Aika nopsaan tässä koetan saaha kiinni mitä on tapahtunna.
Joulupäivänä mentiin ensin Chocletin skidin Edmundin tykö vetäsemään fuusiojoulusapuskat.
Paikalla oli taas sukua kuin pipoa, mutta hyvä kun mentiin vähän myöhässä paikalle sillä juuri kivasti lähti vähän väkeä sillon ja mahuttiin sekaan.
Kämppä jossa Edmund asuu perheineen ei ole mikään mega iso vaan murto osa mutsinsa Pasir Ris kämpästä. Nämä on niitä ”uusia” singaporelaisia asuntoja, vanhoissa oli vielä tilaa.
No ei viivytty liian kauaa paikalla, vaan lähettiin erään intialaisen SMU opiskelijan kanssa sapuskalle Orchardille. Tarjolla olisi Sveitsiläistä, Italialaista tai Thai ruokaa... Mentiin italialaisella.Ei siinä ketään.
MRT alle ja kohti Somersetia. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja tuttuun tapaan nainen antoi miesten venata itseään, eli Nishya oli myöhässä... olikohan se nimi noin? No kysykää Makelta, se muistaa.
Meikä valitsi kevyen lähestymistavan sillä alla paino vielä edellinen ateria ja tilasin rehuja Maken ja Nishyan tilatessa pitsat. 
Sapuskat huiviin ja sitten lähettiin sompaamaan Clarke Quay:tä kohti siellä on meinaa ihan hienot iltavalaistukset ja baareja joen vierellä. Mentiin erään panimoravintolan terdelle sittailemaan ja tilattiin kolmeen pekkaan kannullinen Suomea muistellen ruisbisseä ja hyvää oli.
Ei siinä muuta, paljon juteltiin maan ja taivaan väliltä. Viikonloppu meni jumittaessa ja kouluhommia tehdessä sillä koulu alkoi jo 28. päivä.
Hajos pää kyllä totaalisesti tohon Embedded systemsien ”discovery journaliin” tehtiin se jo kerran, mut maikka sano et o ihan perseestä. No tein siihen jotain muutoksia ja vähä lisädataa ja se saa luvan kelvata. Sit piti vääntää alustavat kytkentä kaaviot power electronicsin ja advancedin duuneista. No ne oli aika helpot tosin powerin kytkimet aiheutti jännää, kun niit ei oikein oltu oheistettu kunnolla. No ei siin ketään, se on vaa alustava.
No maanantai menikin sitten siellä koulussa ja jännän äärellä. Kivaa tehä Embeddedin ryhmä duunia kun yks tyttö käy ehkä joka toinen kerta paikalla, yks jäbä totes kavereilleen ”see you next year” ja kolmas mimmi jonka piti olla ilmeisesti ryhmän johtaja yrittää mut jätti meille tyyliin projektin johtamisen ja tuntuu olevan ihan tarpeeks kassalla notta mitään ei tuu aikaseks.
Nojoo, Jannen kurssille sitten kesken kevättä jos ei muuta.
Maanantai aikalailla purkissa. Joulun jälkeen on tullu leikittyä tuolla kamerallakin, oon yrittäny opetella noita pikku juttui, ei meinaa kiinnosta hirmusesti jäädä semmoseks ikuiseks ”full auto” moodi kuvaajaks. Mut joo, kyllä on paree kuvia kun on vähä paree kamerakin.
Tiistaina mentiin saleilemaan koululle.
Varustauduin kameralla notta voin vähä napsia kuvia teille kateltavaks.
Mainittakoon että vaikka täällä on isompi punttis, on sen laitteisto meistä shaissempaa ku Vantaan yksikön vastaava. Kai se viel siellä on? Eivät ole lopettaneet? Paree olla...
Kämyn kone lähti iltapäivästä 14.05 ja sitä ennen käytiin aktiivinen sms keskustelu siitä kuinka se lento tulisi menemään ihan hyvin ja turhaan sä jännäät. 
No nainen kun ei ollut minnekkään ulkomaille koskaan lentänyt niin hermoiluahan siinä tietenkin on ilmassa, mutta rohkeesti lähti taistoon ja kiitettävästi selvisi kuulkaa reissusta.Amsterdamissa oli kuulemma kone tunnin myöhässä notta siitä ainoat negatiiviset häppeninkit.
Kämyn omien sanojen mukaan lento meni ihan jees, mutta kone olis saanu olla isompi.
Yhdyn tähän lausahdukseen sillä masentavaa suhata tonnikalapurkin kokoisella koneella pallon toiselle puolelle. Mukavuustaso ei oo meinaa mitään kauheen korkeaa luokkaa.
Keskiviikko oli enää venailua notta saatiin nainen maan kamaralle Changin lentokentälle.Oli meillä tietenkin koulua aamulla ja tehtiin labroja. Make sai täydet power electronicsin tentistä ja siitä tuli maikan uus suosikkioppilas. Ihan selkeesti. Way to go Make.
Jees, Kämy oli sen tunnin sitten myöhässä täälläkin. Oltiin kumminkin sopivasti paikalla.
Oli vielä ilmeisesti jotain matka jännää alla kun tuli teksti viesti kentällä kämyltä ”mistä mä saan mun laukun!” No ei siinä ketään, neuvottiin paikalle ja väsyny matkalainen saatiin ulos terminaalista.
Taksi alle ja kohti hotellia.
Hotellina East Coast Rd:lla oleva Grand Mercure Roxy Hotel. Ei mikään deluxe mutta kyllä tää Suomen Cumulukselle pärjää ihan kirkkaasti hintojen ollessa vielä puolet halvemmat.
Sapuskaa on tarjolla hotellin vieressä ja busseja menee suoraan keskustaan tai busalla pääsee 10minuutissa Paya Lebarin MRT asemalle.
Mentiin vielä kadun toiselle puolelle vetämään iltapalaa. Chiqua riisillä, turvallinen aloitus paikalliselle sapuska kulttuurille.
Torstai...
Sen piti olla ilon, uuden toivon ja onnen juhlaa, kuten se aluksi olikin.
Hyvillä mielin lopetettiin koulupäivä kahentoista maissa ja paineltiin Pasir Risin kautta Kämyn hotlalle. Alottelut tapahtu hotellilla ja sujuivat kivasti töllötintä seuraten ja viinaa litkien.
Meillä oli liput Sentosan Beach partyyn ja sinne oli taksimme tie.
Lippu byrokratia ja turvallisuuspolitiikka olivat orvellilaisen jännät. Ensin oli lippu, se piti vaihtaa rannekelippuun, jonka myynti/lunastuskoju oli jossain ihan toisaalla kuin sisäänmeno. Rannekkeen lunastuksen jälkeen mentiin jonottamaan. Metallinpaljastimesta läpi ja sitten repun tarkastus: ei omia juomia... takasin ulos juomaan kantamat veke. No ei me kaikkee tietenkää juotu, annettiin lahja paikallisille jotka jäi ulkopuolelle.
Uudestaan sisään, metallinpaljastin, repuntarkastus ja sitten viimenen portti ja siinä vartija sanoo "alueelle ei saa tuoda reppuja".... joooooo.... näin. Reppu narikka oli ulkopuolella hevon skutsissa ja makso 6 taalaa reppu. Laitettiin sisäkkäin, säästettiin 6taalaa... Päästiin loppujen lopuks sisään. Saatiin semmonen The Amazing Race tyylinen Fast Forward lappu millä voitiin suksia suoraan alueelle...
Lippuun kuulu 1 ilmanen Bacardi Kola jonka sai poimia tietenkin Bacardin promo kojulta.
Alueella oli bilealueet auki, päälavalla tanssijat ja ämyreissä kova musa. Ikuistimme nimemme bilettäjä listaan joka oli pystytetty siloso beachin kävelytien varrelle.
Kaikki oli jees, kunnes tuli lisää tietoutta ampumatapauksesta Sellossa...
Kateltiin ilotulitukset...
Painuttiin himaan...
Perjantai meni darrassa ja muutenkin leväten ja keräten itseään kasaan... Kävästiin Pasir Risissa herättämässä Make. Sillä oli massiivinen darra. Näytin Kämylle gettokopin jossa asun ja oli kuulemma ihan näkönen. Mentiin vielä sapuskalle paikalliseen ja sitten suunnattiin takas East Coast Roadille.
Lauantaina mentiin käymään Orchardilla. Ihan vaan kahtelemmaan ja shopinkaamaan. Ei mitään sen kummempaa, kierreltiin ja kaarreltiin pitkin Orchardin kauppoja ja katuja.
jatkan tästä taas kun päivä valkenee, nyt unia.
Päivä on valjennu tässä jo monta kertaa.
Paljon on kyl kiinniotettavaa...
Sunnuntaina oli pakko lähteä käväsemään Pasir Risissa hakemassa puhasta kledjua hotlalle.
Nukuttiin pitkään tavalliseen sunnuntaityyliin ja sitten Risiin. Iltasella päätettiin mennä East Coastille vetäsemään paremman kaavan kautta pöperöä. Rantsusta mukavan näkönen grillimesta alle ja tilausta kehiin. Kämyn ja osittain Maken ateriat oli jees mut mun oli semmonen lievä ohjekortti. Saman tasosta kanaa saan koulusta murto-osalla ravintolan hinnasta...
Nojoo aina ei voi voittaa.
Maanantai oli koulua, ei sen kummempaa. Kämy kävi lintutarhassa ja me sulautettujen labrassa... siistii.
Tiistaina mentiin keskustaan palloilemaan. Kämy sai tutustua City Hallin alueen shoppailutarjontaan ja tsekattiin muutama pakollinen nähtävyyskin kuten Merlion. Tsekattiin samalla tuo Fort mikä lie ny taas olikaan joka siinä möllöttää puistossaan...Armotonta patikointia tuo oli...
Iltasella mentiin vetämään Bugikseen grillisapuskat jonka laatu oli kohtalainen... Jotenki vissin tottunu hyvään halvalla kun kävi siellä Balilla?
Keskiviikkona Kämy oli keskustassa shopinkailemassa ja Bugis streetillä. Kävästiin iltasella vielä Sharonin kanssa kaffella East Coastilla ja Joo Chiat roadin lähellä yhellä food courtilla syömässä vähän Sataytä ja chicken wingsei.
Hyvää oli.
Sharon heitti vielä muutamat mestat missä kannattas kävästä syömässä jos sattuu alueelle.
Aika nopeesti kelaan näitä päiviä läpi, mut kuvamatskuukaan ei ole...
On nii simona kiinni otettavaa et joutuu vähä kyllä senki takii oikomaan.
Torstaina ilmeisesti iltasella meidän piti kävästä semmosella halvalla ruokakadulla, mutta se osoittautu niin ahdistavaks mestaksi että mentiin kalliimmalle alueelle Clarke Quayssä vetämään ravintolapanimoon elämys purilaiset ja vehnäkaljat. Nam.
Hyvä veto kyllä, purilainen oli ihan ok. Ei mitään yyber jännää mutta ihan jees.
Pitäs vissiin pistää aina vähän ylös mitä on tehny jos ei oo aikaa kirjotella? No yleinen konsesus on tämä.
Perjantai ja koulua, not... skippasin kun en päässy sängystä ylös. Jäin kuulemma heti kiinni, oli yks maikka kysynnä " Where is Miko?" Oli ollu asiaa yhestä tenttikyssäristä, kerto ens luennolla...nou hätä siis, en missannu mittän. Meil on ollu vähän vaikeuksia sekottua massaan :D
No joka tapauksessa lähettiin Kämyn kanssa Jurong Eastiin tarkastamaan paikallinen Science Center.
Kyseessä oli siis Singaporelainen versio Heurekasta.
Tarjolla oli kaikennäköstä displaytä tekniikasta luontoon ja sen ilmiöihin. Peruspiletti irtosi abaut parilla kympillä ja sitten oli tietenkin kaikkia ekstranäyttelyitä tarjolla.
Otettiin se peruspiletti, oli meinaa hintaa paketeilla. Loppupeleissä ei meinattu keretä kattomaan edes perussettiä läpi vaan juostiin tuli perseen alla osastoja läpi :D.
Näyttely vaikutti tosin paljon pienemmältä kuin kotoinen Heureka. Menoa hidasti tietenkin meikäläisen uusi paparazzi harrastus.
Täällä oli joku äpärä plagioinu selkeesti Speden Uunoleffoista ne hienot automatiikkahärpäkkeet millä taittu yhessä leffassa aamupala...
Kaikennäkööstä vermestä oli näytteillä joo, lähinnä oli sellasia fysiikan perusilmiöitä yritetty saaha ihmisille selitettyä notta tajuisivat miten tää luonto jyllää.Oli niitä luontokappaleitakin elävinä ja kuolleina. Ite kyl diggaan noista merenelävistä, sen verta olivat maneen näkösiä kun tuli snorklailtua siellä Balilla. Vaikeita kuvattavia ovat kyllä kun malttamattomat ryntäilevät kaikkialle.
Jees, yritin tässä saaha kuvia kaiken mualiman tekniikka vermeistä nettiin mutta dataliikenne sanoo ei...Joten laitan Joonaksen mieliksi matematiikka kuvan jonka sain tilalle :D
Jeha.
Laitan lissee kuvaa heti kun toi datasiirto taas alkaa futaamaan.
Paikka meni kuutosen maissa kiinni ja loikattiin naapuriin vetäsemään välipala mäkkärit.
Eivät kyllä sen parempaa purilaista tee ku Suomessakaan, ranskikset tosin oli ihan jees.
Mentii hotlalle, Make kaapattiin mukaan ja mentiin East Coastille syömään, kun Kämyllä oli jalat jo melkosen väsähtäny niin ei sen kauemmaks. Tosin sen verta kauemmas mentiin että taiteiltiin ittemme eräälle hieman kauempana olleelle food courtille eli East Coast Lagoon Food Centreen lähempänä olevien kalliiden ravintoloiden sijaan vetäsemään taasen tiikerit ja Sataytä.
Satay on muuten hyvää, makeeta grillilihaa stögättynä puikkoon ja semmosta vänkää dippiä, ohessa vielä sipulia ja kurkkua. Kokeilkaa ihmeessä jos tännepäin maailmaa eksytte, halpaa ja hyvää!
Lauantaina nukuttiin pitkään ja illalla oli luvassa vierailua Clarke Quayn baarikadulle, etenkin kattomaan erästä tiettyä baaria nimeltä Clinic.
Siellä on meinaa kaikki kalustus sairaalatyylistä ja tarjoilijat lekureita tai hoitajia.
Kyllä kyllä. Myyvät jännää, erittäinkin viinapitoista paukkua joka tarjoillaan tippapussissa ja semmosesta telineestä letkun kautta. Hintaa tosin paukulle tulee 50 taalaa, eikä se ole todellakaan iso...
Minä ja Make otettiin muistaakseni hinnaltaan peräti 16 taalan elämys Hoegaardenit ja kämy otti singapore slingin ala 18 taalaa.
Että näin... kuvat on Kämyn ottamia, julkastu myös Kämyn luvalla. Notta kysykää siltä sitten copyrightseista.
Tästä keikasta ei oo oikeestaan paljoo sanomista, pyörittiin Clarke Qauyssä ja sitten kotio :)
Kämyllä tuloo blogia tossa ilmoille jossain vaiheessa, sieltä voi taatusti bongata settiä ehkä laajemmin ja enemmän kuvia joten pysykäähän valppaina siellä, pistän heti mainosta jahka tuo blogi ilmaantuu.
Jatkan tästä taas kun on yhet unet takana.
Jepu.
Sunnuntaina lähettiin porukalla Kiinakylään ja lopulta päätettiin vilasta pikku Intiaakin vähäsen läpi.
Chinatown on siis ylläri ylläri Kiinalaista henkeä muhoava kaupunginosa. Sharonin mukaan Singaporen kiinalaiset aloittavat valmistautumisen kiinalaiseen uuteenvuoteen palttiarallaa noin kuukautta ennen. Kaikkialle tuloo kukkaa jaa punaista. Punainen on meinaa kiinalaisille symboliikassa onnen ja hyvän väri.
Noitten pallojen sielunelämä ei ihan vielä auennut, mutta niitä oli kaikkialla.
Paikallisia vilisi kaikkialla ja täällä vipelsi myös armoton keskittymä turisteja. Paikallisista on se 80% jollain tavalla kiinalaisia, joten kaipa tuo on sitten turismuksienkin takaraivossa jotenkin se Singapore juttu. Onhan se totta, kyllä.
Chinatownissa on vielä jäljellä sitä vanhaa matalaa arkitehtuuria, mutta parhaiten vanhaa settiä löytyy Geylangista ja Changi Villagesta.
Chinatownissa on valtavat määrät kaikkia kojuja jotka myivät turistikrääsää, teetä ja sapuskaa.
Bongasin eräästä kojusta ihan maneen "julisteen" missä on maalattu tiikeri, sanoin asiasta Makelle ja se meni ja osti sen.. pirulainen.. no mä ostan myöhemmin jonku toisen. Ei ollu kyllä shopinki fiilis yhtään, piti palata toinen kerta kumminki.
Kävästiin yhen Buddhalaistemppelin luonakin jolla oltiin Sharonin kanssa vierailtu jo aikasemmin. Ei vaan oikein viititty mennä sisään tälläkertaa kun Kämyllä ei ollu asianmukaiset vaatteet. Myöhemmin selvisi kyllä, että sieltä olis voinu lainata ainakin semmosen kaavun jos oli liian lyhkäset shordet. Kämyllä oli paljaat olkapäätkin niin siitä en sitten tiä, palattiin toinen kerta.
Mentiin syömään taasen Food Courtille ja hinta oli kohallaan 2,5 taalaa annos. Käveltiin pois "turisti alueelta" paikallisten hoodeille ihmettelemään mitä se on syönyt. Matalaa rakennusta ja turisteja nolla, paitsi me.
Hiljasta oli ja paikallisetkin jotka olivat liikkeellä maleksivat kaffeloissa ja ruokaloissaan.
Jatkettiin matkaa Little Indiaan, oli meinaa vielä puhtia ja energiaa sen verta liikuskella kaupungilla.
Harmiksemme jostain mystisestä syystä koko Mini Intiaan oli sulloutunut mega Intian väki.
Mesta oli todella tukossa ja rauhallisesta tutkimusmatkailusta ei oikein tullut mitään. Ihmisiä velloi joka tuutista ja ei kyllä ollut näin massaista sillon kun Maken kanssa käytiin Mustafa Centressä.
Käveltiin lopulta vaan kylän läpi suuntana muistoja herättävä Serangoon. Matkalla tuli vastaan muutama Hindutemppeli ja pitihän niistä turistina napsia kuvia...
Jos muistatte niin meidän Hostelli oli Serangoonissa. The Hive piti tietenkin käydä bongaamassa ja etsiä se 7/11 vieressä oleva food court, jossa syötiin ensimmäisiä sapuskoita täällä. Kyllähän se löyty ja otettiin siellä Tiikerit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti