaan try it before you buy it menetelmää, notta sinne vain lukemmaan. Kävimme läpi myös yhden överikalliin kaupan ja sitten painelimme kohti puutarhaa.

Matkalla puutarhaan törmäsimme muutamaan suurlähetystöön. Jenkkien mallista oli pakko ottaa kuva, sillä yhtäläisyys vankila-arkkitehtuurin kanssa on väistämätön. Vitsailimmekin kohtalaisen pitkään aiheesta, ihme kyllä CIA ei ole vielä pidättänyt meitä Amerikkavastaisina.

Saavuimme pian puutarhan hienolle portille ja soijaa puski vaikka säät ovat olleet kohtalaisen viileitä viime aikoina. Sateita on ropissut solkenaan ja välistä jyrähtelee.
Joka tapauksessa Winstonkin sanoi, ettei puutarhaa kannata lähteä tutkimaan paahteella sillä ihmisgrilli on väistämätön seuraus.

Puutarhassa oli vihreää. Todella vihreää.
Lähes jokainen vastaan tullut kasvi oli aina erilainen, ainakin ne jotka oli sinne istutettu.
Lisäksi kasvit oli nimetty syystä tai toisesta.
Ihmisiä oli paljon lenkkeilemässä alueella ja alueen lähistöllä asuukin kohtalaisen varakasta väkeä. Matkalla näimme ainakin 3kpl Ferrareita ja muutaman Porschen.

Välistä viidakkomeininkiä, välistä metsä meininkiä. Puuta joka lähtöön, pientä ja isoa, matalaa ja korkeeta. Parhaimmillaan alkoi päässä soimaan Jimi Hendrix Voodoo Chile ja tuli kunnon Charlie up in the tree line deja vu. . .Well I'm standing next to a mountain. . .chop it down...
Niin!

Puiden lisäksi alueella oli mukavia viheralueita joilla ilmeisesti sai ihan luvan kanssa olla. Ihmisiä oli picnikillä kohtalaisen runsaasti ja muutamia synttärijuhliakin näkyi siellä täällä.

Puistoon oli väsätty joutsenlampi jossa uiskenteli kaloja, kilppareita ja niitä joutseniakin tietysti.
Koko komeuden keskellä, tosin hieman pääty rannassa oli joutsen patsas.

Kilpikonnat olivat siitä veikeitä että ne tulivat pällistelemään ruuan toivossa todella lähelle. Kilpparien lisäksi lammikot kuhisivat erikokoisia fisuja, jotkut olivat kunnon tappaja hauen kokoisia mötkylöitä.


Jatkoimme matkaa kohti puutarhan päässä olevaa orkidea tarhaa kohti. Tosin voin jo tässä vaiheessa paljastaa, ettemme mennyt sinne sisään, koska sinne oli pääsymaksu.
Vieläpä kohtalaisen korkea sellainen.

Orkidea tarhan ohessa oli myös inkivääri tarha, mutta se oli rempassa. Sinne olisi päässyt ilmaiseksi.

Näiden nähtävyyksien ohessa oli myös matkamuistomyymälä jossa kävimme vilvoittelemassa sekä helpottamassa oloa. Aukiolta näki sinfonia lavalle, joka oli noin 50m meistä mageesti alamäessä. Winston sanoi että sunnuntaisin siellä järjestetään ilmaiskonsertteja. Woodstock tyyliin voi istua mageesti nurmikolla picnikillä ja kuunnella musakkia. Muistaakseni Winston sanoi, että lavalle aikovien muusikoiden piti esittää koe-esiintyminen ennen kuin lavalle oli menevän. Sama koskee muuten orchardilla esiintyviä katusoittajia, paranoidia ei siellä kuulla.

Katsellessani lavaa hiipui mieleeni josko itsekkin joskus pääsisi moisen konsertin vaikkapa heittämään, kunnes heräsin päiväunilta.
Kuten varmaan kiilusilmäisimmät huomaavat, ei lavan edessä nähdä kiljuvia teinejä, saati mosh pittejä, sillä lavan etuosassa on kala ja kilppari lammikko. Kyllä, luitte oikein. Pitääpähän sairaalloisimmat fanit loitolla, elleivät keksi yllättää lavan takaosasta.
Nurmialueella oli todella paljon kansaa. Perheitä skidiensä kanssa viettämässä aikaa, erityisen paljon valkoihoista väkeä.
Matka jatkui pienen levähdys tauon jälkeen kohti pääporttia.
Matkalla törmäsin suosikki kasviini eli kaktuksiin.
Niitä oli kohtalaisen runsaasti mutta ei mitään överi settiä.

Kaktusten jälkeen olivat vastassa toiseksi veikeimmät kasvit eli Banzai puut.

Bonsai puita oli siististi särmättynä alustoillaan.
Koko komeuden keskellä oli varsinaisen massiiviseksi ehtinyt versio.
Kuvasta ei näy, mutta noiden betoni pylväiden päällä jotka ovat etualla oli myös banzai kasveja pari kappaletta vasemmalla ja oikealla puolella.

Hehee, eeppinen purokuva.

Oli aika poistua, nälkä alkoi vääntää sen verta vahvasti vatsassa.

Menimme samaa reittiä Orchardille ja Winston vei meidät yhteen kohtalaisen mukavaan Coffee Shoppiin joka ei ollut älyttömän kallis.
Söin Nazi Padang meisingillä: Malay tyylistä safkaa, Riisiä, valkkaa pari kasvis lajia ja yks liha. Enemmän vaihtoehtoja maksaa tietysti lisää, mulle riitti tuo ihan jees. Vetäsin makealla marinadilla varustettua kanaa, ituja höystettynä ja papuja med even better soosi. Idutkin voi maistua siis hyviltä, niihin pitää vaan tunkea kunnon mausteet.
Winston tarjosi vielä kaffet.
Orchard näyttää hienolta pimeällä jouluvaloissaan, mutta koska mulla on niin skeida kamera, en edes yrittänyt napsia kuvia. Joudutte kuvittelemaan. Takaan, hienoa oli. Odottelen kuun lopussa olevaa elektroniikka messua jossa on kuulemma tykeimmät tarjoukset. Näppejä kuumottaa kunnon kamera. Itse asiassa täällä on melkeen järjestään kaikilla jonkun näkönen järkkäri, pokkareita on vähemmälti. Tykkäävät kuvata. . .

Eksyimme loppu pälyilyiksi vielä stockan herkku tyyliseen supermarkettiin josta löysin salmiakkia, salsaa ja taco chipsei. mmm. . .
Winston saatoi meidät vielä MRT:lle ja otimme raitiometron kohti Pasir Risiä. Päätimme Suomiporukalla mennä meidän paikalliseen vetämään muutamat Tiikerit. Hieno oli päivä, eikä edes satanut.

Sunnuntaina oli tarkotus mennä meidän CKCTS labra maikan kanssa siis Sentosaan.
Sää näytti hyvältä, tai no niin hyvältä kun se sadekaudella voi olla. Aloin jo huolestua ettemme lähtis ollenkaan kun kello alkoi olla jo kaks eikä maikasta kuulunut.
Lopulta kumminkin Lucas koodas ja off we go.
Lucasilla on ihan äree alfa romeo jolla mentiin. Mies selkeesti tykkää ajaa ja mikäs miestä moittimaan, hienoa toimintaa. Singaporessa tosin nopeudet ovat todella alhaisia, motareilla 90kilsaa tunnissa ja kameroita siellä täällä. Liikennettä sotki matkallamme kivasti Apec kokous. Mustia autoja, kyttiä ja sattueita.

Olimme Sentosassa kumminkin kivasti juuri kun taivas oli auki. Jäimme passiin Cafe del Mar:n rantatuoleihin ja tilattiin juotavaa. Paratiisi. . .
Väkeä oli kohtalaisesti, turistia ja paikallista. Kiinalaiset osaavat vetää rennosti mutta intialaiset olivat usein vähä liian pukeutuneita tilaisuutta varten.
Aurinko paahtoi, palmut liehuivat, meri kuohui ja juoma oli viileetä. . .what can I say? lainaan Lucasia: "Enjoy life!" miehen motto.
Lucas on kreikkalainen vähän päälle ehkä kolmen kymmenen vanha oloneuvos. Mies on asunut Singaporessa 7 vuotta ja on naimisissa paikallisen Singaporen kiinalaisen kanssa.
Kiirettä kaverilla pitää, sillä hän kertoi että on kerinnyt vain noin päälle 10 kertaa käymään 7 vuoden aikana Sentosassa ja ei ole ihmekään, että mies oli todella mielissään kun pääsi jälleen vierailemaan ja sai meistä seuraa. Niin vähän. . .On aika korjata moinen epä balanssi!
Lucas kertoi että opettajat joutuvat opetustyönsä lisäksi tekemään teollisuudelle projekteja, eikä heille makseta siitä mitään ekstraa. "Part of the Job". . . johan on.

Ihmisiä meni ja tuli. Nuoret ja pariskunnat kansoittivat suurimmalta osin kultaisia hiekka-aavoja.
Sentosassa löhöömiseen voisi tottua. . . "Why not?" totesi Lucas. Ei kai siinä ketään jos täältä löytäisi vielä itsensä elämästä? saa nähdä. . .Sää helli meitä. Sadekauden päiväksi sunnuntai oli kuin jumalan lahja. Meressä oli vänkä käydä uimassa ja tykittämässä varvaskelluntaa, tosin matala vuorovesi oli nostanut hieman mutaa ja muutamia kasveja. Korkealla vuorovedellä kun Make kävi uimassa, hän sanoi että vesi oli ihan kirkasta ilman kasvin lehtiä.

Aurinko kuitenkin lopulta hävisi pilvien taakse, mutta aurinkoa oli tullut otettua.

Ranta kuitenkin heräsi vielä illalla uuteen loistoon, sillä lepolassien alla oli ledikaapeleita, baareissa oli neonputkea sun muuta valaistusta ja rannoilla oli joidenkin palmujen alla mageesti laitettu tunnelmavalaistus.
Lisäksi kaukaisuuden laivojen valot säihkyivät kivasti taustalla. Päivällä tosin laivan raakileet olivat veemäinen näky. Meillä onkin jo suunnitteilla aurinkolasit joissa on buit-in photo shop joka poistaa nuo rumilukset sitten pois muuten autuaasta näköalasta.

Siirryimme baarin terdelle istumaan vielä yhdet juomat. Kun olimme siirtymässä niin eräs seurue tuli paikalle jonka eräs jäsen muistutti häiritsevän paljon Jackie Chania.

Teimme perustavaa laatua olevaa vakoilua ja mulkoilua ja mies tosiaan oli Jackie Chan. Ainakin 96,69% varmuudella, sen verta läheltä miehen näin. Lucas oli samaa mieltä. Make oli epäonnekseen vaihtamassa kledjuja.
Anywho, nautimme vielä yhdet juomat. Otin eksotiikkaa kuohuavan Daiquirin sillä eräs kaverini muinaisilta ajoilta suositteli kokeilemaan sitä. Täällä se oli mahdollista, meinaa lista oli täynnä kaikkea vänkää. Make otti Long Island Ice Tean, joka oli toisin kuin Suomessa, tehty kohtalaisen järeästi. Itse olin nauttinut jo yhden päivällä. . . hehee.

Täällä ei kannata ryypätä, sillä lompakko laihenee hyvin nopeasti. Drinkit olivat alkaen 14 taalaa. Tosin 7e pitkän saaren liptonista ei ole paha.
Joimme 3 juomaa koko päivän aikana joten moralisoinnin sieltä kotipuolesta voi passata ihan suosiolla.

Nälkä alkoi painaa ja poistuimme Sentosan yöhön. Kello läheni jo pitkälle iltaa.
Näkymät yöllä kaupunkiin olivat mahtavat, Lucas näytti jo menomatkalla Singaporen GP pit lane alueen, sekä hieman muuta kaupunkia ja nyt paluumatkalla katselimme "kaupungin valoja" meiningillä hieman toisesta vinkkelistä. Mahtava näky. Tosin Lucasin mielestä uusi Casino kompleksi joka on kuvattuna eräässä edellisessä tekstissäni pilaa vanhan kunnon Singaporen silhuetin. En voi tietää koska en ole nähnyt vanhaa silhuettia, mutta uskon miestä, sen verta elämän läheinen kaveri.
Lucas heitti meidät kotio ja menimme vielä syömään paikalliseen.

Kerrassaan oivallinen päivä.