Talviloma

Morjensta taas PITKÄSTÄ aikaa.

Ei oo ollu oikein aiheita kirjotella saati motivaatiota, paitsi nyt.

Sen verta tosta hiljaisuudesta, että ei siinä muuta kuin perus opiskelua ja meillä oli ekat välitentit.
Välitenteistä sen verran, että näitten systeemi on ihan hanurista. 3 Mega pitkää osiota ja tunti aikaa.
Siinä ei paljoa mieti vaan kirjottaa minkä kerkiää ja silti meinaa mennä tiukille, ainakin circuitsin ja embeddedin tentit oli aivan ylimitotettuja. Esim Embeddedissä olis pitäny kirjottaa kokonainen sivullinen pääohjelmaa ja keskeytys rutiini vielä päälle miten tööttäillään jotain piezosummeria... nojoo..
Tosin power electronicsissa ja advancedissa jäi jopa aikaa tarkistella, koska niissä osiot oli pikkasen lyhyempiä.
Lyijäriäkää ei saa käyttää joten kandee osata kirjottaa samantien oikein...

Tentit meni kohtalaisesti, ei siinä ketään.

Mutta itse asiaan!
Perjantain tentin päätteeks oli aika kiirehtiä kotio vauhilla sillä meillä oli pari tuntia aikaa ehtiä lentokentälle. Kone Balille ei meinaa jäisi odottelemaan! 10 päivää Indonesian aurinkoa, merta ja rantoja kutsui meidän nimiä.

Ei tuossa ketään, oltiin ihan aikaseen loppujen lopuksi kentällä ja kaikki meni ihan jees. Lento oli tasasta huttua ja ajoissa. Ukottaminen alkoi heti kentällä. Viisumi maksaisi 25 USD:ta, maksoimme rupioilla, jolloin siihen tuli kivasti lisähintaa noin 40 000 rupiaa eli jotain öö 2,5e. Tajuttiin tuo vasta seuraavana päivänä kun oikeen funtsittiin. Eihän tuo paljoa, mutta kiva kun valtionkin virkailijat kusettaa :D. Seuraavaksi "Portier" tuli tyyliin repimään laukun kädestä ja tunki sen kärryyn, enhän mä sitä hiffannut, ettei kaveri ole mikään ilmanen kenttähenkilökuntahemmo. Sinne meni taas jännästi rahaa, muutama euro tosin mutta vatutti silti. No ei siinä mitään, tässä vaiheessa muistin erään Singaporelaisen sanat miten suhtautua Balin väkeen "They all try to cheat you".
No mitä ainakin myyjiin sun muihin tulee, ei siis nyt ihan yleistämällä...

Oltiin illalla paikalla 11 aikaan ja abaut 12 aikaan hotellilla, tsekattiin ittemme paikallisen Bintang oluen äärellä sisään ja sitten nukkumaan.
Ekat pari päivää meni tutustuessa Sanuriin, hiljaseen rantsu mestaan missä meidän pääkallopaikkamme sijaitsi.
Jokainen ohikulkeva vapaa taksi soitti torvea 2:sti ja paikallisetkin tarjosivat "Hello, Transport maybe? tomorrow maybe..."
Kauppojen ohi kun meni "Look in to my shop? Billabong T-shirt?" joo... rannalla sama mutta vielä höystettynä "massas meibi.." tai "Watersport?"..
Kovia ovat myymään.

Ja sitten sitä fotoa ekoilta päiviltä:

Suomalaispoikien pärstät kertoo aika paljon, kuuma on :D. Vesi oli niin lämmintä välistä, että siellä lilluminen oli mukavempaa kuin auringossa, jonka alla oli kuitenkin lämmintä. Mieletön meininki. Talvilomaa opiskelijavaihdossa ja en kyllä yhtää valita, sen verta mieletön mesta.

"Kyllä asiat vois olla paremmin"
-Markku Aleksi Rainakari-

Ensimmäinen retki tehtiin turisti helvetti Kutaan, joka oli noin 30min ajomatkan päässä Sanurista.

Taksi alle ja menoks, hintaa 70 000 rupiaa.. ööö...
Abaut 5e kolmeen pekkaan eli täällä kyllä taksi kannattaa. Tosin paljoo julkisia bussejakaan ei näkynyt, ainoastaan hirveä määrä skoottereita ja lukuisia autoja.
Liikenne on täällä vasemman puoleista ja ilman sääntöjä. Notta tietäkää se, kun meette Balille kokeilemaan prätkän vuokrausta, pelisilmä on valttia.
Ite ei ollu pokkaa...

Kuta on siis turistien suosima paikka sillä siellä on paree aallot surffaamiseen kuin Sanurissa ja lisäksi Kutan yöelämä on hullumpaa diskoteekkien ja yökerhojen suhteen. Sanurissa moiset loistavat poissaolollaan.
Kutasta en prkl muistanu ottaa yhtään fotoa, mutta nou hätä, ette menetä juuri mitään. Biitsi oli massiivinen ja aallot isompia, ei oikeestaan muuta. Vesi oli samaa elementtiä ja hiekka ehkä vähän hienompaa.
Jussi kokeili surffaamista, sanoi notta on perkeleen vaikeeta. Ite jätin väliin, keskityin uimaan aallon harjalla. Oli mainiota, aallot saattoivat kantaa kymmeniä metrejä suomipoikaa kohti maita. Myöhemmin eräs kanadalainen totesi, että Kutan vuokralaudat on ihan hanurista ja siellä ei ollut oikea vuodenaika surffata sillä tuuli oli väärästä suunnasta. Mene ja tiedä...

No asiasta kukkaruukkuun, ihan vänkä mutta ei säväyttänyt sillain niiku tulevat kohteet jossa käytiin.

Torstai oli vänkä päivä sillä mentiin aivan Balin eteläkärkeen Blue Pointiin.
Siellä oli kuulemma vänkä semmonen uimamesta, jossa voi snorklaa, surffaa ja kaikkea siltä väliltä.

Matka oli snadisti pidempi kun kutaan, ehkä tunnin verran? Mutta nou hätä, mesta oli kyllä huikaiseva. Matkaamme tarttui myös pari muuta vierasta hotelliltamme: Mark, Danielle ja hänen ukkonsa, jonka nimeä en nyt muista eli jutteluseuraakin oli. Joku troy päätteinen se oli..
Kuski Budi hengasi messissä ja reissuräätäli Vicky piipahti kanssa snorklaamassa. Nää Balilaiset on kyl niin elämän läheist väkee, nou fier mon!

Snorklaaminen oli kyllä todella maneeta pitkästä aikaa. Viimeks vissiin mutsin ja Kalen kanssa viimeks turkissa snorklannu menemään. Täällä oli pikkasen koralliriuttaa ja tottakai niitä kaloja, joita Suomessa näkee vain eläinkaupan akvaarioissa, jos sielläkään.








Mun snorklausuran alku ei tosin alkanut kauheen lupaavasti sillä onnistuin saamaan 3 kertaa olkaluun jälleen sijoiltaan kun yritin pelkällä maskilla sukellella pohjaan kattelemaan. Kipeäähän se teki, mutta urheesti takasin, tosin tällä kertaa vaan lillumaan maskin ja sen snorkkelin kanssa, kuten oikeesti kuuluu. Kyy hatuttaa kun rikki män muinoin..
Paljon oli pieniä ja värikkäitä kaloja. Näin muutaman vähän isommankin, mutta harvassa oli.
Paikalle alkoi päivän edetessä saapua jos jonkin sortin turistia ja turistien mukana kauppiaitakin.
Kun me tultiin niin oli vain 1 massas meibi ja yks billabong tiisört. Illasta siellä oli vaikka ketä.

Kyllä kyllä. Maisemakuvaa, pitäs vissiin ottaa väestöstäkin enemmän. Note to self..

Note to self taken ja kuvassa eräs paikalle saapuneista hiippareista. Tosin selkä vaan... Jeps ja sitten taas maisema kuvaa.

Kun uintia alkoi olla jo sen verta takana notta vatsa tarvittis lisää sapuskaa oli aika siirtyä ylös kalliolle nasi gorengille ja bintangille.
Ohjelmassa oli vielä kaiken päätteeksi auringonlaskun pällistelyä koko rahan edestä.

Juuri näin...

Perjantaina olikin luvassa kauan suunnitteilla ollut kalaretki, kerron siitä tosin myöhemmin, mut julkasen tän nyt pälliseltäväks.

Jees, eli kalaretkeä perjantaina. Kyllä vain, aikasin hereille kello kuutonen ja seiskalta irtosi auto kohti blue lagoonia.
Mainittakoon vielä et kyllä vitutti ihan oikeesti kun piti mennä torstaina hotellilla vetää nopee nasi goreng iltapala ja sain odottaa sitä tunnin... pinna kireellä, mut minkäs teit.
Jeha kumminni, seiskalta irrotettiin maasturi kohti itää. Matkaa oli semmoset 1-1,5h ja väsytti kivasti.
Matkalla otettiin paikalliset chili possusetit lounaaks mukaan, tai näin luultiin sillä myöhemmin huomattiin että meikäläisen sapuska jäi matkasta. Vicky osti siis liian vähän pöperöö.
Joka tapauksessa, paikalle päästyä otettiin rantsusta Bintangia mukaan, muutamat kalamieheen ja irrotettiin kohti merta joka näytti kivan rauhalliselta. Pikkasen vatuttaa et otin tosi vähän kuvia tält keikalta mut uskokaa mua, et mä olin niin tulessa tuolla et ei paljoo kuvaaminen napannu vaa se hetkessä eläminen!
Paikalla oli muutamia muitakin kalastajia ja eräs aivan tulessa ollut poppoo. Ne ketkä on nähny kummelisketsin "catch a fish" ja kohan "äijä vetää ihan sikana kalaa" tietää mitä mä tarkotan.
Jees, taustal näkyy Balin tulivuori joka purkautu joskus ennen mun elinkaaren alkua. Vicy sano et koko saari oli menny sillon ihan kaaokseen.

No anyways sää vaikutti maneelta kalastukseen. Matkattiin eka sataman edustalle ja Vicky näytti miten kandee koukuttaa katkis koukkuun ja sitten vaa kalastamaan. Alun saalis oli aika skeida.. ei ketää.
Katottiin missä on muita ja mentiin sinne. Hehee...

Tässä vaiheessa löydettiin jo melkein paras apaja, alko irtoomaan fisua tosin pientä. Ite en saanu ketäs, mutta Make ja Jusa nyki fisua ylös. Pieniä tosin.
Vicky veteli fisua kanssa, mutta ei mitään isoa ja taas etittiin parempaa. Tässä vaiheessa bongattiin tulessa ollut poppoo. Kaverit nosteli kalaa ylös liki samantien kun syötti eksy pohjaan. Itse pääsin nauttimaan kanssa kalan kanssa tappelusta ja nostinkin erään päivän parhaista saaliista ylös reilu ehkä minuutin armottoman asemasodan jälkeen... ei, komia oli. hieno vääntö.

Napattiin me kalaa vielä, pieniä tosin, mutta Vicky ja herra Captain oli ihan mahottomia. Vicky nappas yhen tommosen punasen lisäks vielä kampelan, kapteenin napatessa toisen punasen.
Harmitti sikana kun veneen ankkuri ei saanu pidettyä meitä paikallaan tossa helmessä apajassa tuulen yllyttyä vaan jouduttiin vaihtamaan mestaa.

Loppupeleissä kävi niin että jouduttiin venaamaan tuulen laantumista ja päätettiin snorklata.
Vicky meni nopeimpana mereen ja abaut minuutin snorklaamisen jälkeen tulee jo hehkuttamaan "guys you got to see this!"
Ei ollut mies yhtään väärässä. Satoja kaloja joita näkee taas siellä kuuluisassa akvaariossa Suomessa ja täällä niitä on siellä luonnon helmassa.
Oltiin korallin kasvatus mestalla. Megasti kaloja kaikkialla mut paras oli vielä näkemättä.
Korallin kasvatus mestalla hengaili paljon elävää abaut viidessä metrissä, näkyvyys oli pikkasen skeida mut elämys silti.

Tuuli laantu ja kokeiltiin mennä uudestaan kalaan. Tässä vaiheessa selkä oli jo kärähtäny kun mies unohti aurinkorasvan... mitäs sitä murehtimaan kun ei mitään tuntunu :D vielä..
No kalaan ja eihän siinä ketäs, ehkä maailman rennointa menoa oli kyseessä sillä hetkellä. Vähän bingtangia, aurinkoa ja kalastusvermeet. Se tropiikin sää, rentoo kalastusta? oikeesti...... you just can't beat this.... mon. Nostettiin muutamia pikku kaloja, mutta Vicky vanhana giizerinä nyki hemmetti tropiikin kampelan ylös... plulululu..vege... joo.

Tuuli oli sen verta navakkaa että päätettiin mennä snorklaamaan yhteen mahtavaan spottiin jossa oli elevää koralliriuttaa ja tietenkin elukkaa.
JUMASVIIDU siel oli kaikkee! Korallia jos jonkin väristä, kalat samanlai. Pient kalaa, isoo kalaa, lehtikalaa, papukaija kalaa, prkl kun en ees tiä kaikkien nimii! Nii manee mesta... ei sviidu... Törmättiin kanadalaisiin viel reissussa mut eihän ne mitää hiffannu...
Lopuks mentii viel rantsuun kaffelle. Balilaista kunnon kaffee, ei mitää diipadaapa kaffee vaan kunnon kaffee. Rantsussa kanadalaiset tuli taas vastaan. Olivat luulleet meitä paikallisiks kun huudeltiin :) no ei siinä ketään, no vaihettiin nopeet kuulumiset ja lähettiin sitten kohti Bat Cave Templeä.

Bat Cave Temple on hindulainen temppeli. Meidän piti "vuokrata" occational vaatteet tietenkin, että saimme mennä hillumaan alueelle huokeaan 9000 rupian hintaan (alle euro).
Temppeli oli aikalailla vänkä.

Temppelin koristelu oli tietenkin hienoa ja tarkoin funtsittua, mutta ei se ny oikeen sillee säväyttäny.
Lähempää tutkittua näytti kivi olevan laavakiveä, kysyimmekin Budilta mitä kiveä tuo mahtoi olla mutta mies ei huonolla englannillaan oikein tiennyt edes mitä häneltä kysyimme.

Ei tod ehkä meidän juttu tämä temppelien kiertely vaikka hieno olikin. No joka tapauksessa rukousmestaa, uhrimestaa... mestaa... ja niitä rumia lepakoita. Arkkitehtuuri oli siis perin muikeaa länsimaalaiselle silmälle, niitä hienoja veistoksia lohikäärmeistä ja kaiken näkösiä kaiverruksia. Kyllä nää aasialaiset osaa.

No ei tuossa mitäs. Mestat kateltiin ja suunnattii kotio.
Hotellilla otettiin lepi, meinaa lepi kutsu mua jo autossa. Hotellilla sitten syötiin näitä kaloja jotka oli napattu reissulla. Pyydettiin että kokkaisivat Balilaiseen tyyliin. Hyvää oli kyllä. Tämän jälkeen ei annettu päivän valua hukkaan vaan päätettiin että otetaan yhret paikallisessa.
Kotiin palattiin tuubassa :).
No ei siinä ketään, homma meni niin että aussit joihin tutustuttiin hotellilla sattu olemaan samassa kuppilassa, joka meille sattui olemaan paikallinen. Alotin iltani yhellä, tietenkin pitkän saaren jääteellä. Noh ilta päätty aussifaijan (James)  riehumiseen rokkibaarissa tarjoilijalle laskustaan ja meidän hurjaan tumuun. Kun aussit oli menny niin jäätiin jubailemaan tarjoilijan kanssa ja lohduteltiin, notta down and under mies oli ottanu vaa vähän liikaa tulilientä.
Hieno päivä kerta kaikkiaan.
Magda, joka oli hotellimme eräs unkarilainen duunarimme tuli kysymään meiltä seuraavana aamuna "What have you guys done to James?! He is so messed up at the restaurant?" oltii vaan et "häh?" ja naurettiin.
Herralla oli kyllä paha kohmelo...

Jatkan vielä täst, mut ny ei jaksa.. palaillaan

Noniin, ukkosen ja sateen riivamassa Singaporessa pienessä huoneessaan jatkaa turinointia Balin reissusta hän.

Mihis sitä jäätiinkään? Lauantain Kutan shoppailureissuun ilmeisesti. Jees, eli kyseisenä Jamesin ropeloaamuna meidän oli tarkotus mennä Kutaan shoppailemaan.
Otettiin paikallinen transport ja oli melkonen ohjekortti, sillä kasaripaku oli kutakuinkin todella ahdistava läävä verrattuna kunnon ilmastoituun taksiin. Hinta kuitenkin oli sama, joten aika tyhjä arpa.
Pojat teki shopinkia basaareissa, itse jätin krääsän väliin. Kävästiin eräässä ihan oikeassa ostarissakin, jossa oli pikkasen äveriäämmän kansan tavaraa. Ihan kohtuu hintoja kuitenkin joissain tavaroissa.

Makea alko autokyydin takia heikottamaan. Itellänikin oli hassu olo, mutta ei siinä ketäs.
Otettiin ilmastoitu kyyti takas Sanuriin.
Mentiin safkaamaan jäljellä olevia kaloja. Ei niin hyvää tällä kertaa, tuntui että kaloista oli napattu lihat veke ja annettu ruodot meille, sen verta oli kummallista sapuskaa.
No oli miten meni, mentiin maken kanssa kumminkin vielä iltakaljalle, Maken etsiessä konjakkia... ei ollu, otti viskin. Baarimikko Adi, jonka kanssa oli tullut turistua ei ollu paikalla. Tyttö jonka kanssa Makekin oli turissut mukavia oli kirjanpitotehtävissä ja ei päässyt jubailemaan joten reissu jäi siihen yhteen.. Kotio nukkumaan.

Sunnuntaina oli viimeinen lomapäivä Balilla, maanantaina olisi lähtö kello 11 aikaan kohti kenttää.
Meidän piti lähteä oravajahtiin, mutta se peruuntui kun sunnuntaina oli jouluun liittyviä rituaaleja koko saarella. Mentiin sitten Vickyn ehdotuksesta Seranganin saarelle eli "Turtle Island:lle".
Luvassa oli lepiä auringon alla.
Saari on suosittu surffaajien keskuudessa, sillä sen aallokko on todella mainio kyseiseen ajanvietteeseen. Ainoa negatiivinen puoli on matalalla oleva koralliriutta, jolloin pulahtaminen veteen laudan päältä on suoritettava todella tietäen mitä tekee tai jätettävä kokonaan väliin.
Kanadalainen surffarimme John oli jo kerran paikanpäällä onnistunut saamaan jonkun palasen jalkaansa.

Rantsussa oli paljon hökkeleitä joissa oli rantatuoleja ja pöytiä, sekä tarjolla myynnissä kaikkea massassista ruokaan ja juomaan.
Billabong tiisörttiä en kyllä nähnyt.

Meillä oli snorkalauskamat mukana, mutta mesta ei todellakaan ollut parhaimmillaan sitä varten. Löysin yhden kuolleen korallimöhkäleen jonka ympärillä tapahtui kaikenlaista vänkää. That is it. Mutta mainittakoon tästä murikan pahasesta se että sen koloihin oli kätkeytynyt muutama merisiili joita en ollut vielä luonnossa nähnyt. Notta sellaista.
Snorklaaminen jäi vähälle ja luvassa oli enemmän auringossa lepuuttelua ja uintia.
Perusrentoutumista.

Käytiin myöhemmin iltapäivästä tsekkaamassa lähistöllä ollut toinen ranta. Matkaa oli abaut 10min kävellen ja ei siis mikään onkelma.

Hökkelit tietysti löytyivät taas, mutta ylläriksemme ranta oli täynnä lähes pelkästään paikallisia.
Olimme tietysti mielenkiinnon kohde ja mihin vain käveli aina joku katteli selkään. Bule, bule...
Joo, kaapattiin vähän huikopalaa ja matkaan tarttui paahdettua maissia jollain mainiolla kastikkeella, hintaa järkyttävät 5000 rupiaa tsipale. Juuri näin.

Paikalliset pitivät vänkää oikein olan takaa.

Istuskelimme rannalla ja muutaman kundin muodostama poppoo käveli meistä ohi kohti merta ja yksi heistä heitti "Hey Boss, No swimming?"
Todettiin vain takasin että "Enough swimming for the day"... Tulivat myöhemmin tutustumaan meihin ja turistiin mukavia abaut tunnin verran kunnes meidän kyydin oli aika olla hakemassa meitä toiselta rannalta. Mainioita veikkoja olivat.

Kotia kohti ja viimeiselle setille kalaa, joka oli kyllä hyvää. Kookosmaidolla höystettyä kermaisaa kastiketta ja ananasta sun muuta... Hyvvee oli kala, tuttua kalaa olikin sillä vikana meni Vickyn nappaama kampela.. pulpul, vege.
Mentiin sapuskan jälkeen kattomaan oliko Adi ja kumppanit paikalla jotta voitas sanoa morjee ja törmäillään joskus taas. Ei ollu, oli vaan omistajan broidi ja kaks vanhemman kaliberin tarjoilijaa. Sanottiin niille sitten ja pyydettiin kertomaan terveiset. Ei siinä mitään. Hotellia kohti ja tutumaan, aamulla olis vielä kumminkin vähän tsekattavaa.

Hotellihuoneemme oli 7e/yö hintaan kohtalaisen jees. Vaikka vähän ehkä ahdasta olikin kun kolme sänkyä oli ahdettu yhteen pieneen huoneeseen oli asiat kaikin puolin ok. Kerran oli eksynyt massiivinen torakka kylppäriin, torakka sai tuntea oikean käsiraajani kengänpohjalle antaman napakan liike-energian ruhossaan, sekä kerran yksi torakka oli mystisesti kuollut kylppäriin ja muurahaiset putsasivat kaverin veke hyvin nopeasti. Lämmintä vettä sai odottaa tovin... Muuten ei mitään oikeestaan valitettavaa.

Joo, eihän siinä ketään muutakun kentälle vaan ja silleen.
Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Onneks Magda oli sanonu meille et varatkaa 150 000rupiaa "lentokenttä palvelumaksua" varten notta pääsette ulos maasta. Kunnon rahastusta turisteilta, mut ei siin ketäs.

Lento oli kohtalaisen pompukas, ilmakuoppaa oli reilusti ja paikallaanhan sitä sai sitten istua vöissä.

Joo, Singapore oli kyllä kun päivä ja Bali yö kun astui ulos terminaalista ja taksiin. Kaikki o niin siistii ja autot ajoi oikeesti kaistoilla ja kukaan ei tööttäilly, tai ainakaan niin useesti.

Sitä sapuskaa tuli kyllä ikävä, ny vaa eessä sitä kopi tiam meininkii... Kyy, ei kai mulla tässä vaiheessa Balista mitään sen enempää. Raportit jatkuu sitten joulun tunnelmista jahka jaksan taas kirjotella menemään.
Die Hard faneille kiitokset lukemisesta ja sori etten oo jaksanna kirjotella aikoihin. Kommentteja vaan kehiin, ottakaa Samista mallia!

Soon morjee.