Sandels Singaporessa

Tenttiviikko

2010-02-27T10:42:00.000-08:00

Maanantai alkoi hyvin. Mentiin tenttiluokkaan tyytyväisinä ja ihmeteltiin kun meille oli tarjolla inssimatikan 2 kurssin main exam. Lucas sattui olemaan valvojana ja toivotti onnea tenttiin. No ihmeteltiin siinä sitten mitäs helvettiä tää tentti tässä tekee ja Lucas tuli kattomaan. Näytettiin meidän tenttilistaa että tommonen tommonen tentti pitäs olla tässä luokassa. Lucas tähän vaan, että pojat toi teidän tentti on huomenna...
Oltiin siis päivää liian aikasin tentissä...
No ei siinä ketään... sattuuhan sellasta? ai ei? vähän saa jäässä olla.
Mentiin lukemaan kirjastoon, safkan kautta kotia...

Tiistaina koitti sitten ehkä se natsein koe eli CKTCS. Tentti oli taas selkeesti valmisteltu meitä ihan ajatellen. Kaksi tenttiä jotka oli liitetty prujuihin treeneiksi oli taas hieman kaukana tuosta. Keksivät meille selkeesti jännää. No oli siinä samanlaiset osiotkin kun edellisissä mutta vänkää ettivät meille kyllä. Ite tentti meni ihan hyvin. Veikkaisin semmosta 80-90 markin repäsyä. Hyvät fiiliksest siis jäi, mutta se yleensä tarkottaa sitä että tentti meni vatuiks. No ei voi mitään.

Tentin jälkeen otiin sovittu, että Sharonin kanssa lähetään vetäsemään dinnerit ja erittäin spesiaalit sellaset, meinaa Chili crabia ja laksaa. Jees, meidän piti mennä big eateriin syömään, mutta ilmeisesti paikka oli kiinni kun sharon ei saanut lafkasta ketään puhelimella kiinni. No vähän jouduttiin häsläämään busseilla sen takia mutta nou hätä. Mentiin Joo Chiat Placeen ja Sharon bongas meidät talteen.
Mentiin yhteen "paikalliseen" mestaan joka oli todella rauhallinen. Sharon sai tehdä taas tilailut sujuvalla kiinalla ja me annettiin ohjeet mitä olis jees testata. Rapu myydään kiloissa ja Sharon pyysi abaut kilon kokosta. Päätettiin ottaa yksi Chili Crab ja yksi Black Pepper Crab. Naaras ja uros ravut. Maku eroa meinaa löytyy sukupuolten väliltä. Ravut on laki missä turistia ja paikallistakin kusetetaan täällä eniten. Joskus kokki keittää rapua liikaa jolloin liha menee paskaks ja kutistuu olemattomiin, mutta tästä mestasta Sharonilla oli hyvät kokemukset. Saatiin kilonen rapu ja 1,2 kilonen. Otettiin astetta paree rapumalli jonka hinnaks tuli 42 taalaa kilo. Lisäksi Sharon tilasi meille kiinalaisittain tehtyä Hokkien Meetä. Mestan spesiaalia. Oli muuten hyvää.
Ravut oli tosi hyviä ja täyttäviä. Kuori on hakattu rikki aterijoitsijalle ja jäljelle jää vain kuoriminen ja syöminen. On muuten jees tavaraa kuulkaa. Ei tullu ikävä kyllä kuvaa...

Oltiin ihan täynnä, mutta lähettiin ettimään kumminkin Katong Laksaa. Matkalla poimittiin "dumplingit" messiin joka on tavallaan sissimuonaa, mutta mega hyvää. Sillee niiku mikroateria? mut vaa käsin tehty ja oikeesti hyvää. Dumplingissa on joko makeeta tai suolasta lihaa sisällä ja riisiä. Lisäksi siellä voi olla kananmunaa. Otin makiaa ilman kanan munaa.
Laksa mesta johon mentiin oli ihan lähellä Kämyn hotellia jossa yöpyi. Semmonen kun 328 Katong Laksa. Laksa on todella mausteista ja kermaista nuudelikeittoa jossa on semmosia hiton simpukoita, fisumassasiivuja ja jotai muuta. Hyvää on kyllä, mutta ei sitä joka päivä söis.

Laksa jäi puoliväliin kun olin niin samperin täynnä jo ravuista. Mentiin vielä Tsingtaolle läheiselle Hokka centerille Joo Chiat kadun läpi kivasti kävellen. Saatiin tytöiltä kivasti öögaa, no asiakkaitahan ne haki. Joo, Joo Chiat on vähän erikoinen katu, sanovat mestan olevan uusi Geylang, mutta safka niin Geylangissa ja Katongissa on maan parasta. Kyy..

Keskiviikkona mentiin kertailemaa koululle. Tarkotus oli kävästä myös simmailemassa, mutta ku siihen päästiin niin jouduttiin toteamaan että altaat oli varattu henkilökunnalle ja urheilutoiminnalle. No otettiin busa keskustaan ja haettiin thaimarketista Maken broidille shordet ja mä hain militarikaupasta tarviketta. Matkaan tarttui taas sugar cane juomaa.. soon hyvää, ainakin jos se on tehty oikein.
12 himaan... Make otti paikallisessa C&R, mun ei tarttenu kun olin safkannu mun Dumplingin koululla. Makee liha malli oli muuten hyvää! Ja on muuten täyttävää, pieni hiton sachet..

Torstaina oli Powerin tentti. Meni ihan kohtalaisen hyvin. Veikkaan pistesaldoks 80-95Marksin haarukkaa. Hyvät vibat. Luettiin hyvin vähän perjantain advancedin tenttiin ja mentiin uimaan. Uiman jälkeen kiinalaisen kautta himaan varailemaan hotlaa Bangkokin pysäkkiä varten. Oltiin sovittu että mennään Sharonin kanssa vetäsemään Ah Loy Thaita mutta naikkonen ehdotti että mentäisiin vetämään proper kiinalaista dumpling meininkiä. Oltiin messissä. Safkala on suuri ketju joka valmistaa kaiken sapuskan käsin.
Jepu eli sekoiltiin ittemme ensin Orchard Paragoniin ja sitten Wisma Ariaan joissa itseasiassa molemmissa on se sama sapuskala, mutta Sharon vaan juoksutti meitä.
Jees, eli ekaks Sharon sano että mennään Paragoniin, mutta kun oltin jo siellä niin sano että Wismassakin on sama pulju ja Wismaan päädyttiin.
Mestan nimi tais olla semmonen kun Din Tai Fung ja iso ketju on tämä. Monessa maassa Aasian alueella ja väsäävät erinomaista kiinalaista. Spesialiteettina nämä pikku dumplingit.
Sharon tilas meille kahenlaista dumplingia, vähän jotain kinukki tofua, paistettua riisiä, possun leikettä, rapupaistosta ja kaikkee siistii. Ja safkasta känäkuvaa:
Täytyy sanoa, että oli muuten hyvää.

Sika hyvää, kannattaa kokeilla jos eksytte. Ei tuo halpaa ole, mutta ei tommosta joka päivä syö.

jees, kirjottelen lissee myöhemmin..

Kertauksen aika

2010-02-20T21:35:00.000-08:00

Vähiin käy ennen kuin loppuu.. Aika menee niin nopeesti. Ei täältä veke haluais tulla, mutta kai se on pakko. . . No maanantai ja kertausta. Mitenkään en jaksanut kiinnostua. Yritin kumminkin. Vähän teorian tynkää, joka pitäisi osata ulkoa tentissä, kertasin äksiisimäisesti kuuppaani... Kytkiksiäkin ja kaavoja pitäisi osata ulkoa. Suurin osa kaavoista on annettu kyllä tentissä erillisenä kokoelmana. CKTCS:n natsikoe alottaa kivasti tenttiviikonkin..

Tiistaina mentiin Jusan kanssa Malesiaan Johor Bahruun.
Tästä lissee myöhemmin...

Jees, eli lähettiin kohti Woodlandsin Checkpointia aamusta ja abaut 11 aikaan oltiin byrokratian kourissa. Siirtyminen Johor Bahruun onnistuu ihan SBS:n busalla. Eli busa alle ja kun tuut check pointille, leimaa ittes ulos jolloin tuloo "ride suspended" leima korttiin. Sitten Byrokratiaa hoitamaan ja kun se on ohi niin uudestaan bussiin istumaan ja kohti Johor Bahrua. Johor Bahrun puolella joutuu vielä uudestaan immigraation hampaisiin eli busasta ulos ja kassalle. Kassalta taas busaan...

Mentiin City squaren shoppailukeskukseen syömään ja vedettiin länsimaalaista.
Sapuskan jälkeen oli aika keksiä jotain tekemistä, no lähettiin taksilla kärräämään kaiken maailman nähtävyydet läpi alueelta. "Opas" joka meille tarjoutu mukaan oli tietenkin joku helvetin ukottaja ja väännettiin hinnasta vielä lopuksi mutta selvittiin kohtalaisella tappiolla. Kuvaa tulee jahka Makelta irtoaa.
Johor Bahru oli kyllä melkosen tylsä paikka... Singaporelaisten ja turistien ukotus siellä kuulemma kukoistaa. Aika mitään sanomaton jotenkin, Balilla oli huomattavasti mukavampaa vaikka sielläkin on sitä ukotusta. Ei hyvä tämä. Saa nähä mitä tuloo kun mennään sinne Kuala Lumpuriin ja Pulau Tiomanille... toivottavasti iha hyvä meininki.
Joo, reissun mielenkiintoisuudesta kertoi se, että oltiin Malesiassa järkyttävät 3 tuntia..

No päätettiin poistaa tylsyyttä menemällä Yishuniin tiikerille. Istuttuamme paikalla sen kaksi kappaletta, törmäsin kusilaarilla random jenkkiin, joka kyseli mistä meikä on. No oli innoissaan kun Angh Mo väkeä löyty ja kysy maistuuko kalja? no pyysin liittymään seuraan ja se oli iso vika tikki.
Philadelphialainen jenkki todisti mulle taas sen kuinka idiootteja jenkit on. Omahyväistä junttia jaksettiin kattoa sen abaut tunnin ja yhden tarjoilijalta anteeksi pyynnön verran ja sit piti vaan sanoa et gotta go. Joo... kuuluisaa kakkoskansalaiseksi luokittelua tuli aasialaista ja sitä rataa... Joo ei näin. Mentiin veke...

Keskiviikkona oli hieno päivä, kokeet tulossa ja kämpässä itkevät kakarat. Yhtälöön oli mainio ratkaisu Changi Beach ja lekottelu muistareita lukien.
Pakattiin luentomuistarit ja laskukamat mukaan ja iskeydyttiin rantaan. No ensin käytiin kyllä Haianese chigu ricella joka oli mega halpaa, 2 taalaa pieni annos ja 3 iso. Taalan kokis.
Jos en ole vielä selventänyt niin Changi Beach on pitkän semi hyvän rantaviivan viherpuisto. Palmua ja silleen. Ihmiset paljon picnikillä ja telttailemassa. Ite istuttiin sissityyliin persiillään maassa. Changi Beach on Changi Villagessa. Tuosta muutama foto. Rannasta ei oo tosin...

Ei siinä mitään sen kummempaa. Luettiin ja laskettiin palmun varjossa niin kauan kunnes tuli pimeetä ja oli pakko lopettaa. Mentiin sitten sapuskoimaan ja himaan.

Torstaina oli aika vääntäytyä kuntoilemaan taas pitkästä aikaa. Mentiin safkan kautta kirjastoon laskemaan ja lukemaan. Annettiin safkan vähän laskeutua ja aivojen pehmetä laskemiseen ja kun aivot oli tarpeeksi homeessa otettiin uinti keikka.
Kotiin paluumatkalla hogattiin Jukka kaljalla paikallisessa, mentiin jubailemaan mukavia. Meidän on pitkään jo pitänyt käydä Jukan luona syömässä. Jukka lupasi tarjota meille hernekeittoa. Kuulosti äärimmäisen hyvältä! Tosin keikka vaan on peruuntunut erinäisien aikataulusovitusongelmien sun muiden takia, mutta viikon päästä viikonloppuna olisi kuulemma tarjolla.
Otettiin siinä seuraksi yhet tuiman carlsberg tädin raijaamat lisenssioluet ja paineltiin kotio nukkumaan. Ei ole vieläkään hyvä tämä Carlsberg... Saati se uusi beer auntie.

Perjantaina oli jälleen luvun aika. Meidän oli illalla tarkotus mennä pelaamaan sulkapalloa jotta voitaisiin heittää Johnnylle ja Marialle salmiakkia. No vastausta koodeihin ei tullut joten lähettiin moikkaamaan Jussia, Malcolmia ja kumppaneita Boat Quay:hin. Olivat porukalla karaokebaarissa tinttaamassa. No otettiin siitä vauhtia ja kävästiin kattomassa muutama muukin baari kuten Ezkibar joka on eskimotyylinen. Mesta on kylmä ja sen "eteisessä" on joku jää hässäkkä. Sitten kateltiin pari karaoke baaria kuten Up ja floor 82.

Lauantai meni jumittaessa. Juostiin Chocletille taas lisää rahaa sähköön kun oli joutunut 24h dutyyn ja mittari näytti 6 taalaa. Koirakin kusetettiin... jumitusta.

Sunnuntaina otettiin viimeinen raastava vääntö lukua jälleen Changi Beachilla. Lukeminen semmosessa lämpimässä merituulessa palmun alla on jotenkin huomattavasti mukavampaa kun keskellä talvea lumen ja kylmyyden sävyttämässä synkkyydessä. Ja tuli oikeesti laskettua paljon.

Kiinalaisten kolmen päivän vapaa

2010-02-16T22:16:00.000-08:00

Maanantai oli tällä kertaa ECAPPin osalta hyvä päivä, sillä meidän MacGyver ratkasuihin perustuva sulautettu toimi periaatteellisella tasolla. Näytön kanssa oli hieman ongelmia ja se ikävästi välkkyi. Maikka sanoi että laitetaanhan tuo vielä siistiks, pisteitä ei oltas menetetty vaikka välkkyikin, mutta maikka vaan halusi jeesata notta meidän suuri duuni olisi loistava. No näyttö oli semmonen joka aiheutti meille pään vaivaa niin paljon, että se sai laitoksen joskus sekasin. No sitten kun maikka alkoi säätämään, meni koko laitos epäkuntoon... Jouduttiin tekemään ihan simona muutoksia viimesillä hetkillä. Suomipojat väänsivät kuitenkin homman futaamaan. Demosta tuli täydet bongot.

Tiistaina lähettiin kattomaan sitä pohjoista siltaa, joka yhdistää Singaporen Malesiaan. Eli MRT alle ja kohti Woodlandsiä. Luultiin, että se olis ollu se manee joka on kuvissa, mutta se onkin ilmeisesti se läntinen silta.

Kaupunki tuolla Malesian puolella on Johor Bahru. Singaporelaiset tykkäävät lähteä sinne hakemaan halvempia safkatarvikkeita, DVD:tä ja bensaa. Tosin jännää on se kuinka Singaporen hallitus on keksinyt rajoittaa bensarallia. Singaporelaisten autojen tai prätkien tankki pitää olla noin 75% täynnä Checkpoint tarkistuksessa. Jos se on vähemmän niin arvatkaa mitä napsahtaa? kyllä vain, sakot. Muistaakseni 500SGD. Suunniteltiin, että kävästäisiin Johor Bahrussakin samalla kun tällä pallon puoliskolla ollaan ja laitoinkin kyselyä heti Jusallekin jos mies olisi messissä. No mieshän oli heti messissä jahka sopiva rupeama löytyisi. Sää oli kovinkin hanurista, aina ei voi voittaa. Pikkasen tahtoi vesikin ropista taivaalta mutta ei vakavasti.

Bongattiin apinoitakin. Singaporessa pikkasen harvassa, mutta löytyyhän niitä sittenkin. Joo, kohtalaisen turha keikka ehkä. No ei meillä mitään muutakaan ollut oikein ideoina niin minkäs teet.

Sharon oli koululla kyselemässä duuneja. Oli meinaa vaihtanu duunia abaut kuukaus sitten, todennu et pomo on ihan mielivaltanen ja päätti vaihtaa ny taas toisaalle. Otin koodia Sharonille ja ehotti että törmätään IRIS toimistolla ja siitä mennään vaikka East Coast Lagoonille vetämään pöperöä.
Naamat kärähtäneinä saatiin hilpeyttä osaksemme IRIS tutuilta, mutta pokkana vaan ja ilmasta kahveeta. Mentiin Lagoonille ja Sharon näytti hyvän safkapuljun ja sitten tilailtiin. Otettiin Sataytä, rauskua, tomyam merenelävä keittoa, jotain vihanneksia ja riisiä. Hyvää oli ja ei ihan sitä perus 3 taalan hintahaarukkahuttua.

Keskiviikko oli lepipäivä.

Torstaina lähettiin Maken kanssa koulun jälkeen kohti Sim Limiä, sillä Sharonin piti jeesata meikäläistä sen salaman metsästämisessä. Oltiin paikalla pikkasen aikasemmin ja sitten Sharon vielä ilmotti, että tuloo myöhässä. No koetettiin keksiä siinä sitten jotain, samalla Sharon ilmotti mulle salaman hinnan ja todettiin, että Euroopasta saa halvemmalla.
Venattiin Sharonia pitkä tovi Bugiksen asemalla ja saavuttuaan otti vielä sapuskan. No viimein päästiin matkaan ja päätettiin käydä kattomassa Peninsulalta ja Funanilta reppua tolle kameralle ja läppärille.
No seikkailtiin tovi ja todettiin, että reppukin on marginaalisesti halvempi ja sen jätin myssyyn puntaroitavaks.
Sharonin piti olla moikkaamassa Ausseihin lähtevää frendiään Simeissä ja siirryttiin sinne. Kävästiin samassa ostarissa, jonka minä ja Kämy tutkittiin sillon Kämyn lähtöpäivänä. Sharon, etti hiirtä ja minä vara shortseja. Kumpikaan ei löytänyt etsimäänsä.
Kaveri tuli paikalle ja oli aika erota omille teillemme. Minä ja Make lähettiin lepakkoluolaan.

Perjantaina oli sitten Chinese New Year. Chinatown jätettiin yhdessä tuumin väliin sillä se on aina niin täynnä väkeä ettei siellä kykene liikkumaan.
Koulun jälkeen lähettiin tsekkaamaan Bugiksen holleilla oleva Army Market, jossa olisi halpaa vaatetta ja lisäksi halusin kävästä Rochor roadilla kahtomassa erään musiikkivermesliikkeen tarjontaa joka tuo Singaporeen kiinalaisen orkesterin soittimia. Meinaa olin kiinnostunut jos semmonen kiinalainen Erhu, joka on kaksikielinen jousisoitin hieman kuin sello, olisi helppo raijata Suomeen.
Etittiin ensin army markettia, mutta päädyttiin läheiseen Thai markettiin ensin. Rakennuksen portailla porukka kittasi Singhaa päivän paisteessa. Bongasin shortsit, mutta jätettiin vielä ostamatta, sillä haluttiin kattoa se army market ensin. No army marketilta ei löytynyt shotseja niin mentiin takaisin Thai puljuun ja ostin shortsit, sukkia ja lompakon. Army marketilta tarttui mukaan haalarimerkkejä ja olkapoletit. Make osti hatun.
Army market rakennuksen food courtilta sugar cane juoma mukaan ja kohti Rochor roadia.
Muistin kyllä kadun nimen jolla musavermeskauppa sijaitsi, mutta en kuollaksenikaan katunumeroa. Tekstaria Suomeen ja tuli jeesiä. Oltiin kivasti kadun toisessa päässä, mutta mikäs siinä kävellessä.
Löydettiin bygga ja viimein puljukin. Kiinnihän se oli mennyt uuden vuoden kunniaksi, joten turha keikka. No joskus toiste sitten...
Palattiin lepakkoluolaan ja valmistauduttiin illan irroitteluihin. Tampinesissa törmättiin Jussin ja sen jonkun maikan kanssa ja suunnattiin kohti Clarke Qaytä. Mentiin yhteen karaokebaariin, jossa oli Jussin paikallisia tuttuja, sekä meillekin tutut Aron ja Kain. Hengattiin siellä tovi ja jatkettiin Orchard Plazalle thaikku diskoon. Se täällä on jännä ettei ainakaan tuo Thai Disco ole discoa nähnytkään, sillä ei siellä mitään tanssilattiaa ole. Live bändi vetää musaa ja tytöt laulaa, sitten kun tytöt ei laula ne tanssii baaritiskin päällä. Musa on vielä kovemmalla kun Fenniassa ja sitten pitäisi yrittää jutella...
Jees, lähettiin aamusta ja mentiin eräälle auki olevalle food courtille vetämään snägäri safkat.
Paikalle ilmaantui jostain kummasta hurjassa sanaharkassa olevat kiinalainen ja intialainen.
Pikku kinukki jotain haasteli intialaiselle ja intialainen oli täysin hiilenä, intialaisen kaveri piti kiinalaisen elossa sillä sen verran olisi ollut epäreilu matsi jos olisivat nujakoimaan alkaneet.
Katosivat yöhön... niin mekin.

Lauantaina oli lepiä. Mentiin illastamaan tohon huonommalle food courtille sillä kiinalaisen uuden vuoden aikaan koko maa menee tyyliin kiinni. Kiinalaisten ainoa hyvä tekosyy pitää se kolme päivää lomaa tai niin paljon kun uskaltavat..

Sunnuntaina suunnitelmana oli hyökkiä onnistuneesti sinne St.Johnin ja Kusun saarille. Oltiin pikkasen myöhässä aikataulusta ja lautta ei venaisi. No kävi ihan hyvät flaksit bussien kanssa ja oltiin 10min ennen lähtöä terminaalissa. Lautta matka kustansi 15 taalaa ja sillä pääsi molemmille saarille. Matkan ensimmäinen legi South Marina Pieriltä St. Johnin ex "penal colony" saarelle oli abaut 15-20min ja toinen Johnilta Kusulle palttiarallaa 10-15min. Sitten niitä kuvia reissusta.

Eka legi.

St. Johnin saari on siis vanha vankilasaari, joka on muutettu virkistyskäyttöön. Paikaan on väsätty uimalaguuneja ja picnic paikkoja. Yksi kahvilakin piti olla, mutta kiinalaisen uuden vuoden takia sekin oli tietenkin kiinni. Ite olin varustautunut veden, kolan ja käpinöitten kanssa, mutta Daniel Craigilla oli nesteytyksen edellytykset vähissä.

Vanhoja vankila rakennuksia oli ihmisten käytössä, ilmeisesti vuokrattavissa etukäteen ja vankilakampus oli muistaakseni ihan yöpymistarkoituksiin.
Lievää hilpeyttä aiheutti natolangan koristamat aidat ja kyltit joissa luki holiday camp. Että näin. Saarella oli myös meribiologinen tutkimuslaitos, mutta tietenkään sinne ei saanut mennä. Ja Singaporelaiseen tyyliin mitään vänkää ei oikeastaan saanut tehdä vaan sakon ja vankilan uhalla kielletään.

Sentosa on ilmeisesti saaren nimen lisäksi myös jokin yhtymä tai järjestö sillä Sentosa "yhtymä" oli rakennuttamassa jotain läheiselle Lazaruksen saarelle, jonne oltaisiin haluttu mennä. Oli meinaa maneen näkösiä mestoja siellä kun lautasta ja saaren rannasta tiirailin. Mutta ei, Trespasserit olisi tietenkin sakon uhalla ja jne meinigillä nakattu veke sieltä.

No otettiin paatti sitten kohti Kusua.

Tokalta legiltä fotoa

Kusun saari on mesta jolle rakennettiin joskus 1900 alussa temppeli, myöhemmin muistaakeni vielä toinen ja siellä on paljon kilpikonnia altaassa. Jos en nyt ihan homeessa ole niin Kusu tarkotti kai kilpikonnasaarta. No jos kiinnostaa tarkempi tietous saaresta niin käyttäkää googlea. Saari on todella pieni ja sekin soveltuu vapaa-ajan lööbaamiseen oikein hyvin. Ihmisiä oli picnicillä ja uiskentelemassa. Samaan tapaan Kusulla on tehty uimalaguunit aallonmurtajineen joissa voi pulahdella. Itseasiassa vesistö näiden saarien ympärillä oli kohtalaisen hyväkuntoisen näköstä, toisin kuin esim. Pasir Risissa.
Ja sitten taas sitä kuvaa.

Kiinalainen uusivuosikilppari

Kusulta näki kivasti myös Indonesiaan ja eräälle maneelle saarelle jonne äveriäät paskiaiset pääsivät paateillaan... köyhät uiden..

Kilpikonnista sen verran, että kiinalaisten uskomuksen mukaan kilpikonnan koskettaminen tuo hyvää onnea. Jees...

Hengattiin tovi Kusulla, mutta sitten päätettiin lähteä pois ja hyökkiä Jussin kanssa Chinatowniin kattomaan millasta menoa siellä on näin uuden vuoden pyhinä.

Jees, sovittiin tällit Raffles Placen MRT asemalle ja siitä lähettäisiin kävelemään kohti Chinatownia. Make toimi kuvausvastaavana tällä reissulla, jahka siltä saan kuvaa niin laitan tänne.
Keskustassa oli niin hiljaista, huh. Niin kuollutta, kuin jostain elokuvasta ikään. Ostettiin kookospahkula juomat ja lähettiin karulle safkakadulle kaljalle. Olusen jälkeen mentiin brewerksiin vetämään elämyspurilaiset. Ajateltiin, että käytäisiin morjenstamassa porukalla Lenaa Punggolissa. Otettiin MRT alle ja kohti Punggolia. Paikalle kun päästiin niin jouduttiin toteamaan, että koko lafka on säpissä. No kerssi alle ja Pasir Risiin. Siellä turistiin vielä illan mukavat ja painuttiin pehkuihin.

Mainittakoon muuten edellisen viikon tekstiin että sen saaren nimi on siis St. John's eikä James...
En jaksa vaihtaa... Niin angstinen työkalu tämä Blogger.

ECAPPia, demoilua ja sotahistoriaa

2010-02-10T09:28:00.000-08:00

Maanantai ja lisää koodausta, mutta sunnuntain progression jälkeen homma alkoi näyttää valoisammalta. Maanantai toi vielä lisäuskoa siihen että ehkä tästä tulisi vielä jotain...
Iltasella mentiin moikkaamaan Jugia tohon paikalliseen, ei tosin otettu kaljaa. Juteltiin vaan mukavia.

Tiistaina oli taas yksi niistä lukemattomista Roaming Daystä. Päivän teema oli sota, sillä suunnitelma oli käydä tsekkaamassa Changista Johore Batteryn mega kanuunat ja sitten Sentosan Fort Siloso.
Lähettiin puolen päivän aikaan ja busalla sekoiltiin tohon naapuriin. Johore Battery on muistaakseni alun perin kolmen mega kanuunan hmm 150mm? muodostama puolustus hässäkkä. Siitä piti tehdä erikoisen vasta 90-luvulla löydetyt salaiset lataus ja varasto tunnelit.

No laitos oli aikasen iso susi... Ei niitä tunneleita ollu tsekattavissa ja se tykkikin oli täysin melkeen purettu. No tsekattiin mestat parissa kymmenessä minuutissa ja lähettiin kohti keskustaa, ajan tuhlausta oli elkää menkö jos ikinä tuutte tänne. Makesta tuli pari hyvää kuvaa tosin.

Jees, matkattiin Tampinesin kautta keskustaan ja Sentosalle. Sentosan uusi huvipuisto ja kasino kompleksi valmistuu kyllä todella nopeesti, huvipuiston kaduilla oli jo cheers-kioski auki ja muutamia muita. Kun tultiin niin paikalla oli vaan rakenteita.

Jees, suunnattiin Siloso beachin päähän jossa sijaitsee myös delfinaario ja se merenalaisputki. Piletit Fort Silosoon maksoi muistaakseni palttiarallaa maltaita ja eikun kiertelemään. Fort Siloso on eräs Singaporen saarille sijoitetuista meripuolustuslinnakkeista. Paikka on ollut nipussa muistaakseni 1800-luvun lopulta ja suurinta käyttöä se koki toisessa maailmansodassa, jossa Singapore otti neniinsä pahasti Jaappaanialaisilta. Myöhemmin tietenkin liittoutuneet voitti Japanin Samurait ja britit sai Singaporen takaisin. Jees, paljon oli kanuunoita ja vahvistettuja maanalaisia käytäviä. Singaporetyyliin ärsyttäviä turisti diipadaapoja oli väsätty kaikkialle, kuten nukkeja jotka sitten "eli" jonkun taustanauhan kautta... joo.

Eräällä käytävällä oli muutaman sotavangin taiteilemia piirroksia, sarjakuvia ja sketsejä Japanilaisista, sekä sotavankeusajasta. Vaikka aiheet olikin vähän ehkäpä ikäviä niin muutamia todella hauskoja frameja oli kyllä seinällä.

Jepu.

Siitä vähän saarilinnakkeen pienoismallia, japanilaisten taktiikkaa, merivalvontapistettä ja huoltopalveluita.

Missattiin yksi rivistö kanuunoita ja parakki kun mesta oli jo menossa kiinni. No enpä usko että maailmaa kaataa. Mentiin seuraavaksi kohti Sentosan näköalatornia, joka on vähän näsineula tyylinen paitsi huomattavasti pienempi. Suhattiin jotain random rantareittiä pitkin, joka loppupeleissä heitti meidät hurjan lenkin kautta melkein paikkaan josta lähettiin.

No otettiin seuraava random reitti Imbiah walk ja se vei tornille.

Singaporesta saa ettiä kyllä alkuperäistä, tuo metsän läpi menevä polku oli täynnä kaikennäkösiä kyhäelmiä vesialtaista kasvirakennelmiin.

Saavuttiin tornille, mutta jäi kokeilematta kun 10min katseluajasta sai pulittaa 12 taalaa...

Jokin vanha bygga siel oli muutettu hupikäyttöön ja näkymät oli ilman torniakin ihan jees.

Jatkettiin matkaa sille hurjan kokoselle Merlion näköalatornille siinä toivossa, että se olisi ilmainen.. aika epätoivo.. Muistaakseni Merlion näköalatorni maksoi 12 tai 15 taalaa.

Kuvaa vielä monoraililta kaupunkiin.

Mentiin vielä Vivo Cityyn safkalle ja sitten paineltiin kotio. Make yritti vielä vähän parannella meidän Power electronicsin kytkistä jonka demo olisi seuraavana päivänä.

Keskiviikko ja powerin demo, no päästiin koululle niin eihän se homma sitten futannu yhtäs niiku oltiin kuviteltu. Saatiin jotain nippuun, homma oli pelittäny aikasemmin paree, mut ny se kiukutteli ja demo meni vatuiks vaikka korjailtiin abaut 1.5h. No ei se mitään. Kyy me ihan jees bongot vissiin saatiin, mutta harmitti vähän.

Iltapäivällä tahkottin taas ECAPPin projektia, se pikku hiljaa parani. Meidän kello ja LCD näyttö sekoili aina välistä ja aiheutti pään vaivaa. Hiljaa hyvä tuli. Mä kävin protoilemassa meidän CKTCS:n kontrollisetin kytkiksen. Homma pelitti. Miksi se ei futannu viimeviikolla johtui siitä, että protolevyn virtakiskot on ikävästi katkastu levyn puolivälissä. Miksi? no en kyy yhtään tiedä... dorka joka tommosen on keksiny...

Torstaina oli Advancedin demo ja meikä oli aivan tulessa. Selitin kaiken levystä ja mun ratkasuista, sekä maken filtteri ratkasut. Maikka totes, että tuntuu olevan meillä niin hyvin hallussa toi levy ettei haastattelua tarvita, mutta Singaporelaisvahvistuksemme Rayner joutui piinapenkkiin sillä maikka kyllä huomas ettei kaveri oo tehny mitään asian eteen. Mä annoin sille tehtäväks suunnitella niinkin yksinkertainen asia kuin trankkukytkin led tilailmasimella ja senkin laiskotteli. Tein sen itse.

Levy vastasi kaikkia vaadittuja speksejä ja Full Mark tais tulla. Tehtiin jotain oikein.

Jouduin opettamaan Raynerille koko levyn signaalitien, kun eihän se osannu edes lukea kytkistä....

Pääsi maikan piinapenkistä sitten mun neuvoilla läpi. Kehunko itteeni liikaa? No en voi sille mitään, olin kerranki suunnitellu homman niin hyvin, että maikaltakin tuli "This is the optimal design".

Hyvä fiilis kuulkaa. Olihan se ehkä vähän helppo projekti mut silti.

Jäätiin vielä protoamaan CKTCS levy varmasti toimintakuntoseks ja moni muu ryhmä tuli kysymään meiltä apua tohon advancedin proggikseen. Kattelin kytkiksiä läpi ja oli kyllä välistä semmosia McGyver ratkasuita että ihan hirvitti. No meidän ryhmän kytkiksen designin paloja on varmaan kohta leiskoissa kun sieniä sateella...

Mentiin sapuskoimaan uudeksi peruskauraksi muodostunutta Chinese cooked foodia ja sen kautta kirjottamaan kirjastoon CKTCS selkkaria, jonka deadline olisi samana päivänä kello 18. Nou hätä, väänettiin shaissea tuutin täydeltä ja homma oli liitteitä vaille valmis ennen labraa.

Demottiin kontrolli ja homma futas. Liitteet pritattiin, haastattelun kautta himaan. Mentiin haastatteluun niin Lucas heitti meille"I got to think something challenging for you guys, because you know everything" Vastasin yhteen kyssäriin väärin... dumb arse. Helppoon vielä...

Perjantai meni koulussa ECAPPin kimpussa, paranee ja paranee. Häläri ääni ei meinannu toimia, mutta ny toimi. Lähettiin hengailemaan keskustaan Rafflesiin ja syötiin La Pau Satissa. Mentiin Raffles Placen MRT asemalle ja Maken suuntavaisto oli tällä kertaa aivan sekaisin. Käveltiin melkein Chinatowniin asti.. No näkipähän vähän maita ja mantuja, esim Far East Plazan. Siellä on muuten paljon baareja ja länsimaalaisia niitä kansoittamassa. Ilmeisesti tulevat duunipäivän jälkeen istuskelemaan oluensa ääreen.

Vetästiin pöperot naamariin ja päätettiin lähteä kattomaan olisko Pasir Risin paikallisesta tuttu Beer Auntie, joka siirtyi Punggoliin huonon myynnin vuoksi, nykyisellä asemapaikallaan Punggol Plazalla.

La Pau Sat, Wanha Wet Market joka muutettu sapuskalaksi.

No ei muutakun MRT ja vielä päälle LRT alle ja avot oltiin Punggolissa. Jugin mukaan Punggol oli ennen semmonen ranta mesta, jossa oli kohtalaisen vähän asutusta ja semimaneita biitsi paikkoja. Nykyään Punggolissa kohoaa hillitön määrä abaut 15-16 kerroksisia HDB taloja, tiet on laakeita ja muutamasta nurkasta löytyy jonkin näkönen Hokka, Hawker tai muu food centre. Talojen lukumäärän nähden safkaa on yllättävän vähän tarjolla.

Noustiin Punggol plazan food courtille ja kaarrettiin nurkan taakse, Make oli jo menettämässä toivoaan, mutta mä bongasin Lenan (vai onko Lina vaikee sanoo) jo kaukaa. Beer auntie oli suunnattoman ilonen kun näki meidät taas ja raivasi jonkun paikallisen pöytään meille tilaa.

Punggol Plazan Food Court:n ulkopuolella.

Vaihettiin kuulumisia ja Lena tarjosi meille illan tiikerit. Ilmanen olut, parempi mieli. Varmaan oon jo maininnukin niin papat ja keski-ikäiset diggaa katella futista ja vetästä kippoa näillä courteilla. Halvin olut löytyy näistä. Vastaa myös eniten Suomalaista terassi meininkiä, ellei sitten Clarke Quayn turistihelvetti meininkiä oteta lukuun. Nuoret diggaa käydä myös klubeilla, mutta en tod tiä millä rahalla sillä niissä on niiku MEGA kallista. Suomi kalpenee niissä hinnoissa...

Bussi kolmonen sitten illan päätteeksi kotio ja tutimaan.

Lauantaina oli tarkotus mennä kattelemaan Singaporelle kuuluvia pieniä saaria, jotka ovat jo kohtalaisen kaukana Singaporen rantaviivasta. Kohteena olivat St.John's ja Kusu saaret joista ensimmäinen on vanha vankilasaari, joka on muutettu virkistys käyttöön ja jälkimmäiselle on rakennettu temppeli jos kaksikin.

Poikia unetti pitkälle ja päästiin lähtemään vasta päiväsaikaan, lisäksi aikaa meni siihen että haettiin Tampinesista sunnuntain lentonäytöksen piletit. Lauttojen aikatauluista ei ollut suuremmin tietoa, vaan ainoastaan se fakta mistä ne lähtevät. South marina pier, Marina Bayn MRT asemalta parin bussipysäkin välin päässä oleva satamalaitos tarjoaa paattimatkoja kotimaan saarille ja myös muihin naapurimaihin. Tarkalleen en tiedä mitkä paikat ovat listoilla, mutta veikkaisin Indonesian ja Malesian lähisatamat.

Oltiin South Marina Pierillä abaut kakkosen aikaan ja tietenkin hölmön näköisinä turisteina ihmeteltiin ympäri terminaalia monttu auki mistä niitä pilettejä saa. No paikallinen pappa tuli siihen sitten kyselemään mitä me etittiin ja neuvoi tiskille. No oltaisiin päästy viimeseen paattiin kello kolmosen aikaan kyytiin, mutta vierailuaikaa ei olisi jääny kuin 20min per saari joten jätettiin väliin ja otettiin aikataulu mukaan tulevaa varten. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. En oo todellakaan perinyt mutsilta sitä ihme touring meininkiä notta aamusella 6.00 ylös ja seiskalta lähetään jo jonnekin. Ei käy laatuun semmonen. No terminaali löytyy ainakin seuraavan kerran helposti.

Joo, no laiton Sharonille viestiä, että mitäs täällä voi tehdä? Nainen laittoi ohjetta notta Queenstowniiin shoppailemaan halpoja kenkiäkö? Ei kai se huonokaan ratkaisu ole, joten otettin MRT alle ja kohti Queenstownia. Asemalla lukastiin erittäin epäselkeät busan käyttöohjeet queenswayn ostarille ja tietenkin ammuttiin ensin mestasta ihan metsään. No käpöteltiin takasinpäin ja loppupeleissä apostolin kyyti vei meidät parhaiten määränpäähän. Mestassa oli tosiaan kohtalaisen hyvähintaisia pläägiä, mutta merkkituotteista joutui hyvin usein maksamaan melko samantasoista hintaa kuin esim. Euroopassa tai sitten keskustan turistiliikkeissä. No itselleni bongasin kumminkin kohtuu hintaiset superstarit ja poistuimme paikalta. Kotimatkalla kävimme vielä varrella bongatussa toisessa mini ostarissa ja sieltä tarttui T paita messiin.

Mielenkiinnosta kävästiin testaamassa meidän kolmesta lähiruokalasta se mallia "Rämä". Perushutulla ajateltiin testata, mutta chicken rice mestasta oli roasted kana loppu, mutta höyrystettyä oli kyllä. Safka oli halvempaa, mutta laatu oli ihan kohtalaisen jees. Riisi oli ainakin paree kun normi mestassamme.

Sunnuntaina oli Singapore airshow johon oltiin tilattu piletit lauantaina. Aikasin ylös ja kohti Changi Airportia, josta oli järkätty ilmainen shuttle service pelipaikalle. Sää on ollut koko viikon todella hyvä ja ei se sunnuntainakaan näyttänyt pettävän meitä. Messuille oli hurjat turvatarkastukset ja massiivinen ihmistunku. Aamusella oli todella hyvä olla liikenteessä sillä messuhalli oli puoli tyhjillään ihmisistä ja liikkuminen oli helppoa, lisäksi ilmanäytökset oli muutenkin vasta puolelta päivin. Harmi ettei tajuttu mennä ulkokentälle ensin jossa olis ollu taistelukopteria ja hävittäjää joihin olis saanu mennä istuskelemaan. No ei voi mitäs.

Tankkereille oma parkki... Pihalla koneita.. Sisätiloissa pienoismalleja, tuotteita, palveluita...

Pikkasen oli tuo messuhalli jotenkin ahdistava, tuntui että olisi tullut asemarkkinoille meinaa kaikkialla oli ohjusta, miehittämätöntä konetta, hävittäjää, tankkia, jopa sukellusvene...
Tuo luftahansan deluxe kone oli ihan manee: makkaria, loungea, leffaa....

Nojoo, poimin muutaman elektroniikkafirman nimen jos vaikka joskus pitäisi töitä hakea ulkomailta. Mentiin ulos vihdoin ja aurinko porotti täydellä laidalla. Niihin harvoihin koneisiin joihin olisi päässyt tutustumaan oli järjettömät jonot. Ei paljoa jonottaminen houkuttanut joten lähettiin vaan kattelemaan mitä kentältä löytyisi.

Puolenpäivän holleilla oli lentonäytösten aika. Odotettiin kyllä "Singapore Air showlta" enemmän lentonäytöksiä, mutta toisin kävi. Enemmän nämä vaikutti asemessuilta kuin lentonäytökseltä... No muutama kone saatiin taivaalle heittämään kieppiä ja muuta temppua. Kamera oli paikalla.

Singaporen ilmavoimien F-16

Singaporen ilmavoimien Longbow Apache ja F-16

Singaporen ilmavoimien Longbow Apache

US Airforce A-10 Thunderbolt 2

Korean ilmavoimat Aermacchi M346 (epäilen kyllä, että muutos ohjelmassa ja oli F-50)

Eurocopter EC 130

Australian ilmavoimat General Dynamics F-111

Lentonäytösten jälkeen mentiin vielä expo halliin kattelemaan. Ulos uskaltautunut star wars storm toopper hemmo teki kohtalokkaan virheen, suostui kuvattavaksi yhden intialaisen perheen kanssa ja mies oli samassa paikassa vielä vartin päästä... Intialaiset on muuten huomattavasti välinpitämättömämpiä kuin kiinalaiset. Todettua monta kertaa, otat kuvaa ja intialaiset hyökkää tulilinjalle vaikka näkevät että joku kuvaa, kiinalaiset sentään jonkun verran venaavat... nojoo.. En halua vaikuttaa rasistiselta, mutta kun todettua niin todettua.

Tässä vaiheessa halli oli aivan täynnä ja liikkuminen tuskaisen hidasta, mutta viilentymään oli pakko päästä. Samalla tuli vilastua vielä muutama paikka joka oli aamusta jäänyt väliin.

Hyvin ilmailuhenkisiä näyttelykappaleita...

Ilmailut oli nähty ja päätettiin lähteä tsekkaamaan Changi Villagen ruoka, sillä Jukka oli sanonut, että sieltä saa hyvää ja halpaa pöperöä. Kokeiltiin jälleen standardisoidulla Chicken ricella ja annos oli halpa: 2,50 muistaakseni ja keitto oli ilmaista. Safka oli oikein jees, musta paree kun meidän oman ruokamestan vastaava.
Jatkettiin matkaa Changi Beachille kerta sää oli niinkin loistava. Tosin tässä vaiheessa naama alkoi olla niin kärähtänyt ettei olisi kandennut. Unohtui meinaa aurinko rasva. Uskokaa tai älkää niin meidän ei ole tarvinnut laittaa rasvaa täällä muuta kuin silloin jos menee aurinkorannalle. Balilla oli pakko vetästä greasea pintaan, mutta Singa on ollut ihan erilainen. No nyt kärähti naama ihan huolella.
Changi Beach on hieman samankaltainen rantapuisto kuin esimerkiksi Pasir Risin puisto. CB:stä lähtee myös muutamia paatteja Pulau Ubinille ja Malesiaan.

Silta biitsille, botskeja Pulau Ubinille ja Make

Mentiin istuskelemaan biitsille ja mietittiin maailman menoa, sekä katseltiin maisemia.

Lentonäytöksen iltapäivälennot hakivat vauhtia kivasti biitsin yläpuolelta ja otin muutamat vauhdin haut talteen.

Joops, ei siinä sen kummosempaa. Naamat tulessa kotio... safkaa ja sillain... Tunattiin iltasella vähän ECAPPia kun projektin palautus olisi maanantai... homma oli melekee jees.

Maken sukulaiset Balilta ja Ah Loy Thai

2010-02-04T08:54:00.000-08:00

Maanantai, tarvitseeko edes kertoa? En edes vaivaudu, tosin saatiin projektia hyvin eteenpäin. Meidän "ryhmä" tulee edelleen jotain kyselemään mitä projektille tehdään, vaikka homma on ollut jo kauan niin, että me tehdään kaikki ite ja lopputiimin luovuttajat saa tehä mitä tekee.
Mentiin purkamaan koodaamisen ahdistusta maanantai kaljalle. Andy oli luvannut edellisellä viikolla näyttää kuinka se vetäsee alas 14 isoa Elvistä eikä tunnu missään. No mentiin kattomaan, otettiin kaljaa ja löydettiin ittemme East Coastilta Baarista. Aamuyöstä himaan...

Tiistaina oli aika mennä kattomaan Jurong Eastin Chinese ja Japanese Gardens. Sää suosi valokuvaajaa, mahtava sää jälleen kerta kaikkiaan. Tässä Tammikuun aikana on säät parantuneet merkittävästi ja taivas on ollut todella usein täysin auki. Kuumaa pitää kanssa...
Jurong East on kohtalaisen kaukana Pasir Risista, joten ei sinne viiti ihan joka päivä lähteä. Laskelmien mukaan aikaa kuluu kämpiltä semmonen tunti ja vartti.

Itse asiassa Jurong East on edellinen asema ja Chinese Gardensilla on ihan oma nimikko asema.

Asemassa on se hauska ominaisuus, että sen junan saapumisääni/pimputus kuuluu monen sadan metrin päähän itse puistoon...

Ensin käveltiin Chinese Gardensin läpi Japanese Gardensille. Joka oli loppupeleissä pelkkää ajan tuhlausta, ei kyllä jääny mitään käsitystä, jätin kameralaukasu sormen rasituksen minimiin ja otin tasan kaks kuvaa sieltä, en raatsi laittaa niitä tähän.. Jatkettiin nopeesti takas Chinese puolelle. Kaikki kuvat siis kiina puolelta.

Kiinapuutarhassa oli ihan maneita siltoja ja veden ympäröimiä pikku saaria, tosin vettä oli vaan ehkä superstarien nilkkaosaan asti...

Tuon mökin takana oli joku kilppari museo tai esittely mesta... jätettiin väliin. Sillan tolpissa oli hienosti kohokuvio lohekärmeksiä.

Käveltiin läpi tosin mestan keskelle. Keskeltä löyty Kungfutsen patsas ja manee lammikko, jonka rannalla oli lekkottelu paviljonki ja semmonen pienempi hengailu laituri, jolta kuvat lammikoltakin on otettu. Lammikossa vilisti taasen kilppareita ja monsterin kokoisia kaloja, tommosen kun nappais niin olis viikoks ruokaa... tosin tyypilliseen Singaporelaiseen tapaan kaikki on kiellettyä.

Lammikon virestä löytyi Bonsai puu näyttely, mutta se oli jo kiinni. Nou hätä, kuvia sain otettua niistäkin mutta vähä eri vinkkelistä kuin tavanomaisesti.

Sää jatkui maneena ja käppäiltiin Chinese Gardensin luoteisrannalle jossa oli kaksin kappalein kiinalaisarkitehtuurilla höystettyä näköalatornia.

Torni oli aika matala mutta näkihän sieltä järvelle ja naapuri rannoille.

Jatkettiin matkaa kohti puiston keskustaa, jossa on puiston päänäköalatorni. Tornilla oli korkeutta 7 kerrosta, ja ylimmästä näki mielekkäästi ympäri puistoa ja vähän kauemmaskin.

Jees, tsekattiin alas tultua Bonzai puutarhan takapihaa, kun siellä sattui olemaan esillä niitä kitukasvusia puita portin takana. Kiven päälle vaan ja valon taltiointia portin yli.

Viho viimeiseksi kävästiin kahtelemassa näköalatornista bongattu pieni patsaita asuttava puiston osa, joka paljastui kiinalaisten horoskooppimerkkien eläinten patsaiden ja horoskooppimerkin ihmisluonnon kuvauksen tyyssijaksi.

Ite olen rotta. Make tais olla jellona, Kämy on sika... hehee.. sika... krhm.. niin!

Lähettiin ihan yleisestä mielenkiinnosta tsekkaamaan mitä Joo Koonissa on. No turistille siellä ei ole mitään, ellei halua käydä tsekkaamassa itäistä siltaa Malesiaan. Ei tuntunut illassa enää kovinkaan ajankohtaiselta... Mentiin himaan.

Keskiviikkona oli tosi heikko olo. Koulussa oli jo pikkasen vaikeeta, mutta selvisin kämpille lepäilemään. Make kävi morjenstamassa Balilta saapuneita sukulaisiaan.

Torstaina Make tuli mun messissä kouluun aamun tutorial tunneille, mutta katosi sitten sukulaistensa seuraan. Mä jäin pitämään yllä Suomen edustusta. Kävin luennoilla ja kolmen tunnin hypärillä kävin tunaamassa Advancedin projektia ja sain kaikki maholliset vaaditut speksit kuosiin. Olin hetken tyytyväinen itseeni, mutta vaihdoin sitten CKTCS:n projektiin.
CKTCS:n tunnilla ilmotin Lucakselle ettei Make tule ja Herra Kreikka ymmärsi täysin. Sain P-Controllerinkin kasaan, mutta myöhemmin tajusin että levyn virtakiskot on protolevyn keskiosasta poikki. En tajunnu tsekata sitten summaimen käyttiksiä..kun labrassa ei ole mitään mittareita, vaan PC:tä ni minkäs teet. Nou hätä aikaa oli vielä seuraavaan viikkoon. Kumminkin raporttiin vaadittavat simulaatiot sain tehtyä valmiiksi joten homma oli aika timmissä kunnossa.
Hurjaa koulutilitystä... jätetään se sikseen.

Make oli varannut Ah Loy Thai ravintolasta meille pöydän illaksi ja lähin pika pikaa keskustaan. Meni tunti, mutta nou hätä ei ollut mihinkään kiire. Ah Loy Thai ravintola on todella pieni ja suosittu Singaporelaisten keskuudessa. Se on vähän aikaa päivästä auki ja aina tukossa porukkaa. Ruoka on todella hyvää ja tulista, sillä kokki on alkuperäinen Thaimaalainen. Mikäli eksytte tänne ja haluutte käydä niin mesta löytyy Shaw Towersilta keskustasta.
Pääsin paikalle ja Maken sukulaiset oli jo paikalla. Maken broidi oli tosin vatsataudissa hotellilla, olivat kuulemma peräjälkeen tartuttaneet toisiinsa kyseistä tautia. Vaihdeltiin kuulumisia puoleen ja toiseen, mukavaa oli. Thaikku maito tee ei tosin uponnut ihan kaikille :D Maken siskon mies oli ilmeisen hämmentynyt kun safkalasta ei saanut olutta :D
Ruuan jälkeen Make lähti hotellille ja mä lähin kohti bussi 12 dösäriä. Menin Iluman viereiselle asemalle, jossa on eräs haalarimerkki kauppa semmosen kauppakujan varrella. Käväsin kun oli 10min aikaa ennen kun bussi tulisi, mutta kun saavuin hyllyn luo, ei hintoja ollut missään ja en tod jaksanut alkaa vääntämään tässä vaiheessa mitään special price just for you my friend juttui...
Menin himaan, otin rennosti...

Perjantaina oli koulun järjestämä Chinese New Year kinkeri hässäkkä, jonka olivat järjestäneet koulun kiinalaiset vaihto-opiskelijat. Ostin piletin jo maanantaina Ms. Boeyltä. Sanoin ensin ettei ole rahaa mukana, muuten ostaisin. Tähän Boey vaan että nou hätä maksa myöhemmin tosta lippua.
Maksoin sitten myöhemmin...
Tältäkin reissulta tuli otettua reippaasti kuvamateriaalia, yli 230 kuvaa ja mikä parasta, kerrankin noin hämärässä pysty kuvaamaan! Ahh sitä vapauttavaa fiilistä. Kaikki kuvat ei ole koululta vaan menin kinkereiden jälkeen vielä keskustaan kuvaamaan.

jatkampa tästä taas myöhemmin, sori, kello vaan on sen verta paljon ja huomenna on aamu vugi.
Jeps jos sitä sais taas vähän etiäpäin tätä plokia.

Perjantaina oli siis Temasek Polyn kiinalainen uusi vuosi kinkeri. Esiintyjä kaarti oli siis täysin kiinalaisista opiskelijoista koostuva. Make meni viettämään sukulaistensa kanssa Changi Villageen viimeset tovit ennen kuin he lähtisivät kohti Suomea.
Minä menin kivasti Jussin kanssa kinkereihin. Oli iltapäivä ja aika ei kulunut millään.. viitosen aikaan piti törmätä Jusa IRIS toimistolla, mutta kello mateli jotain kolme... en jaksanu hengailla kotonakaan ja päätin lähteä shoppailemaan Tampinesiin... no kun perille pääsin niin ei mulla mitään shoppailtavaa oikeen tullu mieleen. Aurinkolasit olis ollu puoleen hintaan, mutta ovh ollessa 460 taalaa ei siinä paljoa eroa tule kun samaisiin maken ostamiin 30% ale laseihin, oli meinaa kai samat lasit...

Menin koululle hengailemaan toisin sanoen IRIS toimistolle juomaan kahvia...
Juttelin mukavia toimiston tuttujen kanssa ja aika kului kivasti. Jusakin sai kouluhommansa pulkkaan, hieman aikataulusta myöhässä tosin ja saapui toimistolle. Lähettiin kohti Conference rakennusta Jussin hommattua piletin. Oltiin ajoissa paikalla ja ohjelma alkoi myöhässä. Nou hätä... mulla ei ollu kiire.

Ohjelmassa oli paljon laulua, musakkia, tanssia ja muutama teatteriesityskin. Lisäksi perinteinen kunnia avajaismuodollisuus diipadaapa.

Pari ekaa ohjelmanumeroa oli laulu ja taikatemppuesitykset. Taikashow piti olla ja 1 temppu... Sekin meni ohi kun koko ohjelma oli kiinaksi.

Sitten oli formaaliudet, varareksi tuli nykäsemään palloista laput...

Sitten kiinalainen orkka esitti tunnareita jota seurasi laulua. Tytöt tanssi tiibettiläisittäin.. tuli poliittisessa mielessä jännä olo...

Lissee laulua, ryhmä ja soolo rytinää.

Tuo soolotanssija on se sama joka veti däänssit international päivillä, tod hyvä.

Ja lissee sooloilua.. Tuo ryhmätanssi oli manee, vetivät vähä niiku oldschool vs modern meininkii, eka paritanssia ja sitten pojat ja tytöt omat setit. Lopuks vielä vähän lisää paritanssia.

Tunnelmaa luova pallo... pallo, se on jännä...

Trubaduuria, laulua ja vitsejä sekä teatteria jonka vuorosanat olivat kiinaksi.. hyvä riimi!

Lopuksi bändi veti pari tunnaria ja sooloisti tytöt vetivät kolmistaan loppukaneetin.

Esiintyjäkaarti lavalle kiittämään yleisöä

Lopuksi oli vielä buffet sapuska, kiinalaista tietenkin... hyvää oli meinaa, satsasin mahani täyteen.

Lähettiin kuitenkin aika nopeesti menemään. Jusa lähti kotiin, mua ei kiinnostanu mennä Pasir Risiin takasin kyhjöttämään yksin vaan lähin keskustaan kuvaamaan.

Päätin mennä suoraan Rafflesiin. Suuntasin kohti vähän ehkä liiankin tutuksi tullutta Merlionia. Mun oli tarkotus kävellä Makea vastaan City Hallille, mutta mun eteneminen oli niin hidasta, et Make tuli sitten kumminkin Merlionille. No otin niitä fotoja siinä ja sitten lähettiin ilta hengailulle Clarke Quayn suuntaan.

Siitä taas muutama versio tutuista maisemista, alkaa noi hoodit olee aika nähty... kuvaan silti

Lauantaina meidän piti mennä käymään St. Johnin saarella ihan mielenkiinnosta vaikka Sharonin mukaan mestoilla ei ole juuri mitään. No lähettiin puolen päivän aikaan liikenteeseen ja oltiin iltapäivästä satamassa South Pierillä. Selvisi sitten siellä että lauttoja menee kovin naftisti ja jos nyt oltas lähetty niin oltaisiin voitu viipyä saarella hurjat 20min. No sanomattakin selkoa ettei sitten lähetty...
Otettiin back up käyttöön, eli koodia Sharonille. Nainen itse oli jossain ihotaudissa eikä voinut lähteä hengailemaan, mutta ehdotti meille shoppailua Jurong Eastissa jossa olisi meikäläiselle erittäinkin oleellinen kapistus eli matkalaukku. Samsoniten outlet meinaa oli tuolla. Metsästettiin samalla Sharonille tietoutta paikan maiharitarjonnasta. En viitinnyt ostaa ökylaukkua vaan tyydyin american touristerin laukkuun jossa on kyllä tilaa ja hyvin tuntuu pelittävän. Ei ihan priimaa, mutta en mä mikään juppikaan ole. Make osti yyber halvat muistaakseni puman lenkkarit. Tuo Jurong Eastin ostari, jonne muuten menee shuttle service Jurong Eastin asemalta on täynnä kaiken näköisiä outletteja.
Jees, kotio ja silleen....

Sunnuntai meni koodatessa, ECAPPin projektin luovutus meinaa häämötti ja homma ei todellakaan pelittänyt kuin unelma. No oli siihen luovutukseen vielä viikko, mutta silti...
Kuinka kivaa oikeesti viettää aikaa Singaporen auringon alla ja koodata?... äähh...

Viimeinen viikko tai sen jämät oikeestaan..

2010-01-31T08:44:00.000-08:00

Maanantaina oli skolea ja sitä kuuluisaa ECAPPia..
Illalla eksyttiin Jukan ja sen kaverin Andyn kanssa maanantai-kaljalle, miksi maanantai? No koska on sitä ECAPPia ja se ahistaa mua.
Tuli otettua ja taksilla Roxylle, jonka kuski oli intialainen ehkä maailman nopeimmin englantia puhuva äijä rupes kyselee multa kaikkea. No lähin kisaan... pärjäsin ihan jees.

Tiistaina oli kohteena Pulau Ubin. Lähes asuttamaton rimpula saari Singaporen ja Malesian välillä.
Darra tosiaan pikkasen hidasti matkantekoa, mutta ei se miestä pysäyttänyt.

Pieni moottorivene kuskaa väkeä Changi Villagesta Pulau Ubinille, mutta ilman aikataulua. Paatti irotaa rannasta kun veneeseen saadaan 12 henkeä tai sitten joku maksaa koko 30 taalan kuljetusmaksun. 12 hengellä hinnaksi tuloo se 2,5 taalaa.
Sää oli ookoo, mitä nyt vähän pilveä ja snadisti ripautteli sitten välistä.
Samasta satamasta pääsee muuten myös Malesiaan, paikkaa en tosin muista. Hintaa kyydille 9 taalaa, tai sitten varmaan taas koko lastillinen..

No matkaan päästiin kohtuullisen venausajan puitteissa ja ite paattimatka ei ollut kovinkaan pitkä, ehkä sen 10-15min.

Jeps, Pulau Ubin on siis lähes asuttamaton ja "luonnontilainen". Luonnonliikkujien suosimalla saarella on hitosti viidakkoa tahi metsää, mangrovea, lammikoita, jokiuomia ja eräänlainen istutettu puutarha missä oli kaikennäkösiä kasveja esiteltynä.

Käveltiin saaren poikki sen pohjoispuolelle, josta näki suoraan Malesiaan. Saaren perusteelliseen koluamiseen olisi varmasti ollut tehokkainta ottaa polkumankelit, mutta siinä olis kyllä missannu paljon hyviä kuvauspaikkoja :D.
Paikallinen Nuuksio tuli kyllä paikasta mieleen..
Rissanen tosin olis varmaan alkanu laulamaan voodoo chileä ja tetsaamaan lehvystössä, kieltämättä ittellänikin raikasi päässä välistä tuo kyseinen tunnari...

Palailtiin kohti laiturialuetta ja ajateltiin nappasta vähän juomaa ja ehkäpä ruokaa.
Kämylle ei uponnut paikka, mutta mää ja tapparan mies otettiin vielä sapuskat.
Otin vaan lemon chickenit kun pikkasen eilisestä hapotti vatsa, mutta Make nykäs ässän hihasta ja otti meriahventa. Tarjoilija eka näytti että kokoa olis semmonen ehkä pakaste seitiviipale, mutta kun kala tuli ni ui jumasviidu mikä setti.

Ajeltiin sitten ilmeisesti viimesellä botskilla takas Changi Villageen.
Pienet sateet muuttuivat massiiviseksi rankkasateeksi kun saavuttiin Pasir Risiin.
Kämy oli ihan läpi märkä ja en kyllä itekkään ollut kauheen kuiva, bussin ilmastointi teki matkasta sitten vielä mahtavamman... No hotellilla kylpytakki päälle ja teetä tulemaan..

Keskiviikkona oli Kämyn paluulennon aika. Kävin koulussa ja sitten Pasir Risiin Kämyä vastaan, joka oli käynyt heittämässä matkatavarat säilytykseen Changin kentälle.
Yritettiin keksiä jotain tekemistä. Kämy ei halunnut enää mitään massiivista, eikä aikaakaan ollut aivan hurjasti. No tsekkailtiin vaan sitten Tampinesin ostarit, josta käytiin Simein East Point shopparilla, joka on muuten aivan död ja siitä sitten takasin Pasir Risiin.
Mentiin Pasir Risin puistoon istuskelemaan ja rentoutumaan. Sää oli todella mainio joten puistokin näytti oikein maneelta. Make saapui koululta ja mentiin meikäläisen 26-vuotis synttärikaljalle.. no paikalliseen tietenki.
Oli aika lähteä kentälle...
Kämy halus olla kentällä reilusti ajoissa. Otettiin busa alle ja kohti kenttää. Kentälle saavuttuaan bussiin nousee ennen jokaista terminaalin drop off pointia vartija joka tsekkaa jotain... en tiä mitä koska vartijoita ei tunnu paljoa nappaavan.

Oli eron hetki. TAAS. Kämy tuntui ottavan sen hyvin, mua hatutti ihan mielettömästi, sillä tona lyhyenä aikana oli niin paljon kaikkee rentoo meininkiä. Ja kaikilla tuntu olevan kivaa...ja ny se on loppu...

Torstaina oli taas pitkä päivä koulua. Pitkin päivää tuli viestiä miten lennot oli menny. Hyvin oli menny...

Perjantaina kävin viemässä kameran huoltoon kun yksi linssi oli pudonnu lattialle, saanu osumaa ja kun testasin toimiko se niin se jäi jumiin. Saivat korjattua ja hintaa tuli 3e...kävi tsägä, kerranki. Keskiviikkona meinaa läsähti reppua purkaessa. Illalla mentiin Jussin ja muutaman paikallisen kanssa tsekkailemaan baareja. Ensin niinkin jännään paikkaan kun Geylangiin. Karaoke baariin ja juomapeli käyntiin. Pahaksi onneksemme poliisi oli järkännyt massa ratsian tälle päivälle juurikin Geylangiin laittomien maahanmuuttaja tyttöjen, uhkapelin ja muuten vaan rikollisuuden estämiseksi. Paikka lukkoon, kukaan ei mene ulos eikä sisään.
Kauheassa kusihädässä se oli todella vänkää kun vessaankaan ei ensin päässyt, sitten tuli miljoonan mailin jono, mutta selvisin.
Meidän kohdalla ratsia meni ohi vaan sillä, että vilautti viisumia. Nou hätä. Ette nyt siellä koto Suomessa yhtään jännää, on kuulemma hyvinkin tavanomaista.
Sitten mentiin vielä keskustaan, mutta ennen sitä syötiin sammakon koipia vähän pikaiseen nälkään.
Aamuyöstä himaan...

Viikonloppu oli ilmeisesti hyvinkin merkityksetön sillä en muista mitä sillon ees tehtiin. Ainakin kerrattiin CKTCS:n pistariin ja koodattiin ECAPP projektia... lauantaina oli darra.
Ääh...

Viikko 2 med Kämy

2010-01-23T08:44:00.000-08:00

Maanantaina tehtiin taas mentaalista kuolemaa ECAPP tunneilla...

Tiistaina oli kokopäiväsettiä tiedossa ja paljon kuvattavaa meinaa kohteena oli Ang Mo Kio ja Singapore Zoo. No tietenkin mulla jäi pitkä lasi kotio ja jouduin räpsimään tolla 18-55mm kittilinssillä menemään.
No eipä tuo mitään, opin kaikkea jännää tuosta kamerastakin tuolla reissulla.

Aamulla oli aikanen ylösnousu luvassa sillä matkoihin menis paljon aikaa ja eläintarha ei olisi auki kuin 18 asti, jonka jälkeen aukeaa yöeläintarha. Night Safari jätettiin toiseen kertaan.
Tehtiin snadit eväät ja lähettiin matkaan. Reissu oli kohtalaisen kivuton vaikka olikin pitkä. Ainoo miikka tuli siitä, bussi joka vei meidät elukkatarhalle oli mallia pieni. Makella oli polvet suussa ja moni joutui matkaamaan seisten kohtuu pitkän bussimatkan.
Elukkatarha tarjosi kaikennäköstä pakettimatkailuvaihtoehtoa ja normilipullekin tuli hintaa jo se parikytätaalaa ja rapiat.
Sisäänkäynnin luona oli tietysti safkalaa ja matkamuistokauppaa ja muutamat veistokset norsuista.
Lisäksi kala-allas joka tuppaa löytymään tyyliin joka turistivetonaulasta...
Rauskusta kuva...

Kyllä, kyllä... Tarhalla oli kyllä kokoa täytyy sanoa. Ei mikään korkeasaari, vaan sanotaanko korkeasaari potenssiin neliöjuuri seittemän tai jotain. Iso. Reissusta tuli otettua 633 kuvaa joten en ihan kaikkia viiti tänne tunkea.

Pitkä päivä ja paljon oli siis nähtävää ja kuvattavaa. Reissua haittasi snadisti se että oli hyvä sää. Miksi? no koska oli liian aurinkoista oli myös niin lämmin, että moni elukka vilvoitteli varjoissa piilossa tai sitten oli alati liikkumassa esim uimassa.. Jotkut elukat sitten vaan möllötti auringon alla kivasti... nojoo, ei ole tarkotus valittaa, sen verta on ollu shaibe sää sadekauden aikana.

Reissun päätteeksi poikettiin vielä turistihengessä matkamuistomyymälään. Perinteinen kaffemuki talteen ja menoks.

Pitkähkö matka takasin Ang Mo Kioon ja vielä keskustan kautta kotio edessä.

Kävästiin vetäsemässä pöperöä East Coast roadilla ja sitten oliki aika mennä jo pehkuihin.

Seuraavana päivänä päätettiin tykittää porukalla Sentosan merielämätuubaan. Soon semmonen vänkä merenalanen putki jossa ihmiset voivat vaihtaa merenelävien kanssa murhaavia katseita ja kohdistaa kameranlasin kohti uhriaan.

Eri lajeja piti olla jotain luokkaa 250 ja kaloja sitten tuhansia. Samassa mestassa on erikseen vielä delfiini ja merijellona esityksiä. Julkiset alle ja kohti Sentosaa. Sää oli pikkasen ehkä pilvinen ja muutamaan kertaan tuli joku hassu vesipisarakin.

Liput oli turistikaliberia. Kaikkea lisukettakin tarjottiin, mutta otettiin perussetti. Myyjätäti unohti ensin antaa mulle lipun, jouduin hassuun tilanteeseen kun portilla ei ollutkaan lippua. Noh onneksi myyjätäti huomasi kämminsä ja kun menin kiskalle takasin niin pahoitteli ja antoi piletin.

Itse putki oli päävetonaulana, mutta oli laitoksessa muutakin, kuten erillisiä pieniä akvaarioita jossa hengaili isoa ja pientä merten sankaria. Aulassa oli yksi allas jossa hengaili pieniä hai kaloja, muita kaloja ja rauskuja, joita sai kokeilla koskettaa kädellä, totta kai piti mennä tökkimään. Sormet on tallella.

Rauskualtaan eräs asukas tuli tekemään erittäinkin läheisesti tuttavuutta ja loiski vettäkin mun päälle kun otin altaan reunalta kuvia. Ehkä sillä palo hermot iänikuiseen kameraviidakkoon tai muuten vaa innostu...

Koralliakvaario ei oikein säväyttänyt kun oli nähny Balilla sitä menoa, mutta oli vänkä kumminkin.

Aulassa oli muutama muu akkuna ja sen takana kala, mutta suurin tarjonta oli sitten putkitasolla.

Jep, erityisen manee oli tuo kasvilta näyttävä merihevonen. Seepia poseeras kanssa kivasti kunnes silläkin meni hermo ja alko väreilemään pärstästään jännästi.
Oonko vielä todennu kuinka hanurista tää kuvien asetteleminen tänne blogiin on? no se on erittäin harmonikasta.

Ite putki oli sitten täynnä kaloja, harmiksi mun kameran valovoima ja itse kuvaaja-artistin taidot ei riittäny kuvaamaan siellä mitään maneita otoksia.
Putkessa meni liukunauha, jonka päällä voi seistä ja antaa sen kuljettaa matkaaja tunnelin läpi.
Oli siinä vieressä kiinteä ohituskaistakin joka oli aika nihkee mesta kun yritti kuvata niin joku tuli siihen ruuhkaamaan.

Näinpä.
Lopuksi oli vielä snadi allas jossa oli erilaisia malleja haita.

Semmonen tunneli.
Mentiin seuraavaks ihmettelemään delfiinejä ja merijellonia, mutta siitä taas lisää kun on unet takana ;)
No unta on plakkarissa jonkun verran taasen ja jatkanpa tästä blogailua.

Mentiin seuraavaks siis ihmettelemään delfiineitä ja niitä merijellonia.
Delfiinit oli mallia hieman pinkki, en tiedä mitä lajia ovat mutta pinkkiä niissä oli. Merijellonat oli taasen mallia pieni. Mulla ei ole hajuakaan millon olisin viimeks käyny delfinaariossa vai olenko
koskaan edes käynyt, joten tulipahan paikattua vajausta.
Delfiinit teki kaikennäkösiä temppuja aina kylkiuinnista jäätäviin kierrehyppyihin.

Merileijonat teki sitten kaikkea renkaiden kiinniottamista kaulaan ja eturäpsyillään seisomista.
Jellonat oli kanssa opetettu "esiintymään", kuten taputtamaan, kättelemään jne..

Mentiin vielä kävelylle Sentosan rantatielle ja kävästiin yhessä näköalatornissa.

Huomatkaa Suomen koko...

Torstaina oli taasen pitkä päivä koulussa. Muistaakseni meillä oli tällöin Advancedin labra testi. Meni aika reisille mut nou hätä. Pyykkiäkin tuli pestyä..kait?

Perjantaina mentiin ulos Maken broidin ja siskon & kumppanit kanssa.
Törmättiin Funanissa, jossa siskon poika osti mp3 soittimen ja muutenkin vissiin tsekkailivat elektroniikka tarjontaa.
Mentiin Clarke Quayhin sapuskoimaan ehkä maailman surkeimman palvelun ja mahollisesti myös safkan värittämään Japan Fusion ravintolaan. Olikohan nimi joku Cafe941 tai jotain. Te jotka innostutte vielä vierailemaan täällä niin välttäkää.
Paikalliset muuten sanovat, että ravintolat CQ:n alueella on usein surkeita... turisteille suunnattu siis.
Parasta sapuskaa saa kuulemma yleensä hyvistä coffee shopeista.

Lauantaina oli aika käydä tarkistamassa Singapore Flyer ja sen vieressä oleva F1 GP varikko ja lähtösuora, mutta siitä taas ensi jaksossa...

Jepukepu eli Flyerille kävi matkamme tie. Vissiin aluksi meidän piti mennä Maken porukan kanssa Chinatowniin tai jotain mutta mentiin sitten Flyerille kun aikataulu natsannu? No oli miten oli niin Flyerille mentiin. Maailman suurimmaksi näköalapyöräksi mainostavat tuota Singaporen GP varikkoalueen kupeeseen pykättyä Flyeriä. Bussia alle kivasti ja pikkasen kävelyä työmaa-alueiden vierestä ja ei aikaakaan kun alkoi pelipaikka lähestyä. Latelen tähän nyt järjettömän määrän kuvia ja vaikka kuinka toivoisin niiden menevän johonkin kronologisesti järkevään etenemisjärkkään laittaa tämä samperin blogi ne kumminkin mielivaltaisesti sekaisin joten pläjäytän ne vain tähän.

Siitä hieman maankamaralta varikkoa ja se kuuluisa pyörä. Yks varikkotallin ovi oli auki ja päästiin sniikkaamaan sisään. Pieni vilkasu millanen se halli nyt sitten on, no halli... Formula halli... pieni pettymys sinäänsä, mutta otin kuvan. Kuvissa pääsee ihmettelemään myös optiikan veemäisyyksiä kuten tynnyrivääristymää.. nojoo.. asia sikseen ja palataan siihen blogiin.
Aurinkoista päivää pukkasi kuten huomaatte, pitkästä aikaa moinen helle ja kyllä soijaa puskikin sitten niin urakalla että huh. Sentosa keli aivan ettenkö sanoisi.
Otettiin aurinkoisen sään kunniaksi elämys jäätelöt läheisestä jällerökiskasta, ite otin passiosorbettia ja kämyllä tais olla punasta guavaa ja jotain? Tärkeitä detaljeja...

Jätskin jälkeen oli aika lunastaa turistihintaiset piletit 30minuutin elämyskierrokselle kapselissa.

"Ja meillä on täällä kapselista oikein kuva" -Juhani Kontiovaara- mukaillen...

Jees, vauhdista kyytiin ja taivaisiin. Sanoivat että kierros kestää sen 30min ja skeptisinä tietenkin otettiin starttiaika ylös. Loppupeleissä se itseasissa kesti sen 30min vaikka tuntui kestävän ehkä vartin.
Mainostivat auloissa ihmisiä siitä, notta käykää herra isä siellä vesellä nottei iske sitten kun ollaa huipulla. Tein työtä käskettyä...
Taivaalle ja kuvia taas lissee, mielivaltaisessa järkässä...

Kieltämättä ylhäältä oli mainiot näkymät, yöllä varmasti todella vinhan näköinen valojen meri. Saa nähä vaikka kävisin kattomassa tuon valotulituksen.

Joo puolituntinen oli takana ja maan kamaralla matka jatkui kohti keskustaa. Maken porukat oli menossa Pasir Risiin safkalle, olisin menny perään, mutta Kämylle ei uponnut. No keksittiin jotain kehittävämpää ja ekstemporee lähettiin yö safarille. Ei siinä ketään ku MRT alle ja kiidettiin Ang Mo Kioon.
Hirveä nälkä oli kyllä päällä ja syötiin siinä sitten paikanpäälle saavuttua Bongossa. Tilasin Spring Chickeniä ja Tigerin, hintaa 26 taalaa. Halpaa. Kana kuivaa ja uppopaistettua, mukana tullut kaaliraastesalaatti maistu eltaantuneelta... oujea. No ranskikset oli melkee jees. Kyy mä melkeen sanoisin et vaikka noi Hawker ja Hokka Centerit voi vaikuttaa joillekin epäilyttäviltä niin parasta safkaa täällä mä oon kyllä melkee järjestään syöny niissä. Toisin Shaw Towersissa oleva Ah Loy Thai vai mikä olikaan on todella mahtava ja edullinen Thaikku ruokala, suosittelen varauksetta.
Vähän matkalta City Hallille kuvia.

Night Safari on siis Singapore Zoon toinen vetonaula. Se on päivä tarhan vieressä oleva ehkä astetta pienempi yksikkö. Night Safarin idea on esitellä lähinnä siis yöllä liikkeellä olevia elukoita kuten erilaisia petoeläimiä tai vaikkapa kummituseläin jne... hiffaatte varmaan. No idea on hieno, mutta siinä on pari aukkoa, kaikkia elukoita tuskin näkee sillä osa niistä menee piiloon varjoihin mölyäviä ja turisteja. Jotkut urpot koputteli rystysillä lasiin kun kissaelukka oli hieman näkyvissä varjoissa ja tokas sille "come here!". Lasissa on merkitty että pää kiinni. Toinen on salamalla kuvia ottavat turistit, itse otin yhden kun en ollut huomannut kieltoa, mutta eräs paikallinen kohteliaasti ilmoitti mulle että muistathan estää salaman... Joo estin salaman sitten ja siitä se kaikkien aikojen haasteellisin valokuvaus sitten lähti. Ehkä 2 semmosta siedettävää kuvaa tuli, mutta arvaahan sen kun säkkipimeässä sohlaa millaset ne valotusajat on.

Jees, iltasafari kierreltiin kävellen ja jätettiin safari tram väliin notta ehdittäisiin viimesiin julkisiin keskustasta.
Kerettiin hyvissä ajoin keskustaan ja kyselin Makelta missä viilettävät. Olivat menossa Singapore Slingeille ja päätettiin, että mennään kanssa kun Raffles Hotelli on meidän dösärin vieressä.

Ihan ei keretty istumaan drinksuja keskenään vaan Maken porukat ehtivät just lähteä kun me saavuttiin paikalle, no ei voinut mitään. Otettiin 28 taalan elämys Slingit ja "lievässä" kiireessä nappastiin ne huiviin.

Kerettiin vielä bussiinkin...

Sunnuntaina oli suunnitelmissa mennä tekemään tuliaisten hamstrausta Chinatowniin. Samalla oli tarkoitus tsekata tuo Buddha Tooth Relic Temple, joka jäi viimeksi kattomati Kämyn vaatetuksen takia. Kuten jo viimeksi mainitsinkin niin temppeliltä olisi saanut lainaan kyllä kaiken maailman riepua ja huntua, notta ei huomattu kuitenkaan ja toiseen kertaan jäi.
Eihän tuossa ketään, aurinkoinen päivä ja busalla mentiin kiinakylän holleille ja käveltiin sitten itse pelipaikalle. Todettua, Singaporen keskustan etäisyydet on hämmästyttävän pieniä loppupeleissä, jos vaan on tottunu kävelemään lämpimässä niin ei oo mikään ongelma siirtyä täällä apostolin kyytiä paikasta A paikkaan B.

Ekana mentiin vierailemaan temppelissä, jotta ei tarvinnut kantaa ostoksia sitten kaikkialla temppelin kerroksissa. Osassa kerroksista sai kuvata, mutta pyhimmät rukouspaikat ja ehdat reliikit olivat kuvauskiellossa.

Tasolla 1 oli tavallisen kansan yleinen rukoushuone, jossa oli myös "suojelijan" paikka. Näitä suojelijoita sai ostaa itselleen ja sitten se hengaili siellä seinällä.

Tasolla 2 taisi olla erinäistä buddha matskua ja matkamuistoesinekauppa... kuinka uskonnollista, no kallistahan kaupungissa on temppeliä pitää.

Tasolla 3 oli stooria Buddhalaisuudesta ja Buddhasta. Erinäisiä esineitä ja kapistuksia.

Tasolla 4 taisi olla pyhä rukoushuone, joka oli kuvauskiellossa. Siellä oli äveriäs alttari ja pyhä gubbe.

Taso 5 oli muistaakseni sitten katto, jossa oli puutarha ja rukouspyörä. Kuten Kämy jo blogissaan mainitsi niin 7 kertaa kun sitä pyöräyttää ympäri niin pitäisi tulla onnea. Ite tyydyin 1. kierrokseen..

Mahollisesti oli 6 kerros ja en muista mitä siinä välillä oli... oliskohan ollu muuten eräs käytävä vaan joka kiersi taviskansan rukoushuoneen katonrajassa? joo näin oli. Siellä oli mainittu muistaakseni pyhiä heppuja ja niistä kuvat. Eli katto olikin 6.

Rukousympyrän viereisillä seinillä oli taas suojelijoita.

Jatkettiin shoppailemaan ja kierreltiin erittäin ahkerasti kaiken maailman krääsä ja matkamuistokaupat.
Matkaan tarttui tee kuppia, teetä, syömäpuikot, viuhka...pallo... semmonen kiinalainen pallo...
Illalla vielä Marina Paradella iltapalat ja avot goisaamaan.

Jees, pikku hiljaa kiinni tota aikaväliä.
Käytän tilaisuuden hyväksi mainostaa Kämyn Blogia, siitä irtoaa ehkä enemmän tarkempaa tietoa kun mun sekavasta setistä ja kivoja kuvia. Huomatkaa, että Kämyltä löytyy myös kuvia mestoista joissa minä ja Make ei olla vielä edes käyty. Että sieltä lisää Singapore meininkiä.
Osotetta blogiin:

http://destinationsingapore.vuodatus.net/blog/2344805#5292737

Sekin julkastu Kämyn luvalla.

Joulusta Tammikuuhun ja kenties Heinäkuuhunkin...

2010-01-14T08:30:00.000-08:00

Terde taas kaikki kansalaiset jotka jaksatte uskoa siihen että kyllä sinne blogiin jotain ilmestyy.

Aika nopsaan tässä koetan saaha kiinni mitä on tapahtunna.

Joulupäivänä mentiin ensin Chocletin skidin Edmundin tykö vetäsemään fuusiojoulusapuskat.

Paikalla oli taas sukua kuin pipoa, mutta hyvä kun mentiin vähän myöhässä paikalle sillä juuri kivasti lähti vähän väkeä sillon ja mahuttiin sekaan.

Kämppä jossa Edmund asuu perheineen ei ole mikään mega iso vaan murto osa mutsinsa Pasir Ris kämpästä. Nämä on niitä ”uusia” singaporelaisia asuntoja, vanhoissa oli vielä tilaa.

No ei viivytty liian kauaa paikalla, vaan lähettiin erään intialaisen SMU opiskelijan kanssa sapuskalle Orchardille. Tarjolla olisi Sveitsiläistä, Italialaista tai Thai ruokaa... Mentiin italialaisella.

Ei siinä ketään.

MRT alle ja kohti Somersetia. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja tuttuun tapaan nainen antoi miesten venata itseään, eli Nishya oli myöhässä... olikohan se nimi noin? No kysykää Makelta, se muistaa.

Meikä valitsi kevyen lähestymistavan sillä alla paino vielä edellinen ateria ja tilasin rehuja Maken ja Nishyan tilatessa pitsat.

Sapuskat huiviin ja sitten lähettiin sompaamaan Clarke Quay:tä kohti siellä on meinaa ihan hienot iltavalaistukset ja baareja joen vierellä. Mentiin erään panimoravintolan terdelle sittailemaan ja tilattiin kolmeen pekkaan kannullinen Suomea muistellen ruisbisseä ja hyvää oli.

Ei siinä muuta, paljon juteltiin maan ja taivaan väliltä.

Viikonloppu meni jumittaessa ja kouluhommia tehdessä sillä koulu alkoi jo 28. päivä.

Hajos pää kyllä totaalisesti tohon Embedded systemsien ”discovery journaliin” tehtiin se jo kerran, mut maikka sano et o ihan perseestä. No tein siihen jotain muutoksia ja vähä lisädataa ja se saa luvan kelvata. Sit piti vääntää alustavat kytkentä kaaviot power electronicsin ja advancedin duuneista. No ne oli aika helpot tosin powerin kytkimet aiheutti jännää, kun niit ei oikein oltu oheistettu kunnolla. No ei siin ketään, se on vaa alustava.

No maanantai menikin sitten siellä koulussa ja jännän äärellä. Kivaa tehä Embeddedin ryhmä duunia kun yks tyttö käy ehkä joka toinen kerta paikalla, yks jäbä totes kavereilleen ”see you next year” ja kolmas mimmi jonka piti olla ilmeisesti ryhmän johtaja yrittää mut jätti meille tyyliin projektin johtamisen ja tuntuu olevan ihan tarpeeks kassalla notta mitään ei tuu aikaseks.

Nojoo, Jannen kurssille sitten kesken kevättä jos ei muuta.

Maanantai aikalailla purkissa. Joulun jälkeen on tullu leikittyä tuolla kamerallakin, oon yrittäny opetella noita pikku juttui, ei meinaa kiinnosta hirmusesti jäädä semmoseks ikuiseks ”full auto” moodi kuvaajaks. Mut joo, kyllä on paree kuvia kun on vähä paree kamerakin.

Tiistaina mentiin saleilemaan koululle.

Varustauduin kameralla notta voin vähä napsia kuvia teille kateltavaks.

Mainittakoon että vaikka täällä on isompi punttis, on sen laitteisto meistä shaissempaa ku Vantaan yksikön vastaava. Kai se viel siellä on? Eivät ole lopettaneet? Paree olla...

Kämyn kone lähti iltapäivästä 14.05 ja sitä ennen käytiin aktiivinen sms keskustelu siitä kuinka se lento tulisi menemään ihan hyvin ja turhaan sä jännäät.

No nainen kun ei ollut minnekkään ulkomaille koskaan lentänyt niin hermoiluahan siinä tietenkin on ilmassa, mutta rohkeesti lähti taistoon ja kiitettävästi selvisi kuulkaa reissusta.

Amsterdamissa oli kuulemma kone tunnin myöhässä notta siitä ainoat negatiiviset häppeninkit.

Kämyn omien sanojen mukaan lento meni ihan jees, mutta kone olis saanu olla isompi.

Yhdyn tähän lausahdukseen sillä masentavaa suhata tonnikalapurkin kokoisella koneella pallon toiselle puolelle. Mukavuustaso ei oo meinaa mitään kauheen korkeaa luokkaa.

Keskiviikko oli enää venailua notta saatiin nainen maan kamaralle Changin lentokentälle.

Oli meillä tietenkin koulua aamulla ja tehtiin labroja. Make sai täydet power electronicsin tentistä ja siitä tuli maikan uus suosikkioppilas. Ihan selkeesti. Way to go Make.

Jees, Kämy oli sen tunnin sitten myöhässä täälläkin. Oltiin kumminkin sopivasti paikalla.

Oli vielä ilmeisesti jotain matka jännää alla kun tuli teksti viesti kentällä kämyltä ”mistä mä saan mun laukun!” No ei siinä ketään, neuvottiin paikalle ja väsyny matkalainen saatiin ulos terminaalista.

Taksi alle ja kohti hotellia.

Hotellina East Coast Rd:lla oleva Grand Mercure Roxy Hotel. Ei mikään deluxe mutta kyllä tää Suomen Cumulukselle pärjää ihan kirkkaasti hintojen ollessa vielä puolet halvemmat.

Sapuskaa on tarjolla hotellin vieressä ja busseja menee suoraan keskustaan tai busalla pääsee 10minuutissa Paya Lebarin MRT asemalle.

Mentiin vielä kadun toiselle puolelle vetämään iltapalaa. Chiqua riisillä, turvallinen aloitus paikalliselle sapuska kulttuurille.

Torstai...

Sen piti olla ilon, uuden toivon ja onnen juhlaa, kuten se aluksi olikin.

Hyvillä mielin lopetettiin koulupäivä kahentoista maissa ja paineltiin Pasir Risin kautta Kämyn hotlalle. Alottelut tapahtu hotellilla ja sujuivat kivasti töllötintä seuraten ja viinaa litkien.

Meillä oli liput Sentosan Beach partyyn ja sinne oli taksimme tie.

Lippu byrokratia ja turvallisuuspolitiikka olivat orvellilaisen jännät. Ensin oli lippu, se piti vaihtaa rannekelippuun, jonka myynti/lunastuskoju oli jossain ihan toisaalla kuin sisäänmeno. Rannekkeen lunastuksen jälkeen mentiin jonottamaan. Metallinpaljastimesta läpi ja sitten repun tarkastus: ei omia juomia... takasin ulos juomaan kantamat veke. No ei me kaikkee tietenkää juotu, annettiin lahja paikallisille jotka jäi ulkopuolelle.

Uudestaan sisään, metallinpaljastin, repuntarkastus ja sitten viimenen portti ja siinä vartija sanoo "alueelle ei saa tuoda reppuja".... joooooo.... näin. Reppu narikka oli ulkopuolella hevon skutsissa ja makso 6 taalaa reppu. Laitettiin sisäkkäin, säästettiin 6taalaa... Päästiin loppujen lopuks sisään. Saatiin semmonen The Amazing Race tyylinen Fast Forward lappu millä voitiin suksia suoraan alueelle...

Lippuun kuulu 1 ilmanen Bacardi Kola jonka sai poimia tietenkin Bacardin promo kojulta.

Alueella oli bilealueet auki, päälavalla tanssijat ja ämyreissä kova musa. Ikuistimme nimemme bilettäjä listaan joka oli pystytetty siloso beachin kävelytien varrelle.

Kaikki oli jees, kunnes tuli lisää tietoutta ampumatapauksesta Sellossa...

Kateltiin ilotulitukset...

Painuttiin himaan...

Perjantai meni darrassa ja muutenkin leväten ja keräten itseään kasaan... Kävästiin Pasir Risissa herättämässä Make. Sillä oli massiivinen darra. Näytin Kämylle gettokopin jossa asun ja oli kuulemma ihan näkönen. Mentiin vielä sapuskalle paikalliseen ja sitten suunnattiin takas East Coast Roadille.

Lauantaina mentiin käymään Orchardilla. Ihan vaan kahtelemmaan ja shopinkaamaan. Ei mitään sen kummempaa, kierreltiin ja kaarreltiin pitkin Orchardin kauppoja ja katuja.

jatkan tästä taas kun päivä valkenee, nyt unia.

Päivä on valjennu tässä jo monta kertaa.
Paljon on kyl kiinniotettavaa...

Sunnuntaina oli pakko lähteä käväsemään Pasir Risissa hakemassa puhasta kledjua hotlalle.
Nukuttiin pitkään tavalliseen sunnuntaityyliin ja sitten Risiin. Iltasella päätettiin mennä East Coastille vetäsemään paremman kaavan kautta pöperöä. Rantsusta mukavan näkönen grillimesta alle ja tilausta kehiin. Kämyn ja osittain Maken ateriat oli jees mut mun oli semmonen lievä ohjekortti. Saman tasosta kanaa saan koulusta murto-osalla ravintolan hinnasta...
Nojoo aina ei voi voittaa.

Maanantai oli koulua, ei sen kummempaa. Kämy kävi lintutarhassa ja me sulautettujen labrassa... siistii.

Tiistaina mentiin keskustaan palloilemaan. Kämy sai tutustua City Hallin alueen shoppailutarjontaan ja tsekattiin muutama pakollinen nähtävyyskin kuten Merlion. Tsekattiin samalla tuo Fort mikä lie ny taas olikaan joka siinä möllöttää puistossaan...Armotonta patikointia tuo oli...
Iltasella mentiin vetämään Bugikseen grillisapuskat jonka laatu oli kohtalainen... Jotenki vissin tottunu hyvään halvalla kun kävi siellä Balilla?

Keskiviikkona Kämy oli keskustassa shopinkailemassa ja Bugis streetillä. Kävästiin iltasella vielä Sharonin kanssa kaffella East Coastilla ja Joo Chiat roadin lähellä yhellä food courtilla syömässä vähän Sataytä ja chicken wingsei.
Hyvää oli.
Sharon heitti vielä muutamat mestat missä kannattas kävästä syömässä jos sattuu alueelle.

Aika nopeesti kelaan näitä päiviä läpi, mut kuvamatskuukaan ei ole...
On nii simona kiinni otettavaa et joutuu vähä kyllä senki takii oikomaan.

Torstaina ilmeisesti iltasella meidän piti kävästä semmosella halvalla ruokakadulla, mutta se osoittautu niin ahdistavaks mestaksi että mentiin kalliimmalle alueelle Clarke Quayssä vetämään ravintolapanimoon elämys purilaiset ja vehnäkaljat. Nam.
Hyvä veto kyllä, purilainen oli ihan ok. Ei mitään yyber jännää mutta ihan jees.
Pitäs vissiin pistää aina vähän ylös mitä on tehny jos ei oo aikaa kirjotella? No yleinen konsesus on tämä.

Perjantai ja koulua, not... skippasin kun en päässy sängystä ylös. Jäin kuulemma heti kiinni, oli yks maikka kysynnä " Where is Miko?" Oli ollu asiaa yhestä tenttikyssäristä, kerto ens luennolla...nou hätä siis, en missannu mittän. Meil on ollu vähän vaikeuksia sekottua massaan :D
No joka tapauksessa lähettiin Kämyn kanssa Jurong Eastiin tarkastamaan paikallinen Science Center.

Kyseessä oli siis Singaporelainen versio Heurekasta.

Tarjolla oli kaikennäköstä displaytä tekniikasta luontoon ja sen ilmiöihin. Peruspiletti irtosi abaut parilla kympillä ja sitten oli tietenkin kaikkia ekstranäyttelyitä tarjolla.
Otettiin se peruspiletti, oli meinaa hintaa paketeilla. Loppupeleissä ei meinattu keretä kattomaan edes perussettiä läpi vaan juostiin tuli perseen alla osastoja läpi :D.
Näyttely vaikutti tosin paljon pienemmältä kuin kotoinen Heureka. Menoa hidasti tietenkin meikäläisen uusi paparazzi harrastus.
Täällä oli joku äpärä plagioinu selkeesti Speden Uunoleffoista ne hienot automatiikkahärpäkkeet millä taittu yhessä leffassa aamupala...

Kaikennäkööstä vermestä oli näytteillä joo, lähinnä oli sellasia fysiikan perusilmiöitä yritetty saaha ihmisille selitettyä notta tajuisivat miten tää luonto jyllää.

Oli niitä luontokappaleitakin elävinä ja kuolleina. Ite kyl diggaan noista merenelävistä, sen verta olivat maneen näkösiä kun tuli snorklailtua siellä Balilla. Vaikeita kuvattavia ovat kyllä kun malttamattomat ryntäilevät kaikkialle.

Jees, yritin tässä saaha kuvia kaiken mualiman tekniikka vermeistä nettiin mutta dataliikenne sanoo ei...

Joten laitan Joonaksen mieliksi matematiikka kuvan jonka sain tilalle :D

Jeha.

Laitan lissee kuvaa heti kun toi datasiirto taas alkaa futaamaan.

Paikka meni kuutosen maissa kiinni ja loikattiin naapuriin vetäsemään välipala mäkkärit.

Eivät kyllä sen parempaa purilaista tee ku Suomessakaan, ranskikset tosin oli ihan jees.

Otettiin ohjekortti Jurongista Hotellille eli bussi... no tulipahan nähtyä mitä siinä matkalla on mutta ei kyllä MRT olis ollu se oikee vastaus tässä yhtälössä.
Mentii hotlalle, Make kaapattiin mukaan ja mentiin East Coastille syömään, kun Kämyllä oli jalat jo melkosen väsähtäny niin ei sen kauemmaks. Tosin sen verta kauemmas mentiin että taiteiltiin ittemme eräälle hieman kauempana olleelle food courtille eli East Coast Lagoon Food Centreen lähempänä olevien kalliiden ravintoloiden sijaan vetäsemään taasen tiikerit ja Sataytä.
Satay on muuten hyvää, makeeta grillilihaa stögättynä puikkoon ja semmosta vänkää dippiä, ohessa vielä sipulia ja kurkkua. Kokeilkaa ihmeessä jos tännepäin maailmaa eksytte, halpaa ja hyvää!

Lauantaina nukuttiin pitkään ja illalla oli luvassa vierailua Clarke Quayn baarikadulle, etenkin kattomaan erästä tiettyä baaria nimeltä Clinic.
Siellä on meinaa kaikki kalustus sairaalatyylistä ja tarjoilijat lekureita tai hoitajia.
Kyllä kyllä. Myyvät jännää, erittäinkin viinapitoista paukkua joka tarjoillaan tippapussissa ja semmosesta telineestä letkun kautta. Hintaa tosin paukulle tulee 50 taalaa, eikä se ole todellakaan iso...
Minä ja Make otettiin muistaakseni hinnaltaan peräti 16 taalan elämys Hoegaardenit ja kämy otti singapore slingin ala 18 taalaa.

Että näin... kuvat on Kämyn ottamia, julkastu myös Kämyn luvalla. Notta kysykää siltä sitten copyrightseista.

Tästä keikasta ei oo oikeestaan paljoo sanomista, pyörittiin Clarke Qauyssä ja sitten kotio :)
Kämyllä tuloo blogia tossa ilmoille jossain vaiheessa, sieltä voi taatusti bongata settiä ehkä laajemmin ja enemmän kuvia joten pysykäähän valppaina siellä, pistän heti mainosta jahka tuo blogi ilmaantuu.

Jatkan tästä taas kun on yhet unet takana.

Jepu.

Sunnuntaina lähettiin porukalla Kiinakylään ja lopulta päätettiin vilasta pikku Intiaakin vähäsen läpi.

Chinatown on siis ylläri ylläri Kiinalaista henkeä muhoava kaupunginosa. Sharonin mukaan Singaporen kiinalaiset aloittavat valmistautumisen kiinalaiseen uuteenvuoteen palttiarallaa noin kuukautta ennen. Kaikkialle tuloo kukkaa jaa punaista. Punainen on meinaa kiinalaisille symboliikassa onnen ja hyvän väri.

Noitten pallojen sielunelämä ei ihan vielä auennut, mutta niitä oli kaikkialla.

Paikallisia vilisi kaikkialla ja täällä vipelsi myös armoton keskittymä turisteja. Paikallisista on se 80% jollain tavalla kiinalaisia, joten kaipa tuo on sitten turismuksienkin takaraivossa jotenkin se Singapore juttu. Onhan se totta, kyllä.

Chinatownissa on vielä jäljellä sitä vanhaa matalaa arkitehtuuria, mutta parhaiten vanhaa settiä löytyy Geylangista ja Changi Villagesta.

Chinatownissa on valtavat määrät kaikkia kojuja jotka myivät turistikrääsää, teetä ja sapuskaa.

Bongasin eräästä kojusta ihan maneen "julisteen" missä on maalattu tiikeri, sanoin asiasta Makelle ja se meni ja osti sen.. pirulainen.. no mä ostan myöhemmin jonku toisen. Ei ollu kyllä shopinki fiilis yhtään, piti palata toinen kerta kumminki.

Kävästiin yhen Buddhalaistemppelin luonakin jolla oltiin Sharonin kanssa vierailtu jo aikasemmin. Ei vaan oikein viititty mennä sisään tälläkertaa kun Kämyllä ei ollu asianmukaiset vaatteet. Myöhemmin selvisi kyllä, että sieltä olis voinu lainata ainakin semmosen kaavun jos oli liian lyhkäset shordet. Kämyllä oli paljaat olkapäätkin niin siitä en sitten tiä, palattiin toinen kerta.

Mentiin syömään taasen Food Courtille ja hinta oli kohallaan 2,5 taalaa annos. Käveltiin pois "turisti alueelta" paikallisten hoodeille ihmettelemään mitä se on syönyt.

Matalaa rakennusta ja turisteja nolla, paitsi me.

Hiljasta oli ja paikallisetkin jotka olivat liikkeellä maleksivat kaffeloissa ja ruokaloissaan.

Jatkettiin matkaa Little Indiaan, oli meinaa vielä puhtia ja energiaa sen verta liikuskella kaupungilla.

Harmiksemme jostain mystisestä syystä koko Mini Intiaan oli sulloutunut mega Intian väki.

Mesta oli todella tukossa ja rauhallisesta tutkimusmatkailusta ei oikein tullut mitään. Ihmisiä velloi joka tuutista ja ei kyllä ollut näin massaista sillon kun Maken kanssa käytiin Mustafa Centressä.

Käveltiin lopulta vaan kylän läpi suuntana muistoja herättävä Serangoon. Matkalla tuli vastaan muutama Hindutemppeli ja pitihän niistä turistina napsia kuvia...

Jos muistatte niin meidän Hostelli oli Serangoonissa. The Hive piti tietenkin käydä bongaamassa ja etsiä se 7/11 vieressä oleva food court, jossa syötiin ensimmäisiä sapuskoita täällä. Kyllähän se löyty ja otettiin siellä Tiikerit.

Korjailen kronologisia virheitä jahka niitä selviää, kun tuo nainen korjaa mun muistia :D

Erilainen Joulu

2010-01-14T06:18:00.000-08:00

Balilta paluu oli karu.
Mikään Singaporessa vänkä asia ei oikeen tuntunut miltään verrattuna Balin veikeään menoon..
Ravintola safka, rannat, megalepposat ihmiset, luonnon maisemat... Singaporen kopi tiam.. Sentosa, porukka, betoni rakennukset? Nojoo... olihan tuo paluu.

Muutama päivä meni sulatellessa ja Singapore alkaa tuntua taas ihan jees mestalta, heh... On tää.
Jäämä välipäiväivinä ennen joulua laiskoteltiin pikkasen lisää ja tehtiin muutamia kouluhommia pois alta, sillä koulu jatkui jo joulusta seuraavalla viikolla.

Joulun tunnelmaan oli erikoista virittäytyä. . . Sään puolesta tuntui olevan aina sama päivä, ei ollu lunta tai pimeetä, mutsin hössötys ja kuumotus puuttui, ei tuu teeveestä samusirkan joulutervehdystä tai lumiukkoa ja lähin kuusikin on muutaman tuhannen kilometrin päässä... No me yritettiin hakea vauhtia soittamalla youtubesta jouluklassikoita kuten jinglebell rock, let it snow, joulumaa... metastabiilinen olo jäi silti. Tehtiin omakyhäelmä glögiäkin täällä kun oikeeta ei tietenkään ole ja vedettiin joulukeksejä.

Jouluaattona ei ollut mitään ohjelmaa tiedossa aluks. Laitoin mailia kv järkkärille ja löyty jokin joulu näytelmä hässäkkä expolla. Eihän meillä muuta ni sinne siis. Käytiin keskustassa juoksemassa asioita ja sitten mentii expolle.
Muuten ihan jees ohjelma, mutta selviskin pikkuhiljaa ohjelman aikana että oltiin baptistikirkon rekrytointitilaisuudessa. . . No mitäs siitä, katottiin ohjelma loppuun ja sitten mentiin vielä vähän juttelemaan mukavia muitten paikalla olleiden kv opiskelijoiden kanssa, tai ainakin näin me luultiin. Eräs opiskelija olikin se agentti joka rupes rekryymään, no jako se kaikille joululahjan, mutta siin vaiheessa kun oltas alettu hoilaamaan joululauluja keskellä messuhallia kaikkien kuullen totesin että mun ja Maken pitää männä, sori.
Kolmas meistä, Jussi, oli lähteny yhen Damilaisen maikan kanssa ryyppäämään jouluna, alko kuulostaa houkuttelevalta, mutta ei saatu miestä kiinni. No ei siinä ketään, mentiin meidän kopi tiamille ottamaan jouluoluet, josta punkkaan.

Jouluaatto on meille suomalaisille kova juttu, mutta täällä sillon ei oikeestaan tapahdu mitään vänkää. Ihmiset menee kirkkoon, that's about it... Joulupäivä on se kova sana.

Talviloma

2009-12-21T20:58:00.000-08:00

Morjensta taas PITKÄSTÄ aikaa.

Ei oo ollu oikein aiheita kirjotella saati motivaatiota, paitsi nyt.

Sen verta tosta hiljaisuudesta, että ei siinä muuta kuin perus opiskelua ja meillä oli ekat välitentit.
Välitenteistä sen verran, että näitten systeemi on ihan hanurista. 3 Mega pitkää osiota ja tunti aikaa.
Siinä ei paljoa mieti vaan kirjottaa minkä kerkiää ja silti meinaa mennä tiukille, ainakin circuitsin ja embeddedin tentit oli aivan ylimitotettuja. Esim Embeddedissä olis pitäny kirjottaa kokonainen sivullinen pääohjelmaa ja keskeytys rutiini vielä päälle miten tööttäillään jotain piezosummeria... nojoo..
Tosin power electronicsissa ja advancedissa jäi jopa aikaa tarkistella, koska niissä osiot oli pikkasen lyhyempiä.
Lyijäriäkää ei saa käyttää joten kandee osata kirjottaa samantien oikein...

Tentit meni kohtalaisesti, ei siinä ketään.

Mutta itse asiaan!
Perjantain tentin päätteeks oli aika kiirehtiä kotio vauhilla sillä meillä oli pari tuntia aikaa ehtiä lentokentälle. Kone Balille ei meinaa jäisi odottelemaan! 10 päivää Indonesian aurinkoa, merta ja rantoja kutsui meidän nimiä.

Ei tuossa ketään, oltiin ihan aikaseen loppujen lopuksi kentällä ja kaikki meni ihan jees. Lento oli tasasta huttua ja ajoissa. Ukottaminen alkoi heti kentällä. Viisumi maksaisi 25 USD:ta, maksoimme rupioilla, jolloin siihen tuli kivasti lisähintaa noin 40 000 rupiaa eli jotain öö 2,5e. Tajuttiin tuo vasta seuraavana päivänä kun oikeen funtsittiin. Eihän tuo paljoa, mutta kiva kun valtionkin virkailijat kusettaa :D. Seuraavaksi "Portier" tuli tyyliin repimään laukun kädestä ja tunki sen kärryyn, enhän mä sitä hiffannut, ettei kaveri ole mikään ilmanen kenttähenkilökuntahemmo. Sinne meni taas jännästi rahaa, muutama euro tosin mutta vatutti silti. No ei siinä mitään, tässä vaiheessa muistin erään Singaporelaisen sanat miten suhtautua Balin väkeen "They all try to cheat you".
No mitä ainakin myyjiin sun muihin tulee, ei siis nyt ihan yleistämällä...

Oltiin illalla paikalla 11 aikaan ja abaut 12 aikaan hotellilla, tsekattiin ittemme paikallisen Bintang oluen äärellä sisään ja sitten nukkumaan.
Ekat pari päivää meni tutustuessa Sanuriin, hiljaseen rantsu mestaan missä meidän pääkallopaikkamme sijaitsi.
Jokainen ohikulkeva vapaa taksi soitti torvea 2:sti ja paikallisetkin tarjosivat "Hello, Transport maybe? tomorrow maybe..."
Kauppojen ohi kun meni "Look in to my shop? Billabong T-shirt?" joo... rannalla sama mutta vielä höystettynä "massas meibi.." tai "Watersport?"..
Kovia ovat myymään.

Ja sitten sitä fotoa ekoilta päiviltä:

Suomalaispoikien pärstät kertoo aika paljon, kuuma on :D. Vesi oli niin lämmintä välistä, että siellä lilluminen oli mukavempaa kuin auringossa, jonka alla oli kuitenkin lämmintä. Mieletön meininki. Talvilomaa opiskelijavaihdossa ja en kyllä yhtää valita, sen verta mieletön mesta.

"Kyllä asiat vois olla paremmin"
-Markku Aleksi Rainakari-

Ensimmäinen retki tehtiin turisti helvetti Kutaan, joka oli noin 30min ajomatkan päässä Sanurista.

Taksi alle ja menoks, hintaa 70 000 rupiaa.. ööö...
Abaut 5e kolmeen pekkaan eli täällä kyllä taksi kannattaa. Tosin paljoo julkisia bussejakaan ei näkynyt, ainoastaan hirveä määrä skoottereita ja lukuisia autoja.
Liikenne on täällä vasemman puoleista ja ilman sääntöjä. Notta tietäkää se, kun meette Balille kokeilemaan prätkän vuokrausta, pelisilmä on valttia.
Ite ei ollu pokkaa...

Kuta on siis turistien suosima paikka sillä siellä on paree aallot surffaamiseen kuin Sanurissa ja lisäksi Kutan yöelämä on hullumpaa diskoteekkien ja yökerhojen suhteen. Sanurissa moiset loistavat poissaolollaan.
Kutasta en prkl muistanu ottaa yhtään fotoa, mutta nou hätä, ette menetä juuri mitään. Biitsi oli massiivinen ja aallot isompia, ei oikeestaan muuta. Vesi oli samaa elementtiä ja hiekka ehkä vähän hienompaa.
Jussi kokeili surffaamista, sanoi notta on perkeleen vaikeeta. Ite jätin väliin, keskityin uimaan aallon harjalla. Oli mainiota, aallot saattoivat kantaa kymmeniä metrejä suomipoikaa kohti maita. Myöhemmin eräs kanadalainen totesi, että Kutan vuokralaudat on ihan hanurista ja siellä ei ollut oikea vuodenaika surffata sillä tuuli oli väärästä suunnasta. Mene ja tiedä...

No asiasta kukkaruukkuun, ihan vänkä mutta ei säväyttänyt sillain niiku tulevat kohteet jossa käytiin.

Torstai oli vänkä päivä sillä mentiin aivan Balin eteläkärkeen Blue Pointiin.
Siellä oli kuulemma vänkä semmonen uimamesta, jossa voi snorklaa, surffaa ja kaikkea siltä väliltä.

Matka oli snadisti pidempi kun kutaan, ehkä tunnin verran? Mutta nou hätä, mesta oli kyllä huikaiseva. Matkaamme tarttui myös pari muuta vierasta hotelliltamme: Mark, Danielle ja hänen ukkonsa, jonka nimeä en nyt muista eli jutteluseuraakin oli. Joku troy päätteinen se oli..
Kuski Budi hengasi messissä ja reissuräätäli Vicky piipahti kanssa snorklaamassa. Nää Balilaiset on kyl niin elämän läheist väkee, nou fier mon!

Snorklaaminen oli kyllä todella maneeta pitkästä aikaa. Viimeks vissiin mutsin ja Kalen kanssa viimeks turkissa snorklannu menemään. Täällä oli pikkasen koralliriuttaa ja tottakai niitä kaloja, joita Suomessa näkee vain eläinkaupan akvaarioissa, jos sielläkään.

Mun snorklausuran alku ei tosin alkanut kauheen lupaavasti sillä onnistuin saamaan 3 kertaa olkaluun jälleen sijoiltaan kun yritin pelkällä maskilla sukellella pohjaan kattelemaan. Kipeäähän se teki, mutta urheesti takasin, tosin tällä kertaa vaan lillumaan maskin ja sen snorkkelin kanssa, kuten oikeesti kuuluu. Kyy hatuttaa kun rikki män muinoin..
Paljon oli pieniä ja värikkäitä kaloja. Näin muutaman vähän isommankin, mutta harvassa oli.
Paikalle alkoi päivän edetessä saapua jos jonkin sortin turistia ja turistien mukana kauppiaitakin.
Kun me tultiin niin oli vain 1 massas meibi ja yks billabong tiisört. Illasta siellä oli vaikka ketä.

Kyllä kyllä. Maisemakuvaa, pitäs vissiin ottaa väestöstäkin enemmän. Note to self..

Note to self taken ja kuvassa eräs paikalle saapuneista hiippareista. Tosin selkä vaan... Jeps ja sitten taas maisema kuvaa.

Kun uintia alkoi olla jo sen verta takana notta vatsa tarvittis lisää sapuskaa oli aika siirtyä ylös kalliolle nasi gorengille ja bintangille.
Ohjelmassa oli vielä kaiken päätteeksi auringonlaskun pällistelyä koko rahan edestä.

Juuri näin...

Perjantaina olikin luvassa kauan suunnitteilla ollut kalaretki, kerron siitä tosin myöhemmin, mut julkasen tän nyt pälliseltäväks.

Jees, eli kalaretkeä perjantaina. Kyllä vain, aikasin hereille kello kuutonen ja seiskalta irtosi auto kohti blue lagoonia.
Mainittakoon vielä et kyllä vitutti ihan oikeesti kun piti mennä torstaina hotellilla vetää nopee nasi goreng iltapala ja sain odottaa sitä tunnin... pinna kireellä, mut minkäs teit.
Jeha kumminni, seiskalta irrotettiin maasturi kohti itää. Matkaa oli semmoset 1-1,5h ja väsytti kivasti.
Matkalla otettiin paikalliset chili possusetit lounaaks mukaan, tai näin luultiin sillä myöhemmin huomattiin että meikäläisen sapuska jäi matkasta. Vicky osti siis liian vähän pöperöö.
Joka tapauksessa, paikalle päästyä otettiin rantsusta Bintangia mukaan, muutamat kalamieheen ja irrotettiin kohti merta joka näytti kivan rauhalliselta. Pikkasen vatuttaa et otin tosi vähän kuvia tält keikalta mut uskokaa mua, et mä olin niin tulessa tuolla et ei paljoo kuvaaminen napannu vaa se hetkessä eläminen!
Paikalla oli muutamia muitakin kalastajia ja eräs aivan tulessa ollut poppoo. Ne ketkä on nähny kummelisketsin "catch a fish" ja kohan "äijä vetää ihan sikana kalaa" tietää mitä mä tarkotan.
Jees, taustal näkyy Balin tulivuori joka purkautu joskus ennen mun elinkaaren alkua. Vicy sano et koko saari oli menny sillon ihan kaaokseen.

No anyways sää vaikutti maneelta kalastukseen. Matkattiin eka sataman edustalle ja Vicky näytti miten kandee koukuttaa katkis koukkuun ja sitten vaa kalastamaan. Alun saalis oli aika skeida.. ei ketää.
Katottiin missä on muita ja mentiin sinne. Hehee...

Tässä vaiheessa löydettiin jo melkein paras apaja, alko irtoomaan fisua tosin pientä. Ite en saanu ketäs, mutta Make ja Jusa nyki fisua ylös. Pieniä tosin.
Vicky veteli fisua kanssa, mutta ei mitään isoa ja taas etittiin parempaa. Tässä vaiheessa bongattiin tulessa ollut poppoo. Kaverit nosteli kalaa ylös liki samantien kun syötti eksy pohjaan. Itse pääsin nauttimaan kanssa kalan kanssa tappelusta ja nostinkin erään päivän parhaista saaliista ylös reilu ehkä minuutin armottoman asemasodan jälkeen... ei, komia oli. hieno vääntö.

Napattiin me kalaa vielä, pieniä tosin, mutta Vicky ja herra Captain oli ihan mahottomia. Vicky nappas yhen tommosen punasen lisäks vielä kampelan, kapteenin napatessa toisen punasen.
Harmitti sikana kun veneen ankkuri ei saanu pidettyä meitä paikallaan tossa helmessä apajassa tuulen yllyttyä vaan jouduttiin vaihtamaan mestaa.

Loppupeleissä kävi niin että jouduttiin venaamaan tuulen laantumista ja päätettiin snorklata.
Vicky meni nopeimpana mereen ja abaut minuutin snorklaamisen jälkeen tulee jo hehkuttamaan "guys you got to see this!"
Ei ollut mies yhtään väärässä. Satoja kaloja joita näkee taas siellä kuuluisassa akvaariossa Suomessa ja täällä niitä on siellä luonnon helmassa.
Oltiin korallin kasvatus mestalla. Megasti kaloja kaikkialla mut paras oli vielä näkemättä.
Korallin kasvatus mestalla hengaili paljon elävää abaut viidessä metrissä, näkyvyys oli pikkasen skeida mut elämys silti.

Tuuli laantu ja kokeiltiin mennä uudestaan kalaan. Tässä vaiheessa selkä oli jo kärähtäny kun mies unohti aurinkorasvan... mitäs sitä murehtimaan kun ei mitään tuntunu :D vielä..
No kalaan ja eihän siinä ketäs, ehkä maailman rennointa menoa oli kyseessä sillä hetkellä. Vähän bingtangia, aurinkoa ja kalastusvermeet. Se tropiikin sää, rentoo kalastusta? oikeesti...... you just can't beat this.... mon. Nostettiin muutamia pikku kaloja, mutta Vicky vanhana giizerinä nyki hemmetti tropiikin kampelan ylös... plulululu..vege... joo.

Tuuli oli sen verta navakkaa että päätettiin mennä snorklaamaan yhteen mahtavaan spottiin jossa oli elevää koralliriuttaa ja tietenkin elukkaa.
JUMASVIIDU siel oli kaikkee! Korallia jos jonkin väristä, kalat samanlai. Pient kalaa, isoo kalaa, lehtikalaa, papukaija kalaa, prkl kun en ees tiä kaikkien nimii! Nii manee mesta... ei sviidu... Törmättiin kanadalaisiin viel reissussa mut eihän ne mitää hiffannu...
Lopuks mentii viel rantsuun kaffelle. Balilaista kunnon kaffee, ei mitää diipadaapa kaffee vaan kunnon kaffee. Rantsussa kanadalaiset tuli taas vastaan. Olivat luulleet meitä paikallisiks kun huudeltiin :) no ei siinä ketään, no vaihettiin nopeet kuulumiset ja lähettiin sitten kohti Bat Cave Templeä.

Bat Cave Temple on hindulainen temppeli. Meidän piti "vuokrata" occational vaatteet tietenkin, että saimme mennä hillumaan alueelle huokeaan 9000 rupian hintaan (alle euro).
Temppeli oli aikalailla vänkä.

Temppelin koristelu oli tietenkin hienoa ja tarkoin funtsittua, mutta ei se ny oikeen sillee säväyttäny.
Lähempää tutkittua näytti kivi olevan laavakiveä, kysyimmekin Budilta mitä kiveä tuo mahtoi olla mutta mies ei huonolla englannillaan oikein tiennyt edes mitä häneltä kysyimme.

Ei tod ehkä meidän juttu tämä temppelien kiertely vaikka hieno olikin. No joka tapauksessa rukousmestaa, uhrimestaa... mestaa... ja niitä rumia lepakoita. Arkkitehtuuri oli siis perin muikeaa länsimaalaiselle silmälle, niitä hienoja veistoksia lohikäärmeistä ja kaiken näkösiä kaiverruksia. Kyllä nää aasialaiset osaa.

No ei tuossa mitäs. Mestat kateltiin ja suunnattii kotio.
Hotellilla otettiin lepi, meinaa lepi kutsu mua jo autossa. Hotellilla sitten syötiin näitä kaloja jotka oli napattu reissulla. Pyydettiin että kokkaisivat Balilaiseen tyyliin. Hyvää oli kyllä. Tämän jälkeen ei annettu päivän valua hukkaan vaan päätettiin että otetaan yhret paikallisessa.
Kotiin palattiin tuubassa :).
No ei siinä ketään, homma meni niin että aussit joihin tutustuttiin hotellilla sattu olemaan samassa kuppilassa, joka meille sattui olemaan paikallinen. Alotin iltani yhellä, tietenkin pitkän saaren jääteellä. Noh ilta päätty aussifaijan (James) riehumiseen rokkibaarissa tarjoilijalle laskustaan ja meidän hurjaan tumuun. Kun aussit oli menny niin jäätiin jubailemaan tarjoilijan kanssa ja lohduteltiin, notta down and under mies oli ottanu vaa vähän liikaa tulilientä.
Hieno päivä kerta kaikkiaan.
Magda, joka oli hotellimme eräs unkarilainen duunarimme tuli kysymään meiltä seuraavana aamuna "What have you guys done to James?! He is so messed up at the restaurant?" oltii vaan et "häh?" ja naurettiin.
Herralla oli kyllä paha kohmelo...

Jatkan vielä täst, mut ny ei jaksa.. palaillaan

Noniin, ukkosen ja sateen riivamassa Singaporessa pienessä huoneessaan jatkaa turinointia Balin reissusta hän.

Mihis sitä jäätiinkään? Lauantain Kutan shoppailureissuun ilmeisesti. Jees, eli kyseisenä Jamesin ropeloaamuna meidän oli tarkotus mennä Kutaan shoppailemaan.
Otettiin paikallinen transport ja oli melkonen ohjekortti, sillä kasaripaku oli kutakuinkin todella ahdistava läävä verrattuna kunnon ilmastoituun taksiin. Hinta kuitenkin oli sama, joten aika tyhjä arpa.
Pojat teki shopinkia basaareissa, itse jätin krääsän väliin. Kävästiin eräässä ihan oikeassa ostarissakin, jossa oli pikkasen äveriäämmän kansan tavaraa. Ihan kohtuu hintoja kuitenkin joissain tavaroissa.

Makea alko autokyydin takia heikottamaan. Itellänikin oli hassu olo, mutta ei siinä ketäs.
Otettiin ilmastoitu kyyti takas Sanuriin.
Mentiin safkaamaan jäljellä olevia kaloja. Ei niin hyvää tällä kertaa, tuntui että kaloista oli napattu lihat veke ja annettu ruodot meille, sen verta oli kummallista sapuskaa.
No oli miten meni, mentiin maken kanssa kumminkin vielä iltakaljalle, Maken etsiessä konjakkia... ei ollu, otti viskin. Baarimikko Adi, jonka kanssa oli tullut turistua ei ollu paikalla. Tyttö jonka kanssa Makekin oli turissut mukavia oli kirjanpitotehtävissä ja ei päässyt jubailemaan joten reissu jäi siihen yhteen.. Kotio nukkumaan.

Sunnuntaina oli viimeinen lomapäivä Balilla, maanantaina olisi lähtö kello 11 aikaan kohti kenttää.
Meidän piti lähteä oravajahtiin, mutta se peruuntui kun sunnuntaina oli jouluun liittyviä rituaaleja koko saarella. Mentiin sitten Vickyn ehdotuksesta Seranganin saarelle eli "Turtle Island:lle".
Luvassa oli lepiä auringon alla.
Saari on suosittu surffaajien keskuudessa, sillä sen aallokko on todella mainio kyseiseen ajanvietteeseen. Ainoa negatiivinen puoli on matalalla oleva koralliriutta, jolloin pulahtaminen veteen laudan päältä on suoritettava todella tietäen mitä tekee tai jätettävä kokonaan väliin.
Kanadalainen surffarimme John oli jo kerran paikanpäällä onnistunut saamaan jonkun palasen jalkaansa.

Rantsussa oli paljon hökkeleitä joissa oli rantatuoleja ja pöytiä, sekä tarjolla myynnissä kaikkea massassista ruokaan ja juomaan.
Billabong tiisörttiä en kyllä nähnyt.

Meillä oli snorkalauskamat mukana, mutta mesta ei todellakaan ollut parhaimmillaan sitä varten. Löysin yhden kuolleen korallimöhkäleen jonka ympärillä tapahtui kaikenlaista vänkää. That is it. Mutta mainittakoon tästä murikan pahasesta se että sen koloihin oli kätkeytynyt muutama merisiili joita en ollut vielä luonnossa nähnyt. Notta sellaista.
Snorklaaminen jäi vähälle ja luvassa oli enemmän auringossa lepuuttelua ja uintia.
Perusrentoutumista.

Käytiin myöhemmin iltapäivästä tsekkaamassa lähistöllä ollut toinen ranta. Matkaa oli abaut 10min kävellen ja ei siis mikään onkelma.

Hökkelit tietysti löytyivät taas, mutta ylläriksemme ranta oli täynnä lähes pelkästään paikallisia.
Olimme tietysti mielenkiinnon kohde ja mihin vain käveli aina joku katteli selkään. Bule, bule...
Joo, kaapattiin vähän huikopalaa ja matkaan tarttui paahdettua maissia jollain mainiolla kastikkeella, hintaa järkyttävät 5000 rupiaa tsipale. Juuri näin.

Paikalliset pitivät vänkää oikein olan takaa.

Istuskelimme rannalla ja muutaman kundin muodostama poppoo käveli meistä ohi kohti merta ja yksi heistä heitti "Hey Boss, No swimming?"
Todettiin vain takasin että "Enough swimming for the day"... Tulivat myöhemmin tutustumaan meihin ja turistiin mukavia abaut tunnin verran kunnes meidän kyydin oli aika olla hakemassa meitä toiselta rannalta. Mainioita veikkoja olivat.

Kotia kohti ja viimeiselle setille kalaa, joka oli kyllä hyvää. Kookosmaidolla höystettyä kermaisaa kastiketta ja ananasta sun muuta... Hyvvee oli kala, tuttua kalaa olikin sillä vikana meni Vickyn nappaama kampela.. pulpul, vege.
Mentiin sapuskan jälkeen kattomaan oliko Adi ja kumppanit paikalla jotta voitas sanoa morjee ja törmäillään joskus taas. Ei ollu, oli vaan omistajan broidi ja kaks vanhemman kaliberin tarjoilijaa. Sanottiin niille sitten ja pyydettiin kertomaan terveiset. Ei siinä mitään. Hotellia kohti ja tutumaan, aamulla olis vielä kumminkin vähän tsekattavaa.

Hotellihuoneemme oli 7e/yö hintaan kohtalaisen jees. Vaikka vähän ehkä ahdasta olikin kun kolme sänkyä oli ahdettu yhteen pieneen huoneeseen oli asiat kaikin puolin ok. Kerran oli eksynyt massiivinen torakka kylppäriin, torakka sai tuntea oikean käsiraajani kengänpohjalle antaman napakan liike-energian ruhossaan, sekä kerran yksi torakka oli mystisesti kuollut kylppäriin ja muurahaiset putsasivat kaverin veke hyvin nopeasti. Lämmintä vettä sai odottaa tovin... Muuten ei mitään oikeestaan valitettavaa.

Joo, eihän siinä ketään muutakun kentälle vaan ja silleen.
Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Onneks Magda oli sanonu meille et varatkaa 150 000rupiaa "lentokenttä palvelumaksua" varten notta pääsette ulos maasta. Kunnon rahastusta turisteilta, mut ei siin ketäs.

Lento oli kohtalaisen pompukas, ilmakuoppaa oli reilusti ja paikallaanhan sitä sai sitten istua vöissä.

Joo, Singapore oli kyllä kun päivä ja Bali yö kun astui ulos terminaalista ja taksiin. Kaikki o niin siistii ja autot ajoi oikeesti kaistoilla ja kukaan ei tööttäilly, tai ainakaan niin useesti.

Sitä sapuskaa tuli kyllä ikävä, ny vaa eessä sitä kopi tiam meininkii... Kyy, ei kai mulla tässä vaiheessa Balista mitään sen enempää. Raportit jatkuu sitten joulun tunnelmista jahka jaksan taas kirjotella menemään.
Die Hard faneille kiitokset lukemisesta ja sori etten oo jaksanna kirjotella aikoihin. Kommentteja vaan kehiin, ottakaa Samista mallia!

Soon morjee.

Hattutemppu

2009-11-30T09:03:00.000-08:00

Makella oli synttärit maanantaina. Daniel Craigille tuli ikää norpan vuosissa nyt 23 korkoineen.
Maanantain aamu ei alkanut vahvasti, sillä mulla oli heikko olo, joka ei johtunut darrasta, meillä oli CKTCS tuntikoe ja Make unohti laskimen himaan.

Vatuiksihan se meni molemmilla. Ei se mitään, kun ei nuo ole painoarvoltaan niin hurjan tärkeitä.
Noi quizit on kyl semmosia epeleitä notta huh. Tentissä on niin kiire, ettei aikaa jää ajattelemiselle vaan se kuluu kaikki kirjoittamiseen ja laskimen näppäilemiseen. En tiä mikä näitä vaivaa, tuloo ihan ikävä sitä rauhallista tatsia, jonka voi pitää Myyrmäessä. Lisäksi täällä ei kysytä yhtä vänkiä kyssäreitä välistä kuten Fisherin tenteissä on joskus nähty.

Maken synttärilahjat sen kun paranee. Iltapäivästä oli meinaa sulautettujen tuntikoe. Ei varmaan tartte sanoo notta menikö vaturalleen vai ei. Vänkää opetella jotain rekisterien nimiä ja niitten bittejä ulkoa? Jos mun tarttee semmosia tietää ni kaivan datasheetin prkl esiin. Maikka totes tyytyväisenä tentin puolivälissä et datasheetin saa kaivaa esiin...kiirettä piti.

No, olo oli aika shaisse viel kun kotio päästiin.
Keräsin pikkasen lepin kautta vauhtia ja mentiin safkalle. Pitäähän sitä syödä notta jaksaa vaikka olo oliskin vähä nii ja näin. Toisekseen päätin tarjota päivänsankarille synde tiikerin.
Otettiin muutama kuppi ja katottiin paikallisten kanssa futista. Teeveestä tuli Liverpool vs Arsenal. Peli oli siitä mukava että siinä tuli maaleja. 2-2 päättyi. . .niin.
Jälleen kuin sattuman kautta törmättiin Jukkaan. Merenkulun opettaja istui paikallisen kaverinsa kanssa kupilla terden toisessa päässä kun olimme katsomassa peliä vastakkaisessa. Olimme just matkalla kotio kun tiikerin myyjä tyttö huikkas meidät siihen pöytään ja pojjaat kutsuivat sitten istumaan. Jukan kaveri Tony oli todella sanavalmis kaveri. Juttua irtosi ja hymy oli kyllä jatkuvasti herkässä. Tony oli kova vitsailemaan Jugista, oli varaa, sillä olivat tunteneet vissiin luokkaa 15-20vuotta.
Tony joutui lähtemään, mutta jäimme vielä istuskelemaan ja jauhamaan shaissea Jukan kanssa.
Päätimme käydä naapurikylässä Changissa. Changi Village on saaren viimeisiä Villageja, vai oliko peräti viimeinen. Rakennukset pieniä ja meno helmeä. Pienessä kuppilassa oli duunissa rentoa väkeä ja jutustelu oli vuolasta. Yöhönhän se meni, mutta Makella oli ainakin hauskaa.

Tiistaina oli taas kivasti vappoota. Sää oli kohtalainen: semi pilvistä, aurinkoa ja tuulta.
Makella oli darra. Sain mainion idean, että mennään junnaamaan Sentosaan. Make oli messissä pienen vauhdin oton jälkeen.
Sentosa kutsui meitä.
Mahtava paikka lukea kyllä kerta kaikkiaan. Palmun alla... aurinko taivasalla... meri pauhuaa... lämmin merituuli... mmm...
Prkl pilvet hyökki kyllä liian usein eteen.

Istuttiin iltaan saakka. Jokainen auringon säde oli kerättävä talteen. Hyvät säät on sadekaudella meinaa niin harvassa.

Harhaisen mielen jalkakuva...

Nojoo. Ei tiistaina sen kummempia.
Mentii iltapalalle vielä kivasti.

Keskiviikkona oli labraa aiheesta kolmivaihesähkömoottori. . .mörkö sana.
Oli kohtalaisen hanurista, ei mittaukset eikä semmoset, vaan se raportti.
Raportit tääl on tosi lyhyitä, mut niissä on yleensä plottauksia jotka on ihan hanurista ja niistä pitää sitten keksiä maikalle jotain viisasta sanottavaa. . .

No saatiin mittaukset kasaan mut se pähkäily ei oikee onnistunu. Maikka anto luokalle aikaa torstaille klo 17.00.
Otettiin oljenkorsi mukisematta.
Meillä oli Care Group interactionia iltapäivässä.
Luokan pizzan myyntisetti CCN päivänä poiki järisyttävät 44 taalaa voittoa, eli abaut 20-22 euroa. . . joka tapauksessa yritys hyvä kymmenen, pääasia että tuli voittoa ja kaikilla oli edes välttävästi hauskaa.
Tamyee oli varannut palkkapussistaan 200SGD:tä CG:n yhteislounasta varten. Opiskelijat saivat valita hyvän Coffee shopin koulun läheltä.
Mentiin syömään erääseen seafood mestaan ja Malesialaisvahvistukset saivat vastuun tilailuista.
Ateria oli massiivinen. Oli kaikkee vänkää. Sweet'n'Sour kanaa, jotain makeeta kanaa, rapuja, mustekalaa, jotain omelettia, mee gorengia, kaikkea muutakin, mutta paras oli rausku!
Aivan laittoman hyvää.
Jubailua massivisesti, hyvää safkaa ja kirkkaalta taivaalta posotti aurinko.

Safkasin niin paljon että suunnitelemamme sali sai jäädä jo senkin takia, mutta pääsyyksi nousi kumminkin se aurinko ja sää. Arvatkaahan minne me mentiin?
No Sentosaan tietenkin!
Torstaina oli muutenkin tuleva CKTCS:n labra koe, joten pitihän sitä lukea. Toisekseen se AC moottori labra oli kesken, sekin piti tehdä. Mikäs sen parempi mesta tehä kuin aurinkoranta? ai ei?!
On muuten hyvä!

Kyy, iltaan saakka kerättiin auringon säteitä ja vilkuiltiin labra tehtäviä.

Päivän säässä oli kyllä sitä jotain. . .
Tätä lisää, ei kyllä uskois notta olis sadekausi.

Torstaina olikin sitten peruskoulusettiä tarjolla, tosin sillä poikkeuksella, että labratentin takia meillä oli 4 tunnin hyppäri ja Johnny oli ilmoittanut, että perjantain Hari Raya vapaa päivän takia sulkis olisi tänään.

Päätettiin mennä vetäsee kunnon salit ja siitä sitten kivasti simmailemaan.
Sää oli jälleen aivan uskomaton. Aamulla kun kävelin koulun pääramppia ylös keskusaukiolle, en tahtonut nähdä oikein kunnolla ja kun käveltiin ulkona salilta uimalalle en nähnyt oikeestaan yhtään mitään, sen verta oli meinaa häikäsyä.
Ekaa kertaa oli niin kirkasta, tähän asti oon selvinny ihan kivasti ilman arskoja.

Uimassa oli kohtalaisen vänkää. 30-35 astetta ulkona, ei pilviä, arska paistaa, vesi on lämmintä ja kirkasta. Nää on niitä jutskia, kallisarvoisia päiviä.

Labra tentti meni hyvin. Näitten Matlab kikkailut ei oo mitään verrattuna Piilan setteihin. Todettua, että me ollaan usein tehty labrat jo kauan ennen kuin tunti päättyy. . .nyt siitä oli hyötyä.
Aikaa oli 50min, olin valmis 30min jälkeen abaut ja aikaa jäi tarkistelemiseen. Fiilis on hyvä.
Tosin eiks se aina mee niin et jos on hyvä vilunki päällä ni tulos on yleensä käänteinen?

Labratentin jälkeen mentiin himaan, otin tunnin torkut ja sitten mentiin Clementiin.
Sulkis alkaa luonnistumaan aina vaan paremmin kyy. Välistä vähän olkapää meinaa antaa periks mutta tatsi paranee. Meitä oli tällä kertaa aika vähän pelailemassa, tovin pystyttiin pelaamaan vastakkain Maken kanssa, mutta paree päivän kuntoilulle, että loppujen lopuksi meitä pelas kentällä 4...
Päätteeksi tuttu sävel. 100+ naamaan, jubailua, mrt, koti.

Perjantaina oli kauan odottamani Sitex 2009 digi messut Expossa.
Olin innoissani, sillä järkkäri, pleikkari ja ipod kummittelivat vielä kivasti takaraivossa.
Lähettiin kohti Expoa keskipäivän aikaan ja otettiin lähes ohjekortti eli MRT.
Jengi tietenki pakkautu kaikki sinne. Ei siinä ketään Pasir Risista Tanah Merahille, mutta se Expon juna. . .niitä meni ehkä kerran varttiin ja siinä ajassa asemalle pakkautu puol kylää.
No mahuttiin kyytiin kumminki mutta olihan siellä tiivis meininki.

Sitex on siitä vänkä messu et se ei maksa mitään. Paikalla oli jälleenmyyjiä, valmistajia, kolmatta osapuolta...
Noh, etsiminen aloitettiin välittömästi ja etenimme parasta mahdollista vauhtia väen seassa. Tämä tarkoitti max 5cm askelia 4 kpl, jonka jälkeen tuli pullonkaula ja pysähdys. Tatsiin kun pääs niin liikkuminen oli melkein mielekästä. Not.

Yllättävää oli se, että hinnat olivat kohtalaisen hanurista. Ettimääni Eos 500D kameraa myi tasan yksi pulju ja sekin alkaen runko 1250SGD. . . Pleikkari oli jo kohtalainen: konsoli slimminä, HDMI kaapeli ja 2 peliä 528SGD. Vika oli siinä että ne pelit oli ihan hanurista, tai niitä ei voinut kunnolla valita.

Bongasin IPod Touch 32Gb version hintaan 468SGD johon kuului suojus, travel adapter, flight adapter ja jotain muuta sälää. Laitoin mietintä myssyyn.

Kaiken kaikkiaan messukokemus oli ahdas, meluisa ja hedelmätön. Olin vähän pettynyt kyllä. Oli siistiä kyllä kokea semmonen mega messu vaikka toki täällä järkätään kokoluokkaa paljon suurempia messuja, mutta siis Suomen digiexpo oli ihan häviävän pieni verrattuna tähän.

Aikaa tuli vietettyä Expossa kumminkin ihan huolella. Sää oli tosin aivan hanurista. Ulkona oli pitkästä aikaa taas niitä tykinlaukauksia. Pahimmillaan ukkonen oli muutaman sadan metrin päässä.
Illasta ei tullut mitään, käytiin sapuskoimassa ja sitten kaupan kautta kotio. Kirjottelin koneella mietteitä talteen ja Lucas koodasi meille että oli menossa lauantaina Sentosaan ja kyseli messiin. No tottakai me nyt aina Sentosaan voidaan lähteä! Se olikin sitten siinä.

Lauantaina aamusta Lucas noutaa ralli Alfalla ja sitten kokka kohti Sentosaa. Illalla olis tarjolla SMU-vaihtareitten kanssa kiitospäivän ateria. Samaiset vaihtarit oli siis deepavali kinkereissä.

Mutta aamusta heti kultarannoille! Cafe Mar mikä hitto onkaan ja parhaat paikat! Sää oli suosiollinen, viikolla oli monta hienoa päivää ja olen todella kiitollinen. Sateet on niin hanurista.
Pilvetöntä taivasta oli mojovasti vaikka pilviä ja lopuksi pienet sateetkin tulivat kiusaamaan.
Hattu temppu oli täysi. 3 kertaa viikon sisään Sentosalle.
Jouduttiin lähtemään kumminkin jo 15 maissa kotio peseytymään ja vaihtamaan kledjuja.

Oltiin pikkasen aikataulusta myöhässä ja aikaa vaihtoihin jäi abaut vartin verran. Sissi suihkut ja romppeet kantoon meiningillä.
Vaikka aluksi näyttikin siltä, että olisimme rumasti myöhässä, asiat kääntyivät ihan hyvin ja olimme jonkun ihme kommervenkin kautta jopa ajoissa. Törmäsimme junassa Victoriin jonka kanssa olimme tulleet Depaavali kinkereistä samalla bussilla kotio. Mies oli tullut suoraan futispelistä. Törmäsimme edellisestä keikasta tuttuihin kasvoihin ja muutamiin uusiinkin. Vietamista, Kiinasta ja Intiasta olevat uudet tapaukset tuli tutuiksi.
Tällit oli 18 aikaan Harbour Frontin MRT:llä josta kävelimme festarialueelle.

Tilat olivat yksityisomisteisella maalla olevan asuntoyhtiön tiloissa. Voitte arvata, että hintataso näillä asunnoilla on kova.
Kävimme tutustumassa kämppäalueeseen. Uima-allasta, suihkulähdettä, grillikotaa, lasten leikkialueita ja vanha telakka-allas joka oli muutettu "nähtävyydeksi". Alueen promenadilta näki suoraan Sentosan saarelle ja risteilyalusten satamaan. Lisäksi alueen vieressä oli huvijahtien satama. Ökyä? Kyllä, arvuuttelut ja lopullinen totuus kämppien hinnoista liikkui 1-1,5miljoonan SGD kieppeillä. . . Miks mun pitää olla köyhä?. . .
Promenadilta nappasin pari kuvaa.. shaisseahan niistä tuli.
Missä se eos kun sitä tarvittas?

Palattuamme takaisin kokoustilaan oli aika palopuheiden ja rukouksen. Kyllä, tämä oli kristitty tilaisuus. Jussilla oli vänkää, meinaa kaveri on ateisti.
Noh, palopuheissa selvisi, että moni paikalla oleva, ja järjestävä henkilö olivat vanhoja vaihtareita. Halusivat tavallaan maksaa takaisin sitä mitä olivat vastaanottaneet isäntämaassaan.
Kiitospäivän ymmärrän, mutta silti amerikkalaisuus juhlan takana aiheutti jotenkin etovaa tunnetta.
Moni järkkääjä oli ollut Jenkeissä vaihdossa ja ymmärtäähän sitten kiitollisuuden. Itse laitan sen mieluummin yleisen kiittämisen konseptiin. On siellä Ameriikassakin ilmeisesti hyvää väkeä...
Safka oli kivaa vaihtelua Singaporelaiselle. Sain kasattua meinaa aika Suomalaistyylisen setin. Tuoretta salaattia, leipää, kalkkunaa, possua, kanaa, jotain perunalaatikon oloista settiä ym. . .
Safkan jälkeen rukoiltiin. . .

Illan päätteeksi järjestäjät halusivat jakaa safkaa vielä vieraille mukaan, etenkin kundeille (näin kävi käsky ihan oikeesti!)
Vinkkasivat heti mulle pöydän luota. Tein työtä käskettyä ja noudin mulle ja Makelle pöperöä. Sitä tuli niin paljon että selvittiin sillä loppupeleissä 2 päivää, tosin syötiin koulussakin ateriat.

Mentiin vielä Suomipoika porukalla vetäsemään hyvälle päivälle muutamat tiikerit.
Lauantai oli hieno päivä.

Päätin sitten hommata sen IPod Touchin 32Gb mallin ja sunnuntaina sitä lähettiin sitten koko kolmikon voimin metästämään.
Expolla oli yllättävän vähän väkeä. Sanoivat kuitenkin että vikana päivänä olis paljon tarjouksia ja tarjoushaukkoja kun kaikki myydään pois.
No se mun IPod oli menny. Tilasin semmosen kumminkin, koska siihen sai ne matkustus vermeet megeen joilla oli kivasti arvoa kun palaa kotio, lisäks ne maksaa jonnin verran, mutta joudun odottamaan sitä nyt tovin.
Varmaan joulumyynnistä olis saanu sit kumminki paree, mut aika sama.

Muuta ei tarttunu. . .Shaisset messut sit kumminki.
Mentii Bedokkiin syömään. Paikallises coffee shopissa safka tilattiin tiskiltä, mutta juma sviidu kun se kannettiin sulle pöytään ja siinä sitten maksoit. Ja kaiken päälle oli halpaa sapuskaa. Ihan jees mut ei mitää erikoista. Mut näin se pitäs olla meidän paikallisessaki! No paikallisessa kalja sentään kannetaan pöytään.

Loppu päivä meni koulu hommissa. Ei muuta raportoitavaa, tai ehkä olis, mut en mä jaksa kirjottaa enempää...

Loppu kaneetit tähän taas pitkästä aikaa.
Eversti Sandels kiittää jälleen lukijoitaan, terveisiä kaikille sinne Suomeen. Älkööt panikoiko vaikka blogi ei päivittyisikään, välillä ei oo mitään vänkää, välillä ei vaan jaksa kirjottaa vaikka olisikin. Kommentoikaa ihmeessä, jos jotain on. Hankitte sen gmailin nyt ihan sitä varten.
Aika täällä juoksee liian nopeesti nyt kun on tätä arkea. Vuosi olis niin paljon paree, 6kk on nii lyhyt...
Ei voi muuta sanoa lopuksi kuin, että vänkä paikka tämä Singapore.

Synttärit ja silleen

2009-11-25T06:04:00.000-08:00

Morjee!

Jälleen yksi viikko takana ja sunnuntaita pukkaa. Aika tuntuu valuvan käsistä kuin merivesi sormien välistä. Puoltoista kuukautta jo takana Singapore elämää ja kyllä on menny nopeesti.

Syy nopeaan ajan kuluun on selkeästi koulu. Siellä tuloo nyt vietettyä aikaa monesti niin paljon että esimerkiksi juuri maanantai ja torstai kuluvat aivan turhan nopeasti.

Joka tapauksessa maanantai meni taas koulussa. Meillä oli 1 quiz aiheesta Circuits & Control Systems, joka meni tietenkin ihan reisille. Ei siinä ketään, ei oo nii paha rasti painoarvoa kun tuolla ei ole niin hurjasti kun kunnon tenteillä, mutta vatuttaahan aina turhat kämmit. Sulautetuissa ryhmämme Singaporelaisosasto tuntuu olevan vähän turhankin kassalla kaikesta. Ryhmän johtajana oleva tyttö on melkosen pahasti Suomipoikien varjossa. Meillä piti olla jo edellisellä viikolla pääohjelman Flow Chart tehtynä. Monilla ryhmillä olikin, mutta meillä oli vain raakile. En ollut ikinä moisia tehnyt, mutta kun katselin miten kassalla jengi oli meidän ja muiden ryhmissä, oli aika tarttua ohjaksiin.

Ei aikaakaan kun viime viikon tunnilla meillä oli jo maikan mukaan luokan paras esimerkki Flow Chartista. Maken tuella ja muutamalla kysymyksellä maikalta siitä selvittiin.

Nyt pitäis vaan osata sitten koodata sarjaliikenne kuntoon. Mikäs siinä, itse sen valitsin sillä tuntui mielenkiintoisimmalta vaihtoehdolta. Jätimme kaikki melkein jo valmiit aiheet tytöille ja yhelle dudelle joka näyttäytyy silloin tällöin. Näytetään miten homma futaa kun Suomipojat rupee stressaamaan.

Tiistai meni liikunnan merkeissä. Roaming Day on nykyään järjestään Exercise Day tai muuta liikuntaan viittaavaa...

Meillä oli tosin mielessä mennä myös Sentosaan, mutta se meni sitten ohi kun en saanut itteäni sängystä ylös. Lähimme vasta iltapäivästä koululle salille ja uimaan.

Salilla oli kohtuu tunkua: patsastelijoita, tyhjäntoimittajaa ja oikeesti niitä jotka tekivät jotain.

Paikallinen nuoriso on selkeästi kiinnostunut vain treenaamaan järjestään ylävartaloa, kuten tosi miesten kuuluu. Tissit, haba ja yläselkä on kova sana. Sitten kun niitä painoja on nostellut ni on kiva ihailla itseään salin peileistä niin että muutkin varmasti huomaavat.

Joo...

On siellä sitten sitä ihan fiksunkin olosta väkeä jotka treenaavat kauttaaltaan aina jaloista lähtien.

En tällä viikolla treenannut vielä jalkoja, vaan keskityin hoitamaan tuon olkapään kuntoon perjantain sulkapalloa varten. Edessä siis kaksi perättäistä treeniä käsiä.

Make aloitti tutkimukset joululomastamme. Suunnitelmissa oli 10 päivän rentoutumissessio Indonesiaan Balille. Lennot tuli buukattua ja hotellihuoneen varaamishelvetti saatiin orastamaan. Bali on Aussien todella suosima lomakohde jotain muutama down and under kaveri voi tulla vastaan.
No mutta se tiistaista.

Keskiviikkona oli tarjolla pitkästä aikaa kulinaristisia elämyksiä, sillä Tamyee oli luvannut viedä meidät syömään erästä paikallista herkkua nimeltään Curry Fish Head. Kyllä, kalan päätä curryllä höystettynä. Ensi kuulemalta kuulosti hieman oudolta, sillä aikaisempien kalan syöntikokemusteni nojalla kalan päässä ei ole juurikaan mitään syötävää?

Keskiviikko aamuna oli myös toinen quiz aiheesta Power Electronics and Drives. Se meni vielä enemmän reisille kuin CKTCS quiz. No mutta ei ketäs, en viiti ressata. Sinäänsä vatuttaa kun se oli ainoa quiz koko kurssilla. No joo, tentissä sitten paree.

Pakko myöntää, että syytän hieman singaporelaisia kanssa opiskelijoitani tappiosta. Luokassa oli tenttitilaisuudeksi niin hirvittävä meteli etten oikeasti pystynyt keskittymään. Kuuntelin kun vieressä olevat opiskelijat vaihtoivat vieressä tietoutta saadakseen parempia pisteitä.

Miksi täällä on niin?

Singaporen Polyissä on oppilaiden feedback systeemi käytössä. He antavat palautetta opettajista tämän järjestelmän kautta joka prosessoidaan sitten koulun johdossa. Palaute vaikuttaa suoraan opettajien palkankorotuksiin, etenemismahdollisuuksiin jne. Joten arvata saattaa miksi maikat välttävät oppilaiden huonoa palautetta.

Toisekseen, juteltuani usean singaporelaisen aikuisen kanssa aiheesta Singaporelainen nuoriso, on selkeästi havaittavissa nuorison pilaantumista. Tämä siksi, että hyvin voinnin kasvaessa aikuisilla on varaa hemmotella lapsiaan ja samalla työkiireet etäännyttävät vanhemmat lapsistaan.

Kyllä kyllä, eli Suomi ei ole ainoa maa missä nuoriso on täysin pilalla. Täällä ollaan kovasti samalla kurssilla. Niin joo, täällä on muuten vanha Suomen koulutus sydeemi, eli te vanhempaa kaliberia olevat ihmiset siellä jotka jaksatte mun raportointeja selailla, niin muistatte varmasti tämän kansakoulu, ammattikoulu, koulu, opisto systeemi hässäkän.

Vanhanen muuten vieraili täällä kuulemma ihan jokin aikaa sitten mikäli oikein ymmärsin ja keskustelivat ilmeisesti jälleen Singan koulutus sydeemistä. Ovat ilmeisestikin muuttamassa taas systeemiä samankaltaisemmaksi kuin Suomessa?

No mutta takaisin asiaan.

Meillä oli aikaa luentojen jälkeen reilu 1,5 tuntia tehdä projektitöitämme sillä Tamyeellä oli jokin tapaaminen. Riisörtsiä ja diveloopmenttia vaa siitä sitten. . . kahveelle mentiin kumminkin ensin.

No vihdoinhan sitten Tamyeekin vapautui ja lähettiin matkaan. Mesta oli melkosen lähellä koulua, ehkä 10min autoilua ja paikalla. Tanah Merah MRT oli lähin metro.

Tamyee tilaili kaikkea ja me istuttiin alas. Safka tuli piakkoin ja se tarjoiltiin ”share” tyyliin eli monta lautasta mistä voi lapata itselleen lautaselleen mitä halusi. Tamyee selitti, että se on tyypillinen kiinalainen tapa mennä safkalle porukalla, oli se sitten perhe tai kaverit.

Shared sapuskointia, shaissen jauhantaa ja hengailua. Kuulostaa rennolta.

Tammy sanoi kanssa että yleensä Curryn kanssa hän jättää juoman pois, masokismia tai ei, tällä kertaa otettin kumminkin juomat jos hivelisi liikaa.

Curry kalanpää oli isossa Clay pot ruukussa tai kattilassa. Paljon vihanneksia, stydiä lientä ja ite pää jehu eli valtava kalan kallo. Tällä kertaa Tammy otti vain puolikkaan sillä emme olisi jaksaneet kokonaista. Juttu oli siinä että ei se ollut pelkkä kallo vaan siinä oli abaut etu evien jälkeen vielä noin 10cm lihaa messissä ja lihaskerros oli paksu!

Tammy kysyi heti ekana haluaako meistä kumpikaan syödä kalan silmän?

Pitkän hiljaisuuden jälkeen avasin sanaisen arkkuni ja totesin ” I'll do it!”

Älkää kattoko mun tekstiä noin!

Rupesin tökkimään pieneltä vaikuttavaa silmää haarukalla kaivaakseni sen ulos. Tammy totesi vaan ”not like that” otti lusikan ja kaivoi sen ulos. Silmä olikin aivan valtava... MUAHAHAA!!!

Kaivelin silmän lasiaisnesteen sun muut herkut ulos, mutta jätin sidekudoksisen seinämän väliin.

Keräsin vielä tovin rohkeutta mutta en taipunut kiinalaisen silmissä vaan avot, simmu suukkiin ja jauhamaan. Uskokaa tai älkää mutta siinä oli makua! Ajatus silmän mutustamisesta oli tietysti outo, mutta siinä oli kohtalaisen mukavasti makua.

Kalan liha oli todella makoisaa kanssa, curry kastike sopi siihen todella hyvin. Lisäksi Tammy tilasi mustekalaa, sellerin tyylistä vihannesta osterikastikkeessa ja sitten hapan vegyä kananmunalla.

Vegy on siis vaan lyhenne sanasta vegetable, jolla kaikki kasvis jutskat täällä tuntuvat menevän.

Kaikki muu oli törkeen hyvää, paitsi se katkero salaatti tai juuri mikä lie olikaan, joka oli vähän liian voimakkaasti katkero.

Erittäin mainio sapuska.

Tammy heitti meidät vielä Tanah Merah:n MRT asemalle, josta päätimme jatkaa vielä keskustaan shoppailemaan, koska päivä oli vasta aluillaan ja sää mitä mainioin.

Päätimme vieraililla Raffles City Mallilla ja Suntecissa. Tarkoituksena oli löytää ainakin uimashordet ja jotain vänkää. Uima shordet löyty ja muistin kassajonossa kuinka prkl:n hiki tuloo sulista pelatessa ja tein impulsiivi ostoksen mallia rannehikibandut.

Törmättiin paluu matkalla erään räätälin ”sisäänheittäjään”. Mies jakoi tarjouslappuja paidoista ja puvuista ja hinnat olivat melkoosen huokeita. Ainoa, että tarjouksen jonka sait sitten ite liikkeessä ei ollut mitään tekemistä lapun hintojen kanssa. En ostanut mitään, mutta make otti mukaan äreen aamutakin. Hintaa noin 30e, todella äreä takki kerta kaikkiaan. Kyselin perinteisestä kiinalaisesta puvusta ja antoivat tarjouksen 550 SDG. Kuten todettua, en tarttunut.

Make Googlaili vielä illemmalla lisää räätäleitä. Smokkia, pukua ja paitoja. . .Tuloo varmaan raahattua se perinteinen Kiinalainen puku täältä. Rahaa tulee palamaan niin simona. No mutta sitä varten on säästetty niitä kesäduunivarantoja.

Matkaan tarttui vielä Leviksen polo paita, sillä kaksi hyvää valkoista polopaitaani on pilalla. Toisessa on soijatahra ja toisessa kalliissa Espritin paidassani on hikipolttamat kauluksissa... Espritin paita vatuttaa eniten, oli meinaa kallis ku Suomesta sen ostin. Onneks noita Leviksen melkein hyvän näkösiä on irronnu 10e hintaan tilalle. . .

Torstaina oli luvassa taasen liikuntaa keskipäivällä. Päätin treenata olkapäitä ja käsiä notta olisivat kunnossa sitten perjantain sulkisrupeamassa.

Seuraava pätkä lähinnä EP07S jäsenille tai jos sinä lukija olet kiinnostunu matikka ohjelmista. . .Jos ei kiinnosta pätkääkään nii skippaa seuraavaan kappaleeseen. Jees, eli iltapäivällä opittiin matlabissa muuten taasen vänkää uutta. Muistanette ne Piilan blokki diagrammit Z muunnoksesta? Jees, meillä on samoja mut mennään linearisilla systeemeillä eli blokkidiagrammeja joissa on siis siirtofunkkareita ja niitten takasinkytkentöjä. En tiä teistä mutta musta oli ihan mielenkiintonen jutska. Laskettiin matlabilla blokkien sarjaan ja rinnan kytkentöjä ja käsin muokattiin alkutilanne kytkis laskettavaan muotoon. Mikä tässä on se siistein juttu o se et mulle ja Makelle tulee projetkityö, jossa me tehään kontrollisysteemi satelliitinseuranta antennille. Eli satelliitti kiertelee tuolla jossain ja sitten sen antennin pitää seurata sitä. En tiä kuinka diipiks menee, mut Joonas vois olla ainakin tulessa. Mä oon ainakin! Siiiiiistiiiiii.......

Jepu, perjantai oli sitten lyhykäisyydessään 2 timmaa koulua ja sitten illasta pelaamaan sulista. Clementiin taas se helvatallinen MRT reissu. Kämpiltä Clementiin menee tunti. Oltiin ajoissa perillä. Johnny vei meidät eka Coffee shoppiin jossa yksi hänen kavereistaan pitää kojua. Samainen kaveri käy meidän kanssa pelailemassa. Johnny oli ostanut meille taasen jännää hedelmää kokeiltavaksi. Viimekertainen taisi olla Mangostine tai joku, sillä aussi dude lausui sen ainakin mangostiin. En oo satavarma mutta keltanen se oli ja ihan maukasta.

Tällä kertaa meille oli tarjolla Rambutan tai Rambotan niminen karvainen kaveri. Makella oli vaikeuksia saaha Rambutan auki, koska siihen tarvitsi kynsiä. Autoin miestä mäessä. Rambutan oli hyvää. Maistui hyvin samankaltaiselta kuin viinirypäle, mutta ei aivan. Liha oli samankaltaisella tekstuurilla varustettu. Punainen karvaisa takiainen, sisällä vaaleaa lihaa jonka piilossa kivi. Kiveä ei syödä. Ei ollut edes pahan hintaisia. Katselin kotimatkalla hintoja ja kilon sai 2 taalalla, 3 kiloa 5 taalaa. Olkaluu pysyi kivasti paikallaan koko pelin ajan ja pääsin ehjänä loppu drinksulle. 100 plussat naamariin ja jubailua. Jees.

Lauantaina oli lasten kutsut edessä. Selvisi myöskin ettei Chocletin toisen pojan nimi ollutkaan Anthony niinkuin luulimme vaan Edmund. Aina oppii uutta.

Edmundin tyttären Amberin 1 vuotis syndet siis edessä ja arvatkaahan missä ne pidettiin?

No mäkkärissä tietenkin.

Choclet oli sairiksella. Luulimme ensin että menemme Maken kanssa sinne keskenään ja tunsimme itsemme hyvin vaivautuneeksi. Kun olimme lähdössä Choclet totesi meille, että tulee myöhemmin paikalle mikä oli ihan hyvä juttu.

Saavuimme myöhässä, mutta kuitenkin ajoissa sillä olimme ensimmäisten saapuneitten joukossa.

Emme tunteneet muita kuin Edmundin ja tämän vaimon. Vaivautunut fiilis valtasi alaa. . .

Onneksi paikalla oli yksi kaveri joka oli yksin saapunut paikalle ja ilmeisesti kanssa hieman ulkona kaikesta ja saimme kaverista juttuseuraa. John Lennon, aivan, kuten Beatles legenda itse. Tiedä sitten oliko miehen sukunimi jokin kiinalainen, mutta Lennoniksi häntä sanottiin.

Mies oli pelastus, sillä juttelimme hänen kanssaan koko kinkerit.

Lähipiiri kuvautettiin synttärisankariperheen kanssa ja meidätkin kutsuttiin yhteen kuvaan.

Jotenkin meillä oli vaivautunut olo silti. Käsitys perheestä on täälläpäin niin erilainen kuin Suomessa. Kyy..

Kinkerit kestivät sen parisen tuntia ja lähdimme takaisin kohti lepakkoluolaa.

Maken synttärit lähestyy. Menimme Downtown Eastiin noutamaan Hoegardenin 0,75 tuplapäkin missä äree tuoppi messissä. Ostettiin me kahvimaitoakin. . .

Mun stobe meni pakettia purkaessa särölle, mutta nou hätä. Ostan sit toisen jos menee shaisseks.

Mentiin kattomaan paikalliseen Englannin valioliigaa paikallisten seuraan.

Eihän nää osaa sitä hommaa, ryystivä suurin osa kaffetta ja kokista. Me sponssattii taas Tiger tyttöä.

Kysyttii huumorilla millon aletaan saamaan boonusta ostoksista, kuten Tiger paitoja tai ilmasta kaljaa. Sanoi et kyl hän jotain keksii. Ollaan meinaa paikan parhaimpia Tiger asiakkaita, kun paikalliset litkivät vaan Carlsbergia tai Heinekeniä. Muutamat lauantaikaljat siitä naamariin chicken ricen kera ja kotio goisaamaan.

Nyt sunnuntaina kun kirjottelen tässä sängyn päällä voin todeta etten ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Pyykkiä on pesty, mutta siihen se sitten jää. Sääkään ei ole mikään ilmiömäinen jotta olisi voinut mennä Sentosaan. Parturissa pitäis vielä kävästä ja ECAPPin joku diipadaapa learning agreement tehrä. Jaa, maanantaina taitaa olla vielä quiz tostakin aiheesta. Voehan...

Vatuiks se kumminkin menee, luen minkä kerkiän. . .

Käytiin tossa shoppailee rantakaislamatot jos ja kun toi sää tosta paranoo, niin on sitten Sentosaa varten kunnon vermeet. Samalla tuli kyllä hommattua sateenvarjokin.

Kävin muuten parturissakin. Pesun kanssa miesten kallon karvapeitteen ohennus maksoi järkyttävät 10e ja kävin melkosen hyvässä mestassa. Keesillä mennään taas. Keskustan puljuissa Make sanoi nähneensä sitten ihan Suomi hintaa 20+ euroa. Notta kyllä täälläkin voi rahansa kampaukseen tunkea samalla tavalla kun Suomessakin.

Näin tällä kertaa.

Urheilua, Tiikeriä ja aurinkoa

2009-11-16T08:27:00.000-08:00

Terde,

Ei oo ollu motia kirjotella vähään aikaan mitäs. On tässä kumminni tapahtunu taasen kaikkea vänkää ja sitten sitä perusarkea.

No joka tapauksessa maanantai oli normi koulupäivä, ei siinä mitään uutta maan päällä.

Tiistaina oli kumminkin jälleen vappoota eli roaming day. Tällä kertaa ei tapahtunut mitään äärimerkittävää vaan kävimme koululla puntilla ja uimassa.
Paluumatkalla kotia törmäsimme kuitenkin sattuman kaupalla erääseen suomalaiseen ukkoon paikallisen coffee shoppimme luona. Jukka on Lappeenrannasta ja on asunut Singaporessa toistakymmentä vuotta.
Jannu oli vetämässä tiistai ränniä päälle, kuten vanhana merikarhuna on hänellä oli ilmeisesti tapana. Jugi on luennoitsija Singaporen merenkulkukoulussa ja hänellä on kuinkas muutenkaan, singaporelainen vaimo, lapsiakin muutama. Mies oli ilmeisen ilahtunut siitä, että pääsi juttelemaan maat ja maannut Suomesta natiivien kanssa. Keskustelimme tuopposten äärellä kuitenkin oikeastaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Tiistaina ei tapahtunutkaan sitten mitään sen ärjympää.

Torstaina oli jälleen liikuntapäivä. Meillä on meinaa kolmen tunnin hyppäri keskellä koulupäivää.
Tahkosin jalat siihen kuntoon, että nyt vasta maanantaina alkaa käveleminen olemaan lähes normaalia.
Iltapäivällä meillä oli Circuits & Control Systems kurssin labrat. Maikkana meillä on mega rento kreikkalainen Lucas joka heittää meidän kanssa hyvinkin mielellään läppää. Labroissa meillä on matlabia, joka on kohtalaisen tuttu matikka softa ja saamme Maken kassa labrat tehtyä yleensä vähän liiankin nopeesti. Singaporelaiset virkaveljemme tosin ovat yleensä mahdottoman kassalla.
Lucas ehdotti reissua Sentosaan mikäli säät suosisivat. Olimme välittömästi messissä, sillä Sentosa on oikea paikka norkoilla löysä sunnuntai. Sormet ristiin ja venaamaan viikonloppua.

TGIF, Thank God it's Friday. Singaporelainen konsepti.
Perjantai oli markkinapäivä koulussa. Tammygun pyysi meitä avustamaan care groupinsa rahainkeruussa ja mentiin tietenkin. Koululla oli siis massiiviset markkinat missä opiskelijat keksivät markkinaidean ja koettivat myydä sitten kaikkea muille opiskelijoille. Tamin ryhmä oli päättänyt myydä limua ja pizzaa.
Jouduimme Maken kanssa myyntitehtäviin, kiertelimme ympäri koulua muutaman CG jäsenen kanssa ja myimme pizzaa. Ei me mitään myyntitykkejä oltu mutta onnistuin myymään muutamia pizza slaisseja. Voisin harkita markkinoinnin peruskurssin hyväksyttämistä tällä, oli meinaa kovaa hommaa saada kaikki slaissit myytyä, kohtalaisen kovilla katteilla veke.

Perjantai iltana oli jälleen luvassa sulkista. Matkasimme Clementiin ja Lim:n pariskunta oli jälleen meitä vastassa.
Pelistä ei oikein tahtonut tulla mitään, sillä jalkani oli niin tukossa ettei liikkuminen tahtonut oikeen luonnistua. Toisekseen olisi pitänyt treenata taas torstaina käsiä, jotta oikea olkaluu olisi pysynyt paikallaan. Muljahtelihan se taasen kivasti.
Pelin jälkeen menimme jälleen urheilujuomille ja keskustelimme jälleen Singaporesta ja Suomesta. Lisäksi sapuska oli alati esillä. Tästä aasinsiltana pääsimme aiheeseen trooppiset hedelmät.
Täällä on reippahasti mitä kummallisimpia etelän hetelmiä. Durian on sellanen hedelmä jota on must kokeilla jos tuloo Singaporeen. Siinä on järjetön katku joka haisee kymmenien metrien päähän, mutta sen maku on kuulemma järjettömän hyvä. Paikalliset sanovat sitä "The King of Fruits".
Tosin sanovat kanssa että sitä joko rakastaa tai sitten vihaa, mutta niinhän se on kuninkaissa.

Lauantaiksi oli sovittu reissu Winstonin ja Jussin kassa Botanic Gardenssiin. Meidän oli määrä tavata Orchardin metroasemalla, joten siitä päästiin kiertelemään kivasti hieman orchard roadin puljuja.

Kaikkialla keskustassa on jo jouluvaloja, kaduilla ja ostareissa. Itse asiassa ostoskeskukset kilpailevat vuosittain siitä kenellä on hienoimmat jouluvalot ja voittaja palkitaan ilmeisesti valtion toimesta.

Kuvassa hetken kuumin uutuus ostari Ion ja mega kokoinen kirjakauppa jossa sovelletaan try it before you buy it menetelmää, notta sinne vain lukemmaan. Kävimme läpi myös yhden överikalliin kaupan ja sitten painelimme kohti puutarhaa.

Matkalla puutarhaan törmäsimme muutamaan suurlähetystöön. Jenkkien mallista oli pakko ottaa kuva, sillä yhtäläisyys vankila-arkkitehtuurin kanssa on väistämätön. Vitsailimmekin kohtalaisen pitkään aiheesta, ihme kyllä CIA ei ole vielä pidättänyt meitä Amerikkavastaisina.

Saavuimme pian puutarhan hienolle portille ja soijaa puski vaikka säät ovat olleet kohtalaisen viileitä viime aikoina. Sateita on ropissut solkenaan ja välistä jyrähtelee.
Joka tapauksessa Winstonkin sanoi, ettei puutarhaa kannata lähteä tutkimaan paahteella sillä ihmisgrilli on väistämätön seuraus.

Puutarhassa oli vihreää. Todella vihreää.
Lähes jokainen vastaan tullut kasvi oli aina erilainen, ainakin ne jotka oli sinne istutettu.
Lisäksi kasvit oli nimetty syystä tai toisesta.
Ihmisiä oli paljon lenkkeilemässä alueella ja alueen lähistöllä asuukin kohtalaisen varakasta väkeä. Matkalla näimme ainakin 3kpl Ferrareita ja muutaman Porschen.

Välistä viidakkomeininkiä, välistä metsä meininkiä. Puuta joka lähtöön, pientä ja isoa, matalaa ja korkeeta. Parhaimmillaan alkoi päässä soimaan Jimi Hendrix Voodoo Chile ja tuli kunnon Charlie up in the tree line deja vu. . .Well I'm standing next to a mountain. . .chop it down...
Niin!

Puiden lisäksi alueella oli mukavia viheralueita joilla ilmeisesti sai ihan luvan kanssa olla. Ihmisiä oli picnikillä kohtalaisen runsaasti ja muutamia synttärijuhliakin näkyi siellä täällä.

Puistoon oli väsätty joutsenlampi jossa uiskenteli kaloja, kilppareita ja niitä joutseniakin tietysti.
Koko komeuden keskellä, tosin hieman pääty rannassa oli joutsen patsas.

Kilpikonnat olivat siitä veikeitä että ne tulivat pällistelemään ruuan toivossa todella lähelle. Kilpparien lisäksi lammikot kuhisivat erikokoisia fisuja, jotkut olivat kunnon tappaja hauen kokoisia mötkylöitä.

Jatkoimme matkaa kohti puutarhan päässä olevaa orkidea tarhaa kohti. Tosin voin jo tässä vaiheessa paljastaa, ettemme mennyt sinne sisään, koska sinne oli pääsymaksu.
Vieläpä kohtalaisen korkea sellainen.

Orkidea tarhan ohessa oli myös inkivääri tarha, mutta se oli rempassa. Sinne olisi päässyt ilmaiseksi.

Näiden nähtävyyksien ohessa oli myös matkamuistomyymälä jossa kävimme vilvoittelemassa sekä helpottamassa oloa. Aukiolta näki sinfonia lavalle, joka oli noin 50m meistä mageesti alamäessä. Winston sanoi että sunnuntaisin siellä järjestetään ilmaiskonsertteja. Woodstock tyyliin voi istua mageesti nurmikolla picnikillä ja kuunnella musakkia. Muistaakseni Winston sanoi, että lavalle aikovien muusikoiden piti esittää koe-esiintyminen ennen kuin lavalle oli menevän. Sama koskee muuten orchardilla esiintyviä katusoittajia, paranoidia ei siellä kuulla.

Katsellessani lavaa hiipui mieleeni josko itsekkin joskus pääsisi moisen konsertin vaikkapa heittämään, kunnes heräsin päiväunilta.
Kuten varmaan kiilusilmäisimmät huomaavat, ei lavan edessä nähdä kiljuvia teinejä, saati mosh pittejä, sillä lavan etuosassa on kala ja kilppari lammikko. Kyllä, luitte oikein. Pitääpähän sairaalloisimmat fanit loitolla, elleivät keksi yllättää lavan takaosasta.
Nurmialueella oli todella paljon kansaa. Perheitä skidiensä kanssa viettämässä aikaa, erityisen paljon valkoihoista väkeä.
Matka jatkui pienen levähdys tauon jälkeen kohti pääporttia.
Matkalla törmäsin suosikki kasviini eli kaktuksiin.
Niitä oli kohtalaisen runsaasti mutta ei mitään överi settiä.

Kaktusten jälkeen olivat vastassa toiseksi veikeimmät kasvit eli Banzai puut.

Bonsai puita oli siististi särmättynä alustoillaan.
Koko komeuden keskellä oli varsinaisen massiiviseksi ehtinyt versio.
Kuvasta ei näy, mutta noiden betoni pylväiden päällä jotka ovat etualla oli myös banzai kasveja pari kappaletta vasemmalla ja oikealla puolella.

Hehee, eeppinen purokuva.

Oli aika poistua, nälkä alkoi vääntää sen verta vahvasti vatsassa.

Menimme samaa reittiä Orchardille ja Winston vei meidät yhteen kohtalaisen mukavaan Coffee Shoppiin joka ei ollut älyttömän kallis.
Söin Nazi Padang meisingillä: Malay tyylistä safkaa, Riisiä, valkkaa pari kasvis lajia ja yks liha. Enemmän vaihtoehtoja maksaa tietysti lisää, mulle riitti tuo ihan jees. Vetäsin makealla marinadilla varustettua kanaa, ituja höystettynä ja papuja med even better soosi. Idutkin voi maistua siis hyviltä, niihin pitää vaan tunkea kunnon mausteet.
Winston tarjosi vielä kaffet.
Orchard näyttää hienolta pimeällä jouluvaloissaan, mutta koska mulla on niin skeida kamera, en edes yrittänyt napsia kuvia. Joudutte kuvittelemaan. Takaan, hienoa oli. Odottelen kuun lopussa olevaa elektroniikka messua jossa on kuulemma tykeimmät tarjoukset. Näppejä kuumottaa kunnon kamera. Itse asiassa täällä on melkeen järjestään kaikilla jonkun näkönen järkkäri, pokkareita on vähemmälti. Tykkäävät kuvata. . .

Eksyimme loppu pälyilyiksi vielä stockan herkku tyyliseen supermarkettiin josta löysin salmiakkia, salsaa ja taco chipsei. mmm. . .
Winston saatoi meidät vielä MRT:lle ja otimme raitiometron kohti Pasir Risiä. Päätimme Suomiporukalla mennä meidän paikalliseen vetämään muutamat Tiikerit. Hieno oli päivä, eikä edes satanut.

Sunnuntaina oli tarkotus mennä meidän CKCTS labra maikan kanssa siis Sentosaan.
Sää näytti hyvältä, tai no niin hyvältä kun se sadekaudella voi olla. Aloin jo huolestua ettemme lähtis ollenkaan kun kello alkoi olla jo kaks eikä maikasta kuulunut.
Lopulta kumminkin Lucas koodas ja off we go.
Lucasilla on ihan äree alfa romeo jolla mentiin. Mies selkeesti tykkää ajaa ja mikäs miestä moittimaan, hienoa toimintaa. Singaporessa tosin nopeudet ovat todella alhaisia, motareilla 90kilsaa tunnissa ja kameroita siellä täällä. Liikennettä sotki matkallamme kivasti Apec kokous. Mustia autoja, kyttiä ja sattueita.

Olimme Sentosassa kumminkin kivasti juuri kun taivas oli auki. Jäimme passiin Cafe del Mar:n rantatuoleihin ja tilattiin juotavaa. Paratiisi. . .
Väkeä oli kohtalaisesti, turistia ja paikallista. Kiinalaiset osaavat vetää rennosti mutta intialaiset olivat usein vähä liian pukeutuneita tilaisuutta varten.
Aurinko paahtoi, palmut liehuivat, meri kuohui ja juoma oli viileetä. . .what can I say? lainaan Lucasia: "Enjoy life!" miehen motto.
Lucas on kreikkalainen vähän päälle ehkä kolmen kymmenen vanha oloneuvos. Mies on asunut Singaporessa 7 vuotta ja on naimisissa paikallisen Singaporen kiinalaisen kanssa.
Kiirettä kaverilla pitää, sillä hän kertoi että on kerinnyt vain noin päälle 10 kertaa käymään 7 vuoden aikana Sentosassa ja ei ole ihmekään, että mies oli todella mielissään kun pääsi jälleen vierailemaan ja sai meistä seuraa. Niin vähän. . .On aika korjata moinen epä balanssi!
Lucas kertoi että opettajat joutuvat opetustyönsä lisäksi tekemään teollisuudelle projekteja, eikä heille makseta siitä mitään ekstraa. "Part of the Job". . . johan on.

Ihmisiä meni ja tuli. Nuoret ja pariskunnat kansoittivat suurimmalta osin kultaisia hiekka-aavoja.
Sentosassa löhöömiseen voisi tottua. . . "Why not?" totesi Lucas. Ei kai siinä ketään jos täältä löytäisi vielä itsensä elämästä? saa nähdä. . .Sää helli meitä. Sadekauden päiväksi sunnuntai oli kuin jumalan lahja. Meressä oli vänkä käydä uimassa ja tykittämässä varvaskelluntaa, tosin matala vuorovesi oli nostanut hieman mutaa ja muutamia kasveja. Korkealla vuorovedellä kun Make kävi uimassa, hän sanoi että vesi oli ihan kirkasta ilman kasvin lehtiä.

Aurinko kuitenkin lopulta hävisi pilvien taakse, mutta aurinkoa oli tullut otettua.

Ranta kuitenkin heräsi vielä illalla uuteen loistoon, sillä lepolassien alla oli ledikaapeleita, baareissa oli neonputkea sun muuta valaistusta ja rannoilla oli joidenkin palmujen alla mageesti laitettu tunnelmavalaistus.
Lisäksi kaukaisuuden laivojen valot säihkyivät kivasti taustalla. Päivällä tosin laivan raakileet olivat veemäinen näky. Meillä onkin jo suunnitteilla aurinkolasit joissa on buit-in photo shop joka poistaa nuo rumilukset sitten pois muuten autuaasta näköalasta.

Siirryimme baarin terdelle istumaan vielä yhdet juomat. Kun olimme siirtymässä niin eräs seurue tuli paikalle jonka eräs jäsen muistutti häiritsevän paljon Jackie Chania.

Teimme perustavaa laatua olevaa vakoilua ja mulkoilua ja mies tosiaan oli Jackie Chan. Ainakin 96,69% varmuudella, sen verta läheltä miehen näin. Lucas oli samaa mieltä. Make oli epäonnekseen vaihtamassa kledjuja.
Anywho, nautimme vielä yhdet juomat. Otin eksotiikkaa kuohuavan Daiquirin sillä eräs kaverini muinaisilta ajoilta suositteli kokeilemaan sitä. Täällä se oli mahdollista, meinaa lista oli täynnä kaikkea vänkää. Make otti Long Island Ice Tean, joka oli toisin kuin Suomessa, tehty kohtalaisen järeästi. Itse olin nauttinut jo yhden päivällä. . . hehee.

Täällä ei kannata ryypätä, sillä lompakko laihenee hyvin nopeasti. Drinkit olivat alkaen 14 taalaa. Tosin 7e pitkän saaren liptonista ei ole paha.
Joimme 3 juomaa koko päivän aikana joten moralisoinnin sieltä kotipuolesta voi passata ihan suosiolla.

Nälkä alkoi painaa ja poistuimme Sentosan yöhön. Kello läheni jo pitkälle iltaa.
Näkymät yöllä kaupunkiin olivat mahtavat, Lucas näytti jo menomatkalla Singaporen GP pit lane alueen, sekä hieman muuta kaupunkia ja nyt paluumatkalla katselimme "kaupungin valoja" meiningillä hieman toisesta vinkkelistä. Mahtava näky. Tosin Lucasin mielestä uusi Casino kompleksi joka on kuvattuna eräässä edellisessä tekstissäni pilaa vanhan kunnon Singaporen silhuetin. En voi tietää koska en ole nähnyt vanhaa silhuettia, mutta uskon miestä, sen verta elämän läheinen kaveri.
Lucas heitti meidät kotio ja menimme vielä syömään paikalliseen.

Kerrassaan oivallinen päivä.

Viikonloppu 4

2009-11-07T07:52:00.000-08:00

Mo

Perjantaina oli sulkis päivä. SMU päivillä tapaamamme Johnny kutsui meidät pelaamaan sulkista aina perjantaisin Clementiin. Meidän oli pitänyt mennä jo muutamaan kertaan aikaisemmin, mutta oli ollut muuta menoa. Nyt oltiin vapaalla ja kenttä kutsui.
Koulun jälkeen otin nokoset, pitkät nokoset. Nukuin abaut 14-18 asti ja ei siinä ketään, univelkaa veke.
Clementiin oli yllättävän pitkä matka. abaut 1h 10min aliarvioimme matkan ja myöhästyimme väistämättä sovitusta aikataulusta, mutta kerkesimme kuitenniin pelailemaan jonni verran.
Johnny haki meidät Clementin mrt asemalta ja vei meidät urheilutalolle. Toivoin lujasti että olkapää kestäisi pelin ja Make oli jo ilmottanut valmiiksi etten välttämättä voi edes pelata koska tuo prkl luu lähtee niin helposti aina omille teilleen. Otin riskin ja astuin kehiin.
Ilmeisesti torstain salitreeni oli jeesannut hieman sillä olka kesti pelin alusta loppuun lopulta ihan mallikkaasti.
Pelin jälkeen menimme vielä kimpassa juomaan urheilu drinksut, ei, ei kaljaa, vaan ihan hartsportti juomat, Johnnyn tutun vetämän safkapaikan viereen.
Juomat naamaan, jutut ilmoille ja olikin aika painua takas kämpille.

Lauantai oli jälleen shoppailupäivä. Tällä kertaa suuntasimme kohti Mustafa centreä. Kyseisen puljun oli perimätiedon mukaan tarkoitus olla elektroniikkamekka.
MRT alle ja kohti Farrer Parkia.
Mustafa centre osoittautuikin jättikokoiseksi Prismaksi. Siellä oli kaikkea safkasta elektroniikkaan ja vaatteisiin. Kenkä osastolla vietimme suurimman osan ajasta, mutta valtavasta valikoimasta huolimatta löytänyt oikeasti lestillisesti ja ulkonäöllisesti hyviä kenkiä. Orchard kutsuu...
Make bongasi 10e nahkakengät, josta aasinsiltana onkin mahtava todeta kuinka MC:tä irtoaa nahkakenkiä aivan käsittämättömän halvalla. Jos lesti vaan sattuu olemaan nappi niin iso säästö on tosiasia. Caterpillarin talvikengät pitänee ostaa täältä, löyty sen verta äreet ja hinta on abaut 50% Suomen vastaavasta. Toinen mikä oli halpaa niin matkalaukut. Pitänee ostaa sellanenkin kun tuota tavaraa tuloo varmasti palatessa aikamoinen läjä mukana..
Mulle tarttu nyt kuitenkin mukaan vaan uimavermeet ja shortsit. Vieressä olevasta Century Mallista tarttui vielä mukaan Leviksen pikee paita hintaan 10e. Ei paha.

Huomenna olis tarkotus tutustua Sentosan saareen mikäli säät vaan sallivat. Jos ei salli niin sitten pitää keksiä taas jotain muuta. Ainakin pyykkiä pitää pestä. . . soon jännää. . .
Säät on ollu aikaasen hanurista viime aikoina. Täällä on sadekausi meneillään, joten auringon hellimät poutapäivät ovat harvinaista herkkua. Sanovat että kestää tammikuulle saakka joten ei paljoa kannata toivoa.

Raportoin sunnuntaina sitten miten kävi, mutta tässä taas kaikki tällä erää. Koetan ottaa taas kuvia jossain vaiheessa.

Jees. Sunnuntain suunnitelma toteutui. Sää oli mitä parhain sadekauden ilmanalaksi ja otimme suunnan kohti Marina Baytä.
Sentosaan pääsee monia reittejä pitkin kuten autolla, busalla, jalan tai vaikkapa monoraililla joista kaikki maksaa jotain. Tietenkin viileimpänä vaihtoehtona oli monorail joten metsästimme sen käsiimme. Monorail menee Vivo Cityn ostarin kolmannesta kerroksesta.

Tätä faktaa emme tienneet ennen kuin se valkeni meille noin puolen tunnin sekoilun jälkeen ostarin eri kolkissa. No ei siinä ketään, tuli otettua muutama maisemakuvakin toilailun tuloksena.

Maisemakuva on tietysti ehkä hieman siro kuvaus tässä tapauksessa kun taustalla nousevat uuden huvipuistokompleksin rakennustyömaa vermeet.
No joka tapauksessa matka Sentosan saarelle oli tosiasia, mikä parasta helkutin hienossa antimonsuunisäässä.
Jäimme veke monarailin ekalla asemalla vaikka Make olisi halunnut mennä suoraan biitsille löhöilemään. Taivuttelin kumminkin itse Daniel Graigin jäämään jo ekalla sillä olihan saarella muutakin vänkää nähtävää.
Heti ensimmäisenä lävähti eteen jo keskustasta tuttu Merlion patsas, ainoastaan sillä poikkeuksella että se oli jumalattoman kokoinen ja sen suussa oli näköalapällistely mahollisuus tai ainakin olin näkevinäni ihmisiä siellä.

Ehkä Merlion on napsinut suupalaa? heh. . . joo
No matka jatkui pikimmiten kohti biitsiä ja optimoimme reitin. Eli otimme mahdollisimman selkeän reitin jolta emme voisi eksyä viidakkoon tai jotain.
Sellainen reitti on mahdollisimman betonipäällysteinen ja selkeästi merkitty väylä.
Maestro Rainakarin poseeraamassa fotossa on juurinkin tällainen reitti nimeltään Merlion Walk.
Kyseinen reitti vei meidät kivasti Sentosan eteläiseen kärkeen jossa meitä oli googlen mukaan odottaman armottoman hienot biitsit.
Näin jo pina koladat silmissäni, palmut heiluen, viinirypäleitä tarjoilevat puolialastomat naiset!
Ei....
Kaikki muu mutta ei niitä viinirypäleitä ja tarjoilua...
Kattokaa ny tota biitsiä! no ainakin mä katoin! betoniviidakkoa tasapainottamaan... yeah baby!

Kikkailimme biitsiä pitkin kunnes jäimme erään palmun alle vellomaan. Vesieläin Rainakari juoksi suoraan mereen kuin riivattu jahka paidan sai päältään. Mies on selkeästi puoliksi norppa ja puoliksi Daniel Craig, vain kumivene ja pyrstö puuttuu.
Rantsulla oli paljon kuppiloita, auringonpalvontapatjoja, vesivermeksiä, safkaloitam you name it.
Tästä on varmasti tulevan yksi pysyviä viikonloppuhuvejamme.

Ikävä kyllä sadekausi näytti jälleen veemäisyytensä ja pilvet hyökkäsivät selustasta auringon eteen. Päätimme vetäytyä shoppailemaan.
Make meni vaihtamaan vermeitä ja Herra Eversti jäi odottelemaan toisaalle. Sattumaa tai ei, eräs opettajistamme joka oli hypettänyt meille Sentosaa jo toista viikkoa ilmestyi paikalle. En meinannut eka tunnistaa miestä mutta herra Kreikkalainen tunnisti meikäläisen kumminnin lopulta ensin.
Turisimme mukavia tovin ja ehdimme jo alustavasti sopia notta mennään porukalla joku kerta.

Sentosa oli menestys ja uutta ekskursiota on luvassa notta säät vain sallivat.

Ostin Vivo Citystä muistia vanhaan mäkin romuuni ja toivottavasti mylly jyllää sitten tehokkaammin. Anywho safkattiin samalla megakallis paikallisella skaalalla oleva ateria ja suunnattiin kohti funania.

Miksi? Oon täysin kyllästyny skeidaan kameraan ja Make halusi ostaa ulkosen dvd aseman ja video capture vermeen.
Tein hintakilpailutusta Canonin eos 500d mallista ja paras alennus oli verkkokaupan hintaan nähden 180e joka tekisi 23%alea. Matka simlimiin on edessä... Make teki löytönsä ja lähdimme kohti Pasir Risia.

Päivä oli mega bueno, ,mutta ei tarpeeksi bueno. Notta kuorrutimme sen ilta Tigerilla!

Nyt se on muchos buenos! huomenna on tosin koulua... onks pakko?

Dääm...
Ens viikolla taas! soon morjee!

Kansainvälisyydestä

2009-11-07T07:08:00.000-08:00

Terve taas

Eipä ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan, joten pitääpä ottaa hieman aikaa kiinni.

Koulun käyntiä tämä nyt on ollut suurimmalta osin, mutta vapaa-aikaakin on tullut hieman vietettyä joten pistänpä aiheesta muutamat muistiinpanot.

Tiistaina oli Temasek Polytechnicin joka vuotinen kansainvälisten opiskelijoiden ja kansainvälisiin asioihin sitoutuneiden tahojen järjestämä iltama kampuksen auditoriossa. Tapahtuma oli gaala henkinen, jossa oli tarjolla ensin erilaisia ruokia, kuten ankkaa, kanaa, possua, riisiä, kalaa...jne jota seurasi iltama jossa esiintyi koulun kansainvälisiä opiskelijoita esimerkiksi Myanmarista, Japanista, Kiinasta...

Iltama alkoi 18 aikaan siis sapuskalla jota oli tuttuun tapaan niin paljon ettei vieraan tarvinnut lähteä nälissään. Kun edellinen loppui, muutamat tutut kv-henkilöt toivat meille kaikkea lisää... örf...
Sapuskoinnin jälkeen oli aikaa turista muiden ihmisten kanssa ja koulun lehtikin kerkesi haastattelemaan Everstin fiiliksiä maasta, tapahtumasta ja koulusta.

Itse tilaisuus alkoi 19 maissa ja pääsimme kohtalaisen hyville paikoille. Shown juonsivat 4 jokainen eri kansallisuutta olevaa opiskelijaa, kiinalainen, filippiniläinen, singaporelainen ja kiinalainen. Aloitus puheiden ja hypetysten jälkeen show:n ensimmäinen numero oli Indonesialaista runoutta. En ole mikään runouden suuri ystävä, mutta jannu veti rooliaan tunteella. Runo kertoi sodan jälkeisestä paluusta kotio. .

Myanmar jatkoi tanssilla. Ihan näyttävä tanssi olikin, sillä 5 Myanmarilaista tyttöä tanssi kynttilät käsissään kohtalaisen taidokkaasti. Ei mitään balettia eikä sirkustemppuja mutta kohtalaisen sulavaa menoa ja kynttilät eivät sytyttäneet yhdenkään hiuksia vaikka lähellä toisiaan välillä olivatkin.

Seuraavana oli Malesialaista musakkia. No ei ihan perinne meininkiä, muistutti koulunäytelmää. Opiskelijat lauloivat mänemään lavasteiden seassa. . . no ei ihan mun juttu mutta eräs paikallinen tuttava esiintyi niin pitäähän sitä olla kannustava.

Myanmar jatkoi komedianäytelmällä. Näytelmästä teki huvittavaa seurattavaa se tosiasia, että se kertoi vitsahtavasti pojan yrityksestä viekotella tyttö ja molemmat näyttelijät olivat poikia. Toinen oli vain tietenkin puettu tytöksi. Vanhassa Myanmarissa naiset eivät saaneet osallistua teatterinäytelmiin, en tiedä miten asia on tänäpäivänä.

Jatkoimme matkaa accompanied laulu meisingillä. Filippiniläinen dude veti kohtalaisen vakuuttavan sympaattisen tunnarin höystettynä klassisen kitaran tunteisiin vetoavalla soitolla. Ihan pätevä veto.

Välistä Sri Lankalaista teatteri meininkiä laululla höystettynä. Esitys kertoi sadonkorjuun touhuista ja kuinka hauskuuttajat sitten iltasella viihdyttivät väsyneitä sadonkorjaajia. Ei niin priimaa kuin Myanmarin vikittelysetti.

Illan eräs taidokkaimmista esityksistä tuli kiinalaisten toimesta. Tai sanotaanko kiinalaisen toimesta. Eräs kiinalainen tyttö esitti soolotanssin joka vaati hurjaa notkeutta kuin baletissa ikään ja perin vahvaa tanssikykyä. Ehdottomasti illan näyttävin esitys. Tanssia oli luvassa myös seuranneessa numerossa jossa Japanilaiset vetivät erittäin taidokkaan, mutta ei muhun vedonneen pop/house tanssisetin.

Tanssin välissä oli soololaulu Ranskasta. Ranskalaiselta ei kyllä kaveri vaikuttanut mutta veti se silti patongin kielellä osan tunnarista. Välistä pikkasen nuotin vierestä mutta suurimpaan osaan yleisöä tuntui uppoavan.

Illan päätti Intialainen Rock bändi ja yksi soolotanssi esitys. Tanssija oli varmasti taidokas, mutta allekirjoittaneelle tuli mieleen lähinnä tökerö vedos Jackosta. Eikä bändikään tosiaan säväyttänyt. Bändin balanssi hukutti laulun jonnekin, kitara tuli jostain zoomin effu helvetistä ja toinen mikitetystä microcubesta PA:han. . . Noh, kitaristikaan ei oikein ollut siellä missä piti. Asenne oli kyllä kaikilla hyvä, mut treeniä lisää. . .

Vaikka en ehkä tekstistä käsin "kuulosta" innostuneelta, oli ilta oikeasti todella mainio kokemus. Kultturipläjäys jälleen deepavalin lisäksi. Esiintyjät olivat asenteella messissä, toiset olivat hyviä ja toiset vähän vähemmän hyviä. Yritin napsia kuvia esityksistä, mutta arvatkaa vaan saako tolla shaissella mitään järkevää irti pimennetyssä salissa? Luovutin yrittämisen jo ekan numeron aikana...

Keskiviikkona käytiin kikkailemassa jälleen keskustan ostosmestoilla.
Tällä kertaa menimme etsimään kenkiä Chocletin suosittelemasta paikasta nimelta Peninsula. Peninsula on aivan Downtown MRT aseman vieressä joten matka oli näppärästi takana. Vaikka etsimme Peninsulaa eksyimme kumminkin ensin Funan eletkroniikkaostarille, joka oli Peninsulan vieressä, elektroniikka houkutti enemmän kuin kengät...
Funan ostari on siitä mielekäs länsimaalaiselle, että hinta joka lapussa lukee on se mikä maksetaan toisin kuin esimerkikis Sim Lim Squarella, joka on vähän limaisempi mesta.
Kierreltiin ja kaarreltiin, ylös ja alas, liikkeeseen ja ulos... Bongasin itselleni laukun koulua varten johon saa kivasti mäkin piiloon ja Make osti läppärisuojuksen. Tiedustelin samalla hintoja Imacin muistille ja ihan lupaavalta hinnat tuntuivat. Suomen 100e vastaan Singan 60e.
Samalla ajattelin ostaa televiisori virittimen imacille... saa nähä ostanko vai en.

Funanista syöksyimme kohti seuraavaa ostaria. Peninsulan alakerrasta löytyi halpahalli josta nappasin mukaan kauan kaipaamiani alusvaatteita. Jotenkin kummasti täältä on vaikea löytää alusvaatteita normi vaatekaupasta. No sekin on nyt takana. Make bongasi äärimmäisen pätevän läppärilokero repun pilkkahintaan. Ne kengät?
Paskat mä mitään kenkiä löytäny, joko ne oli: hirveen kalliita, rumia, ei jalkaan sopivia jne... no kyl muutama ihminen siellä koto Suomessa tietää miten tarkka mä olen kengistä. Oikeesti, näitten kenkien lestit ei oo kauheen mukavia. Jos on ni hintaa on sitten jo aikasen reilusti.
No joka tapauksessa päivä päättyi ja shopailu oli jalleen onnistunut ainakin jollain tasolla.

Torstaista täytynee mainita sen verran että kävimme koulun salilla. Sali oli kohtalaisen iso, mutta laitteet olivat mielestämme laadultaan paljon shaissempia kuin Vantaalla. Se o jo saavutus.
Paikallisissa suurinta suosiota nautti ylävartalon treenaaminen. Jalkoja ei treenannut juuri kukaan. Salilla oli muutamia selkeästi narsistisia treenaajia, mutta olkoon, kukin tavallaan.
Oma treenini oli kevyt, sillä en viitinnyt jälleen armottoman pitkän tauon jälkeen rykiä paikkoja paskaksi. Nyt kun kirjoitan niin olisin voinut treenata ehkä vähän vielä maltillisemmin... sen verta jummii esim reidet... No joka tapauksessa salikin on nyt tsekattu ja ihan käytännöllinen on. Vielä kun tosta saa tavan niin avot.

Jeha, viikonloppu tuloo taas!
Soon mor.

Viikonloppu 3

2009-10-31T09:41:00.000-07:00

Loppuviikko koulussa meni ja perjantai tuli.
Tamyee oli varannut meille paikat Halloween henkiseen fuksien overnite camp hengennostatustapahtumaan. Fuksien keskuudessa olimme tietysti melko veteraanikaliberia ja lisäksi järjestäjäopiskelijatkin olivat meitä nuorempia...

Ilmoittautuminen paikalle oli viiden maissa illalla ja meidät jaettiin ryhmiin joissa taistelisimme viikonlopun tehtävärastien voitoista. Palkintona kokonaiskilpailun voitosta oli lahjakortit starbucksiin.
Aloitimme tuttuun tapaan erilaisilla tutustumisleikeillä, josta jatkoimme erilaisiin "häviä ja tule nolatuksi" peleihin. Pelien jälkeen oli luvassa elokuva ja snacksejä. Katsoimme elokuvan "Fighting" tai ainakin osa katsoi, sillä jotkut päättivät nukkua elokuvan yli... Aikataulussa eivät pysyneet järkkärit ja leffa keskeytettiin kivasti hieman ennen päätöstään, no onneks juoni oli selkee.

Seuraavaksi oli luvassa yökävely.
Nimi ei tullut ilmeisesti itseasiassa sittenkään siitä, että oli ilta/yö vaan siitä, että meiltä peitettiin silmät siteillä ja yksi toimi johtajana jonka piti viedä meidät kampusta kiertävä rata ympäri jonomuodostelmassa. Kerrassaan mielenkiintoinen kokemus. Olisimme varmaankin voittaneet, mutta jonossa olleen Alisonin släbäri tipahteli toistuvasti matkan varrelle ja jouduimme pysähtymään aina korjataksemme tilanteen. No mutta ei se mitään, sillä olimme toka maalissa.

Ohjelmassa oli lisäksi Halloween-henkinen väliohjelma, jossa Temasekin ele. opiskelijat olivat järkänneet koulun eräälle käytävälle "käveltävän kummitusjunan". Oli aika vänkä kokemus ja olivat nähneet paljon vaivaa. Itseäni eniten riipi kun käytävällä joku juoksi nelinkontin silent hill tyyliin koristen vastaan. . .muhahaaa. Vänkää, perin vänkää.
Hauskinta oli kuunnella tyttöjen kiljaisuja, kun he menivät rataa läpi. Halloween is here!

Illalla oli sapuskana tuttua ja turvallista kanaa & riisiä josta maha täyttyi kivasti. Pääsimme Maken kanssa jälleen levittämään sanaa jälleen Suomesta.

Yö vietettiin koululla nukkuen liikkatalolta kuitattujen jumppapatjojen päällä. Selälle maan mainiota terapiaa... Yöunet oli mitoitettu hävyttömän lyhyeksi josta tulikin palautetta sunnuntain debriefingissä.
Paskojen unien jälkeen oli aika aamupalan, joka oli Nasi Lemakia. Kookosriisiä, leivitettyä kanaa, kananmunaa, paikallisia minikaloja kuivattuna ja pari kurkun viipaletta. Lisäks tietenkin tiukkaa chilisettiä, mutta jätin aamupalana väliin...

Aamusta oli vielä aarteenmetsästystä. Aarteenmetsästyksen kanssa tällä ei ollut itseasiassa mitään tekemistä vaan muistutti enemmän The Amazing Racea. Tiiminä tapeltiin taas muita tiimejä vastaan erilaisissa skaboissa. Olimme kilpailun 2.
Viimeisenä skabana oli kori/käsipallo katupeli. Vaikka aurinko oli pilvessä ja ilma oli kohtalaisen viileä oli urheilu hikistä hommaa. Olimme turnauksen 2.

Kokonaiskilpailu ratkesi monesta kirvelevästä tappiosta huolimatta meidän eduksemme ja Starbucks-kortit olivat tosiasia.

Kotio päästyä oli nokosten ja pyykinpesun aika. Illa oli tarkoitus mennä suomalaiskolmikkona nauttimaan terassille muutamat tiikerit, mutta sää päätti toisin.
Viimeiset 3 päivää ovat olleet todella sateisia ja ukkonen on jyrähdellyt jatkuvalla syötöllä. Sadekausi on siis virallisesti avattu...
Vaikka aamupäivä olikin pilvinen, huomasimme auringon värjänneen meille rekkamies kädet ja niskan. Aftersun voide on mahtava keksintö. Todettua: kyllä se aurinko sittenkin tarttuu.

Kuvia ei ny tullu otettua, mutta ens kerralla sitten.

Ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Roaming day 3.

2009-10-29T07:10:00.000-07:00

Maanantai oli peruskoulupäivä, ei mitään uutta maan päällä. Viikon ensimmäinen koulurupeama onkin meidän ehkä suolasin nieltävä, koulua on 8 tuntia, joista 1 on lounastunti. Torstai kilpailee tosissaan kyllä veemäisimmän koulupäivän tittelistä myös 8:lla tunnillaan, joista 3 on putkeen safkis ja hyppäriä.
Täällä ei tunneta välituntia. Luennot kestävät yleensä 45minuutia josta 5min menee siihen että luento alkaa ja 10min on varattu siirtymistä varten toiselle luennolle.
Oppilaita valuu yleensä vielä 10-15min luennon alkamisesta ja heille tulee ajoittain sanomista.
Luentojen alkaminen saattaa venyä joskus sen takia, että aasialaiset ovat perin metakasta pitävää väkeä.
Älämölöä raikaa yleensä läpi luennonkin.
Suomalaiselle tämä on perin outoa. No mutta se koulusta.

Tiistai olikin jälleen roaming day. Olimme sopineet Marina Barragella tapaamamme Winstonin kanssa, että menisimme syömään illalla Rafflesin alueelle. Aamupäivällä mulla oli uusintatapaaminen ICA-rakennuksella (immigrations checkpoint authority..) Student Pass:n merkeissä.
Tällä kertaa kaikki oli messissä.
Olin asiallisesti pikkaisen ajoissa paikalla. Dokkarit tiskiin ja byrokratian pureskeltavaksi.
Sain armotta noottia siitä, ettei nimeni ollut kirjoitettu passin mukaisessa järjestyksessä, mutta täti totesi lopuksi että "noh ensikerralla tiedät sitten".
Yllättävää oli kanssa se, että kovaan hintaan Suomesta hankkimani passikuva ei kelvannut rouvalle. Ei kuulemma ollut otettu valkoista taustaa vasten. Notta palautetta siitä myyrmäen tunninkuvaan...pask´´n myivät. No mutta ei siinä ketään, täti sanoi että ota täällä uusi kuva, koppi on tuolla, tuu sitten tähän uudelleen. Tein työtä käsketty. Ei siinä aikaakaan kun kuvat olivat kourassa ja 4kpl passikuvalle tuli hintaa järjettömät 5 taalaa... Sormen jäljet järjestelmään ja eikun oottamaan että kortti valmistuu.
Tunnin odottelun käytin Levanderissa haahuilemiseen. Make oli tällä aikaa uimassa koululla joten yksinäni palloilin lähistöllä ja tapoin aikaa.
Olin ajoissa noutamassa korttiani, mutta byrokratia tahtoi minun odottavan odotustilan uumenissa vielä reilun puolituntia lisää. Saatuani korttini oli aika suunnata takaisin Pasir Risiin vaihtamaan parempaa (lue kuiva paita) päälle.

Kiidimme Rafflesin mitä pikimmin, sillä aikataulu oli kireä. Ehdimme kuitenkin kohtuu ajassa paikalle ja Winston bongasi meidät massasta. Tuskin mikään vaikea temppu...
Winston on opettaja joka on saapunut juuri Kiinasta opettamasta. Tällä hetkellä mies pitää vapaata duunista oman duuniurakkansa jatkeeksi ja vaimonsa terveyden takia. Vaimo on kuulemma parempaan päin, voimia sinne. Mies vei meidät syömään Lau Pa Sat Festival Marketille. Paikka on legendaarinen vanhaa Singapore meininkiä oleva avoin rakennus joka oli ennen tuore marketti "wet market". Nykyisin food courtina toimiva market on ollut paikalla yli 50 vuotta.
Sapuskaa oli joka lähtöön. Aluksi söimme grillattua Malesialaistyylistä nautaa ja kanaa. Marinadi ja pähkinäinen dippi olivat todella makeita... tuomio? hyvääääää....Winston kävi noutamassa vielä kevätkäärylettä muistuttavan ison pasteijan. Pasteija oli erittäinkin saman tyylinen kuin kevätkääryle, mutta voimakkaammin maustetumpi ja isompi. hyvääääää....
Jatkoimme sisälle ja söimme kiinalaista leipää. Leipä muistutti harvinaisen paljon kotimaista munkkia, mutta ei ollut niin makea. Samankaltaisuus johtui varmaankin siitä faktasta, että molemmat olivat vehnäjauhoista ja kypsytetty uppopaistamalla. No hyvää oli tuokin. Toisin en suosittele napostelemaan kovin usein jos haluaa valvoa linjojaan :D
Pääruuaksi nykäsimme kalanuudelin. Sliced fish, ei fish ball... Hintaa oli annoksella 1,5 taalaa enemmän, mutta kun näki annoksen koon ja sen sisältämän kalan määrän hinta alkoi tuntua erittäin perustellulta. Paikka on suosittu niin turistien kuin singaporelaisten keskuudessa. Kun ilta alkoi vanhentua alkoi väkeä saapua aterioimaan runsain määrin.
Aterian jälkeen lähdimme jälkiruoka teelle toiseen paikkaan lähelle Rafflesin MRT asemaa.

Teellä Winston tarjosi paikallistyyliset pasteijat ja hän kertoi paikan olleen jo hänen nuoruudessaan siinä. En kuollaksenikaan muista paikan nimeä, mutta vuosia oli sillä takanaan 83. Älkää tosin alkako kuvittelemaan sielunne syövereissä mitään sympaattista kiinalaista pikkupullapuotia, vaan tosiasiassa laitos oli ihan normi erittäinkin moderni kahvila, joka vain sattuu olemaan vieläkin hengissä.

Teeltä menimme istuskelemaan toviksi ulos Rafflesin aseman viereen ja turisemaan mukavia.
Itseasiassa hiljaisia hetkiä ei miehen seurassa paljoa tullut, aina oli jotain sanottavaa singaporelaisista, itse maasta tai sitten hän kyseli Suomesta ja suomalaisista. Kyseltiin kanssa Winstonilta kaikkea taivaan ja maan väliltä, nottette rupea kuvittelemaan että vain Winston kyseli :)

Istuskelimme tovin ja koska ilta oli nuori päätimme vielä lähteä käpöttelemään kohti merileijonia. Matkalla tuli tietysti napsittua kuvia, mutta eihän tuolla shaissella mitään priimaa saa aikaiseksi.
Matkalla piti päästä vessaan.
Ei mitään tavanomaista vessaa lähetty kokeilemaan vaan Winston meni pokkana sisään Fullertonin ovista. Suomessa meidät olisi nakattu varmasti ensimmäisellä sekunnin tuhannesosalla ulos, mutta ei täällä. Winston arvioi että yö Fullertonissa maksaisi luokkaa 500 taalaa. Mene ja tiedä, mutta äreä mesta oli.

Hotellin ala-aulassa oli pianisti joka rimpsautteli ikivihreitä ja jatsia menemään. Yhden biisin tunnistin siskoni muinoin soittelemaksi klassiseksi tunnariksi. Nimeä en tiedä, mutta ehkä palaan vielä aiheeseen syrrän kanssa jahka kotimaahan käy tieni.

Fullertonista vierailimme vielä yhden museon edustalla, mutta käännyimme tämän jälkeen kohti juna-asemaa.

Palasimme kotio ja viimeistelimme illan paikallisemme terassilla nauttien Tiger oluet.

Päivä oli täysi.

Keskiviikkona oli Sushipäivä. Siyuan kutsui meidät syömään meidän ostarimme sushibaariin syömään japanilaisittain.
Kolmas suomalaisvahvistus Jussi oli myös messissä.
Baarissa oli all you can eat meininki hintaan 25taalaa. En voi muuta todeta kun että olipahan kokemus.
Kaiken näköstä raakaa, rullaa, paistettuu, keitettyy... vaikka mitä. Huh huh.
Wasabi tahnasta irtosi mukava potku. Toisin kuin sinappi tai chili, tämä patee kiduttaa vain hetken ja katoaa sitten mystisesti. Erinomaista.
Ehkä kaksi etovinta lajia mitkä nykäsin naamariin olivat prawn ja pieni mustekala raakana, mutta todettakoon, ettei kokemus ollut mikään traumaattinen. Prawn tosin näytti aluksi melko...hmm.. noh joo, mutta sen maku oli loppupeleissä ihan ok.
Ei ehkä suosikki tyylini ruuista, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen reissu tämä.

Torstaina oli koulua, mutta mitään hurjaa ei tapahtunut.
Ainoastaan mulla oli hauskaa katsoa kun koulun it tukihenkilö asensi a) suomen kielisellä käyttiksellä b) eurooppalaisella näppiksellä , mulle koulun langattoman verkon toimimaan.

Sellaista tähän hätään. Perjantaina olisi luvassa jotain yön yli kestävää, ilmeisesti halloweeniin liittyvää ohjelmaa johon pitäisi osallistua. Siitä raporttia sitten seuraavaksi.

Terveiset kaikille lukijoille sinne Suomeen! Meille saa pistää terveisiä ja kuulumisia tulemaan, on kiva tietää mitä kotomaassakin tapahtuu välistä.
Soon kuitennin ny morjee.

Viikonloppu 2

2009-10-25T03:11:00.000-07:00

Soon morjee taasen.
Ajattelin tässä lopettaa nuo diipadaapa raportoinnit kun niistä ei varmaan ole kenellekään mitään vänkää viihdettä ja itsellä kuluu hurjasti aikaa niitten kirjottamiseen tällä jenkkisuominäppiksellä. Laittelen tänne sitten tiiviisti kaikkea noista kuvattomista päivistä ja kuvallisista vähän enemmän lihaa.

Sen verta tässä päivittelen perjantaista, lihattomasta päivästä, että oli kaks timmaa koulua ja iltapäivässä meillä oli tervetuliaiskomitean kiertue koululla. Näyttivät meille mestoja ja kertoivat miten hommat vutaa. Maken kanssa oltiin jo aika paljon kierrelty koulua joten oltiin sinut jo monen mestan kanssa.
Tosin esimerkiksi kirjasto oli uusi tuttavuus. Koulumme kirjasto on ilmeisesti saaren toiseksi suurin kirjasto heti Singaporen pääkirjaston jälkeen notta nidettä ja opusta pitäisi olla poikineen ja sitähän oli.

Illalla olimme luvanneet mennä Tamyeen erään ryhmän järkkäämään leffamaratoniin. No sinnehän mentiin sitten. Maratoni se ei tosissaan ollut sillä katoimme vain 2 elokuvaa ja aivan umpi jäässä. Tällä kertaa ilmastointi ei ollut ystävämme vaan suuri vihollinen. Jouduimme käymään elokuvien välissä ulkona lämmittelemässä. Eipä tuossa päivässä mitään sen jännempää... mutta jännää oli kyllä se että täällä joutui lämmittelemään :)

Lauantaina mentiin sitten kattomaan uutta nähtävyyttä nimeltä Marina Barrage. Kyseinen vermes on pato/tulvasuoja. Sään puolesta retkihetki oli mitä mainioin, muutamaa pilveä lukuunottamatta.
Marina Bayn MRT:lle ja siinä oli törmäyspaikka muiden oppilaiden kanssa. Meidät jaettiin random ryhmiin muiden ihmisten kanssa ja lähdimme kävelemään kohti busaa joka vie väkeä Barragelle.
Odotus oli tuttuun tapaan lämmin ja tälläkertaa yllättävän pitkä sillä intervalli lähtöjen välillä oli luokkaa puolisen tuntia.
Olimme paikalla monia ryhmiä ennen joten jo Suomesta tuttuun tapaan laitettiin meidät leikkimään erilasia seurapelejä. Suurin osa kohtuulisen lapsellisia, mutta huumorilla vaan sekaan.

Pelejä pelailtiin ja kun muutkin saapuivat paikalle pelailtiin pelejä vähän lisää. Häviäjille oli luvassa chicken dancen esittäminen muille, kutakuinkin julkisella paikalla. Ei houkuttanut. Noh oli monta häviäjää, eikä yksikään joutunut tanssimaan ennen tietenkään viimeistä peliä, jonka kuinka arvata saattaa eräs häviäjä olin minä.. Tanssimaan vain, ensin tosin opettivat sen meille. Varmasti olen jo tässä vaiheessa youtubessa heiluttelemassani olkaluitani siipienlailla, tuli meinaa vissiin videolle. No tappiosta kohti uusia nöyryytyksiä.

Nöyryytyksiä ei ollut luvassa ainakaan ihan heti, sillä lähdimme ohjatulle kierrokselle patokyhäelmän sisuksiin. Sisällä ei ollut mitään tieteellisesti mullistavaa suomalaiselle tekniikan osaajalle. Hurjasti olivat kierrätyksestä ja ekoilusta viimeinkin innostuneet. Eräs suurimpia, mutta tappiollisia vientituotteita Singaporesta ovatkin jätteet joita se dumppaa esimerkiksi Indonesiaan maksaen tietenkin summan x rahaa vastaanottajalle.
Padon turistikierros muistutti Heurekaa. Ihan oikeesti. Täällä on monia asioita, jotka muistuttavat meikäläistä enemmän tai vähemmän armottomasti Suomesta. Koulutus sydeemit, bussit, kaljan hinta :), jopa singaporelainen saattaa olla kuulemma samallainen idiootti kuin suomalainen. Kun puhun suomalaisesta idiootista tarkoitan sulkeutunutta Lidlin kassatytölle käpisijää, jolla lähtee homma täysin lapasesta, ollen asiassaan täysin ilman pohjaa ja haluten vain käpistä. No itse en ole törmännyt vielä moiseen, mutta juttelin erään vanha herra Winstonin kanssa myöhemmin iltapäivässä joka selitti minulle hieman Singaporelaisten kansanluonnetta.

ASIAAN!
-R.Repomies-

Sisältä nappasin muutamia kuvia jälleen teille ihmeteltäviksi. Vihreä kudokselta näyttävä rakennelma ei oikein avautunut minulle mikä sen funktio on? Olin kuulevinani että sillä oli tekemistä jollain tapaa vedenpuhdistuksen kanssa tai jotain... Marina Barragen juuri on jo 60´ aikoihin maata järisyttäneissä tulvissa. Niitä kun tuppasi olemaan ilmeisesti jatkuvasti. Toisekseen Sporelaiset yrittävät erottaa meriveden makeasta tällätavoin ja täten lisätä makean veden määrää ja laatua. Miksi näin? koska Singaporen edustan merivesi ei ole maailman puhtainta. (varoituksena niille jotka tahtovat sporessa mereen uimaan). Kuvista ilmenee myös laitoksen sijainti. Sijainti pienoismallissa voivat tarkkasilmäisimmät löytää viimeviikon episodissamme kohteena olleen Raffles Placen MRT aseman alueet ja Fullerton hotellin, sekä Merlion mestan. Kohtalaisen ehkä vaativa tehtävä sillä nokialaiseni kamera on aivan shaisse. Unohdin ottaa varaparistot messiin joten piti säästellä canonin mehuja. Täytynee hankkia joskus kyllä paree akulla toimiva, meinaa toi patterien ikuinen vaihtaminen alkaa vadelmoittaa miestä.

Tuo padon pienoismalli oli perinteinen heurekalelu joka demonstroi meille miten homma futaa kun asiat sateen tai meriveden kannalta alkavat näyttämään huolestuttavilta.
Vettä tuloo... portti aukee... merivesi nousee... pumput pumppaa... kyllä... been there done that...
No tulipahan tehtyä aikamatka lapsuuteen, sisimmässäni kuulin jo legopalikoiden kilinän ja Kalevin käpinän "kuka on jättäny legoja olohuoneeseen!!!"

Kierroksen ehkä parasta antia oli sen päätös. Ei siksi, että kierroksen vetäjä lopetti paasauksen siitä kuinka hienoa ja Orwellilaisen jännää Nietchemäisellä kierteellä tämä kaikki ekoilu on, vaan siksi, että kierros päättyi laitoksen katolla sijaitsevalle nurmialueelle jossa oli aivan mahtavat näkymät saarelle. Iltakin oli kivasti tuloillaan ja odotin innolla tilaisuutta napsia niitä kuuluisia "kaupungin valot" kuvia.

Ihmiset olivat todella innokkaita lennättämään leijoja, jotkut olivat itseasiassa asiassa erittäin hyviä ja toiset sitten.. hmm..
Ilta alkoi laskea ja tähän mennessä olin törmännyt niin moneen uuteen tuttavuuteen etten todellakaan muistanut kuin ehkä kourallisen nimiä. Oli aika murkinoida ja tarjolla oli tuttua ja turvallista huttua nimittäin kanaa riisillä. Söin omani chilillä ja taasen aiheutimme hämmennystä kun pystymme syömään stydiä sapuskaa. Singaporelaisille syömäni kastike ei ollut stydiä, mutta ilmeisesti meille sen olisi pitänyt olla. Pah, hyväää.....mmm... hot... hyvää... Nautimme siis sissilounaan nurmikolla istuen ja turisten mukavia. Safkan jälkeen oli vielä tarjolla raksuja ja keksejä.
Sapuskan jälkeen heittelimme frisbeetä ja turisimme välistä mukavia. Paikalliset yrittivät meidät saada laulamaan... Suomalainen, laulu, ei viinaa, julkinen paikka? totaalinen epäyhtälö. Ei tullut kesää. Selitimme suomalaista kansanluonnetta laulun saralta ja tuloksena oli, että koettivat huijata meitä vedellä... :) No laulettiin me myöhemmin kun jollain oli synttärit... oonko jo maininnu et kiinalaiset nimet on äärimmäisen vaikea muistaa? Ilta alkoi hämärtyä, mutta ilma pysyi lämpimänä. Ihmiset turisivat ja tekivät tuttavuutta kaupungin siluetin herätessä valojen loistoon. Äreetä. Kamerasankareille näkymät ovat herkkua. Itse valitettavasti kuulun antisankari joukkoon säälittävän kamerani kanssa, mutta vaikka näkymät eivät digitaalisesti olisikaan ikinä tallentuneet mihinkään, niin muistoissani ne ovat vielä pitkään.
Marina Barrage on auki yleisölle 24h vuorokaudessa ja perimätiedon mukaan siellä vietetään esimerkiksi meidän normi uuttavuotta ja 50% todennäköisyydellä myös joulua.

Näkymät olivat silmiä hivelevät. Olin tietysti nähnyt Singaporen F1 GP:n televiisorista, tai osan siitä, mutta ei televiisori ole mitään verrattuna tähän näkymään.

Ilma oli paikallaan, kosteus korkealla ja lopputulos.. tiedätte varmaan, reidet liimautuneet housun lahkeisiin, paita selkään ja silleen.

Tiedättekö mikä on jännä yhtäläisyys myös singaporelaisissa ja suomalaisissa ensimmäisen kirjaimen lisäksi? Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä enemmän seurustelu alkoi muistuttaa suomalaisia opiskelijabileitä jossain keskustan puistoista. Äänen taso nousi eksponentiaalisesti ja laulu raikaa. Tämä sillä erotuksella että paikalliset olivat kaikki täysin selvinpäin, kun Suomessa väki on yleensä aivan kamalassa soosissa. Bussimatka Marina Bayn MRT asemalle oli aivan samanlainen kuin olisi viimeisessä yöbussissa baarista kohti kotia. Jälleen sillä erotuksella ettei alkoholilla ollut paikallisiin mitään vaikutusta. Illan aikana meikäläisestä tuli eräänlainen legenda. Kukaan ei uskonut että ikää on plakkarissa jo 25 vuotta. "You can't be!" raikui monen suusta, erityisesti erään ehkä lievästi adhd:n SiYanin suusta. Toinen ihmetystä herättänyt asia oli meidän silmät. Tunnetusti aasialaisilla tuppaa olemaan järjestään ruskeat silmät niin sininen herätti suurta mielenkiintoa eräissä. Paras letkautus silmistämme tuli juuri SiYanilta joka päräytti Makelle vapaasti muisteltuna "You have blue eyes? Do you see things in blue because you have blue eyes? What colour is the grass?"Make siihen hämillään "Green?" Kaikki ympärillä olleet olivat revenneet nauruun. :) maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastutta pientä SiYaniaaaaaa! :) kaikki totesivat tytön jättäneen tieteen tunnit väliin...

Ilta oli nuori, mutta tunsin jo orastavaa väsymystä. Muutama vaihtari ehdotti jos mentäisiin jäätelölle kun oli niin julmetun lämmin. Notta sehän kävi oikein hyvin. Aivot kaipasivat viilennystä.
En ihan tiennyt millä ostarilla oltiin, mutta oli kuulemma nuorison suosima hengauspaikka. Väkeä piisasi tuttuun tapaan paljon. Emme tosin jääneet tänne vaan jatkoimme hieman etiäpäin paikkaan x, mutta matka oli sen väärti.
Pääsimme jätskikojulle ja tarjolla oli vaikka mitä. Palveluun kuului että sai maistaa mitä tahansa makua ennen kuin tilasi. Itse olin hedelmäisen setin kannalla, joten Guava ja Mango kaapaisut olivat selkeä linjaus. Jätski oli petollisen hyvää ja raikasta. Ei todellakaan Suomalaistyylistä, paljon sulavampaa ja pehmeetä. Nam. Kandee kokeilla jos tänne eksyy, tosin joudutte tosiaan sattuman kaupalla eksymäänkin, koska mulla ei ole hajuakaan missä se mesta oli.

Päädyimme vielä subway ravintolaan nauttimaan jätskimme loppuun ja imaisemaan limut. Tosin itse en ottanut, mutta Make otti. Jauhoimme illan aikana kaikista mahdollisista kulttuurieroista aina ajokortista liikuntatottumuksiin ja ruokavalioihin. Uteliasta kansaa on.

No, päivä alkoi olla pulkassa. Edessä oli vielä tunnin bussireissu keskustasta kämpille.
Päivä oli oikein mielekäs. Ei siinä mitäs, sunnuntaina taas lepipäivä. Muutamat vaihtarit kutsuivat sunnuntaiksikin pelailemaan jotain, mutta todennäkösesti menee lepin puolelle.

Kuvassa joku random jätkä jonka nimeä en tod muista ja mun ryhmää johtanut flikka.. täytynee myöntää ettei sekään kiinalainen nimi jäänyt kovin hyvin päähän XD. Uskokaa tai älkää mut se on ihan mahdotonta, eikä niitä osaa edes lausua.

Allekirjoittanut kiittää jälleen lukijoitaan. Materiaali varmasti vähenee mitä edemmäksi vuotta mennään, mutta raportoin mahdollisimman usein. Ohjelmaa varmaankin ovat järkkäämässä taas päämme menoksi notta ei tässä ihan ilman fotoja kumminkaan jäädä.

Marjon kommenttiin ruskettumisesta täytyy sen verta mainita että ei kuule hätää, meihin ei kyllä tartu toi aurinko vaikka erikeepperillä liimais ja laittas vielä jesaria perään. Ilman aurinkorasvaakin täällä on voinut kikkailla ihan huoletta värinsaamisesta ihoon. En tiedä onko vika meissä vai paikassa.

Tässä lopuksi voisin mainita sunnuntaista sen verran, että meillä oli ukkosta. Paikallinen ukkonen on pikkasen eri kaliberia kuin Suomessa tavattava serkkunsa. Rysky sen verta lujaa että kuulosti kun tykillä olisi ammuttu naapurissa. Mikä parasta tosin oli se, että ukkonen ei kestänyt kovin pitkään ja nyt iltapäivässä meillä on hieman aurinkoa ja tietenkin lämmintä.

Matlab, urheilutalo ja Singha

2009-10-22T06:00:00.000-07:00

Torstai ja ysiaamu. Advanced elen labrabriiffi ja projektitoimeksianto. . . Opintosuunnitelmaan on sysätty hurja määrä erilaisia projekteja. Labratunnit ja oma aika käytettävissä homman saattamiseen valmiiksi, joten paree suhtautua kohtuu vakavasti jotta ei joulubreikin lomat mene plörinäksi.

Torstai on siitä vänkä päivä, että lukkarissa on 12-15 välillä hyppäri. Oiva paikka liikunta-aktiviteetille, jos tuosta nyt jaksaisi kiinnostua.
Sen verta olen jaksanut liikkua, että lenkillä on tullut nyt käytyä pari kertaa.

Joka tapauksessa saimme tänään koulun opiskelijakortit jolla voimme hyödyntää kaikkia opiskelijapalveluita koululla. Pitäisi vielä muistaa mitä kaikkea vänkää koululla olikaan tarjota. Ensimmäinen asia jonka tarkistimme heti hyppärillä on koulun liikuntatilat. Tennis, sulis, squash, fudiskentät, uima-altaita, punttis... hurja määrä kaikkea. Kyllä näitä Singalaisia hellitään mahdollisuuksilla. Päätimme raahata itsemme huomenna salille.

Iltapäivässä oli vänkä aihe meille EP07S jäsenille, meinaa Matlab!
Pojjaat oli kohtuu tulessa jahka pääsivät taas Piilan bravuuriohjelman juoneen kiinni ja avot. Oli uuttakin opittavaa laitoksesta. Piirreltiin 3D kuvaajia ja käytettiin simulinkkiä joka on matlabin joku alaohjelma. Simulink oli itseasiassa toinen legolinnaohjelmointi juttu joka kivasti automaattisesti teki siirtofunktion ja sille tuupatun syötteen vasteen.
Samaisella kurssilla tullaan hengaamaan muutenkin jälleen Laplace maailmassa...

Harmi ettei ollut kameraa messissä koulussa. Pitää ottaa vielä liikuntatiloista fotoa.
Huomenna olisi luvassa erään elektroniikkaryhmän etkoilua koululla leffamaratonin merkeissä ja lauantaina käydään Marina Barragella kauppiskorkeakoululaisten kanssa. Jälkimmäisestä keikasta varmaan luvassa kuvakavalkaadi joten pysykäähän taajuuksilla.

Väsy...

2009-10-21T03:07:00.000-07:00

Herätys oli 6.45 ja seiskan aikaan kömmähdin ylös. Nukuin jälleen vähän syystä, että bloggerin kuvanlataussydeemi on aivan hanurista. Koulu alkoi 9.00 tehoelektroniikan labrabriiffillä.
Meinattiin myöhästyä, sillä ensinnäkin: ensimmäinen bussi 15 sulloutui aamulla aivan täyteen ja jouduimme ottamaan seuraavan. Seuraava tuli 10min päästä. Toisekseen aamuruuhka oli niin järeä, että liikenne takkuili. Totesimme että bussimatka koululle kestää 30min - 1h riippuen täysin kellonajasta.
Sääliksi kävi matkalla busareilla päivystäneitä ihmisiä, jotka eivät päässeet kyytiin sillä busa oli aivan täysi. Täällä on mahdotonta suunnitella tarkkaa aikataulua.

Koulupäivä oli lyhyt. Vain 3 timmaa. Itseasiassa tänään vain abaut 1,5h jos sitäkään. Poweri elen labrabriiffi oli niin lyhyt että jäimme odottamaan seuraavaa luentoa yli tunniksi. Seuraava luento oli vain tunnin mittainen aiheesta Advanced Electronics. Luento oli perushuttua meikäläisille.
Käytiin kantiinissa safkalla ja paineltiin kotio.

Päivä on ollut massiivisen pilvinen, joka on tehnyt lämpötilallekin inflaatiota. Tavallaan mukavaa vaihtelua jatkuvalle helteelle, mutta ainakin omalla kohdallani saanut aikaan vain järisyttävää väsymystä ja apatiaa.
Kotio päästyäni tsekkasin mailin ja katoin hieman pasilaa. Ei tuota kauaa jaksanut vahdata kun uni jo tahtoi tulla silmään. Otin torkut...

Täsä ei ole nyt tullut muuta tehtyä kuin katottua pasilaa ja kirjoitettua blogia kahvin voimalla. Sekään ei tunnu auttavan. Pitää nukkua ensi yönä paree. Muutenkin megasti järisyttävämpi päivä huomenna edessä.
Tarkoitus olis vielä mennä lenkille tässä illemmalla. Yritän jaksaa lähteä notta olis vähä paree viilis huomenna.

Make lähti parturiin. Täällä ei paljoa kuontalon lyhennys tuossa lähiparturissa maksa. Muistaakseni luokkaa 10 taalaa. Keskustan hifi parturit on sitten erikseen. Niissä taisi maksaa 20 taalaa ja ylöspäin.
Taisi tuo sankari mennä samalla safkallekin, itelleni ei vielä maistu, kun on tullut imettyä tuota kaffetta sen verta taas naamariin.

Notta joo, jos tässä vielä jotain jännää raportoimisen arvosta tuloo niin päivittelen, mutta muuten soon taas huomiseen.

Edit:
Korjasin herätyksen, oli notta seiskan aikaan...
Make kerto tossa ennen kun mentiin lenkille, että parturi oli alkaen 10 taalaa. Joutui maksamaan 20 taalaa lyhennyksestä eikä täti oikeen tajunnut mitä mies halusi. No hiukset lyheni ja homma hyvä. Lisäksi Maken mukaan kasvis safka meidän kantiksessa on lainatakseni Leinosen Joonasta "melkoinen ohjekortti".

Käytiin lenkillä. Paskan kunnon lisäksi lämmin ilmanala ja kaupunkiolosuhteet tekevät kevyestä lenkistä selviytymistaistelun... selvittiin ainakin tänään kotiin. Toivottavasti jalat kantaa huomenna notta selviää kouluun.

Roaming Day 1

2009-10-20T08:42:00.000-07:00

Lukujärjestys näyttää tyhjää. Ei tunteja ja edessä haahuilupäivä. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa mitä Raffles Placen ympäristöstä löytyy jahka Make vapautuisi viralliuuksista.
Makella oli siis virallisuudet ICA rakennuksella. Itse päätin nukkua pitkään ja nousin kun Make oli lähdössä noin 11 kieppeillä.
Söin vahvan aamiasen ja luin aamun lehden. Lähdin kohti Lavenderia noin puolentoista tunnin aamutoimien jälkeen. Törmättiin Maken kanssa Lavenderin MRT:llä ja lähdimme haahuilemaan lähialueita sillä meillä oli käytössämme tunti aikaa joka kului Maken student pass:n valmistumiseen.

Tarpominen alkoi pitkin Victoria streettiä ja hieman tampattuamme siirryimme pikku kaduille. Pikkukaduilla haahuiltuamme tovin avautui edessämme kolossaalinen torni, jonka huipulla olevat hemmot muistuttavat erittäin läheisesti rautatieaseman patsaita, ovat vissiin lomalla Singaporessa. Kulutimme aikaa ja teimme sen kohtuu hyvin. Ehdimme Bugis:n MRT asemalle asti kunnes päätimme kääntyä takaisinpäin. Matkalla törmäsimme hautuumaahan jossa sovelletaan yhtä tiivistä asumista kuin elävienkin keskuudessa.

ICA-rakennus joka on kuvassa alhaalla on erilaisten henkilöasiakirjojentukikohta. Siellä hoituu passit, viisumit, luvat jne anomukset.
Homma hoituu joko suoraan jonottamalla tai sitten sopimalla epointmentin netissä jolloin

jonotusaika pienenee huomattavasti. Mikäli jonkun täytyy tuolla joskus käydä reissullansa niin rakennus löytyy aivan Levanderin MRT aseman vierestä, et voi missata.
Make sai student pass:n ja otimme junan kohti Raffles Placea. Sir Raffles perusti Singaporen brittien kauppatukikohdaksi siirtomaa-aikana.
Yllättävää sinänsä, Rafflesin MRT pysäkki ei ole lähelläkään Raffles hotellia, notta matkaajat älkööt yllättykö. Downtown pysäkki on valintanne mikäli hotellin halajatte kuvata.
Joka tapauksessa jäimme Raffles Place:ssa pois ja näky kun nousimme pinnalle oli melekoinen.

Olimme keskellä valtavaa betoniviidakkoa. Näkymät olivat todella vaikuttavat ihmisen silmissä, joka ei moisia pilvenpiirtäjiä ollut ennen nähnyt. Niille jotka ovat metropoleissa kikkailleet nämä saattaisivat olla perushuttua, mutta ei mulle. Bisnesihmisiä vilisi kaikkialla ja liikenne oli intensiivistä.

Singaporessa on paljon uusia rakennusprojekteja ja vanhojen remppailuja. Nopeasti kasvavalle väestölle ja bisnekselle on rakennettava lisää majapaikkoja.

Olin päättänyt bongata sen kuuluisan leijonanpääsuihkupatsaan joka möllöttää SISUSI:n webbisaitilla http://sisusi.com/index.html/fi

Olin kerrankin kaukaa viisas ja olin ottanut turistikartan kämpiltä mukaan ja tovin kuluttua kun paikallistimme itsemme ensin kartalla alkoi kissakalan metsästys. Matka ei ollut pitkä ja sattumalta ennen p-paikkaa löytyi mainio kuvauspaikka joen toiselta rannalta kohti Downtownia.

Vastarannalla häämöttivät Raffles Avenuen rakennukset, Esplanaden teatteri, Esplanade park ja se velmu maailmanpyörä joka näkyy siinä SG F1 GP:n helikopterikuvissa. Matka jatkui tämän lyhyen fotosession jälkeen kohti kissakalaa ja ei aikaakaan kun kävelyssä armotta harjaantuneet lihaksemme kiidättivät meidät Merlion Park:iin jossa nuo jellonafisut majailevat.

Itseasiassa aluksi luulin, että noita on vain yksi iso, mutta selvisikin että niitä oli yksi pieni tuon ison kaverina. Tuo jellonamonni oli todella suosittu kuvauksen kohde ja oli etsittävä ahkerasti paikkaa jossa ei kuvaan ilmestyisi kiinalaista tai japanilaista turistia kameransa kanssa.

Hikeä pukkasi ja varjo oli ystävämme. Halusin ottaa joen ylittävältä sillalta kuvia. Sen toiselta puolelta saisi erittäin hyviä yleisotoksia eteläpuolesta joten sinne siis.

Suuntasimme sillan päästä alas ja joen rantaa pitkin takaisin kohti Rafflesin MRT asemaa. Matkalla napsin kuvia joita laitan blogiin tässä nyt heti sitten.

Reissu keskustaan oli pikkuhiljaa kasassa, sillä matkamies Rainakari oli jo sapuskan ja vetäytymisen kannalla. Otimme MRT:n kotio ja lyhyen kämppävierailun jälkeen menimme kantikseen vetämään pöperöt Tigerilla. Vedin kalakeittoa, joka oli ihan jees. Stideillä lihat naamariin ja sillai.
Tamyee kutsui meidät perjantaiksi ryhmänsä leffamaratoniin. Otimme kutsun vastaan. Perjantaina leffaa siis campuksella, toivottavasti on paree leffa kuin tänään Chocletin tv:stä tuijottama The Volcano...

Ei siinä ketään. Koulu jatkuu taas huomenna. Ysiaamua pukkaa ja järisyttävät 3 timmaa skolea. Paha... :)

Eversti kiittää taistelulokin lukijoitaan ja toivottavasti olette kaikki pitäneet.
Vaikka kommentteja ei olekaan sadellut niin tiedän että teitä lukijoita on :) sillä ihmisiä on tunnustanut ihan mukava määrä. Soon hyvä se.
Kommentoikaa toki ihmeessä.

Kommentoin itse sen verran off topic hengessä, että tämä bloggerin kuvan lataus- ja asettelusydeemi on aivan per´´´eestä.

Koettakaahan jaksella siellä missä ikinä maapallolla olettekaan!
Jatketaan temmellystä jälleen huomenna.

Singapore vaikenee mun osalta, öitä...

Ensimmäinen koulupäivä.

2009-10-19T07:32:00.000-07:00

Maanantai ja aikainen herätys kello 7.30. Paskat mä tietenkään silloin noussut, mutta yritys oli luja. Muutaman torkun jälkeen, noin 4kpl nousin vihdoin ylös ja aamutoimille.
Internetguru Rainakarin kanssa lähdimme hyvissä ajoin posottamaan kohti Tampinesia ja Temasekin Polyä ja liikenne välineet osuivat kohdalle todella mukavasti.
Ellen ole jo maininnut, niin täällä liikenne välineitä vain yksinkertaisesti tulee. Toisin kuin Suomessa jossa liikennevälineet yrittävät lujasti seurata tiettyä aikataulua, on täällä homman nimi se, että mene pysäkille ja kulkumasiina ilmestyy siihen ajan x kuluttua. Busseilla aika on yleensä luokkaa 5-15min ja MRT 1-10min.
Olimme koululla noin puolen aikaan ja luokkakin oli katsottu jo edelliskerralla valmiiksi joten nou hätä.
Mua riivasi se, että väsytti. Olin näet nukkunut vain baut 6 timmaa tai alle ja erittäin huonosti heräillen yöllä. En jaksanut oikein olla edustava. . .yritin kyllä lujaa.
Tänään oli luvassa luentoja aiheista Circuits & Control Systems, Power Electronics & Drives ja Embedded Systems & Applications. Sulautetuista oli illalla klo 15-18 vielä labrat.
Ensimmäinen kunnon luento osoitti kohtalaisen hyvin sen kuinka nuorta väkeä luennoilla oli, sillä yläastemainen kikatus käkätys ja riehuminen oli valloillaan. Maikat joutuivat koko ajan keskeyttämään siksi, että luentosali oli meluisa. En tiedä miksi maikat eivät Piilamaisesti sivaltaneet uhkausta infinitidesimaalisen pienestä läpipääsy mahdollisuudesta, ellei melu lakkaa, vaan tyytyivät pyytämään hiljaisuutta. Ilmeisesti nuoriso on täällä todellakin pilalla. Ehdimme tutustumaan päivän aikana muutamiin kurssitovereihin ja todella lepposaa porukkaa ovat, mitä nyt muutamat vielä kovin siis lapsellisia. Tunnustettakoon, että on sitä luennoilla porukalla perseilty ja heitetty mitä kummallisinta läppää, mutta uskokaa pois, se on marginaalista tähän touhuun verrattuna.
En tiedä, ehkä olen vaan hieman kärttynen viime yön huonoista unista?

Joka tapauksessa, ostimme erään kurssitoverin johdolla kurssimateriaalit koulun "painosta". Materiaalille tuli hintaa jotain 10e joka käsittää 4 kurssia. Ei liian paha. Tosin siinä mielessä paha että senkin olisi voinut käyttää vaikkapa Tiger olueeseen ja ankkanuudeliin mikäli täällä olisi materiaali verkossa kuten Suomessa. Pointsit Suomelle. Koulussa toimii samanlainen food court sydeemi kantiinina. Sapuskaa on moneen lähtöön ja se on hieman halvempaa kuin ulkona syödessä. Itse söin kalafileetä thai puljusta ja Alex vetäsi muistaakseni porsaanleikkeen. Molemmilla oli hintaa abaut 3 taalaa. Koulu ruokailua voisi verrata Palmian toimintaan siten, että täällä vetää joka päivä ala carten, mutta alle puolella Suomen hinnasta. Pisteet Singaporelle.
Yksi asia mitä täällä ruokaillessa kaipaa Suomesta on ehdottomasti ruisleipä. Se on täällä yllätys yllätys tuntematon asia, tai ainakin tuntuu olevan.

Päivään kuului siis luentoja ja illalla oli lisäksi jo mainitsemani labrat. Pääsimme jäätämään C:tä. Labra oli hyvin paperijohdatteinen, mutta lopuksi joutui koodaamaan ihan ite alusta saakka. Voitte kuvitella sen sen Siperian tuulen joka velloi yllämme. Puolet luokasta oli hävinnyt jo ensimmäisen tunnin jälkeen ja poijaat tekivät tyyliin ekaa tehtävää... Olimme ahdingossa. Makella oli ongelmia saada ohjelmaa levylle ja mulla oli aivoissa Roosenleewin jääkaappipakastin yhdistelmä.
Erään kurssitoverin avustuksella Make sai levyn futaamaan ja pääsi miettimään hetken kuluttua viimeistä tehtävää, itse sulatellessani vielä jäitä.
Tunnit olivat pikkuhiljaa päättymässä kunnes Make koki valaistumisen ja kuin Vishnun armosta mies takoi tehtävän kasaan! Behold, uusi C mestari on syntynyt! Vapise Pasi! hehee...
Meikä sai lämmöt kuosiin pikkuhiljaa ja Maken avustuksella sain juuri ja juuri ennen tuntien päättymistä työn kasaan. Mikäli en olisi kerennyt, se olisi jäänyt kummittelemaan ikävästi ensiviikolle.
Eikö ollutkin hienoa draamaa? nii mäkin ajattelin.

Päivä oli pulkassa, pulkka on sininen... opiskelijoita valui massoittain kohti busaria. Valtava mustien pellavapäiden meri lainehti Tampinesiinpäin menevän bussin pysäkkillä. Bussi tuli.. ja meni. Emme änkeneet sisään. Päätimme kävellä Tampinesin MRT:lle. Matka ei loppupeleissä ollut pitkä ja olimme katsovinamme, että bussi 15 jonka olisi pitäny tuoda meidät Pasir Risiin saapui samaan aikaan Pasir Risiin kun itse saavuimme sinne MRT:ltä. Mene ja tiedä, voi olla tietysti toinenkin... Suoraan bussilla syömään ja safkalta kotio lepäämään. Pitkä päivä takana ja iltateen aika.

Perjantai, lauantai & sunnuntai: viikonloppu 1

2009-10-17T08:26:00.000-07:00

Perjantaina oli aika vierailla koululla keskustelemassa hallinnon väen kanssa erinäisistä akateemisista säädöksistä sekä muodollisuuksista. Olin päättänyt nukkua pitkään ja hartaasti, joten aamupäivä oli pyhitetty levolle. Heikohko päätös sinäänsä, että sattui ensimmäinen päivä jolloin taivas on aamulla lähes täysin auki ja täten armottoman hieno sää kaikenlaiselle aamupäivätoilailulle. Joka tapauksessa ajankohta tapaamiselle oli 14.00 ja lähdimme hyvin syöneinä ajoissa matkaan. Astuessamme varjosta aurinkoon matkalla busarille oli välitön niskavillojen kärvenemisen tunne valloillaan. Matka itsessään Pasir Risistä Tampinesiin oli perushuttua, mutta tällä kertaa vältimme turhaa kävelyä. Pelkkä käveleminen busarille ja Tampinesissa koulun busarilta taloon oli turhan kuumaa touhua. Vettä kuluu...
Kello oli vasta 13.30 ja suuntasimmekin kv-toimistolle odottelemaan Tamia, sillä tiesimme että siellä meillä on netti käytössä ja tiloissa on järjettömän hyvä ilmastointi. Toissijaista oli se, että sieltä Tam löytäisi meidät helposti.
Tietokoneiden yllä komeili eri yliopistojen lahjoittamia pystejä, ilmeisesti koulu "vaakunoita" tai jotain, ei tarvitse varmaan sanoa löytyikö meidän hienoa metropoliaa joukosta saati stadiaa? Lisäksi vastaanottotiskin takana oleva kuvassakin näkyvä vitriini oli täynnä eri kulttuurien lahjoja koululle. Suomesta kosanderi? Edes se kuksa...
Tuosta Metropolialle mallia kv-toimistosta.
Paikalle sattui erään toisen kv-ohjelman johtotäti, Mrs Boye (melkee niiku danny mut ei ihan) joka kyseli aasialaiseen tapaan jälleen kuulumiset ja haastelut. Hän kutsui meidät lauantaina kuuntelemaan luentoa aiheesta stressin hallinta yhdessä SMU-vaihtareiden kanssa. Otimme kutsun ilolla vastaan. Tarjolla oli näet sapuskaa ja kikkailua Little Indiassa. Itseasiassa Singaporessa kouluissa ei ole hetkeäkään rauhassa etteikö joku esittelisi meitä jollekin toiselle "hey, these are exchange students from Finland" tai joku tulisi kysymään ketä me olemme. Kuten todettua: uteliasta kansaa. Mukavia ovat. Tam haki meidät vihdoin ja jakoi meille lukkarit. Tehoelektroniikkaa, sulautettuja, Advanced ele, sekä Piiri ja kontrollisysteemit pärähtivät tauluun, radiotekniikka jäi sitten veke, no käydään sitten Suomessa.
Lukkarista totesi linja koordinaattori "oh, you´re lucky, no school on tuesday! roaming day!" ja perjantaina vaan 2 timmaa aamulla ja totesin perään "and friday is a semi-roaming day". Läsnä olo on todella suositeltavaa täällä, sillä vaikka saisit 5 tentistä ja kaikki ekstratehtävät täysin oikein, et saa kuin suoritettu merkinnän mikäli et käy tunneilla. Tam näytti hieman vielä koulun mestoja ja lisäksi tutkimme vielä hieman itse Tamin jätettyä meidät.
Kuvassa on siiven yksi block. Siipi koostuu monesta blockista jotka ovat perätysten muodostaen ikäänkuin havupuun oksan, jossa neulaset ovat blockeja ja se ranka on yhdyskäytävä, jolla on luokkia. Blockeissa on kanssa luokkia. Kuvassa on myös kerroksien väliset kierre rappuset.
Blk21:n 5. kerroksessa on alkava meidän Singaporen koulu-ura aiheella Piirit ja kontrollisydeemit. Vänkää. . . Tekniikan päärakennuksesta vielä osittainen kuva. Oli aika palata. Kotimatkalla päätettiin hyvän sään kunniaksi käydä läheisessä Pasir Risin puistossa. Otin matkalla PS:n MRT asemalta kotiin aseman viereisestä virkistys/viheralueesta pari fotoa. Alueen fisulammikolla tykkäävät Singaporelaiset iltaisin kalastella paikallisia eväkkäitä.
Kodin kautta sapuskalle ja sapuskalta puistoon. Kalapalloja ja nuudeleita en voi kyllä suositella kenellekään. Matka puistoon ei ollut onneksi kovin pitkä. Vihreää oli sielläkin. Kivan näköisiä nurmialueita joilla joistakin saattoi luvan noudettuaan telttailla ja palmuja. Suomessa on puissa käpyjä tai terhoja, täällä on mangoja tai kookospähkinöitä. Varmistin vielä, että niitä saa ihan vapaasti mätkiä naamariinsa jos siltä tuntuu.
Kookospalmujen luona on vielä varoituskilpi, joka kehoittaa varomaan mahdollisesti vapaapudotukseen joutunutta kookosmurkulaa.
Palmupuukuvassa horisontissa näkyy Malesia. Matkaa arvioimme samanverran kuin Poikolan biitsiltä metsärannalle, virtaus tosin voi olla järeämpi, ettemme suosittele uimista loikkaustyyliksi Malajimaan puolelle. Choclet:n poika Edward kertoi tuosta kookospähkinästä faktaa: se ei ole priimaa ellei sen ulkokuori ole vihreä. Eli voimme yhteistuumin todeta, että kuvan kookospähkinä on täyttä shaissea tai sitten tuo on well done malli. Oli miten oli niin ulkonäkö on tuollainen. Puistossa oli lisäksi grillimestoja missä varsinkin nuoret kokkailivat menemään ja viettivät isoissa porukoissa aikaansa. Isoilla nurtsialueilla oli futis kova sana ja rullailijoita, sekä lenkkeilijöitä kurvaili kävelyteillä. Varmasti otamme tämän vielä lenkkireitiksi joku kerta.
Palasimme kotiin ja aloitimme nesteytyksen lenkkiä varten. Make tinttasi vettä ja minä lähinnä limua. Kamat päälle ja menoks sano änni lenoks. Juoksimme MRT-aseman viereisen puiston ympäri muutamat kierrokset ja lämpöä pukkasi. Kotio päästyä hien puskeminen muistutti jo pientä puroa, suihkun jälkeisestä JäHi:stä puhumattakaan. Iltapalan aikaan Choclet palasi kotio. Hän tiedusteli lauantain suunnitelmia ja totesimme, että ilta oli varattu. Viikonloppuna olisi Hindujen uusivuosi eli Depaavali ja Choclet kutsui meidät viettämään tätä juhlaa siskollensa. Vastaus oli ehdoton kylläh me ollaa messis! Luvassa oli harvinanen kulttuuripläjäys jota ei luultavasti tule useasti elämän aikana koettua.

Lauantain deepavali tunnelmat ja sunnuntai tuloo huomenna, ny pakko vetää vähä unta.

Homma jatkuu, jokohan sitä tänään pääsisi ajantasalle?
Mainittakoon tuosta puistosta, että se on se osuus Pasir Ris puistosta jolla on katolinen kirkko.

Lauantai sisälsi kulttuuripainotteisen epistolan. Olimme lähtevä kohti Chocletin siskon kämppiä noin kahden aikaan ja sitä ennen piti keksiä mitä viedä lahjaksi taloon. Kysyimme C:ltä neuvoa ja hän vain totesi "What did you have in mind?". Ajattelimme viedä Fazerin suklaata, jota voi ostaa Rafflesilta, mutta aikaa ei ollut lähteä hakemaan sitä keskustasta. No C sanoi että suklaa on hyvä, molemmat siskot pitävät siitä. Haimme E!Hub:n ostarin marketista aamupalavermeitä ja suklaata. Törmäsimme C:iin samaisessa marketissa, homma hallussa, ei ole niin justiinsa. Lapsillekin piti viedä jotain. Yleensä heille annetaan rahaa joka menee säästöön. Annoimme viimeiset rahamme jotka lompsasta löytyi ja saimme jaettua tasan viidelle. Meidän 2 dollaria vastaan C:n kympit jokaiselle tuntui aluksi pahalta, mutta kun miettii niin C oli lasten mummi ja me vain vieraita jostain kylmästä maasta pitkän matkan takaa.
Sää helli jälleen matkaajaa. Taivaalla ei ollut juurikaan pilviä ja aurinko pääsi paahtamaan täydellä teholla.
Singapore sijaitsee asteen verran päiväntasaajan pohjoispuolella, joka auringon sijainnin kannalta tarkoittaa sitä että se paahtaa lähes pään yläpuolella. Pääsimme matkaan noin kolmen aikaan ja matkasimme busalla abaut Buangkokin alueelle jossa ensimmäinen siskoista majailee. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja tarjoilu avokätinen. Alku-ja jälkipaloina oli erilaisia keksejä ja pääruoaksi riisiä ja chiliä erilaisilla lihoilla kuten lammasta, kanaa ja jättikatkiksia. Salaattina toimi ananaksen, kurkun ja punaisen chilin sekoitus.

Jännää oli safkaamisessa se, että intialaiset syövät käsin. Itse taistelin lusikalla ja haarukalla niin kauan kunnes tuli vuoro rapujen, jolloin annoin periksi ja sorminsafkaaminen vei voiton. Vänkä kokemus sekin. Taustalla sapuskoi Choclet. Intialaisen perheen luona kun sapuskoi ei ole huolta siitä, että vieras lähtee nälkäisenä. Perheen emäntä tarjosi lisää ruokaa välittömästi kun lautasella oleva hupeni "more rice?" ja kun vastasi "yes, a little please." oli lautaselle tuleva kolme isoa lusikallista. Lisäksi hän jakoi rapuja. Vieressäni istuva Edward oli kova jakamaan lammasta. Edellinen kun loppui niin kuului vain "Mutton?" ja lähes ilman vastaustakin alkoi lappaaminen. Sapuska oli todella mausteista ja hyvää. Jatkoimme matkaa vielä Choclet:n toiselle siskolle, jossa oli tarjolla jälleen keksejä ja juotavaa. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa jäädä syömään päivällistä, sillä meillä oli kiire keskustaan SMU:n luennolle. Saavuimme jo valmiiksi myöhässä Downtownin asemalle ja lähdimme suhaamaan kohti Victoria streetiä.
Otimme muutaman askeleen liikaa kohti länttä, mutta selvisimme kuitenkin mutkan kautta SMU-rakennukselle.
Saavuimme tyylikkäästi myöhässä juuri vikan slaidin aikana, joten voidaan todeta, että ajoitus oli lähes täydellinen: vähemmän luentoshaibaa, enemmän ruokaa ja kulttuuria. Vaihtarit olivat mielettömän kiinnostuneita ketä me ollaan ja mistä tullaan. Suomesta pääsi kertomaan ihan huolella. Hyvä että pääsikin sillä joillain heistä oli hyvinkin erikoinen kuva Suomesta.
Jepu, yksi slaidi, esittäytyminen ja eiku safkalle. Pimeä tulee täällä kohtalaisen nopeasti.
Suuntasimme busarille ja kohti Little Indiaa missä oli siis käynnissä hindujen/intialaisten uusivuosi. Matkalla oli armoton keskusteleminen valloillaan eikä se helpottanut istuttuamme pöytään ravintelissa. Intialaiseen tyyliin sapuska tarjoiltiin banaanipalmunlehden päältä ja sapuskoiminen oli valinnaisesti käsin tai aterimin. Valitsin itse barbaarityyliin sopivan käsin syönnin ja muut ihmettelivät aluksi lujasti. Tukihenkilöpariskunta selitti muille vaihtareille että se on tyypillinen intialainen tapa syödä, mutta silti tuntui herättävän hilpeyttä. Sapuskan jälkeen oli aika astella Little Indiassa ja ihmetellä maailman menoa. Meille tarjoutui mahdollisuus tutustua Hindulaiseen temppeliin sisältä käsin ja kamera ojossa kohti meni mies temppeliin ihan siis. Kamerointi oli siis sallittua ja pitihän sitä napsia jotain näytettävää kotipuolellekin. Tähän päättyi seikkailu Little Indiassa ja porukat lähtivät kukin teilleen. Kotimatkalla ramasi vietävästi ja vatsassa poreili: intialaista on tullut syötyä. Hyvää mutta stydiä. Ei muuten tehnyt hirveesti mieli iltapalaa. . .

Sunnuntai on ollut lepo-, bloggaus- ja pyykinpesupäivä. Ohessa on tullut meseiltyä Suomeen kuulumisia. Mikä parasta blogi on nyt up to date. Päivä on ollut pilvinen ja melko leuto, mutta ei missään nimessä sitä priimaa johon perjantaina ja lauantaina totuttiin. Kaduilla on kuulunut todella vähän deepavali juhlintaa, joka on ymmärrettävää koska kaikki ovat keskustassa.
Ensimmäinen viikko on takana ja homma alkaa olemaan pikkuhiljaa aukeamassa. Ei tätä vielä ihan kodiksi voi sanoa, mutta viihtyminen on kasvanut huomattavasti. Seuraavaksi olisi vuorossa sapuskointia joten Leinosen Joonasta lainatakseni: "Nyt sitä settiä lautasella!"

Setti lautasella oli pirun hyvää. Otin jauheliha nuudelin. Toisin kuin Suomessa, täällä jauheliha tosissaan tarkoitti jauhettua lihaa eikä sekalaista shittiä eläimen ruhosta tungettuna murskaimen läpi. Oikein mainiota! Sapuskassa oli tietysti muutakin.
Limu oli loppu, lisäksi topsypuikkoja olisi löydettävä. Allekirjoittanut ei kuule enää juuri mitään. Kaupasta ei tietenkään niitä löytynyt, joten matkaan tarttui 7up ja sixpack paikallista keppanaa Maken kanssa puokkeen. Ihan on käyttistä tämä kepu, Tiger tosin on huomattavasti paree. Ei tässä kettään, alun tunnelmat ja eka viikko on täynnä.

Startti- ja ensitunnelmia osa 2/2

2009-10-16T06:58:00.000-07:00

Näin on näppylät ja aika tunnelmoida startti- ja ensitunnelmat nippuun.

Keskiviikko oli jälleen shoppailua varten erittäin otollinen ajankohta, sillä mitään muutakaan ei ollut tiedossa.
Ostosristiretken kohteeksi joutuivat jo ensimmäisessä osassa mainitut Puman kävelykengät. Lähdimme Googlen avustuksella metsästämään Pasir Ris:n ostareita äärimmäisen mahtavassa säässä. Luvassa oli kävelyä. Ensimmäinen lähin ostari osoittautui nuorten huvittelu paikaksi jonka alakerrassa oli paikallinen ääs market. Kuvailisin lafkaa lähinnä Sellon Rex:n kaltaiseksi jäätyilyksi: leffoja, diipadaapaa ja lidl. Dejavu? Tulos: Ei kenkiä. Matkaan taas. Seuraava etappi oli PR:n MRT-aseman White Sands. Oikaisen hieman: Ei kenkiä. Shoppari mestana vielä välttävä, mutta ei kuitenkaan ihan priimaa. Mahtavassa säässä oli mukava tarpoa menemään. Kävelymatkalta kohti länsiosaa PR:sta napsin pari kuvaa pälyiltäväksi. Tutkimusmatkamme PR:n ostareille muuttui turhauttavammaksi mitä kauemmaksi menimme, sillä ostareiden taso oli suoraanverrannollinen etäisyyteen. Reissun ainoa ostos oli loppupeleissä vesipullo, sillä soijaa puski aivan vietävästi. Reissuamme oli varjostanut pitkään jatkuva ripsuttelu taivasalta ja pilvisyys. Mieltä ylentävää olikin iltapäivän mainio sää, joka ainoastaan parani iltaa kohden.

Täytyihän siitä nappasta todistusaineistoakin ja kamera lauloi kun pääsimme bussipysäkille varjoon. Kuvat ovat kaikki Pasir Ris Drive 3:n varrelta. Jep jep, Pasir Ris tuli tsekattua ja ostosten. Bussi oli paikallaan, sillä vitutuksen lisäksi kuumuus lisäsi ahdinkoa ja kuoleman läsnäolon tunnetta. Palasimme kämpille vesipulloinemme ja päätimme vaihtaa astetta järeämpään lieventääksemme vitutustamme. Oli aika ison paikallisen Elviksen. Elviksellä on täällä kokoa 0,633l mikä on erittäin mainio tilavuus janoiselle suomalaiselle, lisäksi paikallinen Tiger beer on erittäin maukasta ja se on varustettu 5% alkoholitilavuusprosentilla.
Tarkistimme vielä sapuskan jälkeen vielä Loyang Point:n Pasir Ris:n itä osassa. Ei kenkiä. Kohtalaisen skeida ostari sekin. Ilta jatkoi sään osalta samaa linjaa kuin päiväkin. Matkalla LP:hen oli leuto tuulen vire joka teki matkasta vielä leppoisamman.
Kuvassa pikkasen tyypillistä hieman ehkä paree luokan kerrostaloasuntomeininkiä. Suurin osa Singaporen kämpistä on kerrostaloja, jotka omistaa valtio. Miksi? no kun miettii olosuhteita niin abaut vajaan 5 miljoonan ihmisen väestön asutettaminen pienelle saarelle, jonka ala on 650 neliökm, voisi Kauniaisten tai Kirkkonummen tyylinen Herrgård omakoti-/rivitaloasuttaminen asettaa lieviä haasteita.

Torstai. . . Häsläystä täynnä. Mulla piti olla opiskelijaviisumin nouto ICA byggassa Lavenderissa. Vituksihan se meni tietenkin. Huomasin maahanmuuttovirastossa vuoroani odotellessani, ettei mulla ole passia mukana, josta tietenkin pitäisi ottaa kopio tapaamisessa. Toisekseen, maksut olisi pitäny hoitaa ennen tapaamista, eikä sen aikana kuten luulin. Hauskinta oli se, että olin 1,5h ennen paikalla, jonka olisin voinut käyttää asioiden tarkistamiseen ennen lähtöä. Dumb arse...Tällä välin kun olin ICA rakennuksessa, lähti sotamies Make kohti Sim Limiä kohteenaan digikamera. Itse lähdin vielä päätäpahkaa kotio, mutta peli oli jo menetetty. No nou hätä, vatuiksi meni, mutta toimin Maken operaatiokeskuksena ja toimitin elintärkeää hintatietoutta uunituoreen Mac:ni avulla. Make sai homman kuosiin Sim Limissä ja oli aika törmätä Downtownissa. Sovittiin että tavattaisiin Rafflesissa. Noh, kivasti Downtownin asemalla kun jää nousee liukuportaat suoraan Raffles City nimiseen ostarikompleksiin ja toisaalta MRT-asemalistassa on Raffles Place asema. Nopeimmat jo arvaavatkin että olimme molemmat eri paikoissa ja armoton "missä sä oot?" soittelu oli valloillaan. No ei siinä ketään. Pieni häslä ja päätettiin että tavataan Sun Tec:in luona, sillä sinne meillä olikin asiaa. Otin matkalla pari irrelevanttia maisemakuvaa, joita voitte jälleen hyvät lukijat pälyillä menemään.
Kuvat ovat napsittu matkalta Sun Tec Cityyn Raffles Cityltä, Bras Basah Roadilla ja Esplanade Drivelta. STC:ltä tarttui mukaan lenkkeilyvermeet, paitoja ja siisti kauluspaita. Paluumatkalla päätimme vielä tarkistaa Tampines:n ostarit sillä samaisen urheiluliikkeen, josta Puma kenkiä etsin alunperin, myyjä totesi että heillä on liike Tampinesissa. MRT alle ja kohti uusia nöyryytyksiä. Tampines osoittautui todella päteväksi paikaksi tehdä ostoksia. Keskustan liikkeet olivat suurelta osin merkkiliikkeitä joissa hintataso on korkeahko, mutta T:nesissa on sitä muikeaa keskiluokkaakin. Löysimme liikkeen, mutta kokoa ei ollut sielläkään. Myyjä kysyi miksi en ollut kokeillu Puman liikettä Tampines One ostarilla? No perkele. Vaatetta tarttui jälleen mukaan. Ostin parit farkut hintaan 70e. Mainittakoon että täällä on mahtava ostaa farkkuja. Miksi? Myyjä ettii sulle kaiken valmiiksi, tuo kledjut sovitettaviksi ja täällä on KOKOJA!!! Mahtavaa. Makelle saivat tytöt tosin etsiä todenteolla oikeita kokoja, mutta tarttui sillekin lopulta jiinssit messiin. Tampines one oli vastapäätä ostaria (kuvassa) jossa aluksi olimme ja tuotapikaa olimmekin Puman liikkeessä. Kenkää jota etin oli olemassa juuri tämä ainoa pari koolla 42 koko saarella. Ja arvatkaapa oliko se liian kapea lestinen ja huonosti istuva? no tottakai... Orchardilla on kuulemma paljon kenkäkauppoja... tehää homma helpommaks.Tähän on hyvä hyytyä.
Perjantain setit tulee samaan settiin kivasti vielä lauantain kanssa, sillä en jaksa alkaa enää vääntämään. Kello on meinaa täällä aikasen myöhä. Mutta mahtavaa saada tää pikkuhiljaa ajan tasalle. Hyviä lukuhetkiä vaan kaikille lukijoille ja öitä.