Kansainvälisyydestä

Terve taas

Eipä ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan, joten pitääpä ottaa hieman aikaa kiinni.

Koulun käyntiä tämä nyt on ollut suurimmalta osin, mutta vapaa-aikaakin on tullut hieman vietettyä joten pistänpä aiheesta muutamat muistiinpanot.

Tiistaina oli Temasek Polytechnicin joka vuotinen kansainvälisten opiskelijoiden ja kansainvälisiin asioihin sitoutuneiden tahojen järjestämä iltama kampuksen auditoriossa. Tapahtuma oli gaala henkinen, jossa oli tarjolla ensin erilaisia ruokia, kuten ankkaa, kanaa, possua, riisiä, kalaa...jne jota seurasi iltama jossa esiintyi koulun kansainvälisiä opiskelijoita esimerkiksi Myanmarista, Japanista, Kiinasta...

Iltama alkoi 18 aikaan siis sapuskalla jota oli tuttuun tapaan niin paljon ettei vieraan tarvinnut lähteä nälissään. Kun edellinen loppui, muutamat tutut kv-henkilöt toivat meille kaikkea lisää... örf...
Sapuskoinnin jälkeen oli aikaa turista muiden ihmisten kanssa ja koulun lehtikin kerkesi haastattelemaan Everstin fiiliksiä maasta, tapahtumasta ja koulusta.

Itse tilaisuus alkoi 19 maissa ja pääsimme kohtalaisen hyville paikoille. Shown juonsivat 4 jokainen eri kansallisuutta olevaa opiskelijaa, kiinalainen, filippiniläinen, singaporelainen ja kiinalainen. Aloitus puheiden ja hypetysten jälkeen show:n ensimmäinen numero oli Indonesialaista runoutta. En ole mikään runouden suuri ystävä, mutta jannu veti rooliaan tunteella. Runo kertoi sodan jälkeisestä paluusta kotio. .

Myanmar jatkoi tanssilla. Ihan näyttävä tanssi olikin, sillä 5 Myanmarilaista tyttöä tanssi kynttilät käsissään kohtalaisen taidokkaasti. Ei mitään balettia eikä sirkustemppuja mutta kohtalaisen sulavaa menoa ja kynttilät eivät sytyttäneet yhdenkään hiuksia vaikka lähellä toisiaan välillä olivatkin.

Seuraavana oli Malesialaista musakkia. No ei ihan perinne meininkiä, muistutti koulunäytelmää. Opiskelijat lauloivat mänemään lavasteiden seassa. . . no ei ihan mun juttu mutta eräs paikallinen tuttava esiintyi niin pitäähän sitä olla kannustava.

Myanmar jatkoi komedianäytelmällä. Näytelmästä teki huvittavaa seurattavaa se tosiasia, että se kertoi vitsahtavasti pojan yrityksestä viekotella tyttö ja molemmat näyttelijät olivat poikia. Toinen oli vain tietenkin puettu tytöksi. Vanhassa Myanmarissa naiset eivät saaneet osallistua teatterinäytelmiin, en tiedä miten asia on tänäpäivänä.

Jatkoimme matkaa accompanied laulu meisingillä. Filippiniläinen dude veti kohtalaisen vakuuttavan sympaattisen tunnarin höystettynä klassisen kitaran tunteisiin vetoavalla soitolla. Ihan pätevä veto.

Välistä Sri Lankalaista teatteri meininkiä laululla höystettynä. Esitys kertoi sadonkorjuun touhuista ja kuinka hauskuuttajat sitten iltasella viihdyttivät väsyneitä sadonkorjaajia. Ei niin priimaa kuin Myanmarin vikittelysetti.

Illan eräs taidokkaimmista esityksistä tuli kiinalaisten toimesta. Tai sanotaanko kiinalaisen toimesta. Eräs kiinalainen tyttö esitti soolotanssin joka vaati hurjaa notkeutta kuin baletissa ikään ja perin vahvaa tanssikykyä. Ehdottomasti illan näyttävin esitys. Tanssia oli luvassa myös seuranneessa numerossa jossa Japanilaiset vetivät erittäin taidokkaan, mutta ei muhun vedonneen pop/house tanssisetin.

Tanssin välissä oli soololaulu Ranskasta. Ranskalaiselta ei kyllä kaveri vaikuttanut mutta veti se silti patongin kielellä osan tunnarista. Välistä pikkasen nuotin vierestä mutta suurimpaan osaan yleisöä tuntui uppoavan.

Illan päätti Intialainen Rock bändi ja yksi soolotanssi esitys. Tanssija oli varmasti taidokas, mutta allekirjoittaneelle tuli mieleen lähinnä tökerö vedos Jackosta. Eikä bändikään tosiaan säväyttänyt. Bändin balanssi hukutti laulun jonnekin, kitara tuli jostain zoomin effu helvetistä ja toinen mikitetystä microcubesta PA:han. . . Noh, kitaristikaan ei oikein ollut siellä missä piti. Asenne oli kyllä kaikilla hyvä, mut treeniä lisää. . .

Vaikka en ehkä tekstistä käsin "kuulosta" innostuneelta, oli ilta oikeasti todella mainio kokemus. Kultturipläjäys jälleen deepavalin lisäksi. Esiintyjät olivat asenteella messissä, toiset olivat hyviä ja toiset vähän vähemmän hyviä. Yritin napsia kuvia esityksistä, mutta arvatkaa vaan saako tolla shaissella mitään järkevää irti pimennetyssä salissa? Luovutin yrittämisen jo ekan numeron aikana...

Keskiviikkona käytiin kikkailemassa jälleen keskustan ostosmestoilla.
Tällä kertaa menimme etsimään kenkiä Chocletin suosittelemasta paikasta nimelta Peninsula. Peninsula on aivan Downtown MRT aseman vieressä joten matka oli näppärästi takana. Vaikka etsimme Peninsulaa eksyimme kumminkin ensin Funan eletkroniikkaostarille, joka oli Peninsulan vieressä, elektroniikka houkutti enemmän kuin kengät...
Funan ostari on siitä mielekäs länsimaalaiselle, että hinta joka lapussa lukee on se mikä maksetaan toisin kuin esimerkikis Sim Lim Squarella, joka on vähän limaisempi mesta.
Kierreltiin ja kaarreltiin, ylös ja alas, liikkeeseen ja ulos... Bongasin itselleni laukun koulua varten johon saa kivasti mäkin piiloon ja Make osti läppärisuojuksen. Tiedustelin samalla hintoja Imacin muistille ja ihan lupaavalta hinnat tuntuivat. Suomen 100e vastaan Singan 60e.
Samalla ajattelin ostaa televiisori virittimen imacille... saa nähä ostanko vai en.

Funanista syöksyimme kohti seuraavaa ostaria. Peninsulan alakerrasta löytyi halpahalli josta nappasin mukaan kauan kaipaamiani alusvaatteita. Jotenkin kummasti täältä on vaikea löytää alusvaatteita normi vaatekaupasta. No sekin on nyt takana. Make bongasi äärimmäisen pätevän läppärilokero repun pilkkahintaan. Ne kengät?
Paskat mä mitään kenkiä löytäny, joko ne oli: hirveen kalliita, rumia, ei jalkaan sopivia jne... no kyl muutama ihminen siellä koto Suomessa tietää miten tarkka mä olen kengistä. Oikeesti, näitten kenkien lestit ei oo kauheen mukavia. Jos on ni hintaa on sitten jo aikasen reilusti.
No joka tapauksessa päivä päättyi ja shopailu oli jalleen onnistunut ainakin jollain tasolla.

Torstaista täytynee mainita sen verran että kävimme koulun salilla. Sali oli kohtalaisen iso, mutta laitteet olivat mielestämme laadultaan paljon shaissempia kuin Vantaalla. Se o jo saavutus.
Paikallisissa suurinta suosiota nautti ylävartalon treenaaminen. Jalkoja ei treenannut juuri kukaan. Salilla oli muutamia selkeästi narsistisia treenaajia, mutta olkoon, kukin tavallaan.
Oma treenini oli kevyt, sillä en viitinnyt jälleen armottoman pitkän tauon jälkeen rykiä paikkoja paskaksi. Nyt kun kirjoitan niin olisin voinut treenata ehkä vähän vielä maltillisemmin... sen verta jummii esim reidet... No joka tapauksessa salikin on nyt tsekattu ja ihan käytännöllinen on. Vielä kun tosta saa tavan niin avot.

Jeha, viikonloppu tuloo taas!
Soon mor.